Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttoivat vauva-aikana?
En kaipaa tähän vastauksia "hoida itse lapses, jos oot sellaisen hankkinu." Perheitä on monenlaisia ja jotkut isovanhemmat auttaa mielellään. Kiinnostaa, millaista apua saatte isovanhemmilta vauvan kanssa? Auttaako isovanhemmat vauvan kanssa/tekevätkö teillä kotitöitä/järjestävätkö vapaa-aikaa teille vanhemmille? Oletteko tyytyväisiä apuun?
Itse siis mietin, kun meillä on vain yhdet isovanhemmat. Isovanhemmat tulevat käymään, isoäiti hoivaa vauvaa ja isoisä avaa telkkarin ja istuu katsomaan sitä. Heille pitää laittaa ruoka/kahvit valmiiksi. Pääsen käymään kaupassa yksin isovanhempien tullessa kylään, mutta siinä se. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa tai muutakaan apua. Mietin, onko tavallistakin.
Kommentit (639)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isovanhemmat eivät ole koskaan osallistuneet vauvan käytännön hoitoon. Vaatteita ostavat edelleenkin niin paljon ettei ehditä edes kaikkia lapselle laittaa päälle.
Kun lukee näitä nykyäitien vaatimuksia isovanhemmille, niin ihmetyttää todellakin. Harvalla työelämässä olevilla isovanhemmilla on aikaa ja jaksamista, ja eläkeläisillä usein on jo ikää ja vaivoja, ettei kykene auttamaan viikottain tai päivittäin.
70-luvulla olin itse mummolla hoidossa kesäisin, mutta ei se ollut sellaista jatkuvaa viihdytystä ja huomiota mitä nykyisin vaaditaan. Elettiin normielämää ja lapset oli siinä mukana. Silti rakastin kesälomaa mummolassa.
Olen täti ja kummitäti, ja olen yrittänyt antaa paljon huomiota veljen perheelle ja auttaa lasten kanssa, mutta en nyt sentään siivoamaan ole mennyt. Vauva-ajan alussa oli tiukka vierailukielto, ei saanut mennä aikoihin häiritsemään tuoretta perhettä. Tietysti välimatkaakin on, mutta tuntui se silti oudolta ettei saanut edes pikaiseen käydä tervehtimässä uutta tulokasta. Niin ne ajat ja tavat muuttuu....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä ei autettu mitenkään. Heille riitti että lähetettiin pari kuvaa vauvasta, jotta pääsivät leijumaan isovanhemmuudesta tutuilleen. Lapset nyt 5 ja 2 v, ei olla juurikaan tekemisissä, eivät käy synttäreillä yms.
Meillä täysin sama. Elossaolevat isovanhemmat näkevät lapsemme ehkä 2 kertaa vuodessa ja ekat viisi minuuttia otetaan kuvia hulluna, jotta voivat näyttää, miten "osallistuvat" lapsenlasten elämään. Sen jälkeen haluavat vaan puhua aikuisten juttuja eikä lasten jutut kiinnosta. Nyt vetoavat koronaan, vaikka huseeraavat muualla kylässä minkä ehtivät, mutta eivät käyneet synttäreille aiemminkaan, aina on ollut jotain hirvipeijaisia tai 10 vuotta sitten muualle muuttanut naapuri kutsunut juuri samaan aikaan kylään kuin olisi lapsen synttärit, niin tottahan toki sinne täytyy mennä, kun "ei olla Eilaa nähty aikoihin". Lapset saavat itse vanhempina päättää, ovatko näiden kanssa tekemisissä.
Ennen tuo oli ihan normaalia isovanhemmuutta. Vasta nykyaikana on alettu vaatia isovanhemmilta tauotonta lastenhoitoa ja hyysäystä.
Ennen mummot ei edes olleet töissä ka lapset saattoi olla koko kesän mummolassa.
Ja ennen mummot oli nuorempia, minunkin mummi 55v ja lastenhoidoksi riitti, kun mummo rappusilta huusi kaksi kertaa päivässä, nyt lapset syömään ja illalla käytiin saunassa.
Nyt jälkikäteen ajatellen, nykyisin lastensuojelu ja poliisit olisi mummojen kimpussa, kun meilläkin kaikki oltiin alle kouluikäisiä ja nuorin serkkuni pari vuotias, leikettiin omin nokin pihalla, metsissä ja käytiin uimarannalla. Kerran oli jopa vauvaikäinen meidän lasten hoidettavana ja vahdittavana. Ei ihme jos lasten tapaturmia oli paljon ja arpia kropassa jokaiselle.
Itse en lainkaan ihannoi sitä aikaa, ei lapsen elämä ollut kummoinen.
Itse en ole saanut lasten isovanhemmilta hoitoapua, ovat jo vanhoja ja välimatkat pitkät, mutta silti on lämpimät ja läheiset suhteet isovanhempiin.
Toiset isovanhemmat olivat kuin vanhempia vauvallemme ja ottivat hänet ihan 3 kk lähtien yöksi hoitoon.
Ostivat vaatteita ja tekivät ruokaa meille pyytämättä. Ihanat olivat!
Vauva tosi koliikkinen, huusi yöt ja päivät puoli vuotta ja sitten alkoikin korvakipukierre.
Ilman isovanhempia olisin ollut ihan naatti.
Toiset isovanhemmat eivät tienneet edes vauvan nimeä. Tai välittäneet mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani eivät tulleet hakemaan sektion jälkeen synnäriltä. Vauva oli myös ollut teho-osastolla, raskas kokemus oli. Eivät osanneet kuulemma ajaa sinne, matkaa parikymmentä kilometriä. Suuttuivat minulle, koska kehtasin tästä loukkaantua. Tavallisia suurten ikäluokkien edustajia. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Meillä lapsenlapset ovat n 2kk ikäisestä saakka olleet kerran viikossa hoidossa että miniä pääsi harrastukseensa. Yökylässä ehkä 1v lähtien muutaman kerran vuodessa
Aivan win win tilanne, meille omaa aikaa pienen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat olivat ja ovat satojen kilometrien päässä eli eivät mukana arjessa.
Vaippoja, vaatteita ja ruokaa aina ostivat, pitivät seuraa kun mies oli reissutöissä.
Vauva-aikana en juuri apua kaivannut kun oli kotona, jos itsellä oli lääkärikäyntiä tms nin tulivat katsomaan vauvaa.
Enemmän tuntuu että nyt taaperoaikana tarvisi enemmän semmoista avun tarjoamista. En tiedä, onko se siinä kun en vauva-aikana apua pyytänyt niin kokevat ettei nyttenkään tarvi?
Olisi kiva kun mies on pitkiä aikoja pois töissä, että pääsisi iltaisin omiin harrastuksiin mutta ei ole mahdollista kun iltaisin ei saa ketään lasten vahdiksi. Menoja niin harvoin että en koe lapsenvahdin palkkaamista järkeväksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini soitteli joka viikko ja kysyi kuulumisia. Kummatkin isovanhemmat kutsuivat syömään ainakin kuukausittain. Äiti kävi joskus vaunulenkillä, niin minä ehdin siivota. Anoppi teki ruokia ristiäisiin.
Ajattelen että lähtökohtaisesti jokainen äiti ja isä ovat vastuussa lapsestaan ja lapsen hoidosta, niin että kaikki muilta saatu apu on bonusta, mutta sitä ei tule automaattisesti odottaa, ja olla katkera jos apua ei kysymättä saakaan. Apua usein voi saada sitä reippaasti kysymällä, ei pidä olettaa että isovanhemmat kysymättä tuppantuisivat auttamaan. Monet voivat todella kokea tuppaantuvansa, ja haluavat antaa perheelle rauhaa ja tilaa, mutta sitten tämä voidaankin lapsiperheessä kokea välinpitämättömyydeksi ja että ei auteta.. hankalaa on, jos ei kommunikoida! Ketjussa oli myös isovanhemmista, jotka tulevat passattaviksi.. no, sekin ongelma poistuu kun reilusti puhutte! Vaikkapa että täällä on itsepalvelu ruoan suhteen, äiti kun hoitaa vauvaa.. siis joka asiassa, puhukaa, olkaa rehellisiä ja kysykää apua jos sitä tarvitte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni hoitaa lapsiamme, hoiti myös vauva-aikana jos tarve oli. Hän ei ole mikään paras hoitaja, lähinnä haluaa vaan olla sisällä eikä koskaan vie lapsia mihinkään tai osta heille mitään, mutta onhan sekin jo iso apu, että lapset saa pappalaan yökylään mikäli tarve on.
Miehen vanhemmat ovat etäisiä, heillä menee kaikki aika miehen veljen perheeseen ja jotenkin me olemme jääneet sivuun. Jos he tulevat kylään, me ruokimme ja kahvittelemme heidät ja he tulee lähinnä meidän aikuisten kanssa juttelemaan, lapset eivät paljoa kiinnosta. Vauva-aikana olivat hyvinkin etäiset ja silloin kyläily oli samansuuntaista. Miehen veljen perhe on siis ongelmainen ja heillä varmasti menee kaikki voimat ja resurssit sen pyörittämiseen, mutta harmittaa, että meidän perhe on heille joku lataamo, jossa he saavat istua valmiiseen pöytään nauttimaan antimista ja omat lapsenlapset eivät kiinnosta.
Omat vanhempani eivät koskaan kiinnostuneet lapsistani mutta miehen vanhemmat olivat - omasta halustaan- arjessa mukana kaikin tavoin ja paljon. Nyt lapset ovat jo aikuisia ja appivanhemmilleni ostimme osakkeen naapuristamme. Voimme nyt vuorostamme olla avuksi heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä moni ilmaisee niin, ettei isovanhemmat osaa hoitaa lasta. Kunka he ovat osanneet teidät / puolisonne hoitaa aikanaan ? Henkiin olette jääneet ja ilmeisesti ihan terveinäkin
Pari kertaa vuodessa saatiin molempien vanhempia vahtimaan vauvaa niin että voitiin käydä leffassa.
Ei juuri muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä ei autettu mitenkään. Heille riitti että lähetettiin pari kuvaa vauvasta, jotta pääsivät leijumaan isovanhemmuudesta tutuilleen. Lapset nyt 5 ja 2 v, ei olla juurikaan tekemisissä, eivät käy synttäreillä yms.
Meillä täysin sama. Elossaolevat isovanhemmat näkevät lapsemme ehkä 2 kertaa vuodessa ja ekat viisi minuuttia otetaan kuvia hulluna, jotta voivat näyttää, miten "osallistuvat" lapsenlasten elämään. Sen jälkeen haluavat vaan puhua aikuisten juttuja eikä lasten jutut kiinnosta. Nyt vetoavat koronaan, vaikka huseeraavat muualla kylässä minkä ehtivät, mutta eivät käyneet synttäreille aiemminkaan, aina on ollut jotain hirvipeijaisia tai 10 vuotta sitten muualle muuttanut naapuri kutsunut juuri samaan aikaan kylään kuin olisi lapsen synttärit, niin tottahan toki sinne täytyy mennä, kun "ei olla Eilaa nähty aikoihin". Lapset saavat itse vanhempina päättää, ovatko näiden kanssa tekemisissä.
Ennen tuo oli ihan normaalia isovanhemmuutta. Vasta nykyaikana on alettu vaatia isovanhemmilta tauotonta lastenhoitoa ja hyysäystä.
Ennen mummot ei edes olleet töissä ka lapset saattoi olla koko kesän mummolassa.
Nykyisin kotona loisivat työttömät "alle 4000 euron palkan en persettäni penkistä nosta" -äidit uikuttavat, kun vielä kuusvitosina täyttä työpäivää painavat isovanhemmat eivät ehdi hoitaa lusmuäitien lapsia, jotta äiti saisi omaa aikaa eikä ahdistuisi, kun lasten kanssa on niin kauheasti kaikkea hommaa.
BMW kirjoitti:
Täällä moni ilmaisee niin, ettei isovanhemmat osaa hoitaa lasta. Kunka he ovat osanneet teidät / puolisonne hoitaa aikanaan ? Henkiin olette jääneet ja ilmeisesti ihan terveinäkin
Ei niillä ollu silloin Alzheimeria eikä dementiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee näitä nykyäitien vaatimuksia isovanhemmille, niin ihmetyttää todellakin. Harvalla työelämässä olevilla isovanhemmilla on aikaa ja jaksamista, ja eläkeläisillä usein on jo ikää ja vaivoja, ettei kykene auttamaan viikottain tai päivittäin.
70-luvulla olin itse mummolla hoidossa kesäisin, mutta ei se ollut sellaista jatkuvaa viihdytystä ja huomiota mitä nykyisin vaaditaan. Elettiin normielämää ja lapset oli siinä mukana. Silti rakastin kesälomaa mummolassa.
Olen täti ja kummitäti, ja olen yrittänyt antaa paljon huomiota veljen perheelle ja auttaa lasten kanssa, mutta en nyt sentään siivoamaan ole mennyt. Vauva-ajan alussa oli tiukka vierailukielto, ei saanut mennä aikoihin häiritsemään tuoretta perhettä. Tietysti välimatkaakin on, mutta tuntui se silti oudolta ettei saanut edes pikaiseen käydä tervehtimässä uutta tulokasta. Niin ne ajat ja tavat muuttuu....
Itse olin myös mummolassa kestä 80-luvulla ja tosiaan ei siellä isovanhemmat viihdyttäneet, vaan viihdytys piti hoitaa itse. Ruokaa sai ja kalassa käytiin papan kanssa, mutta mitään leikkikavereita tai huomionhakua sieltä oli turha etsiä. Mutta maalla oli tilaa mielikuvitukselle ja nämä kesät olivat minulla aina vuoden kohokohta. Ehkä siksikin, että kotona kaupungissa oli aina kireä ilmapiiri kun vanhemmat olivat aina riidoissa. Mummolassa ei tuota painostavaa tunnelmaa ollut. En usko että olin isovanhemmilleni mikään taakka.
Kummankin äidit ovat ollet tukena henkisesti, fyysisesti ja rahallisesti.
Minulla ei ole isää ja miehen isä asuu ulkomailla. Hän muistaa lasta lahjalla jouluna ja syntymäpäivinä.
Meillä täti ihmetteli, että miten niin olitte paljon mummolassa hoidossa, hän (minua 10 vuotta vanhempi) muistaa tasan tarkkaan, että yhdenä kesänä olimme mummolla 3 yötä peräkkäin, muutoin vanhempien kanssa parina viikonloppuna. Minä ja veli muistettiin, miten oltiin koko kesäloma mummolassa!