Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?
En kaipaa tähän vastauksia "hoida itse lapses, jos oot sellaisen hankkinu." Perheitä on monenlaisia ja jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Kiinnostaa, millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
Itse siis mietin, kun meillä on vain yhdet isovanhemmat. Isovanhemmat tulevat käymään, isoäiti hoivaa vauvaa ja isoisä avaa telkkarin ja istuu katsomaan sitä. Heille pitää laittaa ruoka/kahvit valmiiksi. Pääsen käymään kaupassa yksin isovanhempien tullessa kylään, mutta siinä se. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa tai muutakaan apua. Mietin, onko tavallistakin.
Kommentit (639)
Eivät auttaneet mitenkään yhdenkään lapsen kohdalla. Nyt kun ovat vanhoja, ihmettelevät miksi me emme auta heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BMW kirjoitti:
Täällä moni ilmaisee niin, ettei isovanhemmat osaa hoitaa lasta. Kunka he ovat osanneet teidät / puolisonne hoitaa aikanaan ? Henkiin olette jääneet ja ilmeisesti ihan terveinäkin
Ei he osanneet tai hoitaneet. Lapset kasvoi keskenään siinä sivussa. Miehen sisko sai aivovamman lapsena kun he oli keskenänsä ja sisko tippui ylisiltä.
Molemmat isovanhemmat asuvat lähellä, mutta lähinnä omista on ollut apua. Toisetkin tarjoavat apua, mutta käytännössä sitä ei tule, koska ovat töissä silloin kun tarvitsisi. Meille on toinenkin lapsi tulossa, ja äitini vahtii esikoista, että pääsen neuvoloihin, ultraan ja muihin terveydenhuollon käynneille, joita on noin kerran-pari kuussa. Isäni vie minut autolla ja odottaa käyntien ajan kaupungilla, vaikka pääsisin takaisin bussillakin, mutta säästäähän se aikaa.
Äitini on ostanut paljon vaatteita lapselle ja toisinaan kun käydään yhdessä kaupungilla, maksaa kirppariostoksia. Antoivat myös rahaa käytettäväksi pakollisiin hankintoihin.
Käyn myös kylässä vanhemmillani muutaman kerran viikossa, jolloin leikkivät lapsen kanssa ja minä saan itse hetken vain istua ja levätä. Äitini on myös (pyynnöstäni) auttanut siivoamisessa, esim. imuroinut meillä useammin kuin mies! Viimeksi auttoi lapsen 1v synttäreille tulevien paistosten kanssa.
Anoppi tarjoutui ostamaan lapselle jatkettavan sängyn, mutta tultiin siihen lopputulokseen, että hankitaan mieluummin toinen pinnasänky, koska lapsi on vielä liian pieni reunattomaan sänkyyn. Ei ole tätä tarjoutunut maksamaan. Tosiaan tarjoutuisi ottamaan lapsen hoitoon, mutta käydään miehen laiskuuden takia niin harvoin kylässä, että vierastavaa äitin perään itkevää lasta ei uskalla sinne jättää hoitoon moneksi tuntia ihan kylmiltään. On myös tarjoutunut viemään lapsen vaunulenkille, mutta mies ei tätä tilaisuutta ole käyttänyt, että olisi sitä pyytänyt, eikä minulla ole anopin yhteystietoja. Mieluustihan antaisin lapsen vaikka puistoon mummon kanssa, että saisi hetken omaa aikaa.
Mun vanhemmat asuvat kaukana ja äiti oli vielä työelämässä kun lapset ovat syntyneet, siskoni asui vielä kotona tuohon aikaan. Ostivat meille pinnasängyn ja hoitopöydän, ja muuta pientä.
Anoppi tyrkytti vanhoja, jo käyttökelvottomiksi perstuneita "aarteita". Mikään ei kelpaa oli vastaus, kun ei otettu vastaan vaunuja, joiden renkaat murenivat vanhuuttaan lykättäessä, pottaa, jota vauvan isä on käyttänyt joskus 70-luvulla ja niitä lukuisia vaatteita, joita anoppi haali tuttaviltaan, ja joissa saattoi olla muutaman vuoden kasvuvara. Kun lapset kasvoivat, silloin alkoi tulla kokoa 62/68. Kun näistä löydöistä käyttöön tuli aniharva, niin marttyrointi alkoi. Mä olin niin laiskakin, etten viitsinyt vaihtaa vetoketjua puhki kuluneeseen toppahaalariin. Kaikki oli kuulemma meidän hyväksi tehty. En ymmärrä, mitä hyvää siinä oli, että anoppi toi meille pusseittain käyttökelvotonta roinaa. Muun muassa kakkatahrainen body ei ole mulle käyttökelpoinen. Ikinä ei vahingossakaan kysynyt, mitä tarvitaan. Kun kyllä anoppi jumalllisen viisaana tietää paremmin meidän perheen tarpeet.
Pari kertaa oli anoppi hoitamassa, kun mies oli töissä ja itse kävin lääkärissä tms. Lapsella oli miltei joka kakat vaipassa, kovin tiukasti jähmettyneinä. Eli ei ollut viitsinyt vaihtaa vaippaa. Alle vuoden ikäiselle viljayliherkälke lapselle antoi välipalaksi ruissipsejä. Oikein polleana kertoi, kuinka maistuivat, ja kuinka oireet ovat vain mun päässä. Oireet tulivat sitten, kun rouva kaikkitietävä oli poistunut. Nyt tämä sama vuorotellen voivottelee, kuinka ei saa olla yhteyksissä lapsenlapsiin, seuraavana hetkenä valehtelee, kuinka käy meillä käytännössä piikana, kun minä ja mieheni ei muka saada pestyä pyykkiä, tiskattua ja pelkkiä eineksiäkin syötetään lapsille.
En ymmärrä, mikä tarve anopilla on haukkua poikaansa. Ihan tavallinen töissä käyvä perheenisä hän nykyään on. Tuskin kiinnittää kenenkään huomiota kaupan kassajonossa.
Ei mitenkään. Välimatka oli 3000km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat asuu tunnin matkan päässä. On pyydetty apua tyyliin, että tulisivat vahtimaan lasta, jotta saamme siivottua kodin ja laitettua vauvaturvalliseksi eli lukittua kaapit yms. Sanovat joo joo, mutta eivät lopulta tule avuksi.
Siis teillä ei kaksi aikuista kykene siivoamaan kotia, jossa on lapsi? Kerro ihmeessä,mitä teet työksesi eli missä noin avuttomat pärjäävät ja saavat siitä vielä palkkaakin.
Siivouksessa on paljon tuötehtäviä johon tarvitsan kaksi yhtä aikaa.
Tietäisit jos koskaan siivoaisit.
No ei kyllä ole (miten muuten yh:t ja sinkut saisivat ikinä siivottua). Jos ei ole täysin uusavuton niin ihan jokaisen kodin siivoushomman saa hoidettua yksin. Mäkin siivoan täällä yksikseen joka päivä, kun hoitovapaalla on kerrankin aikaa puunata oikein kunnolla.
Omat vanhempani asuivat 600km päässä. Äiti oli kova ompelemaan ja neulomaan ja vaatteita tuli postissa pilvin pimein. Välimatkasta johtuen näimme noin kerran vuodessa, lähinnä me kävimme siellä. Äitini kuoli kun vanhin lapsemme oli 5v.
Miehen vanhemmat asuivat 850km päässä. Heitäkin näimme noin kerran vuodessa (kävimme siellä).Anoppi kuoli vanhimman lapsemme ollessa 5v. Sieltä ei tullut koskaan mitään lahjoja.
Eli pärjäsimme keskenämme, koska ei ollut muitakaan tukiverkostoja. Ei ollut koskaan parisuhdeaikaa.
Nyt kuopuskin on jo 21v ja mies ollut haudassa 3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat asuu tunnin matkan päässä. On pyydetty apua tyyliin, että tulisivat vahtimaan lasta, jotta saamme siivottua kodin ja laitettua vauvaturvalliseksi eli lukittua kaapit yms. Sanovat joo joo, mutta eivät lopulta tule avuksi.
Siis teillä ei kaksi aikuista kykene siivoamaan kotia, jossa on lapsi? Kerro ihmeessä,mitä teet työksesi eli missä noin avuttomat pärjäävät ja saavat siitä vielä palkkaakin.
Siivouksessa on paljon tuötehtäviä johon tarvitsan kaksi yhtä aikaa.
Tietäisit jos koskaan siivoaisit.
No ei kyllä ole (miten muuten yh:t ja sinkut saisivat ikinä siivottua). Jos ei ole täysin uusavuton niin ihan jokaisen kodin siivoushomman saa hoidettua yksin. Mäkin siivoan täällä yksikseen joka päivä, kun hoitovapaalla on kerrankin aikaa puunata oikein kunnolla.
Jo on aikoihin eletty jos terve aikuinen ihminen ei saa kotiansa siivottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat asuu tunnin matkan päässä. On pyydetty apua tyyliin, että tulisivat vahtimaan lasta, jotta saamme siivottua kodin ja laitettua vauvaturvalliseksi eli lukittua kaapit yms. Sanovat joo joo, mutta eivät lopulta tule avuksi.
Siis teillä ei kaksi aikuista kykene siivoamaan kotia, jossa on lapsi? Kerro ihmeessä,mitä teet työksesi eli missä noin avuttomat pärjäävät ja saavat siitä vielä palkkaakin.
Siivouksessa on paljon tuötehtäviä johon tarvitsan kaksi yhtä aikaa.
Tietäisit jos koskaan siivoaisit.
Voisitko kertoa vaikka 5 sellaista siivoustyötehtävää, joihin tarvitaan 2 yhtä aikaa. Silloin saisin selville, mitä kaikkea olen jättänyt siivoamatta asuessani yksin. Jääkaapin ja lieden saa siirrettyä yksin, sohvan voi siirtää yksin, lattiakaivon siivoaa yksin... mitä ihmettä teillä siivoaa kaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat asuu tunnin matkan päässä. On pyydetty apua tyyliin, että tulisivat vahtimaan lasta, jotta saamme siivottua kodin ja laitettua vauvaturvalliseksi eli lukittua kaapit yms. Sanovat joo joo, mutta eivät lopulta tule avuksi.
Siis teillä ei kaksi aikuista kykene siivoamaan kotia, jossa on lapsi? Kerro ihmeessä,mitä teet työksesi eli missä noin avuttomat pärjäävät ja saavat siitä vielä palkkaakin.
Siivouksessa on paljon tuötehtäviä johon tarvitsan kaksi yhtä aikaa.
Tietäisit jos koskaan siivoaisit.
Voisitko kertoa vaikka 5 sellaista siivoustyötehtävää, joihin tarvitaan 2 yhtä aikaa. Silloin saisin selville, mitä kaikkea olen jättänyt siivoamatta asuessani yksin. Jääkaapin ja lieden saa siirrettyä yksin, sohvan voi siirtää yksin, lattiakaivon siivoaa yksin... mitä ihmettä teillä siivoaa kaksi?
No ihan kuule lakanoiden kunnollinen viikkaaminen, isojen mattojen puistelu, kirjahyllyn pölyjen pyyhkiminen.
Ylipäätään jonkin tilan järjestäminen. Jos yksin jörjestää vaikka vaatehuonetta ja purkaa tavaraa ylähyllyiltä, on huomattavan paljon helpompaa jos on toinen alhalla jolle ojentaa. Sen sijaan että kiipeää itsekseen edestakaisin yksi tavara kerrallaan edestakaisin.
Ja jos korjaa jotain ja pitää kiivetä tikkaille, on paljon parempi että paikalla on joku joka pitelee tikkaita.
Rännien putsausta en saanut esim tehtyä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat asuu tunnin matkan päässä. On pyydetty apua tyyliin, että tulisivat vahtimaan lasta, jotta saamme siivottua kodin ja laitettua vauvaturvalliseksi eli lukittua kaapit yms. Sanovat joo joo, mutta eivät lopulta tule avuksi.
Siis teillä ei kaksi aikuista kykene siivoamaan kotia, jossa on lapsi? Kerro ihmeessä,mitä teet työksesi eli missä noin avuttomat pärjäävät ja saavat siitä vielä palkkaakin.
Siivouksessa on paljon tuötehtäviä johon tarvitsan kaksi yhtä aikaa.
Tietäisit jos koskaan siivoaisit.
Voisitko kertoa vaikka 5 sellaista siivoustyötehtävää, joihin tarvitaan 2 yhtä aikaa. Silloin saisin selville, mitä kaikkea olen jättänyt siivoamatta asuessani yksin. Jääkaapin ja lieden saa siirrettyä yksin, sohvan voi siirtää yksin, lattiakaivon siivoaa yksin... mitä ihmettä teillä siivoaa kaksi?
Verhojen laittaminen on muuten myös hornaa yksinään. Verho laahaa lattiassa koirankarvoissa ja käsivarret puutuu kurkotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että lähtökohtaisesti jokainen äiti ja isä ovat vastuussa lapsestaan ja lapsen hoidosta, niin että kaikki muilta saatu apu on bonusta, mutta sitä ei tule automaattisesti odottaa, ja olla katkera jos apua ei kysymättä saakaan. Apua usein voi saada sitä reippaasti kysymällä, ei pidä olettaa että isovanhemmat kysymättä tuppantuisivat auttamaan. Monet voivat todella kokea tuppaantuvansa, ja haluavat antaa perheelle rauhaa ja tilaa, mutta sitten tämä voidaankin lapsiperheessä kokea välinpitämättömyydeksi ja että ei auteta.. hankalaa on, jos ei kommunikoida! Ketjussa oli myös isovanhemmista, jotka tulevat passattaviksi.. no, sekin ongelma poistuu kun reilusti puhutte! Vaikkapa että täällä on itsepalvelu ruoan suhteen, äiti kun hoitaa vauvaa.. siis joka asiassa, puhukaa, olkaa rehellisiä ja kysykää apua jos sitä tarvitte!
Meille tuppauduttiin "auttamaan" vaikka selkeästi kiellettiin useamman kerran. Ja auttaminen oli juuri sitä, mitä anoppi itse halusi tehdä, kaappien penkominen (eli anopin kielellä järjestely) oli kovin tarpeellista usein. Varsinkin se kaappi, jossa oli esim pankkipaperit.
Saattoipa tuo sama painajainen ilmestyä ilmoittamatta kahville meille parin tuttavansa kanssa. Tuttavia, joista en ollut ikinä edes nimeä. Pullaa ja keksiä olisi pitänyt olla ventovieraille tarjottavaksi, huomioon olisi pitänyt muistaa ottaa Tuulikin keliakia ja Pirkon laktoosiongelmat. Aika äkäisen lähdön saivat. Anoppi tosiaan oletti, että voi tulla meille ihan koska vaan, "auttamaan". Kun otettiin jatkuvan ramppaamisen takia avain pois, alkoi oven koputtaminen. Jos ovi ei avautunut, hän kiersi taloa, hakkasi ikkunoita ja kurkki sisään. Ei tajunnut, että ei ole joka hetki tervetullut meille.
Kyllä näitä tuppautuvia "auttajia" on. Heille on ominaista, että jos pyydät apua ikkunan pesuun, he leipovat pullaa, kun se on niin paljon kivempaa.
Rahaa ja lahjoja tuli. Asuvat toisella puolen Suomea, joten harvoin tekemisissä. Kesällä äitini tuli pitemmäksi aikaa ja katsoi lapsia, että päästiin miehen kanssa sen kerran vuodessa yhdessä ulos syömään ja drinkille. Miehen vanhemmat eivät mitenkään. Ei lahjoa, mitään muistamista! Eivät pidä lapsista, muista ihmisistä tai edes toisistaan! Iäkkäitä ja ilmoitus tuli jo odotusaikana, että eivät ole asiasta kiinnostuneita. En hirveästi kyllä olen kaivannut mitään. Omatkaan isovanhemmat eivät olleet mitenkään merkityksellisiä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä aiheuttamalla stressiä. Tappelivat keskenään, mutta minä tietysti syyllinen ja epäreilusti kohtelin. Kantoivat kysymättä tavaraa sisälle ja kaikki "trendikäs" piti hankkia, että omille sisaruksille ja näiden lapsille (eli minun tädille ja serkulle) pääsi näyttämään pitkää nenää, miten on kaikki niin kuin kuuluukin. Vaikka olisin nauranut, jollekin tällaiselle trendituotteelle ennakolta, että aika turhakkeelta vaikuttaa, se oli pakko meille hommata. Ja sitten kiukuteltiin, kun en ollut tarpeeksi kiitollinen. Meidän asunto on todella pieni ja omiin ihanteisiin kuuluu mm. kestävä kehitys, minimalismi ja selkeys. Vaatteita kun toivat, aina vaaleita ja hankalasti pestäviä, samalla kauhea muistutus, että oikeilla ohjelmilla pitää pestä tai pilalle menee. Jatkuvia haukkumis- ja kiristämisviestejä, vittuilua ja muuta mukavaa. Äiti myös jaksaa kiukutella siitä, millä nimillä tulevat isovanhemmat kutsuvat itseään ja menevätkö ne reilusti, ketä saa tulla synnärille ja missä vaiheessa, miksen kutsunut tätä ja tuota babyshowereihini jne.
Anoppi myös keksinyt, kun ei vaaleista tykätä, ainoa äärimuoto on pääkallotuotteet. Vihaan pääkallokuosia ja sain sen tyrkyttämisestä jo teininä tarpeekseni, myös puoliso pitää typeränä. Ollaan kauniisti sanottu, ettei tarvita, mutta hän nähnyt jollain asiakkaallaan ja päättänyt, että pitää olla.
Haaveilen muutosta toiselle puolen Suomea tai itsemurhasta. En enää jaksa. Neuvola ei ota tosissaan huolta. Puoliso yrittää ja juttelee kyllä omalle äidilleen, mutta rajalliset ovat hänenkin keinonsa. Saatiin neuvo kirjoittaa kaikille läheisille yhteinen kirje meidän perheen tavoista ja toiveista. Eipä mennyt sekään putkeen, vaikka sävystä yritettiin saada kiitollinen ja kannustettiin, miten aika ja välittäminen ovat itsessään tärkeimmät ja tuetaan hei toisiamme!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat asuu tunnin matkan päässä. On pyydetty apua tyyliin, että tulisivat vahtimaan lasta, jotta saamme siivottua kodin ja laitettua vauvaturvalliseksi eli lukittua kaapit yms. Sanovat joo joo, mutta eivät lopulta tule avuksi.
Siis teillä ei kaksi aikuista kykene siivoamaan kotia, jossa on lapsi? Kerro ihmeessä,mitä teet työksesi eli missä noin avuttomat pärjäävät ja saavat siitä vielä palkkaakin.
Siivouksessa on paljon tuötehtäviä johon tarvitsan kaksi yhtä aikaa.
Tietäisit jos koskaan siivoaisit.
Voisitko kertoa vaikka 5 sellaista siivoustyötehtävää, joihin tarvitaan 2 yhtä aikaa. Silloin saisin selville, mitä kaikkea olen jättänyt siivoamatta asuessani yksin. Jääkaapin ja lieden saa siirrettyä yksin, sohvan voi siirtää yksin, lattiakaivon siivoaa yksin... mitä ihmettä teillä siivoaa kaksi?
No ihan kuule lakanoiden kunnollinen viikkaaminen, isojen mattojen puistelu, kirjahyllyn pölyjen pyyhkiminen.
Ylipäätään jonkin tilan järjestäminen. Jos yksin jörjestää vaikka vaatehuonetta ja purkaa tavaraa ylähyllyiltä, on huomattavan paljon helpompaa jos on toinen alhalla jolle ojentaa. Sen sijaan että kiipeää itsekseen edestakaisin yksi tavara kerrallaan edestakaisin.
Ja jos korjaa jotain ja pitää kiivetä tikkaille, on paljon parempi että paikalla on joku joka pitelee tikkaita.
Rännien putsausta en saanut esim tehtyä yksin.
Oi VOI?
1990-luvulla minulla oli yksi lapsi. Oma äiti hoiti ja neuloi ihania vaatteita lapselleni. Miehen vanhemmat eivät osallistuneet millään tavoin. Pitkin hampain tulivat kylään, koska eivät kestäneet poikansa järjestyksessä olevaa kotia ja aina pullaa kahvin kanssa. Heidän toinen poikansa perheineen oli reppanoita ja niitä hyysättiin ja kehuttiin. Voi niitä aikoja.
BMW kirjoitti:
Täällä moni ilmaisee niin, ettei isovanhemmat osaa hoitaa lasta. Kunka he ovat osanneet teidät / puolisonne hoitaa aikanaan ? Henkiin olette jääneet ja ilmeisesti ihan terveinäkin
Jos hengissä pitäminen on ainut kriteeri niin juuri ja juuri oma äitini siinä onnistunut, useamman kerran olen itsemurhaa harkinnut, olen viillellyt ja voinut henkisesti todella pahoin. Haluan omalle lapselleni edes hieman turvallisemmat ja paremmat lähtökohdat, kuin vain hengissä selviämisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat asuu tunnin matkan päässä. On pyydetty apua tyyliin, että tulisivat vahtimaan lasta, jotta saamme siivottua kodin ja laitettua vauvaturvalliseksi eli lukittua kaapit yms. Sanovat joo joo, mutta eivät lopulta tule avuksi.
Siis teillä ei kaksi aikuista kykene siivoamaan kotia, jossa on lapsi? Kerro ihmeessä,mitä teet työksesi eli missä noin avuttomat pärjäävät ja saavat siitä vielä palkkaakin.
Siivouksessa on paljon tuötehtäviä johon tarvitsan kaksi yhtä aikaa.
Tietäisit jos koskaan siivoaisit.
Voisitko kertoa vaikka 5 sellaista siivoustyötehtävää, joihin tarvitaan 2 yhtä aikaa. Silloin saisin selville, mitä kaikkea olen jättänyt siivoamatta asuessani yksin. Jääkaapin ja lieden saa siirrettyä yksin, sohvan voi siirtää yksin, lattiakaivon siivoaa yksin... mitä ihmettä teillä siivoaa kaksi?
No ihan kuule lakanoiden kunnollinen viikkaaminen, isojen mattojen puistelu, kirjahyllyn pölyjen pyyhkiminen.
Ylipäätään jonkin tilan järjestäminen. Jos yksin jörjestää vaikka vaatehuonetta ja purkaa tavaraa ylähyllyiltä, on huomattavan paljon helpompaa jos on toinen alhalla jolle ojentaa. Sen sijaan että kiipeää itsekseen edestakaisin yksi tavara kerrallaan edestakaisin.
Ja jos korjaa jotain ja pitää kiivetä tikkaille, on paljon parempi että paikalla on joku joka pitelee tikkaita.
Rännien putsausta en saanut esim tehtyä yksin.
Jaa, oletkin näitä, joiden mielestä "tähän tarvitaan kaksi" on synonyymi sanomalle "on helpompaa, kun on kaksi".
Meillä ei viikkosiivoukseen kuulu rännien puhdistus, se on sanamukaisesti ulkoistettu. Unohdit listaltasi, että on mahdotonta yksikään pystyttää 100 hengen juhlatelttaa tai rakentaan hirsimökkiä piilukirvellä tukeista työstäen, koska todennäköisesti nekin ovat tavallisen lapsiperheen siivoukseensa liittämiä tekemisiä.
Ei ihme, että lapsiperheissä todella on hankalaa, kun tarvitaan isiä pitelemään äitiä olkapäillään, jotta tämä yltää ränneihin. Olet ehdottomasti oikeassa: perhe ei pärjää ilman apua!
Itse olen isovanhempi (mummo) Minulla on 2 lastenlasta 13v poika ja 3 vuotias tyttö. Tytön olen hoitanut
tähän asti niin,että ei ole vielä päivääkään ollut muualla hoidossa. Äiti on vuorotyössä ja isällä on toisinaan hyvin epäsäännölliset työajat. Olen ollut aina valmis lähtemään ,kun on ollut tarve. Ruuat laitan kaikille valmiiksi ,kun tulevat töistä. Ja varsinkin nyt ,kun toinen vauva syntyy helmikuussa. Olen yrittänyt olla arjen apuna vielä enemmän. Tiedän itse, mille tuntuu tulla väsyneenä töistä kotiin. Ostan enimmäkseen lapsille vaatteita ja muuta tarpeellista pienestä eläkeestäni. Moni on kysynyt,että miksi en vaadi itselleni palkkaa lapsenhoidosta? Ei tulisi mielen viereenkään olla rahaa vailla. Se on hyvin muistissa ,kun on ollut yksinhuoltaja aikoinaan. Elämä oli siloin jo "hektistä" ja on muuttunut niistä ajoista vielä kiireisemmäksi. Mielellään autan ja yritän helpottaa heidän elämää.
Katsoivat sen hetken heillä käydessä kun olin esim. saunassa. Oma äitini kyllä kantoi tavaraa liikaakin. Ei hänellä ollut aikaa eikä oikein luontaista kykyäkään olla vauvan kanssa, ihme että oli saanut meidät omat lapsensa hoidettua ja ilman samassa taloudessa asuvaa anoppia ei varmaano olisi pärjännytkään, myöntää sen itsekin. Mutta omien lasteni ollessa pieniä äidillä oli kaiken ajan vievä pieni liike, josta ei juurikaan saanut lomaa. Anoppini ja appini olivat alkoholisteja, joten varmaan tiedätte, ettei ollut edes harkinnassa, mutta tosiaan saunareissun ajan katsoivat jos olivat selvin päin. Jos ei olleet selvin päin, ei oltu siellä. Yleensä marja-aikaan pystyivät olevaan selvinpäin, koska se oli heille niin hyvä tulonlähde -ostaa sitten syksyllä lisää viinaa ja kaljaa sekä tupakkaa. Tosiaan anoppilassa reissut olivat lyhyitä yhden yön reissuja - jos siellä meno ei sopinut lasten kanssa olemiseen, pystyttiin pakenemaan miehen lähellä asuvan sukulaisen luokse. Meillähän he eivät käyneet juuri koskaan.