Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo ollut ikinä kyllä oikein karmeaa jouluaattoa, aina on joulut olleet ihania. Ainoa ikävämpi jouluaattomuisto, joka tulee mieleen, on kun olin n. 12-vuotias ja vanhempani saivat jonkun kunnon riidan aikaan jouluaattoaamuna. En muista enää mitä riita koski, mutta äiti suuttui jostain isälle tosi paljon ja alkoi ihan huutaa, mutta se loppui sitten siihen kun minä aloin itkeä ja isä oli tosi pahoillaan ja sanoi äidille että haluatko oikeasti pilata lapsilta jouluaaton huutamalla. Siitä äiti sitten tajusi typerän käytöksensä ja pyyteli anteeksi, ja loppupäivä meni sitten kyllä kivasti etenkin illalla, kun tuosta riidasta oli jo päästy yli. Eli ei koko jouluaatto siitä pilalle mennyt, vaikka sen verran näköjään mieleen syöpyikin että edelleen muistan sen tunteen hyvin näin 29-vuotiaana.

Rakastan äitiäni, mutta hän oli valitettavasti siinä asiassa vajavainen äitinä että ei ikinä osannut hillitä suuttumustaan eikä tajunnut sitä, että ei kuulu riidellä lasten kesken. Jälkeenpäin saattoi katua ja pyydellä anteeksi raivokohtauksiaan, mutta ei silti seuraavalla kerralla ikinä oppinut hillitsemään itseään.

Ai etta oikein kerran riiteli, voi voi. Meillä tapeltiin joka ikinen joulu, aina saman kaavan mukaan alkoi huuto. Sain kokea joulurauhaa ensimmäisen kerran vasta kun muutin kotoa ja olin joulun omassa kämpässäni yksin.

Kurjaa joo, mutta mahdoitko huomata, ettei ketjun otsikko ollut Kilpaillaan kurjimmasta joulumuistosta?

Jokainen saa kertoa omansa, ja niin kadehdittavaa kuin se onkin, joillakin se voi olla paljonkin vähemmän kurja kuin itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten isä oli kadonnut kotoa, kun heräilimme lasten kanssa jouluaattoaamuna. Ei mitään viestiä.

Puolenpäivän aikaan soitettiin sairaalasta, että hänet on nyt leikattu. Hänellä oli yöllä alkanut mennä kurkku tukkoon ja koska ei pystynyt edes soittamaan apua, oli ajanut itse Hämeenlinnaan sairaalan päivystykseen. Sieltä hänet oli kiidätetty Tampereelle keskussairaalaan leikattavaksi. Kurkkupaise oli ollut vaarallinen.

Ilmeisesti hän oli nukutuksesta herättyään kirjoittanut paperille, että jonkun pitäisi soittaa kotiin vaimolle ja lapsille.

Tuskin tapahtunut.

Aivan varmasti olisi herättänyt vaimonsa, eikä lähtenyt ajelemaan sairaalaan ominpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ripuli. :D

Juu, eli yksi joulu oli sellainen ripuli, että sai juosta vessaan 30 minuutin välein. Tuli ihan vain vettä. Vähän oksentelinkin. Laihduin siinä 15 kiloa. Sitä kesti 3 viikkoa. Lopulta tiputukseen, kun vesi loppui kehosta. -nuori mies

Nyt jotain rajaa näihin juttuihin.. 15 kiloa? :D

Jospa nuo kilot oli muhkeaa kaljapöhöä 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ripuli. :D

Juu, eli yksi joulu oli sellainen ripuli, että sai juosta vessaan 30 minuutin välein. Tuli ihan vain vettä. Vähän oksentelinkin. Laihduin siinä 15 kiloa. Sitä kesti 3 viikkoa. Lopulta tiputukseen, kun vesi loppui kehosta. -nuori mies

Nyt jotain rajaa näihin juttuihin.. 15 kiloa? :D

Jospa nuo kilot oli muhkeaa kaljapöhöä 🤔

No ei 15 kiloa saa kolmessa viikossa pois millään.

Lähtöpainon täytyisi olla luokkaa 300 kiloa, jotta tuo edes voisi olla mahdollista.

Ja ei, sellainen tuo ei ollut.

Makasin sairaalassa liikuntakiellossa, esikoinen vatsassani. Katselin ikkunasta ulos ja koetin vähän virkkailla siinä kun muutakaan tekemistä  ei ollut, tai siis ei saanut tehdä. Ja sitten soitti mies että älä nyt pelästy mutta hän on päivystyksessä! Ai älä pelästy?! Mies kuulosti huonolta ja kertoi  oksentavansa  vaahtoa. Selvisi sitten että miehellä oli ruokamyrkytys, oli meistä niin huolissaan että oli unohtanut jonkun ruokansa huoneenlämpöön, olikohan kanakastiketta ja riisiä. Joten vietimme aaton yhdessä sairaalassa, eri osastoilla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ripuli. :D

Juu, eli yksi joulu oli sellainen ripuli, että sai juosta vessaan 30 minuutin välein. Tuli ihan vain vettä. Vähän oksentelinkin. Laihduin siinä 15 kiloa. Sitä kesti 3 viikkoa. Lopulta tiputukseen, kun vesi loppui kehosta. -nuori mies

Nyt jotain rajaa näihin juttuihin.. 15 kiloa? :D

Jospa nuo kilot oli muhkeaa kaljapöhöä 🤔

No ei 15 kiloa saa kolmessa viikossa pois millään.

Lähtöpainon täytyisi olla luokkaa 300 kiloa, jotta tuo edes voisi olla mahdollista.

Ja ei, sellainen tuo ei ollut.

Nestettä voi menettää tuollaisessa tilassa montakin kiloa.

Onpa ankea ketju. Onneksi ei itsellä tule mieleen ikäviä joulumuistoja, kivempi niitä mukavia jouluja on muistella

Vierailija kirjoitti:

Asuin tilapäisesti silloisen mieskaverin luona (etsin asuntoa ja hän tarjosi omakotitalostaan varaston tavaroilleni  sekä majoituksen joiksikin kuukausiksi). Juuri joulun alla hyvin rakas läheisen kuoli yllättäen, liian nuorena  ja mikä oli tietysti sydäntäsärkevää. 

Mieskaveri osoittautui täysin kyvyttömäksi kohtaamaan surua ja reagoi siihen huutamalla, raivoamalla ja vaatimalla minua valmistelemaan joulua hänen kanssaan. Hän vähätteli tilannettani, otti mustasukkaisen asenteen ja raivosi likimain joka päivä huomatessaan minun itkevän tai kulkevan pää painuksissa. LOpetin puhumasta läheiseni menetyksestä, sillä minulla ei ollut edes paikkaa minne paeta miestä. Kuolema sekoitti minut niin totaalisesti ja miksi en kyennyt ajattelemaan mitään järkevää.

Aatto sujui miestä varoessa , vaikka raivoaminen alkoikin taas illalla. Miehellä oli korkea, kimeä ääni raivotessaan, joten se kuului kauas ja koski korviin. Jouluaamuna  kuulema näytin niin "nyrpeältä", että hän heitti minut sillä syyllä talosta ulos. Kielsi taksia ajamasta pihalle, joten hiissasin itseäni peilikirkasta jäätä pitkin painava matkalaukku käsissäni taksikuskin myötätuntoisena odotellessa tien puolella.

Sain apua puolitutulta, joka haki minut sovitusta paikasta ja otti kotiinsa. 

Mies osoittautui jonkin sorti psykopaatiksi ja narsistiksi. Vaikka ikävästä jouluaatosta on vuosia aikaa muistan sen joka joulu edelleenkin,

 

Tuo on yksi narsististen ihmisten kuluttavimmista piirteistä. Kun jotain tapahtuu, ensimmäinen reaktio on aina se ”entä minä?”. Mitä pahempaa muuta on tapahtunut, sitä enemmän juuri narsissin on päästävä huomion keskipisteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ripuli. :D

Juu, eli yksi joulu oli sellainen ripuli, että sai juosta vessaan 30 minuutin välein. Tuli ihan vain vettä. Vähän oksentelinkin. Laihduin siinä 15 kiloa. Sitä kesti 3 viikkoa. Lopulta tiputukseen, kun vesi loppui kehosta. -nuori mies

Nyt jotain rajaa näihin juttuihin.. 15 kiloa? :D

Jospa nuo kilot oli muhkeaa kaljapöhöä 🤔

No ei 15 kiloa saa kolmessa viikossa pois millään.

Lähtöpainon täytyisi olla luokkaa 300 kiloa, jotta tuo edes voisi olla mahdollista.

Ja ei, sellainen tuo ei ollut.

Nestettä voi menettää tuollaisessa tilassa montakin kiloa.

Niin voi, mutta ei viittätoista kiloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin juuri muutettu yhteen. Toin pyörällä kaupasta vähän jouluruokia ja kävin kukkakaupassa ostamassa sekä joulutähden että hyasintin. En tiennyt, kummasta kukasta mies pitää. Hän mustasukkaisuuksissaan luuli ja väitti, että joku mies olisi ostanut kukat. Silloin hän hakkasi mut ekan kerran.

A) ei ostokuittia ollut?

B) jäit suhteeseen? Montako kertaa hakannut tuon EKAN kerran jälkeen?

C) olet uhri - jäämällä väkivaltaiseen suhteeseen edesautat, että olet jatkossakin uhri eli tavallaan olet AVUNANTAJA rikokseen, kun jäät

Tässä ketjussa ei selvästikään ymmärretä sitä, että pahinta mitä ulkopuolinen voi tehdä on uhrin syyllistäminen. Sen lisäksi, että uhri joutuu kärsimään rikoksen uhrina, hän joutuu myös kokemaan häpeää siitä, että hän on antanut rikoksen tapahtua. Ihan niinkuin rikos olisi hänen itsensä vika. 

Nyt pliis valoja päälle ja puhukaa lähisuhdeväkivallan uhreille heitä syyllistämättä. Pahimmassa tapauksessa viivytätte henkilön lähtöä pois tilanteesta, kun annatte ymmärtää, että väkivalta on ollut heidän itsensä vika. Pelaatte siis tämän väkivallantekijän pussiin, kun kutsutte henkilöä idiootiksi, jos ei lähde heti ensimmäisestä lyönnistä. Samoin tämä tekijä on vähätellyt uhria todennäköisesti pitkän aikaa, ennen kuin on lyönyt ensimmäisen kerran ja siksi lähteminen juuri on niin hankalaa.

Miksi jää koko ajan tarkistettavaksi, eikä sitten kuitenkaan julkaista!??

Lapsuuteni jouluja varjosti isäni juominen. Jos me lapset saimme lahjoja joihin piti vaikka laittaa patterit ennen kuin ne toimi tai oli joku autorata mikä piti koota niin isäni sanoi että odottakaa,hän katsoo leluja meidän kanssa niin pääsemme kohta leikkimään, lähti sitten etsimään pattereita tms mutta menikin vaan juomaan lisää viinaa johonkin piiloon, saunalle tms ja me lapset odotimme ja odotimme, sitten äiti etsi ja laittoi patterin leluun kun isää ei näkyny. Kun isä vihdoin saapui taas paikalle ja huomasi että on lelut toiminnassa ja ilman häntä,alkoi huuto ja kiroilu, haukkui äidin, haukkui meidät lapset, ty*hmiksi, kiittämättömiksi, kam*aliksi, minä olin pikku l*tka jne jne ja se jatkui ja jatkui, kävi välillä juomassa lisää, tuli huutamaan ja haukkumaan ja se jatkui koko illan kunnes mentiin nukkumaan.

Ja sitä oli joka joulu. Sama kaava toistui.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ankea ketju. Onneksi ei itsellä tule mieleen ikäviä joulumuistoja, kivempi niitä mukavia jouluja on muistella

Mulle tää on kuitenkin myös lohdullinen ketju. Omat Jouluni ovat olleet lapsuudesta alkaen ankeita, joten se käy mulle vertaistuesta, kun on muitakin, joille Joulu ei ole ainakaan aina ollut ihana. Ei tätä kannata lukea, jos ei pysty samaistumaan.

Tämä ei ole karmein, mutta ärsyttävin.

Meillä koristeltiin kuusi aina aattona suklaakävyillä ja kakarat söi ne yhdessä joulun jälkeen.

Kerran joulupäivänä koristeista oli jäljellä vain kuoret kun pikkusisko oli käynyt vetämässä sisukset yöllä kitaansa.

Siskoni poikaystävä pahoinpiteli isämme. Syynä se, että jätkä haukkui siskoani huoraksi eikä isä pitänyt siitä. Poliisitkin kävi.

Siskoni on aina onnistunut kaikessa, minä en niinkään. Aikoinaan lukion jälkeen vietti välivuoden. Oli Amerikassa au pairina. Tutustui ruotsalaiseen au pairiin ja hänen perheessä oli muutama vaikutusvaltainen ihminen. Siskon avoimuus ja eloveena look teki vaikutuksen.

Pääsi yhteen elokuvaan, minirooli, mutta levitys maailman laajuinen.

Ensi-illassa oli megajulkkiksia.

Suomeen tullessa päätti ruveta lääkäriksi. Opiskeli vuoden, kävi valmennuskurssit jne. Pääsi sisään. Kävi kuulemma tuuri.

Yhtenä jouluna päätti nyt riittää sinkkuilut. Ilmoitti ensi jouluna on naimisissa.

Tapaninpäivätansseissa löysi miehen, juhannuksena naimisiin, itsenäisyyspäivänä esikoinen.

Jouluna sisko kertoi vauva sylissä kaikki on mahdollista, kun vaan päättää.

Tajusin tulen lopun ikäni olemaan katkera ja kateellinen, en ole sen jälkeen viettänyt hänen kanssa samassa paikassa jouluja.

Monta krt nuorena poikaystäväni on ollut rakastunut siskooni, minun kautta on halunnut tulla siskon lähelle.

Mieheni tapasi siskoni ekan kerran vasta, kun olimme kihloissa, menossa naimisiin.

Olin ehkä 9v, nautittiin lapset ja vanhemmat aattona oikein kunnolla jouluruoista. Joulupäivän vastaisena yöllä yksi kerrallaan alettiin kaikki oksentaa kaaressa sänkyihin ja lattioille, vanhemmat yritti siinä oman oksentamisen ja ripuloinnin lomassa siivota paikkoja ettei koira söisi sotkua. Ehti sen verran tietty syödä että siltäkin tuli pian molemmista päistä tavaraa. Tätä jatkui monta päivää, isovanhemmat joutui matkustamaan toisesta kaupungista avuksi kun isä ja äiti pysyivät hädin tuskin tolpillaan. Tästä on jo 15 vuotta enkä edelleenkään pysty syömään valkosuklaata tai vihreitä kuulia, kuumennetun maidon hajukin nostaa yrjön kurkkuun saati että pystyisin juomaan kaakaota. Laatikot tai kinkkukaan ei maistu. 

Erityisesti surin hienoa valkosuklaista lumiukkoa jonka olin saanut lahjaksi ja ehtinyt syödä vain osan, sieltä se ilkkui jääkaapin ovesta mulle ja lopulta päätyi roskikseen kun kukaan ei kyennyt sitä syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsitkö erota heti ,et. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin juuri muutettu yhteen. Toin pyörällä kaupasta vähän jouluruokia ja kävin kukkakaupassa ostamassa sekä joulutähden että hyasintin. En tiennyt, kummasta kukasta mies pitää. Hän mustasukkaisuuksissaan luuli ja väitti, että joku mies olisi ostanut kukat. Silloin hän hakkasi mut ekan kerran.

Hienoa nämä ei kristityt muumaalaiset käytökseltään tietysti syynä demonit ja kasvatus.

En ole tuon kirjoittaja, mutta olen myös tullut kolmessa suhteessa pahoinpidellyksi.

Ihan kantasuomamaisia kultapoikia olleet kaikki.

Miksi hakeudut väkivaltaisten tyyppien seuraan ja vielä kolmesti. Kyllähän merkkejä siitä o; jo ennen ensimmäistä lyöntiä. Vai onko romanttista, kun mies kyttää jokaista menoasi ja uhkaa hakata jokaisen, joka vilkaiseekin sinuun ja miehen eksät ovat etäännyttäneet miehet lapsista?

Tuo on just tuo suuri väärinkäsitys. Suurin osa väkivallantekijöistä on ihan tavallisia ihmisiä, joista ei ikinä uskoisi. Siksi sitä ei voi yleensä nähdä etukäteen tai merkit ovat niin pieniä ja viittaavaat ihan toisenlaiseen käytökseen. Esim. mun ex-mies oli vain tosi huolehtivainen, teki paljon kotitöitä ja huolehti auton lämpiämään ja laittoi eväät valmiiksi. Siitäkö olisi pitänyt tietää, että eron hetkellä muuttuukin tap pajaksi ja tulee verilöyly?! Mitään muita merkkejä ei ollut, tyyppi vain sekosi erosta ja kukaan ei olisi uskonut tapahtumaa ellei paikalla olisi ollut 2 ulkopuolista silminnäkijää/ auttajaa ja myöhemmin poliisit.

Kaikesta huolimatta, mua on syytelty asiasta, että muka valehtelen. Ihme hommaa. Tosin en jäänyt odottamaan lisää pahoinpitelyjä vaan lähdin kuten aikomukseni olikin ja miksi väkivalta ylipäätään alkoi. Mitään muuta en itse tehnyt, kuin olin kaikessa rauhassa lähdössä pois. Oltiin asiasta kaikessa rauhassa etukäteen puhuttu ja sovittu, että minä lähden enkä tule takaisin. Sekoaminen sitten tuli ihan puskista juuri lähdön hetkellä.

Nämä ”miksi jouduit rikoksen uhriksi” -jankkaajat käsittelevät omaa ahdistustaan tuolla mesoamisellaan. He haluavat kuvitella, että ovat jotenkin suojassa pahoilta asioilta, koska ovat fiksumpia, napakampia, valitsevat paremmin… ”Minulle ei kukaan voisi tehdä noin”. Eiiipä!

Se on vaan tavattoman raskasta sille uhrille joutua kannattelemaan tai edes sietämään noita sivullisten fantasioita itse tapahtuman lisäksi. Niissä kun on vielä tosi ilkeä vähättelevä sävy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo ollut ikinä kyllä oikein karmeaa jouluaattoa, aina on joulut olleet ihania. Ainoa ikävämpi jouluaattomuisto, joka tulee mieleen, on kun olin n. 12-vuotias ja vanhempani saivat jonkun kunnon riidan aikaan jouluaattoaamuna. En muista enää mitä riita koski, mutta äiti suuttui jostain isälle tosi paljon ja alkoi ihan huutaa, mutta se loppui sitten siihen kun minä aloin itkeä ja isä oli tosi pahoillaan ja sanoi äidille että haluatko oikeasti pilata lapsilta jouluaaton huutamalla. Siitä äiti sitten tajusi typerän käytöksensä ja pyyteli anteeksi, ja loppupäivä meni sitten kyllä kivasti etenkin illalla, kun tuosta riidasta oli jo päästy yli. Eli ei koko jouluaatto siitä pilalle mennyt, vaikka sen verran näköjään mieleen syöpyikin että edelleen muistan sen tunteen hyvin näin 29-vuotiaana.

Rakastan äitiäni, mutta hän oli valitettavasti siinä asiassa vajavainen äitinä että ei ikinä osannut hillitä suuttumustaan eikä tajunnut sitä, että ei kuulu riidellä lasten kesken. Jälkeenpäin saattoi katua ja pyydellä anteeksi raivokohtauksiaan, mutta ei silti seuraavalla kerralla ikinä oppinut hillitsemään itseään.

Ai etta oikein kerran riiteli, voi voi. Meillä tapeltiin joka ikinen joulu, aina saman kaavan mukaan alkoi huuto. Sain kokea joulurauhaa ensimmäisen kerran vasta kun muutin kotoa ja olin joulun omassa kämpässäni yksin.

... tuo "Ai että" -lause pilasi muuten asiallisen kommentin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koira söi kokonaisen kinkun. En vieläkään ymmärrä miten pääsi varastohuoneeseen. Olin kattanut pöydän ja menin hakemaan. Pari limaista palaa oli jäljellä.

Meillä kävi vähän samoin pari vuotta sitten. :D Oltiin sentään yhden kerran ehditty syödä kinkusta, jouluaattoillan aterialla. Mutta joulupäivänä kun sitten lähettiin käymään mummon luona jouluvierailulla, niin koira oli sillä aikaa jotenkin ihmeessä saanut jääkaapin oven auki ja popsinut lähes koko kinkun. Kun tultiin takaisin niin jääkaapin ovi retkotti auki, kinkusta luu vain törrötti ja ihan pieni pala lihaa jäljellä. Myös kinkun päällä ollut folio meni ilmeisesti samaa tietä, kun siitä ei löytynyt muuta kuin joitakin pieniä revenneitä palasia. Koira makasi kyljellään kuin kohmelossa, oli niin kovassa ähkyssä.

Kaiken lisäksi tämä kyseinen koira on vielä sianlihalle herkkä, että sillä menee maha sekaisin jos syöttää edes sellaista koiranruokaa jossa on sikaa. Koira parka sitten uikutti, ripuloi ja oksensi sisälle koko seuraavan yön ja Tapaninpäivä meni mattoja pestessä... Ostettiin uusi kinkku joulunjälkeisestä alennusmyynnistä, niin saatiin sitten välipäivinä itsekin kinkkua syödä, mutta koira parkaa kävi sääliksi.

Ärsyttävä piski. Mä olisin laittanut lehteen ilmoituksen, että annetaan pois ilmaiseksi.

Annatko myös lapset pois, jos heille tulee oksennustauti tai varastavat herkkuja jääkaapista ilman lupaa? Tai no toivottavasti sulla ei oo lapsia, kun suhtautuminen on noin kypsä ja aikuismainen...