Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Mies oli kännipäissään luullut olevansa ulkona retkellä ja tehnyt nuotion kuusen alle ja kaikki lahjat paloi 😑

80-luvulla sairastuin vakavasti juuri ennen joulua ja jouduin sairaalaan, olin 7-vuotias. Siihen aikaan ei lapsia huomioitu mitenkään erityisesti ja muistan ankea huoneen, jossa ei ollut mitään joulutunnelmaa eikä joulupukkia tullut. Jostain syystä lahjojakaan ei saanut tuoda, joten sain sitten kasapäin lahjoja kun parin viikon päästä pääsin kotiin.

Viime jouluna historia toisti itseään ja lapseni sairastui, ei tosin jouluaattona vaan joulupäivänä. Mutta sairaalassa meni loppu joulu. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja ihana huomata miten lapsille koitetaan tehdä erityinen joulu vaikka ovatkin sairaalassa.

Umppari alkoi oireilla aattoiltana, ennen puoltayötä olin jo leikkauspöydällä.

Koko perhe vatsataudissa.Kaikki paikat yrjössä ja paskassa.

Pyykkiä pestiin koko joulu.

Kaikki jouluni ovat olleet enemmän ja vähemmän kamalia. Äitini, epäilen narsistiksi, jaksaa huutaa ja valittaa koko joulun joka ikinen vuosi. Hirveä tappeleminen kaikesta ihan koko ajan. Muutamaa joulua on myös varjostanut lemmikin kuolema, sukulaisen kuolema, muutaman joulun yli olen nukkunur t kovaa vösymystä pois. Ja lapsuudessa toivon yhtä lahjaa useampana vuotena mutten saanut kun vasta monen vuoden jälkeen. Joten joku lapsuuden joulu on ehkä ollu ok, kaikki muut on pakkopullaa joka pitää kärsiä joka vuosi.

Se joulu, kun ensin vauva oli enterorokossa ja sitten minä. Aatonaatto ja aatto meni valvoessa itkevän vauvan kanssa, joulupäivänä sairastuin itsekin. Oltiin appivanhemmilla kylässä, ihme kyllä ei tarttunut muihin. Ja heti pyhien jälkeen mies lähti töihin ja minä jäin ihan puolikuntoisena hoitamaan vauvan ja 3-vuotiaan, kuumeessa ja sormenpäät ihan tulessa sen enteron takia, mutta jotenkin piti vaan pystyä vaihtamaan vaipat ym.. Se on kyllä jäänyt mieleen.

Vuoden 2019 Joulu. Onneksi ei ollut ihan niin kauhea kuin monilla muilla jotka tänne ovat kirjoittaneet, mutta oli tarpeeksi kamala minulle. Olin koko päivän siinä kunnossa että mitä tahansa söinkään tuli hetken päästä ulos. Olen toki kiitollinen ettei tullut oksennuksena, mutta ei ollut mukavaa että en pystynyt nauttimaan ruokailusta tai herkuista ilman että vatsani äärsyntyi. Onneksi jo Joulupäivänä tilanne oli parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?

Kauppa liian kaukana? Vai olitteko koko sakki niin juovuksissa?

Asunnon/talon kaikki valot yhden sulakkeen takana? Ei yhtään muuta sulaketta käytössä, jonka olisi voinut väliaikaisesti vaihtaa palaneen tilalle?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsitkö erota heti ,et. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin juuri muutettu yhteen. Toin pyörällä kaupasta vähän jouluruokia ja kävin kukkakaupassa ostamassa sekä joulutähden että hyasintin. En tiennyt, kummasta kukasta mies pitää. Hän mustasukkaisuuksissaan luuli ja väitti, että joku mies olisi ostanut kukat. Silloin hän hakkasi mut ekan kerran.

Hienoa nämä ei kristityt muumaalaiset käytökseltään tietysti syynä demonit ja kasvatus.

En ole tuon kirjoittaja, mutta olen myös tullut kolmessa suhteessa pahoinpidellyksi.

Ihan kantasuomamaisia kultapoikia olleet kaikki.

Miksi hakeudut väkivaltaisten tyyppien seuraan ja vielä kolmesti. Kyllähän merkkejä siitä o; jo ennen ensimmäistä lyöntiä. Vai onko romanttista, kun mies kyttää jokaista menoasi ja uhkaa hakata jokaisen, joka vilkaiseekin sinuun ja miehen eksät ovat etäännyttäneet miehet lapsista?

Jouluaatto yönä 2018 jouduin sairaalaan. Heräsin yöllä siihen että minuun sattui niin kovaa etten pystynyt olla. Sellainen kipu että toivoo oikeasti kuolevansa, ja siltä se kipu myös tuntuu että kuolisi.

Olin mieheni vanhemmilla yötä. Mieheni heräsi vierestäni ja ihmetteli miksi huudan kivusta. Koko talohan siinä heräsi. Tuuperruin lattialle ja heräsin sitten sairaalasta, jossa minulle kerrottiin että olin mennyt sokkitilaan, ja menettänyt paljon verta varsaonteloon, koska minulla oli kohdunulkoinen raskaus. Munanjohtimeni oli räjähtänyt ja jos en olisi päässyt sairaalaan, olisin kuollut.

Ei varmaan ollut vain minulle, vaan koko perheelle sekä miehen perheelle ikävä Joulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävä hakkasi minut.

Jos nainen pystyy hakkaamaan miehen, niin sellainen "mies" ansaitseekin tulla hakatuksi. N32

No huh huh. Ei tietenkään ansaitse. Kukaan ei ansaitse väkivaltaa.

Siihen yleensäliittyy, ettei mies laita hanttiin, koska ei halua poliisin puheille eikä nainen hakkaa miestä paljain nyrkein.

Isoveli teki itsemurhan Jouluaaton yönä. Oli yrittänyt sitä jo aiemmin, ja olimme kerrankin kaikki yhdessä perheenä aattona. Tunnelma oli jotenkin toiveikas. Ajattelin että kaikki järjestyy. Täst on nyt pari vuotta aikaa. Isoveli oli minulle kuin paras ystävä.

Sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ikävä on, eikä Joulu koskaan ole enää ilon juhla minulle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo ollut ikinä kyllä oikein karmeaa jouluaattoa, aina on joulut olleet ihania. Ainoa ikävämpi jouluaattomuisto, joka tulee mieleen, on kun olin n. 12-vuotias ja vanhempani saivat jonkun kunnon riidan aikaan jouluaattoaamuna. En muista enää mitä riita koski, mutta äiti suuttui jostain isälle tosi paljon ja alkoi ihan huutaa, mutta se loppui sitten siihen kun minä aloin itkeä ja isä oli tosi pahoillaan ja sanoi äidille että haluatko oikeasti pilata lapsilta jouluaaton huutamalla. Siitä äiti sitten tajusi typerän käytöksensä ja pyyteli anteeksi, ja loppupäivä meni sitten kyllä kivasti etenkin illalla, kun tuosta riidasta oli jo päästy yli. Eli ei koko jouluaatto siitä pilalle mennyt, vaikka sen verran näköjään mieleen syöpyikin että edelleen muistan sen tunteen hyvin näin 29-vuotiaana.

Rakastan äitiäni, mutta hän oli valitettavasti siinä asiassa vajavainen äitinä että ei ikinä osannut hillitä suuttumustaan eikä tajunnut sitä, että ei kuulu riidellä lasten kesken. Jälkeenpäin saattoi katua ja pyydellä anteeksi raivokohtauksiaan, mutta ei silti seuraavalla kerralla ikinä oppinut hillitsemään itseään.

Ai etta oikein kerran riiteli, voi voi. Meillä tapeltiin joka ikinen joulu, aina saman kaavan mukaan alkoi huuto. Sain kokea joulurauhaa ensimmäisen kerran vasta kun muutin kotoa ja olin joulun omassa kämpässäni yksin.

Asuin tilapäisesti silloisen mieskaverin luona (etsin asuntoa ja hän tarjosi omakotitalostaan varaston tavaroilleni  sekä majoituksen joiksikin kuukausiksi). Juuri joulun alla hyvin rakas läheisen kuoli yllättäen, liian nuorena  ja mikä oli tietysti sydäntäsärkevää. 

Mieskaveri osoittautui täysin kyvyttömäksi kohtaamaan surua ja reagoi siihen huutamalla, raivoamalla ja vaatimalla minua valmistelemaan joulua hänen kanssaan. Hän vähätteli tilannettani, otti mustasukkaisen asenteen ja raivosi likimain joka päivä huomatessaan minun itkevän tai kulkevan pää painuksissa. LOpetin puhumasta läheiseni menetyksestä, sillä minulla ei ollut edes paikkaa minne paeta miestä. Kuolema sekoitti minut niin totaalisesti ja miksi en kyennyt ajattelemaan mitään järkevää.

Aatto sujui miestä varoessa , vaikka raivoaminen alkoikin taas illalla. Miehellä oli korkea, kimeä ääni raivotessaan, joten se kuului kauas ja koski korviin. Jouluaamuna  kuulema näytin niin "nyrpeältä", että hän heitti minut sillä syyllä talosta ulos. Kielsi taksia ajamasta pihalle, joten hiissasin itseäni peilikirkasta jäätä pitkin painava matkalaukku käsissäni taksikuskin myötätuntoisena odotellessa tien puolella.

Sain apua puolitutulta, joka haki minut sovitusta paikasta ja otti kotiinsa. 

Mies osoittautui jonkin sorti psykopaatiksi ja narsistiksi. Vaikka ikävästä jouluaatosta on vuosia aikaa muistan sen joka joulu edelleenkin,

 

Vierailija kirjoitti:

Useampi joulu pilalla isän juomisen takia. Aina sitä saa hävetä kun nuokkuu jo joulupöydässä ja äitini raivoaa hänelle. On myös lähtenyt varkain kapakkaan jouluaattona. Nykyään menee joulusta myös toinenkin päivä pilalle, kun pitää mennä tapaamaan miehen vanhempia, joista molemmilla on alkoholiongelma. Heillä ei ole ruokapöytää, kun asuntonsa on niin pieni, joten olemme syöneet mikrotettua ruokaa sohvalla. Onneksi tänä vuonna joulu ei ole kuin vain pidempi viikonloppu ja sen verukkeella minun ei tarvitse viettää pitkää iltaa heidän kanssaan, vaan riittää lyhyempi tapaaminen, että jaksan nousta aamuvuoroon klo 4. Itselleni riittäisi jouluna vain viini ruuan kanssa ja ehkä vahvempaa glögiä lasillinen. En haluaisi viettää joulua aina humalaisessa seurassa, mutta minkäs teet kun meidän molempien perheissä on alkoholiongelmaa.

Miksi vietätte joulut vanhempienne kanssa?

Siksi ärsyttää kaikki tekopirteät joululaulut ja koristelut, kun monille joulu merkkaa sitä et on krääsää ja ne kalliimmat lahjat,minulle joulu tuo mieleen vain huonoja muistoja lapsuudesta ja haluan vain Rauhaa ja hautua aattona peiton alle ja nukkua,,ei yhtään huvita pomppia edes takaisin hei tonttu ukot hyppikää tahdissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?

Olettepas tyhmiä, kaikki tietää, että sulakkeen saa korjattua nopeasti laittamalla siihen ohuen folion päälle. Tulen saa tehtyä vaikka mopon tulpan kipinästä kun pitää pientä bensiiniin kastettua tikkua sitä vasten.

Kommenttisi oli epäkohtelias ja surkuhupaisa.

ohis

Lisäksi monessakin suhteessa hengenvaarallinen.

Toki sen sulakkeen voi korvata vaikka rautanaulalla, jos tietää mitä tekee. Mutta edelleen jää riski, että sen laukeamisen syynä onkin joku muu vika, joka sitten ilman toimivaa sulaketta polttaa koko mökin.

Useinhan sulake palaa vanhuuttaan tai tilapäisen ylikuormituksen vuoksi. Mutta mistäpä sen tietää. Parasta olisi testata ehyellä sulakkeella, jos sekin katkaisee virrat saman tien, on syytä alkaa etsimään vikaa.

Eikä tuo bensojen kans tulen sytyttely nyt ihan riskitöntä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampi joulu pilalla isän juomisen takia. Aina sitä saa hävetä kun nuokkuu jo joulupöydässä ja äitini raivoaa hänelle. On myös lähtenyt varkain kapakkaan jouluaattona. Nykyään menee joulusta myös toinenkin päivä pilalle, kun pitää mennä tapaamaan miehen vanhempia, joista molemmilla on alkoholiongelma. Heillä ei ole ruokapöytää, kun asuntonsa on niin pieni, joten olemme syöneet mikrotettua ruokaa sohvalla. Onneksi tänä vuonna joulu ei ole kuin vain pidempi viikonloppu ja sen verukkeella minun ei tarvitse viettää pitkää iltaa heidän kanssaan, vaan riittää lyhyempi tapaaminen, että jaksan nousta aamuvuoroon klo 4. Itselleni riittäisi jouluna vain viini ruuan kanssa ja ehkä vahvempaa glögiä lasillinen. En haluaisi viettää joulua aina humalaisessa seurassa, mutta minkäs teet kun meidän molempien perheissä on alkoholiongelmaa.

Miksi vietätte joulut vanhempienne kanssa?

Tuota ihmettelen myös!

Miksi ei voi luoda omaa jouluperinnettä

omassa kodissa? Ei ole pakko mennä lapsuudenkotiin mieltänsä pahoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Sain selville, että nainen oli saanutkin lapsemme Tinder-miehelle. Maksan edelleen elareita lapsesta, joka ei ole minun. Nainen valehteli.

älä höpötä

Vierailija kirjoitti:

Ripuli. :D

Juu, eli yksi joulu oli sellainen ripuli, että sai juosta vessaan 30 minuutin välein. Tuli ihan vain vettä. Vähän oksentelinkin. Laihduin siinä 15 kiloa. Sitä kesti 3 viikkoa. Lopulta tiputukseen, kun vesi loppui kehosta. -nuori mies

Nyt jotain rajaa näihin juttuihin.. 15 kiloa? :D