Lue keskustelun säännöt.
Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
SammunutSaunatonttu
05.12.2021 |
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2317)
Kun olin 8v vanhemmat erosivat päivä ennen joulua. Koko joulu vietettiin äidin kanssa itkien, kun isä oli hoidokkinsa luona :(
Olen vihannut joulua siitä asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se jäi lapsena mieleen, kun joulupukki oli ajanut autolla ojaan. Joulupukit olivat mun lapsuudessa pelottavia, koska se mies joka pukkia esitti nautti sellaisesta "huumorista".
Sukulaisperhe tuli vieraisille ja vetäisi hirmuiset kännit (ilmeisesti omasta pullosta?), perheen äiti lähti toikkaroimaan alasti kadulle perheriidan jälkeen. Omassa perheessä ei käytetty alkoholia paria lasillista enempää, joten jäi hyvin mieleen, vaikka olin aika pieni silloin.
Lapsuuden jouluissa ahdisti isä, joka kärtti kiitosta. Jos me lapset emme olleet oikealla tavalla kiitollisia tai sanoneet tarpeeksi montaa kertaa kiitosta, niin alkoi haukkuminen ja sättiminen, miten ollaan kiittämättömiä ja kauheita lapsia. Varmaan jokaisena jouluna tämä sama toistui, että isä alkoi jossain vaiheessa rähistä kuinka hän on nähnyt vaivaa ja tehnyt niska limassa töitä, että on saanut lahjat ostettua ja tässäkö on kiitos.
Loppujoulun ja pyhäpäivät isä vietti makuuhuoneessaan ja tuli sieltä ulos ainoastaan hakemaan ruokaa keittiöstä. Äiti yritti maanitella syömään perheen kanssa ja aina isä huusi ettei halua nähdä meitä lapsia. Koko joulu meni ikävissä fiiliksissä ja hiljaisuudessa. Jos me lapset ilakoitiin tai katsottiin jouluohjelmia tuli käsky hiljentyä ja mennä omiin huoneisiin, koska isä ei kestänyt kuunnella kiittämättömien kakaroiden kiljumista.
Ja vuosisadan isäpalkinnon saa..
Sukujoulu, jossa sisarukset riideltiin koko joulu. Jännitteet oli ilmassa jo ennen aattoa. Lapsiparat, vieläkin hävettää niiden puolesta =( kukaan ei ollut edes ottanut alkoholia, ettei sitäkään voi syyttää.
Silmät itkusta turvonneina joulun pyhät ja välit edelleen kylmät ja etäiset. Tästä on jo vuosia aikaa.
Siihen loppui yhteiset joulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on aikaa, ei silti unohdu. Oltiin saatu jouluvalot sytytettyä, kinkku pöytään, aattoilta valmis. Posahti sulake, meni sähköt koko huushollista. Kauppa liian kaukana. No, eikun kynttilöitä lisää. Kenelläkkään eikä missään ollut sytkäriä eikä tulitikkuja. Siinä sitten syötiin umpipimeässä. Lahjatkin jaettiin, että jokainen sai pari, nimistä viis. Vauva parkui koko illan ja parit pienimmätkin pelkäsivät pimeyttä. Nyt on sulakkeita ollut varastossa kuinka ja kauan, muttei ole tarvittu. Ehkä tänä jouluna?
Kauppa liian kaukana? Vai olitteko koko sakki niin juovuksissa?
Kauppa oli liian kaukana. Lähimmät pikkukaupat kiinni. Toki usealla jo glögiä juotuna. Ajokuntoisiakin olis ollut.
Höpö höpö. Kukaan ei jää istumaan illaksi pimeään jos on mahdollisuus saada sähköt takaisin. Ellei kyse ollut kehitysvammaisten kesäleiristä.
Joo vähintään olisin tulitikkuja hakenut naapurista. Ja tosi uskottavaa että lahjat jaettiin randomina kelle vaan kun ei muka nähnyt nimeä lukea, ilmeisesti kuitenkin näki lahjat avata. Miksi ihmiset viitsii pilata tällaisia hyviä ketjuja jollain trollipaskalla.
Maaseudun tai mökkiolosuhteissa kun tiedän niin ihan hyvin voisi yksi ilta mennä pimeässä. Keli voi olla liukas, pyryttää, lumi pitäisi ensin lapioida tieltä, kauppias lomalla, naapurit sellaisia ettei vähällä mene häiritsemään. Tuo on kai tapahtunut ennen nettiä, tosin taskulamppu luulis olevan jokaisella, tai auton sisävalo. Silmätkin tottuu pimeään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietettiin joulua meillä kotona. Äitini oli jo heti alkuun rasittava ja riidanhaluinen, mutta jotenkin siitä luovittiin lahjojen avaamiseen asti. Silloin tämä raivostui silmittömästi 6-vuotiaalleni, joka avasi lahjapakettiaan ”väärin”. Lapsi itki jo epätoivoisesti, ja äitini vaan haukkui häntä maan rakoon kiihtyvällä raivolla.
Käskin äidin lopettaa, mutta hän ei lopettanut. Tilanne jatkui ja paheni, lapsi oli aivan hysteerinen eikä mikään saanut äitiäni hillittyä. Lopulta sanoin, että nyt on parempi, jos lähdette kotiinne. Isäni alkoi pukea takkia lannistuneena. Silloin äitini kohdisti raivon minuun ja alkoi uhota, että hän ei lähde minnekään, mutta minun pitää lähteä, nyt heti, mene mene jo!
Siis lähteä omasta kodistani omien lasteni luota jouluaattoiltana, jotta hän saa kurmoottaa perhettäni rauhassa? Mieheni oli aivan äimistynyt, että mitä tuolle nyt tehdään. Lopulta isäni vei äidin pois.
Se oli viimeinen joulu, jonka vietimme vanhempieni kanssa. Oli ihmeellistä, kun tajusin, että joulun voi viettää myös ihan sopuisasti. Olin aina ollut äitini jouluraivon piirissä, enkä ollut oikeasti tajunnut, että yleensä ihmiset eivät pelkää joulua.
Onko äidilläsi duagnosoitu joku persoonallisuushäiriö?
Tietääkseni ei ole diagnosoitu, vaikka tuskin hän minulle kertoosi. Sehän ei sulje pois sellaisen olemassaoloa. Raskas ihminen joka tapauksessa.
Se on jännää, että kun lapsesta asti kasvaa tuollaisen kanssa, ei ihan oikeasti tiedä, miten poikkeuksellista ihan noin järkky käytös on. Iän myötä vähitellen alkaa vasta ymmärtää.
Saako äitisi tuollaisia ”slaageja” muutenkin ja aiemminkin? Vai onko iän mukana mennyt tuollaiseksi? Näin ulkopuolisenahan tuo kuulostaa ihan muistisairaan touhulta.
Se on valitettavasti ollut aina tuollainen. Tuo ei ollut edes pahinta mutsia, mutta meni tunteisiin, kun itketti pientä puolustuskyvytöntä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama viimeisin joulu. Rivit ovat ns. harvenneet, eli ei enää vietetä joulua samalla porukalla kun ennen.
Lisäksi muutama jouluna tässä lähiaikoina mulla on epäilty vakavaa sairautta (miten sattunutkin jouluun) ja tää joulu tulee menemään pilalle, koska ehkäisy petti ja nyt saan pelätä olevani raskaana (En haluaisi lapsia, mutta en pysty aborttiinkaan)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se taitaa olla tämä tuleva joulu. Olemme juuri siunanneet 16-vuotiaan haudan lepoon.
Voi miten pahoillaani olen puolestanne. Voimia teille, olkaa toistenne tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukujoulu, jossa sisarukset riideltiin koko joulu. Jännitteet oli ilmassa jo ennen aattoa. Lapsiparat, vieläkin hävettää niiden puolesta =( kukaan ei ollut edes ottanut alkoholia, ettei sitäkään voi syyttää.
Silmät itkusta turvonneina joulun pyhät ja välit edelleen kylmät ja etäiset. Tästä on jo vuosia aikaa.
Siihen loppui yhteiset joulut.
Perintöriita?
Mielenterveysongelmainen uusio perheenjäsen alkaa riehumaan joulupöydässä. Tämän jälkeen hänelle oli "oma" vierailupäivä joulunpyhinä. En tiedä missä menee tänäpäivänä eikä edes kiinnosta. Jouluun ei osallistu, koska lapset. Muutoin ei ongelmaa olisi koska isoja kavereita pöydässä niin käärisimme hänet vaikka mattoon ruokailun ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
19-vuotiaana sen aikaisen poikaystävän painostuksesta lähdettiin ajamaan miehen vanhemmille 300km päähän. Olisin halunnut jäädä kotiin niin paljon. Olen isosta perheestä ja tapana ollut aina juhlia joulua isolla porukalla, se ainut päivä vuodessa jolloin kaikki kokoontuu "kotiin". Mutta mies vaati, aneli, syytteli, harjoitti henkistä alistamista ja jotenkin sai sen siihen, että pyytelin itku kurkussa anteeksi ja lähdin miehen mukaan. Tai siis mies lähti minun mukaani, koska hän oli menettänyt aiemmin ajokorttinsa eikä tätä ollut uskaltanut vanhemmilleen kertoa, joten minä jouduin ajamaan. Kortti oli ollut taskussa ehkä 3kk ja ensimmäistä kertaa ajoin pimeässä talvi-illassa, pyrytti niin etten nähnyt muuta kuin suoraan vastaan tulevan lumisateen. Pelotti niin sairaalloisesti että itkin koko matkan, edelleenkin pystyn palautumaan siihen oloon, se oli puhdasta paniikkia, sydämen pohjassa asti tuntuvaa kuolemanpelkoa. Olin muutenkin todella epävarma kuski ja ajanut ainoastaan muutaman sata km ison kaupungin taajamassa. Saattaa kuulostaa turhan dramaattiselta, mutta en ole koskaan eläessäni pelännyt niin.
Perillä katselin vierestä kuinka miehen vanhemmat sivuuttivat täysin poikansa, eivät edes kuulumisia kyselleet. Toiselle pojalleen olivat niin mielinkielin, miehelleni eivät edes puhuneet päin. Minulla ei ollut mitään tekemistä, kuuntelin kaksi päivää kun minulle täysin tuntemattomat ihmiset puhuivat minulle täysin tuntemattomista ihmisistä. Kukaan ei kertaakaan yrittänyt keskustella kanssani, kysymyksiini vastattiin kyllä tai ei. Oli kamalin joulu ikinä.
Mies on jo vuosikausia ollut eksä, enkä sen jälkeen ole yhdenyhtä joulua suostunut olemaan missään muualla kuin kotikotona. Nyt joulut on vielä suurempia, kun melkein kaikilla lapsia. Nykyiselle miehelleni olen sanonut että jos hän haluaa olla vanhemmillaan jouluna, hän saa näin tehdä. Minä en tule mukaan, lapset voidaan jakaa siten että aatto toisen perheen kanssa ja päivä toisen. Ainakin toistaiseksi on joka joulu tullut minun perheeni luo.
Onko tuokaan nyt kovin kivasti tehty miehen vanhemmille? Eivät näe lastaan ja lapsenlapsiaan koskaan jouluna?
Miehen vanhemmat eivät ole yhdessä, äitinsä ei perusta tällaista turhista juhlista, vietetään siellä aina tapaninpäivä kuitenkin hömppäleffojen parissa :) Miehen isän uusi vaimo ja heidän yhteiset lapsensa ja lapsenlapsensa ovat se ydinperhe, johon mies ei ole oikein koskaan mahtunut mukaan. Viedään usein joku lahjapullo (miehen perinne) appiukolle aattoaamuna samalla kun käydään hautausmaalla, ja koskaan ei ole kutsuttu viettämään päivää sinne. Lapsiamme saisivat nähdä niin usein kuin haluaisivat, asumme 10min ajomatkan päässä. Mutta heillä on omat lapsenlapset joiden kanssa ovat tekemisissä päivittäin, meidän lapsia tapaavat syntymäpäivillä.
Menee nyt tosi ohi aiheen, mutta mies on kahden nippanappa täysi-ikäisen nuoren lyhyen seurustelusuhteen tulos, joista molemmat perustuvat myöhemmin sen "oikean" perheen avoiliittoineen ja asuntolainoineen. Miestä ollaan pompteltu sinne ja tänne, eikä ole koskaan oikein kuulunut mihinkään. Itselle tämä juuri niin vieras ajatus, vaikka miehen vanhemmat ovat hyvissä ammateissa, kohtalaisen varakkaita, kaikin puolin oikein ykkösluokan kansalaisia, ja siinä missä taas omat vanhemmat pitkäaikaisongelmaisia valtavan kakaralauman kasanneita duunareita, on minulla aina ollut niin selkeä koti johon koska vain palata, ja vähintään jouluksi. Vaikka siellä olikin aina lämmin vesi loppu ja joululahjaksi sai yhden suihkusaippuapullon per nenä, niin sinne tiedän olevani tervetullut, ja toivottu. Lapseni vien myös sinne niin kauan kunnes itse toisin mahdollisesti päättävät.
Toivottavasti teette miehellesi nyt ihanan joulun ikioman perheen kanssa. Tuli surku miestäsi :,)
Lähes joka vuosi aina lapsuudesta asti kiitos narsisti isän,on muutenkin äkäinen, vihainen ja kiukkuinen vuoden ympäri, enne jouluaattoa "stressaa" eli huutaa ja riehuu kurkku suorana,aina pitäisi olla just myös tietyllä tavalla kuusi koristeltu, tiettyjä jouluruokia yms,mutta eipä ole kivaa koskaan ollut hiki hatussa vääntää jouluvalmisteluja kun se psyko "stressaa" eli karjuu kurkku suorana ja kiroilee ja haukkuu muita,joskus saattaa paiskoa tavaroita ympäriinsä,aattona ollaan sit niin iloista ja reipasta,kunnes seuraavana päivänä sama paska käytös jatkuu...
No nyt tämä joulu ekaa kertaa vietän ystävän luona ja syömme vain niitä jouluruokia joita itse haluamme,on sisaruksia ja sisko kutsui joulun viettoon mutta tavallaan lupasin jo viettää ystävän kanssa kahdestaan joulua, syödään mitä itse halutaan ja otetaan rennosti.
Ihanaa oli pistää välit poikki psykoon ja narsistiin, vaikka sitten menetinkin äitini samalla,mut tää on sen arvoista että saa olla rauhassa ja hiljaisuudessa ilman itkua, stressiä ja sen myötä tulevia fyysisiä vaivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varhaiskasvatuksen opettaja. Koko joulukuu oli töissä aivan karmea, mutta pinnistelin loihtiakseni lapsille joulutunnelmaa. Työkaverini jäivät omista syistään sairaslomalle eikä toiselle saatu sijaista, joten suunnittelin ja toteutin joulujuhlankin käytännössä yksin.
Omaa kotia en jaksanut laittaa joulukuntoon ja esikoiseni lähti joulun viettoon mummolaan. Kuopuksen kanssa tilasimme jouluruuat mäkkäristä. Sitä joulua on vaikea alittaa.
Hienosti pärjäsit rankassa tilanteessa ja uskon, että kuopuksesi oli tyytyväinen mieleiseensä jouluruokaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden jouluissa ahdisti isä, joka kärtti kiitosta. Jos me lapset emme olleet oikealla tavalla kiitollisia tai sanoneet tarpeeksi montaa kertaa kiitosta, niin alkoi haukkuminen ja sättiminen, miten ollaan kiittämättömiä ja kauheita lapsia. Varmaan jokaisena jouluna tämä sama toistui, että isä alkoi jossain vaiheessa rähistä kuinka hän on nähnyt vaivaa ja tehnyt niska limassa töitä, että on saanut lahjat ostettua ja tässäkö on kiitos.
Loppujoulun ja pyhäpäivät isä vietti makuuhuoneessaan ja tuli sieltä ulos ainoastaan hakemaan ruokaa keittiöstä. Äiti yritti maanitella syömään perheen kanssa ja aina isä huusi ettei halua nähdä meitä lapsia. Koko joulu meni ikävissä fiiliksissä ja hiljaisuudessa. Jos me lapset ilakoitiin tai katsottiin jouluohjelmia tuli käsky hiljentyä ja mennä omiin huoneisiin, koska isä ei kestänyt kuunnella kiittämättömien kakaroiden kiljumista.
Ja vuosisadan isäpalkinnon saa..
Meillä samanlainen isä, käytös tosin 24/7 samanlaista, ennen aattoa rupee "stressaamaan" eli karjuu, huutaa kurkku suorana ja haukkuu muita, itku kurkussa sitten tehty joulu valmisteluja,just tietyllä tavalla joulukuusi koristeluun,jouluruoat tietyt yms,todella psyko on,nyt välit poikki ja tästä joulusta tulee erinlainen, ei karjumista,ei huutoa,ei solvaamista 🙂
Joulu 2006. Porukat oli jo päättäneet erota ja riitelivät koko ajan… Aika perseestä meille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se taitaa olla tämä tuleva joulu. Olemme juuri siunanneet 16-vuotiaan haudan lepoon.
Otan osaa.
Kovasti voimia ❤️
Syvimmät osanottoni.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se taitaa olla tämä tuleva joulu. Olemme juuri siunanneet 16-vuotiaan haudan lepoon.
Otan osaa ❤️
Monet on joutuneet kokemaan lapsuudessa vanhempien kännäämistä, etenkin isän. Mistähän se johtuu, että niin moni haluaa aiheuttaa lapsilleen sellaista? Alkoholismi on sairaus, mutta luulisi, että rakastaisi lapsiaan.