Korkeasti koulutettu: Olitko jo ekalla taitava?

Olin lahjakas lapsi ja pärjäsin koulussa erinomaisesti aivan minimaalisella vaivannäöllä. Vasta yliopistossa tarvitsi oikeasti alkaa nähdä vaivaa opintomenestyksen eteen ja se olikin sitten aikamoinen pudotus maan pinnalle. Minulla ei ollut minkäänlaista opiskelurutiinia tai työmoraalia. Tunnen monia koulutiellä keskinkertaisesti menestyneitä yliopistokoulutettuja, joiden yliopisto-opinnot sujuivat huomattavasti jouhevammin ja paremmin arvosanoin kuin minulla.

Olin lahjakas lapsi, luokan parhaita ala- ja yläasteella tekemättä oikeastaan muuta kuin silmäilemällä kirjat ennen tunteja. 9 vuotta oli ihan saatanan tylsää. Pääsin heittämällä paikkakunnan parhaimpiin lukioihin, siellä olinkin sit keskinkertainen. Yliopistoon pääsin, mutta siinä vaiheessa teki kyllä tiukkaa... Ensimmäinen vuosi meni pohjamudissa, toka, keskiverron alapäässä, sit pikkuhiljaa parani ja tein maisterin, hyvillä arvosanoilla, ja varmaan sieltä paremmasta päästä. Lukemaan ja opiskelemaan opin vasta yliopistossa, sitä ennen kun ei tarvinnut tehdä mitään menestyksen eteen.

Nyt maisterin paperit hallussa (ekonomisti) ja nousujohteisella uralla. Vielä toki tekee tiukkaa se että joskus pitää oikeesti tehdäkin jotain... Luokan tai parin hyppääminen ala-asteella olisi kyllä varmaan ollut minun kohdallani hyvä juttu, ei olisi tottunut pienestä pitäen siihen harhaluuloon ettei tarvitse tehdä työtä menestyksen eteen. 

Opiskelu on ollut minulle aina helppoa. Osasin lukea ja kirjoittaa päiväkoti-iässä. Alakoulu oli turhauttavaa aikaa, sillä opiskelin lukuvuoden asiat itsenäisesti parissa viikossa kirjojen jaon jälkeen, ja hain lisätietoa. Yläkoulussa ja lukiossa ei paljon tarvinnut päntätä tai nähdä vaivaa. Hyvät ylioppilaspaperit sain pienellä panostuksella. Valmistun maisteriksi alle tavoiteajan, ja pääsin ensimmäisellä yrityksellä sisään.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 21:35"]

Opin lukemaan kolmevuotiaana, aloitin koulun vuotta nuorempana ja opettajan luvalla sain skipata tunteja alakoulussa, kun osasin jo asiat. Olin usein ns. apuopettajana ja matikasta täytin aina lisätehtävävihkoset muiden tehtävien ohella. Menin yläkoulun 9,9 keskiarvolla (lukuaineet 10) ja lukioon myös 9,9. Lukion päättötodistus oli 9,7 tai 9,8, mutta kirjoitukset menivät huonommin, E:n tasoa, kun perheessä oli kuolemantapaus juuri ennen kirjoituksia. Lukion jälkeen pääsin heti samana keväänä neljään eri yliopistoon (teknillisiin) Suomessa ja ulkomailla. Suoritan opintojani kielellä, jota en ole päivääkään koulussa opiskellut, vaan jonka opettelin itse. Tein virallisen "x toisena kielenä" -kokeen nykyisessä kotimaassani ennen opintojen alkua. Vaikka olen ulkomaalainen, olen silti vuosikurssini parhaita. Nykyisin toiminkin taas, no, sivutoimisena apuopena :) ympyrä on siis sulkeutunut. Yliopiston keskiarvo suomen asteikolla siirrettynä noin 4, mutta arvostelukin on paljon tiukempaa. Olen ihan rehellisesti nörtti, jo pienestä pitäen!

[/quote]

Suomen asteikko on 1-3. Eli olet sen yläpuolella...

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:12"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 21:35"]

Opin lukemaan kolmevuotiaana, aloitin koulun vuotta nuorempana ja opettajan luvalla sain skipata tunteja alakoulussa, kun osasin jo asiat. Olin usein ns. apuopettajana ja matikasta täytin aina lisätehtävävihkoset muiden tehtävien ohella. Menin yläkoulun 9,9 keskiarvolla (lukuaineet 10) ja lukioon myös 9,9. Lukion päättötodistus oli 9,7 tai 9,8, mutta kirjoitukset menivät huonommin, E:n tasoa, kun perheessä oli kuolemantapaus juuri ennen kirjoituksia. Lukion jälkeen pääsin heti samana keväänä neljään eri yliopistoon (teknillisiin) Suomessa ja ulkomailla. Suoritan opintojani kielellä, jota en ole päivääkään koulussa opiskellut, vaan jonka opettelin itse. Tein virallisen "x toisena kielenä" -kokeen nykyisessä kotimaassani ennen opintojen alkua. Vaikka olen ulkomaalainen, olen silti vuosikurssini parhaita. Nykyisin toiminkin taas, no, sivutoimisena apuopena :) ympyrä on siis sulkeutunut. Yliopiston keskiarvo suomen asteikolla siirrettynä noin 4, mutta arvostelukin on paljon tiukempaa. Olen ihan rehellisesti nörtti, jo pienestä pitäen!

[/quote]

Suomen asteikko on 1-3. Eli olet sen yläpuolella...
[/quote]
Asteikko oli 1-5 kun aloitin opiskelut, muuttui 1-3 vähän ennen kun valmistuin.
ohis

En osannut lukea tai kirjoittaa ennen kouluun menoa. Ainakaan en muista, että olisin osannut. Silti opin nämä taidot todella helposti, matikka ja muut aineet menivät kuin vettä vaan. Olin luokkamme paras aina peruskoulun loppuun asti, tosin luokkamme taso ei koskaan ollut päätä huimaava. Sain yleensä vähintään 8 1/2 kokeesta, usein ihan kymppejäkin. Harvoista kouluaineista kuitenkaan pidin. Kaikki oli minulle vähän sellaista pakkopullaa ja oppimisen ilosta tuskin pystyi enää parin ensimmäisen luokan jälkeen puhumaan. Silti suoriuduin kokeista hyvin.
Olin todella kiinnostunut musiikista, mutta koulun musiikintunnit olivat tylsiä. En osannut piirtää ja liikunnassa olin kömpelö.
Peruskoulun loppupuolella aloin suuntautua yhteiskunnallisiin aineisiin ja kieliin. Lukiossa keskityinkin vain niihin kaiken muun jäädessä sivuseikaksi. Silti lukion päättärissä komeili pelkkiä ysejä ja muutama kymppi paitsi liikunta ja kuvaamataito olivat edelleen "vain" kaseja.
Lukion päätyttyä olin varma, että haluan kansainvälisen uran ja olinkin jo hakemassa lukemaan maailmanpolitiikan tutkimusta. Välivuoden aikana mieli muuttui ja hain lukemaan kieliä. No eipä sekään sitten sytyttänyt ja lopulta minusta tuli amk-oppinut sosiaali- ja terveysalan duunari.
Eli mahdollisuudet olivat varmasti vaikka mihin ammattiin, mutta minua ei lapsena koskaan kannustettu tarpeeksi ja asenteeni muuttui "hälläväliksi", kun huomasin, ettei peruskoulussa tarvitse kiusata itseään saadakseen niitä hyviä arvosanoja (tietenkin pidin arvosanoja kaikkein tärkeimpinä silloin). Vähän kaduttaa, etten hakenut silloin politiikkaan, kun olin vielä nuori ja innoissani, vaan mielummin pidin välivuoden ja muutin mieleni sinä aikana. Kaduttaa myös, etten lukenut luonnontieteitä, sillä nyt voisin olla vaikka lääkäri, enkä sh.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 17:27"]

Jos menestyit lukioikäisenä tai aikuisena hyvin opinnoissa, niin menikö koulu hyvin jo alaluokilla? Eli näkeekö lapsesta jo ekalla tai tokalla tuleeko opiskelu olemaan helppoa vai vaikeaa aikuisena? 

[/quote]

En ollut. Kasvoin Pohjois-Suomessa vanhoillisella paikkakunnalla ja ala-asteen opettajani oli iäkäs mies, joka oli sitä mieltä, että tytöt ovat poikia huonompia kaikessa ja antoi sen myös kuulua. Nykyisin niillä mielipiteillä tulisi erotetuksi, hän oli aito naisvihaaja. Minusta ja monesta muustakin tytöstä luokallamme tuli arka alisuoriutuja, joka ei uskonut omiin kykyihinsä. Vasta lukiossa aloin uskoa itseeni ja arvosanat nousivat huimaa vauhtia. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoni oli vain 7,8, mutta lukiossa jo 9,0. Pyrin ja pääsin opiskelemaan biokemiaa Ouluun ja valmistuin erinomaisin arvosanoin. Työelämässä menee hyvin :)

En tiedä, olinko niinkään erityisen hyvä, mutta ainakin hyvin tunnollinen. Ala-asteelta lukion loppuun pärjäsin koulussa todella hyvin. Yliopistossa ei sitten pärjännytkään enää pelkästään sillä, että teki hyvin sen, mitä käskettiin. Mutta niin vain valmistuin sieltäkin, kunhan jyvälle pääsin.

Nyt oma poikani on varsinainen lapsinero. Melkoinen huithapeli, mutta hoitaa koulun kympin arvoisesti ihan vasemmalla kädellä. Siis täysin päinvastainen tapaus kuin äitinsä. Saa nähdä, miten tässä käy...

Olin semmoinen aika normaali oppilas. En osannut lukea ennen koulua, mutta opin opetettuna kyllä nopeasti. Matikka on tuottanut aina ongelmia, siinä olin ala-asteella semmoinen kasin oppilas ja yläasteella kutosen/seiskan oppilas. Keskiarvo oli aina 8-8,5 välillä. Lukiossa vasta sain ekan stipendini. Nyt yliopistossa ja kandi.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:55"]Olin semmoinen aika normaali oppilas. En osannut lukea ennen koulua, mutta opin opetettuna kyllä nopeasti. Matikka on tuottanut aina ongelmia, siinä olin ala-asteella semmoinen kasin oppilas ja yläasteella kutosen/seiskan oppilas. Keskiarvo oli aina 8-8,5 välillä. Lukiossa vasta sain ekan stipendini. Nyt yliopistossa ja kandi.
[/quote]
Niin ja yliopistossa olen niin ikään taas vahvaa keskiluokkaa. Katoan massaan. Kurssien keskiarvo 3-4 välillä.

En ollut hyvä alaluokilla. Kypsyin aika hitaasti, opin lukemaankin ymmärtäen vasta kolmannella luokalla. Koulu alkoi sujua sitten neljänneltä luokalta eteenpäin ja keskiarvo nousi tuona aikana kaksi numeroa seiskasta ysiin. Olen lingvisti ja sen verran pitää kuitenkin mainita, että vaikka kaikki oli silloin kolmannellakin vaikeaa, enkku oli helppoa kuin heinänteko ja kaikki muut kielet samoin sitten myöhemmin.

Olen tuskaillut kuopukseni kanssa samoissa mietteissä kuin ap, koska vielä kolmannellakaan luokalla ei isoja valonpilkahduksia ole ollut havaittavissa. Yhtä tangertamista tuntuu olevan kaikki, mutta ehkäpä se tästä vielä.

Koulu ei ollut helppoa. Luulen, että ensimmäisen luokan opettajani olisi pitänyt todennäköisempänä, että minusta tulee linnakundi kuin tohtori. Olin lapsesta asti erittäin lahjakas omalla alallani ja osasin kouluun mennessä asioita 3-6 luokan tasoilla ja paljon sellaistakin, mitä ei opeteta koko peruskoulussa, mutta olin sosiaalisesti aika toistaitoinen. Minulla oli vaikeuksia sopeutua ryhmään ja laitoin mielestäni tylsän opetuksen läskiksi.

Mutta se on vain yksi tarina. Ei sitä voi sanoa kenestäkään tuossa vaiheessa. Monet pienenä hyvät ja ahkerat löytävät aivan muita kiinnostuksen kohteita, ja toisaalta monet hieman jäljessä olevat skarppaavat.

Olin, opettaja sanoi vanhemmille, että tulisin olemaan kuuden ällän ylioppilas. En ollut, mutta nyt KTM ja hyvässä työpaikassa :)

No, mä kuulun niihin, jotka ovat olleet koulussa hyviä "aina". Opin lukemaan vähän alle 4-vuotiaana ja ekaluokkalaisena luin jo paksuja kirjoja ja kirjoittelin omia "romaanejani". Koko kouluajan taisin olla luokan priimus ja kirjoitin kuusi ällää. Yliopistostakin valmistuin hyvin paperein.

Olen kuitenkin lahjakas vain ns. lukuaineissa ja tosi surkea esimerkiksi liikunnallisesti, musikaalisesti ja käden taidoissa. Tämäkin on ollut havaittavissa pienestä pitäen.

Olin koulussa hyvä jo ekalta lähtien. Olin kiinnostunut koulusta ja opiskelusta, luin paljon vapaa-ajallakin. Ala-asteella, kun numeroarvostelu alkoi, keskiarvo oli yli ysin. Yläasteella kävin läpi pienen kapinavaiheen, jolloin keskiarvo laski kasin pintaan. Ysillä sitten rauhotuin ja keskiarvo taas nousi. Lukion päättötodistuksen keskiarvo oli 9.5. Yliopistossa opiskelin historiaa. Kyllä omista lapsistakin on mielestäni nähnyt ekalta lähtien, innostaako koulu vai ei. Toinen on innostunut ja hyvä koulussa, toinen ei niinkään, enemmän käytännöllinen tekijä kuten miehenikin. Luulen, että juuri tuo teoreettisuus-käytännöllisyys ero näkyy lapsessa jo varhain.

Olen nyt abi ja koulu on aina sujunut hyvin.

Ala-asteella olin suorastaan luokan kauhukakara, jolla oli mitä kierommat ja rasittavimmat kolttoset opettajaa kohtaan jo kolmanelta alkaen. Suurta huviani oli saada sijaiset rähjäämään malttinsa menettäen yms. Klassikot nastaa tuolille, ritsalla persauksille, mutakakkua/sammakonkutua opettajan pöytälaatikkoon, rotanraadon heitto kesken aineenkirjoituksen yms. Kutoselta lähtiessäni opettaja sanoi että minä olen tuleva linnakundirikollinen...

Sitten yläasteen seiskan jouluna tapahtui jotain - koulu olikin kivaa. Numero nousi ensin 7.7 -> 9.0 yhdessä lukukaudessa, sitten 9.2, kasin keväällä jo 9.5. Ysi päättyi niin että 9.5 jäi tauluun, lukuaineet 9.8. Tuohon aikaan 10- oli sama kuin epäonnistuminen. Mutta pääsipä kuittaamaan tuolle ala-asteen opettajalle mukavasti, kun nuorempi veljeni pääsi kutoselta samana päivänä kun itse ysiltä ja kävin hakemassa veljen kotiin koulultaan...hirveä nahkatakkipitkätukkahevarihampuusi ja todistus jokseenkin täydellinen..."tää...tää...tää ei voi olla sun todistukses...." :D

Lukiossa sitten nukuinkin suurimman osan ajasta, kun paikka oli suurta ajanhukaa. 8.5 jäi päästötodistukseen, pitkästä matikasta, ruotsista ja enkusta L:t ja loput m:t (reaali ja äikkä). Päätin nääs etten enää koskaan "revittele" koulussa numeroiden takia, vaan annan mennä omalla painollaan. Intissä innostuin hetkeksi aikaa pinnimään vanhaan hyvään tyyliin saaden hyvät paperit RUK:sta kuten myös hyvät loppuarvostelut, mutta sen jälkeen en ole koskaan käynyt koulua numeroiden vuoksi.

tekussa tylsä rivi 1111111111 arvosanoja, myöhemmin teknillisessä korkeakoulussa myöhemmin ka taisi olla jotain aika tasan 3 (miten siellä niin hyvin nappasi?). Koskaan ei pitänyt dippaa tulla kun se oli "aivan sama olenko inssi vai dippa päälle", mutta sen verran sain kuulla naamalua tyyliin "et vaan pysty", joten pitihän ne turvat tukkia - anytime.

Muutenkin halveksin muodollisen koulutuksen merkitystä tekniikan alalla, sillä jos ei ole ns "sisäistä paloa säätää ja kokeilla omalla ajallaan", niin ei sellaisesta tule koskaan hyvää insinööriä.

Olin hyvä joo. Sekä myös yhtä nöösä (suhteessa) kuin nyt.

Ohiksena: Minä olin lapsena sekä matemaattisesti että kielellisesti tosi lahjakas. Minusta tuli keskinkertaisuus, enkä yliopistoon päässyt. Lukioiässä muut ottivat kiinni ja moni meni ohi. 

Olin hyvä nimenomaan alaluokilla. Yliopistossa enää keskinkertainen. Siellä ei enää ollut iloa siitä, että oli oppinut lukemaan pari vuotta ennen kuin muut.