Lue keskustelun säännöt.
Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
SammunutSaunatonttu
05.12.2021 |
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2317)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?
Kauppa liian kaukana? Vai olitteko koko sakki niin juovuksissa?
Kauppa oli liian kaukana. Lähimmät pikkukaupat kiinni. Toki usealla jo glögiä juotuna. Ajokuntoisiakin olis ollut.
Höpö höpö. Kukaan ei jää istumaan illaksi pimeään jos on mahdollisuus saada sähköt takaisin. Ellei kyse ollut kehitysvammaisten kesäleiristä.
Joo vähintään olisin tulitikkuja hakenut naapurista. Ja tosi uskottavaa että lahjat jaettiin randomina kelle vaan kun ei muka nähnyt nimeä lukea, ilmeisesti kuitenkin näki lahjat avata. Miksi ihmiset viitsii pilata tällaisia hyviä ketjuja jollain trollipaskalla.
Isompi kysymys on, että miksi ihmiset pikaa ketjuja trollihuuteluilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se taitaa olla tämä tuleva joulu. Olemme juuri siunanneet 16-vuotiaan haudan lepoon.
Otan osaa.
Kovasti voimia ❤️Osanotto myös täältä.
Kiitos ❤️. Päivä kerrallaan mennään.
Ihanaa, ap, että kisusi lopulta löytyi🐱🐱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime joulu, koronan takia. Istuimme lumihangessa sukulaisten hylkääminä ja joimme punaviiniä. Sormet olivat ihan jäässä ja katselimme illemmalla ikkunan takana ihmisten aatonviettoa surullisina.
Olisitte tekin tehneet mukavan joulun omaan kotiinne.
Olenko ainoa joka ei tajunnut tuosta sanaakaan, ketä lainasit?
Mitä tarkoittaa koronan takia lumihangessa istuminen, ja miksi joku istuisi hangessa pämppäämässä viiniä? "istuimme hangessa sukulaisten hylkääminä". Kuulostaa siltä, että olet mennyt viinipäissäsi kutsumatta sukulaisille ja sinut on heitetty ulos pulloinesi, missä jatkoit juopottelua. Eikö? Mutta miten korona tähän liittyi? Kuka oli koronassa? Sinäkö? Ja silti menit (kännäämään) sukulaisille?
Ja kyyläsivät vielä pahaa-aavistamattomien ihmisten ikkunoista sisään. Creepy.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne joulut meni äidin kännin tasossa. Isäkin joi, muttei niin tilttiin ja riidanhakuisesti. Hän oli yleensä semmoinen lupsakkaseuramies.
Äidillä joku keleen joulu-uhma. Mäkin juon, jos tuokin ja veti sitten kaksin käsin.Eka riidanhaasto aamupäivästä selvinpäin, kun kaiken piti olla täydellistä. Hän siivosi, raivosi ja touhusi... Me lapset yritettiin katsoa Joulupukin kuumaalinjaa ja syödä, mutta marttyyrimamma kävi viiden minuutin välein rähjäämässä, kun ei tehdä mitään.
No, mulla oli nuoremmat sisaret nakitettu vahdittavaksi, puuronteko ja syöttö.. . Isä oli kauppa-lahjakierroksella.
Joulurauhan julistuksen aikana alkoi hiljaisuus ja satunnaiset drinksujen kilinä. Meistä lapsista ei saanut ääntä kuulua, ettei naapuri luule mitään..
Neljän aikaan syötiin ja noin kuuden aikaa tuli joulupukki.
Siinä vaiheessa äiti oli aivan järjettömässä kännissä, ettei jalat kantanut. Silti sen piti siinä sössöttää ja laulaa kauneiten joulupukille. Saatiin lahjat ja siirryttiin omiin koloihimme ja aikuiset jäi olkkariin törpöttämään ja riitelemään, kunnes mutsi sammu.Sitten meni pari tuntia iloisessa leikissä ja huolehdin sisarusten iltapesut ja pisut.. Ja sitten alkoikin kipinävahti.
Isän oli pakko polttaa jouluisin pikkusikareita ja sitten sammua tuoliinsa wiskipäissään.
Sitä kesti pari kolme tuntia, sitten pääs nukkumaan.
Tuota oli mun lapsuuden joulut 8+ eteenpäin, kun sisaruksia tuli.
Sitä ennen oltiin äidin kanssa kaksin. Meillä oli älyttömän niukka elämä, mutta selvä.
Äidin mennessä uusiin naimisiin, niin rahaa tuli taloon. Oli runsaat jouluruuat ja oikeat barbiet ja legot ja myös ne ruokajuomat.
Äitihän ei muutoin juonut, mutta jouluisin marttyyrimamma asenteella. Hän tekee kaiken (kun ei antanut muiden tehdä tai osanut valmista), hänellä on oikeus sitten relatakin!
😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulu pari vuotta sitten, kun eksäni pyysi viettämään joulua lasten kanssa yhdessä perheenä. Menin, niinkuin kunnon äiti menee. Minut heitettiin ulos heti lahjojen jaon jälkeen, koska en huomioinut tätä ex miestäni tarpeeksi vaan keskityin lasten iloon ja seurailin heidän puuhia. Siitä siirryin sitten kesken joulunvieton itsemurhayksiööni julkisilla, jotka onneksi vielä kulki!
joulut ei eronneet arjesta,
vanhempien tappelut,
vanhemman kännääminen,
yksinäisyys ainoana lapsena vanhempien kanssa,
vanhemman joutuminen "hoitoon" muistaakseni joulun aikaan ollessani n.10v,
lahjattomat joulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulu pari vuotta sitten, kun eksäni pyysi viettämään joulua lasten kanssa yhdessä perheenä. Menin, niinkuin kunnon äiti menee. Minut heitettiin ulos heti lahjojen jaon jälkeen, koska en huomioinut tätä ex miestäni tarpeeksi vaan keskityin lasten iloon ja seurailin heidän puuhia. Siitä siirryin sitten kesken joulunvieton itsemurhayksiööni julkisilla, jotka onneksi vielä kulki!
Mutta en kyllä ollut mitenkään tosi allapäin! Vaan tajusin, että tosiaankin erosin ihan oikeista syistä ja että ex oli tosiaan kyykyttänyt minua vuosia, enkä vain kuvitellut sitä niinkuin väitti.
Lapsuuden joulut oli kurjia alkoholisti-isän toimesta. Jostain syystä se ryypiskely oikein yltyi jouluna, vaikka luulisi, että nimenomaan silloin pitäisi edes lasten takia ottaa kevyemmin. Äiti sentään yritti pitää joulumieltä yllä ja teki ruuat, koristeli kodin, toi kuusen, käytiin mummulassa, katsottiin jouluohjelmia, leikittiin lahjoilla jne. Isä sammui jo hyvissä ajoin eikä esimerkiksi ollut enää pelissä, kun pukki tuli. Muistan, kun mummukin yritti meiltä lapsilta salassa kuiskia äidille, että jäätäisiin heille syömään ja viettämään joulua, ettei tarvitse sitä juoppoa katsella. Äiti halusi kuitenkin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietettiin joulua meillä kotona. Äitini oli jo heti alkuun rasittava ja riidanhaluinen, mutta jotenkin siitä luovittiin lahjojen avaamiseen asti. Silloin tämä raivostui silmittömästi 6-vuotiaalleni, joka avasi lahjapakettiaan ”väärin”. Lapsi itki jo epätoivoisesti, ja äitini vaan haukkui häntä maan rakoon kiihtyvällä raivolla.
Käskin äidin lopettaa, mutta hän ei lopettanut. Tilanne jatkui ja paheni, lapsi oli aivan hysteerinen eikä mikään saanut äitiäni hillittyä. Lopulta sanoin, että nyt on parempi, jos lähdette kotiinne. Isäni alkoi pukea takkia lannistuneena. Silloin äitini kohdisti raivon minuun ja alkoi uhota, että hän ei lähde minnekään, mutta minun pitää lähteä, nyt heti, mene mene jo!
Siis lähteä omasta kodistani omien lasteni luota jouluaattoiltana, jotta hän saa kurmoottaa perhettäni rauhassa? Mieheni oli aivan äimistynyt, että mitä tuolle nyt tehdään. Lopulta isäni vei äidin pois.
Se oli viimeinen joulu, jonka vietimme vanhempieni kanssa. Oli ihmeellistä, kun tajusin, että joulun voi viettää myös ihan sopuisasti. Olin aina ollut äitini jouluraivon piirissä, enkä ollut oikeasti tajunnut, että yleensä ihmiset eivät pelkää joulua.
Onko äidilläsi duagnosoitu joku persoonallisuushäiriö?
Tietääkseni ei ole diagnosoitu, vaikka tuskin hän minulle kertoosi. Sehän ei sulje pois sellaisen olemassaoloa. Raskas ihminen joka tapauksessa.
Se on jännää, että kun lapsesta asti kasvaa tuollaisen kanssa, ei ihan oikeasti tiedä, miten poikkeuksellista ihan noin järkky käytös on. Iän myötä vähitellen alkaa vasta ymmärtää.
Joulu 1997, olin 11-vuotias ja vanhempani olivat eroamassa. Elettiin aivan viimeisiä päiviä "perheenä" yhdessä. Ns. avioeron terminaalivaihetta oli kestänyt joulukuu. Isä ja äiti riitelivät ja kävivät vakavia keskusteluja joka päivä, ja meillä oli kotona jatkuvasti hyvin ahdistunut tunnelma. Pelkäsin mennä kotiin koulun tai harrastusten jälkeen ja pelkäsin herätä aamulla. Yritin vain olla huomaamaton ja hiljaa.
Pelkäsin myös, että vanhemmat riitelisivät koko joulun. Aattona yhtäkkiä tunnelma oli seesteinen. Jouluateria syötiin niin kuin aina ennenkin. Kuusessa paloivat aidot kynttilät ja lahjat jaettiin. Siinä vaiheessa, kun äiti oli lukenut jokaisen lapsen nimen noin 5-10 eri paketista, isä antoi kirjekuoren, jossa oli rahaa, ja sanoi vain, ettei tiennyt, mitä olimme toivoneet, joten antoi rahaa. Tajusin, että olin luetellut kaikki lahjatoiveet vain äidille, mutta äiti ei enää hoitanut lahjojen hankintaa yhdessä isän kanssa. Siihen oli siinä lahjojenjakotilanteessa vaikea suhtautua. Kuuluuko kiittää, kuuluuko ihmetellä, kuuluuko olla vain kuin tämä olisi normaalia, vaikkei se ollutkaan.
Vanhemmat eivät riidelleet vaan olivat mielestäni ihmeellisen tavallisesti, mutta myöhään illalla, kun katsoin sisarusteni kanssa leffaa olohuoneessa, kuulin, kuinka ahdistunutta keskustelua vanhempani kävivät keittiössä, vaikka todennäköisesti luulivat, että me emme kuule. Se ahdisti myös meitä lapsia, mutta emme osanneet puhua siitä myöskään keskenämme. En muista, miten joulun vietto aaton jälkeen jatkui, mutta isä muutti pois uudenvuodenaattona. Joulu oli jännitteistä ja ahdistavaa aikaa, ja vaikka siitä on kulunut jo yli 20 vuotta, huomaan, että tämän kirjoittaminen nostaa edelleen kyyneleet silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei oo ollut ikinä kyllä oikein karmeaa jouluaattoa, aina on joulut olleet ihania. Ainoa ikävämpi jouluaattomuisto, joka tulee mieleen, on kun olin n. 12-vuotias ja vanhempani saivat jonkun kunnon riidan aikaan jouluaattoaamuna. En muista enää mitä riita koski, mutta äiti suuttui jostain isälle tosi paljon ja alkoi ihan huutaa, mutta se loppui sitten siihen kun minä aloin itkeä ja isä oli tosi pahoillaan ja sanoi äidille että haluatko oikeasti pilata lapsilta jouluaaton huutamalla. Siitä äiti sitten tajusi typerän käytöksensä ja pyyteli anteeksi, ja loppupäivä meni sitten kyllä kivasti etenkin illalla, kun tuosta riidasta oli jo päästy yli. Eli ei koko jouluaatto siitä pilalle mennyt, vaikka sen verran näköjään mieleen syöpyikin että edelleen muistan sen tunteen hyvin näin 29-vuotiaana.
Rakastan äitiäni, mutta hän oli valitettavasti siinä asiassa vajavainen äitinä että ei ikinä osannut hillitä suuttumustaan eikä tajunnut sitä, että ei kuulu riidellä lasten kesken. Jälkeenpäin saattoi katua ja pyydellä anteeksi raivokohtauksiaan, mutta ei silti seuraavalla kerralla ikinä oppinut hillitsemään itseään.
Olisiko tämä provo, vai kirjoittaako siellä siskoni, tuo uniikki lumihiutale, jonka tunteet ovat aina kaikessa tärkeimmät. Hyi hyi heitä, joiden elämä häiritsee siskoni oikeutta täydelliseen elämään!
Mulla ei ole siskoa (onneksi et ole siskoni :D) vaan ainoastaan pikkuveli. Hämmentää hieman tuo reaktiosi viestiini, kerrotko vielä että miten se sun mielestä ois sitten oikein, että äiti pelottelee lapsiaan jouluaattona saamalla raivokohtauksen tyhjästä? Äitini oikeasti huusi ja raivosi suuttuessaan sillä tavalla, että lapsena siitä tuli todella turvaton olo. Eikä aihe ollut välttämättä mikään kovin kummoinen, tai saattoi olla jopa äidin itsensä keksimää/ylireagointia. Muuten oli kyllä ihana ja hyvä äiti, mutta välillä joutui tuon raivokohtaus-taipumuksen takia varomaan kuin äiti olisi ollut ruutitynnyri, joka saattaa milloin tahansa räjähtää jos sanoo vähän väärän sanan. Näiden kokemusten ja muistojen takia olen itse päättänyt vahvasti, että kun omien lasteni kuullen en riitele enkä huuda, vaan jos miehen kanssa tulee erimielisyyttä niin ne selvitetään ihan kahden kesken.
Ok, en selvästikään hahmottanut raivarin vakavuutta. Anteeksi.
Noin tavallisten riitojen suhteen olen sitä mieltä, että lapsille on hyväkin nähdä niitä. Joskus ihmiset suuttuvat, sitten asioita selvitellään ja sovitaan, ja usein joku asia korjautuukin siitä sitten. Paljon parempi oppi kuin se, että kaikki padotaan tekohymyn taakse ikään kuin riitely olisi maailmanloppu. Mutta totta kai tämä pätee vain sellaiseen jokseenkin rakentavaan riitelyyn.
Lapsuus oli kokonaisuudessaan kamala juopon ja aggressiivisen isän takia mutta onneksi sentään jouluista on hyvät muistot. Silloin ilmeisesti isäkin tajusi edes vähän ajatella lapsiaan. Muistan yhden joulun, jolloin kissa aiheutti ongelmia; kaatoi kuusen useaan otteeseen ja kynsi vesisänkyyn reiän, joka alkoi vuotaa niin että jouluaatto kuivateltiin makkarin lattiaa.
Jo aikuisena ollessani äiti sai luonamme jouluaattona eläimistä ja heinästä niin pahan allergisen reaktion että joutui sairaalaan. Se oli kurja joulu. Appiukon kuolema pari päivää ennen joulua oli myös kamala juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lapsuuteni joulut.
Joulua valmisteltiin monta kuukautta etukäteen, jouluaattoa suoritettiin yli-inhimillisen aikataulun ja vaatimuslistan kanssa iltaan saakka, ja sitten tapeltiin se ilta kaatokännissä. Onneksi näin aikuisena voin viettää pyhät töissä ja hakea ruoaksi pizzan kotimatkalla, eikä illalla tarvitse katsoa tai kuunnella yhtään ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen petti.
Naiset ovat rottia. Parempi olla ottamatta sellaista riesakseen. Terveisin vapaaehtoisesti sinkku mies
Ota itsellesi mies, ne on paljon luotettavampia.
Vierailija kirjoitti:
Ex meinasi kännissä polttaa koko asunnon.
Vaimo kanssa sytytteli kynttilöitä melko viineissä ja verhot syttyivät tuleen. Onneksi vaahtosammutin toimi ja juu, emme ole enään yhdessä.
Mentiin naimisiin joulukuun alussa ja läähdettiin aattoa viettämään anopille 400km päähän. En tiedä miten asia tuli esiin tai miksei muka anoppi tiennyt, mutta sai aivan kauheat raivarit siitä, että mies oli ottanut mun sukunimen naimisiin mentäessä. Sanoi että jos olisi tämän tiennyt, että poika on tuollainen petturi, niin olisi antanut pois ja tehnyt uuden lapsen. Heitti meidät ulos yötä vasten ja huusi perään, että poikansa tulee verisesti vielä katumaan tekoaan ja että ajatteleeko hän yhtään miltä tuntuu kävellä äidin ja isän haudalla kun on eri nimi.
Anoppia ei tämän episodin jälkeen koskaan nähty. Aikaa tästä on 15 vuotta.
Kaikista kamalinta lapselle on, kun joutuu viettämään joulua kännisten aikuisten kanssa. Lapsille se joulu on kuitenkin se odotettu.
70- luvulla faija saattoi olla niin kännissä, että äiti joutui pakenemaan meidän kanssa sen taloyhtiön saunaan, jota hoiti talkkarina. Käytiin hakemassa jostain tunnelin kaupsta paistettu broileri. se oli herkkua. Useinkin isän kännit pilas koko joulun ja monta muutakin viikonloppua ja pyhää. Onneksi meidän äiti ei käyttänyt alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietettiin joulua meillä kotona. Äitini oli jo heti alkuun rasittava ja riidanhaluinen, mutta jotenkin siitä luovittiin lahjojen avaamiseen asti. Silloin tämä raivostui silmittömästi 6-vuotiaalleni, joka avasi lahjapakettiaan ”väärin”. Lapsi itki jo epätoivoisesti, ja äitini vaan haukkui häntä maan rakoon kiihtyvällä raivolla.
Käskin äidin lopettaa, mutta hän ei lopettanut. Tilanne jatkui ja paheni, lapsi oli aivan hysteerinen eikä mikään saanut äitiäni hillittyä. Lopulta sanoin, että nyt on parempi, jos lähdette kotiinne. Isäni alkoi pukea takkia lannistuneena. Silloin äitini kohdisti raivon minuun ja alkoi uhota, että hän ei lähde minnekään, mutta minun pitää lähteä, nyt heti, mene mene jo!
Siis lähteä omasta kodistani omien lasteni luota jouluaattoiltana, jotta hän saa kurmoottaa perhettäni rauhassa? Mieheni oli aivan äimistynyt, että mitä tuolle nyt tehdään. Lopulta isäni vei äidin pois.
Se oli viimeinen joulu, jonka vietimme vanhempieni kanssa. Oli ihmeellistä, kun tajusin, että joulun voi viettää myös ihan sopuisasti. Olin aina ollut äitini jouluraivon piirissä, enkä ollut oikeasti tajunnut, että yleensä ihmiset eivät pelkää joulua.
Onko äidilläsi duagnosoitu joku persoonallisuushäiriö?
Tietääkseni ei ole diagnosoitu, vaikka tuskin hän minulle kertoosi. Sehän ei sulje pois sellaisen olemassaoloa. Raskas ihminen joka tapauksessa.
Se on jännää, että kun lapsesta asti kasvaa tuollaisen kanssa, ei ihan oikeasti tiedä, miten poikkeuksellista ihan noin järkky käytös on. Iän myötä vähitellen alkaa vasta ymmärtää.
Saako äitisi tuollaisia ”slaageja” muutenkin ja aiemminkin? Vai onko iän mukana mennyt tuollaiseksi? Näin ulkopuolisenahan tuo kuulostaa ihan muistisairaan touhulta.
Ärsyttävä piski. Mä olisin laittanut lehteen ilmoituksen, että annetaan pois ilmaiseksi.