Korkeasti koulutettu: Olitko jo ekalla taitava?

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 17:27"]Jos menestyit lukioikäisenä tai aikuisena hyvin opinnoissa, niin menikö koulu hyvin jo alaluokilla? Eli näkeekö lapsesta jo ekalla tai tokalla tuleeko opiskelu olemaan helppoa vai vaikeaa aikuisena? 
[/quote]
Istuin usein jäähyllä kun eka luokan ope ei antanut vaikeampia tehtäviä, vaan myös niiden jotka osasivat lukea piti tankata "A-A-AA, U-U-UU, AU AAU UA..." Sitten kun vanhempien valitusten jälkeen saimme lukea kirjoja luojan perällä jäähyt loppuivat.
No joo, koulu oli liuan helppoa lukioon asti, keskiarvo ilman sen kummempaa vaivannäköä 9.6. Lukiossa keskiarvo laski 8.9 kun esim pitkää matikkaa olisi pitänyt ehkä vähän treenatakin eikä tehdä läksyjä tunnin alussa tai edellisellä välkällä.
Yliopistoon pääsin tokalla yrityskerralla (sisään pääsi 10% halukkaista) ja koin opiskelun aika leppoisaksi, vaikka tietty kirjatentteihin piti lukea enemmän sivuja ja vaikeampia aiheita. Viihdyin enkä kokenut että olisi ollut vaikeaa.

koulumenestys oli ensimmäisillä luokilla heikkoa. En meinannut oppia lukemaan ja matikan tukiopetus tuli tutuksi. Yläasteella koulu alkoi kiinnostaa jostain syystä. Kirjoitin ällän paperit ja ällän jopa pitkästä matikasta. Nyt mulla on ylempi korkeakoulututkinto ja mielekäs duuni asiantuntijana isossa yrityksessä. Mummi kannusti mua jo pienenä, että tytön kannattaa käydä koulua :)

Osasin lukea jo 6v. Olin todella vilkas. Jäin jälki-istuntoon kerran, koska olin unohtanut tehdä läksyt ja itkin koko jälki-istunnon ajan. Minä ja neljä poikaa laskimme pitkin vahattua lattiaa. Huomautin opettajalle, koska hän oli unohtanut sakaran ykkösestä. Noin 10 vuotiaana minusta tuli punasteleva ja herkempi tyttö, kun tajusin millainen tytön pitää olla ja opin häpeämään. Kuviksen opettaja oli ensimmäinen, joka kehui taitojani. Läksyt tein aina viimetipassa. Keskiarvo nousi sitä mukaa mitä vanhemmaksi tulin, kun oma sisäinen motivaatio alkoi kasvaa. Kolmannella luokalla keskiarvoni oli 7,6 ja lukiossa jo 9.

Joo. Muistan jo päiväkodissa hyvin varhaisessa vaiheessa tajunneeni, että muut on ihan h*****tin tyhmiä. Sama tunne on jatkunut tähän päivään asti.

Kyllä. Opin lukemaan vähän ennen kuin täytin 4 v. Olin pohdiskeleva ja ujo lapsi. Pelkäsin kouluun mennessäni eniten sitä, että kukaan muu luokallani ei vielä osaisi lukea ja että joutuisin sen takia silmätikuksi! Kun sitten ope ekalla kouluviikolla kysyi, kuka osaa lukea, vilkuilin vaivihkaa ympärilleni, ja jos kukaan muu ei olisi viitannut, en olisi minäkään! Onneksi 25 oppilaan luokastamme kolme muutakin nosti kätensä :) Ekaluokan jälkeen opettajani suositteli, että hyppäisin 2. luokan yli suoraan kolmannelle. Vanhempani eivät suostuneet. Vaikea arvioida, oliko se hyvä päätös vai ei - kehityin nimittäin fyysisesti niin varhain, että sikäli olisi varmaan ollut parempi olla edellisen vuosikerran porukassa. Mutta koulunkäynti  oman vuosikerran kanssa edeten oli aina helppoa. Nykyään olen biolääketieteen alalta väitellyt tutkija.

Alaluokilla olin kömpelö ja koulumenestys kohtalaista. En ole kiinnostunut ulkoisista arvioista, vaan lähinnä sellaisista asioista, jotka kiinnostavat itseäni. Raha, maine, arvostus tai vastaavat eivät motivoi minua millään tasolla. Kolmannen keväällä keskiarvoni oli 6,8, seiskalla 7,3, yhdeksännellä 8,2, lukiossa yli yhdeksän. Ylioppilastodistuksen yleisarvosana laudatur. Hakeudun yliopistoon oppiaineeseen, johon otettiin alle 5% hakijoista. Graduni palkittiin valtakunnan parhaana kyseisen alan opinnäytetyönä. Nyt olen työtön tohtori. Sou not.

Olin keskivertoa tunnollisempi, pidin koulunkäynnistä ja olin utelias ja innokas oppimaan uutta. Mielestäni keskivertotasoa mutta sinnikäs ja pitkäjännitteinen. Filosofian maisteri nykyään, gradusta korkein mahdollinen arvosana mutta kurssien tiedot sitä keskitasoa.

Koulu oli ala-asteella helppoa, minkä takia keskityin huonosti ja häiritsin tunneilla. En todellakaan ollut opettajien suosiossa ja typerä ekaluokan opettajani jopa luuli että tarvitsin tukiopetusta kun todellisuudessa oli säälittävää harjoitella jotakin tavujen lukemista jos luki jo muutenkin sujuvasti. Haloo. Sen myötä unohtelin kirjoja, en tehnyt läksyjä, valehtelin hukanneeni vihon jossa läksyt oli tehtynä, harjoittelin väärentämällä vanhempien nimikirjoituksen unohdusten varalta. Myöhäisemmäksi luokat meni paremmin, englannissa en ollut lahjakas mutta olin matemaattisesti todella hyvä.

yläasteella pärjäsin hyvin jos luin, yleensä en jaksanut koska lukematta sain yleensä 8-9 kokeesta. Ei motivoinut. Lukiossa tiesin jo haluavani lakimieheksi enkä tehnyt mitään läksyjä koska niistä en nähnyt hyötyä lakimiehen uralle. Numerot vaihtelivat, matematiikka olisi jo vaatinut harjoittelua, mitä en jaksanut. Sain päättötodistukseen siitä 7, muuten ka 8-8,5. 

Yliopistossa olin motivoitunut koska olin haluamallani alalla ja tein kaksi maisterintutkintoa 7 vuodessa. Sen haluamani lakimiehen ja ktm:n. En kuitenkaan ole erityisen älykäs, vähän keskivertoa älykkäämpi testien mukaan. 

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 22:17"]

Koulu oli ala-asteella helppoa, minkä takia keskityin huonosti ja häiritsin tunneilla. En todellakaan ollut opettajien suosiossa ja typerä ekaluokan opettajani jopa luuli että tarvitsin tukiopetusta kun todellisuudessa oli säälittävää harjoitella jotakin tavujen lukemista jos luki jo muutenkin sujuvasti. Haloo. Sen myötä unohtelin kirjoja, en tehnyt läksyjä, valehtelin hukanneeni vihon jossa läksyt oli tehtynä, harjoittelin väärentämällä vanhempien nimikirjoituksen unohdusten varalta. Myöhäisemmäksi luokat meni paremmin, englannissa en ollut lahjakas mutta olin matemaattisesti todella hyvä.

yläasteella pärjäsin hyvin jos luin, yleensä en jaksanut koska lukematta sain yleensä 8-9 kokeesta. Ei motivoinut. Lukiossa tiesin jo haluavani lakimieheksi enkä tehnyt mitään läksyjä koska niistä en nähnyt hyötyä lakimiehen uralle. Numerot vaihtelivat, matematiikka olisi jo vaatinut harjoittelua, mitä en jaksanut. Sain päättötodistukseen siitä 7, muuten ka 8-8,5. 

Yliopistossa olin motivoitunut koska olin haluamallani alalla ja tein kaksi maisterintutkintoa 7 vuodessa. Sen haluamani lakimiehen ja ktm:n. En kuitenkaan ole erityisen älykäs, vähän keskivertoa älykkäämpi testien mukaan. 

[/quote]

sen voin vielä todeta että opinto-ohjaaja lukiossa suositteli muuta kun kerroin alkavani lakimieheksi. Kertoi miten oikeustieteelliseen on vaikea päästä. Niin olikin mutta olin sinne päättänyt päästä ja tein töitä sen mukaisesti. Opinnot menivät hyvin ja keskimääräistä nopeammin. Todella puolueellista, jäi huono maku suuhun.

olen ollut aina keskiverto-oppilas, vain parissa aineessa paremmin menestynyt. yliopistossa olen osoittautunut keskivertoa huonommaksi, mutta pärjännyt silti ihan hyvin. teen paljon töitä arvosanojen eteen ja se palkitsee.

toiset sanovat että "kahdesti kertasin luentomuistiinpanot ja tuli vitonen, huh" hieman tekisi mieli katkeroitua mutta uskon että joutuvat hekin pänttäämään... (selvennys tietämättömille, yliopistossa arvosanat on yhdestä viiteen.)

En - olin pari eka luokkaa fiksu, mutta aika lapsellinen. En ymmärtänyt matematiikan läksyjä - minusta laskut olivat täysin selviä, enkä ymmärtänyt, mikä idea oli merkitä tuloksia ylös. Kirjoittaminen oli paljon hitaampaa kuin ajatteleminen, ja opettaja puisteli vain päätään tekemättömille laskuille ja muillekin tehtäville. 

Petrasin vähän joskus neljännellä ja aloin opiskella kunnolla viidennellä. Paahdoin tasaista vauhtia eteenpäin. Olin yliopistossa todella hyvä, koska jostain syystä siellä moni tekee töitä vähemmän kuin lukiossa (tai niin minusta ainakin näytti). Minulla oli loistavat paperit ja alkuvaiheen työpaikoissa paljon onnea, ja sitä kautta urakehitys on ollut omalla mittapuullani hyvää. 

Tämä kaikki on ollut yhtä tarpomista. Välillä on menty perse edellä puuhun. En todellakaan ole mikään hyvä oppija. Ainut mikä mulla on niin on tuo sisu. Jos en osaa mä kysyn ja hankin itelle tukiopetusta ym. Pommitan opettajia sähköpostilla jos en ymmärrä jne. Saatanan raskasta ollu ja muutenki koko elämä yhtä tumpelointia, mutta lopussa se kiitos nyt seiso vuosi sitten kun valmistuin!

Ala-asteella perus kasi keskiarvo, yläasteella 7. Sitten minusta tuli parturikampaaja ja sen jälkeen otm. Tiedäppä sitten miksi näin. Teen hommat jotka kiinnostaa täysillä, muu jää. Peruskoulussa kiinnosti liikunta,terveystieto,historia, yhteiskuntaoppi. Kaikki 10. Loput ei sitten kiinnostanut tippaakaan. Sama jatkuu edelleen :)

Mä olin ala-asteella opettajan lellikki kaikessa hyvä ka. 9-10,sama yläasteella ja lukiossa laski ka.9.2,kaikessa pärjäsin mutta missään en ollut loistava. Yliopistosta ok paperit 3-4paljon. Aika keskinkertaisuus olen, ihan ok tutkinto muttei sentään mikään oikis tai lääkis. Kyllä mä joskus kuvittelin olevani hyvä mutta sitten tajusin että olen tasaisesti ok hyvä kaikessa mitä ikinä teen ja Se on minun vahvuus,vaikka missään en ole huippu hyvä!

Alakoulussa vanhemmat "pakottivat" lukemaan läksyjä. Sain siitä niin hyvän pohjan, että se kantoi läpi myös vähän laiskemman vaiheen yläkoulussa. Jollain tapaa tiesin silti aina, että päädyn yliopistoon..

Minä olin. Mieheni ei.

En ollut edes lukiossa hyvä. Rimaa hipoen pääsin korkeakouluun. työelämässä asialla ei ole enää merkitystä.

En ollut. Tosin epäilen tämän johtuvan siitä, että olen aivan vuoden loppupuolella syntynyt. Olin muutenkin ehkä kehityksessä vähän jäljessä, tosi pikkuinen muihin verrattuna. Opin lukemaan suht helposti, mutta kirjoittamisen kanssa oli ongelmia. Jouduin tukiopetukseen :D. Myös osa kielistä ja matikka tuottivat harmaita hiuksia. Ala-asteesta asti keskiarvo on ollut jotain 7.5-8.5 väliä, lukiosta kirjoitin M:n paperit. En vielä lukiossakaan jotenkaan hahmottanut asioita tai sitten en tiennyt, miten opin parhaiten. Pääsykokeisiin lukiessa jokin vain loksahti kohdalleen. Pääsin tiukasta seulasta läpi heittämällä sisään, sen jälkeen ei ole ollut yliopistossa koskaan mitään ongelmaa. Nykyään opin asioita erittäin helposti, uskoisin esimerkiksi kykeneväni oppimaan helposti lukion fysiikan asiat (ja lukiossa en siis tajunnut fysiikkaa ollenkaan).

Peruskoulu meni evää heilauttamatta reilun ysin keskiarvolla, lukiossa joutui joskus lukemaan. Yliopistossa opintomenestys vaihteli juhlimisen ja työnteon intensiteetin mukaan. Nyt työelämässä ei niilläkään arvosanoilla ole tosiaan enää mitään merkitystä.

Mä olen ollut koko koulu-urani keskivertoa vähän parempi, eikä kukaan miltään luokalta varmaan odottanut, että päätyisin yliopistoon. Yliopistossakin olin keskivertoa vähän parempi, joten varmaan olen ihan fiksu tyyppi, mutta jonkin sortin alisuoriutuja. Olen yleensä nähnyt vaivaa sen mikä on riittänyt.