Miten akateemiset miehet niin kuin käytännön tasolla eroavat duunareista?

Kyse ei ole siitä mistä puhuu, vaan miten puhuu.

Duunarimiehillä on parempi vartalon nuorena, mutta keski-ikäisenä lihovat. Akateemisesten miesten vartalo ei ole niin hyvännäköinen nuorena, mutta nämä miehet pysyvät hoikkina vielä keski-ikäisenäkin. Paitsi DI:t joilla ei juuri koskaan ole hyvännäköistä bodia.

Jaa, no lukioaikainen eksäni oli autonasentaja, mukava mies, lopulta suhde muuttui enemmänkin kaverilliseksi ja kun opiskelut vei eri kaupunkeihin niin erottiin sovussa, yksi parhaista ystävistäni edelleen. Nykyinen taas on DI-opiskelija kuten minäkin, ja mukava hänkin... Ei oikeastaan eroa suuremmin, ovat samankaltaisia persoonallisuudeltaankin, tosin tässä ehkä vaikuttaa se että minua viehättää tällainen persoonallisuus mikä näillä miehillä on.

Ehkä toi autonasentaja oli hieman suorasukaisempi, kun taas tämä insinööri(opiskelija) ei voi tehdä mitään ilman että sen suunnittelee huolellisesti... Taitaa tosin olla vähän insinöörien, minunkin, ammattitauti. 

Lisäisin vielä, että duunarit saavat lapsia aikaisemmin kuin akateemiset. Monelle naiselle lapsen siittänyt on harvemmin akateeminen.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:32"]Kyse ei ole siitä mistä puhuu, vaan miten puhuu.[/quote]

Kysymys on siitä, että solu luo puheen. Kun ne yhdistyvät, syntyy ihminen, josta syntyy sielu, josta syntyy lihaa, josta syntyy sukusoluja, josta syntyy uusi ihminen. Tässä välissä tarvitaan YHDYNTÄ. Yhdynnässä ovat läsnä naisen se ja miehen se ja rakkaus leijuu toiminnon yllä.

Koska naiset ova älykkäämpiä kuin miehet mutta tyhmempiä kuin minä, joka olen akateeminen kirjailija, minä saan levittää sukusolujani KESKIMÄÄRÄISTÄ enemmän, vaikka kaikki naiset eivät viehätykään minusta, koska minulla on kreikkalainen nenä ja turkkilaisen miehen karvoitus.

Karvoitus on yhteydessä hormonitoimintaan, joka on aiheuttanut kaljuuntumiseni. Tästä huomaamme, että kaikki on yhteydessä luontoon, joka myös tarkoittaa kuolemaa. Kaikki ihmiset eivät pysty hyväksymään tätä yhteyttä, minkä vuoksi he kouluttautuvat akateemiseksi paetakseen elämän tosiasioita.

Minä pystyn kohtaamaan elämän tosiasiat, koska olen akateeminen kirjailija, jonka elämään Matti ja Teppo tuovat monimuotoisuutta ja Anneli Mattila seksiä.

Tuntemilleni amiksille ja amk-taustaisille status on todella tärkeää. Auton pitää olla tiettyä merkkiä, asunnon ehdottomasti omakoti- tai vähintään paritalo ja ihan uusi. Sisustus on opeteltu jostain lehdestä ja vaatteet blogista.

Akateemisilla on paljon boheemimpaa. Jotkut jopa pyöräilevät töihin. Kotonakin saattaa olla rempallaan paikat kun talo on rakennettu kymmeniä vuosia sitten. Fitness-habailun sijaan saatetaan käydä esim. reippaalla kävelyllä ilman että otetaan yhtään selfietä tai belfietä.

Voi teitä naisia. Älkää ottako miestä liian korkeasta älykkyysluokasta, ettei heidän tarvitse hiljaa hävetä teitä kaikenaikaa.

^Pahinta on nainen, joka luulee tietävänsä eikä tiedä luulevansa.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:18"]Eipä tarvi kaukaa etsiä esimerkkiä. Serkkuni kävi juuri viikko sitten kylässä uuden duunarimiehensä kanssa. Ihan seurallinen tyyppi, eikä mahdoton junttikaan ennen kuin noin 10 minuuttia tapaamisesta alkoi vihjailut siitä, että "siis eihän mun tarvi tehdä töissä mitään, kun käsken muita..." (niin, olet jonkinlainen työnjohtaja, so what) ja sitten vihjailut, kuinka hyvä palkka hänellä onkaan jne. Siis älytöntä junttimaisuutta. Yksikään akateeminen, menestyväkään mies, ei ikinä brassaile olemattomalla asemallaan ja palkallaan tuohon malliin. Auts. Myötähäpeä pukkasi pintaan.

Eli mikä duunarimiehissä ärsyttää. Se, että ns. hyvin pärjäävät duunarimiehet, on junttimaisia reteilijöitä ja rahalla brassailijoita. Eikä kyse ole kateudesta. Joku kolmen hengen ryhmän "pomon" paikka on jo riittävä syy puhua siihen malliin, että ollaan isoja johtajia ja työ arvotetaan pelkästään rahassa ja hekotetaan sitä vielä päälle.
[/quote]

Sano nyt, että serkku löysi tän Porvoosta. Vai oonko ainoo jolle voi käydä niinkin paha rimanalitus ku "Putkimies Porvoosta" ?

Hänen kohdallaan yhdyn kyllä jokaiseen täällä esitettyyn kieltävään duunarikommenttiin. Keskustelua käytiin lähinnä rahasta, rahasta, rahasta, kaljasta, viikonlopun baarireissusta, rahasta, töistä ja kaljasta.

Ammattikorkeakoululainen akateeminen?On vai?Mäkin oon sitten.Olenko eliittikansalainen Aan papereilla?

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:18"]

Olen akateeminen kirjailija ja kaikki naiset tuntuvat tyhmiltä. Se johtuu siitä, että olen niin älykäs. Oikeasti naiset ovat älykkäitä, mutta minuun verrattuna tyhmiä. Matti ja Teppo tuovat elämään monimuotoisuutta. Elämän perusta on solussa.

[/quote]

Ja eikös aurinkokin kierrä maata ja meressä elä annkkorioita?

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 23:18"]

No, niitä on monia vaikka täällä suu vaahdossa huudetaan muuta. Ja ihan omasta kokemuksestani puhun.

Duunarimiehen työ ei ole hänen intohimonsa. Hän ei tee elämässään mitään mullistavaa, kuten kehitä munuaisia laboratoriossa tai paranna jonkun syöpää. Hän tekee töitä, duunia, koska siitä saa rahaa. Rahan voi sitten käyttää siihen intohimoonsa. Joillakin se on perhe, joillakin jokaviikonloppuinen ryyppyjuhla. Silti duunareiden keskuudessa erillaisten päihteiden käyttöä harrastetaan ihan eri tasolla kuin akateemisten. Erityises kalja, rööki ja pilvi maistuvat huomattavasti enemmän. Harva heroiininisti on maisteri, jolla vaan yhtäkkiä elämä repsahti.

Tämä johtuu siitä, että akateemiset miehet osaavat suunnitella ja sitten tehdä töitä suunnitelmiensa eteen. Yksikään oikiksen tai lääkiksen pääsykokeet läpäisdyt ei ole päätynyt sinne vahingossa. Tämä heijastuu kaikille muillekin elämän osa-alueille. Akateemiset miehet ovat harvemmin vahinkolapsien isiä, vankilassa tai pahoinpitelijöitä.

Sitten se suurin ero. Tää on ihan tieteellisesti tutkittu. Akateemiset miehet pettää harvemmin. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että tyhmät miehet pettävät useammin. Tämä(kin) johtuu siitä, että akateeminen ymmärtää mitä riskeeraa, ja osaa vähän laskea päässään ennen kuin menee heppi edellä.

Toisin sanoen, jos haluat kunnianhimoisen, älykkään, suunnitelmallisen miehen, jolle ei tarvitse selittää maailman tapahtumia ja jonka juttuja ei tarvotse hävetä illallisilla, ota akateeminen. Päättele itse, kummalta lajilta tulee paremmat geenit jälkikasvulle.

[/quote]Jätät sen lääkiksen tuosta pois ja siihen loppuikin ne akateemiset, jotka parantavat syövän yms. Uutta kehittää harva. Suuri osa aloista on sellaisia, jotka perustuvat toisten järkeilemien asioiden tinttaamiseen muistiin ja niistä selviää normaalilla älykkyydellä. Vastuun ja vaaran määrä on usein selvästi vähäisempi kuin alemmin koulutetulla. Esim.monen opettajan pahin moka on se, että oppilas saa ruotsin kokeesta huonomman numeron kuin piti, kun taas monilla alemman koulutuksen aloilla tulee paljon tiukempia paikkoja vastaan. 

Muuten nuo sanomasi asiat pätevät myös täysin homoja ja heteroita vertaillessa; homot polttavat paljon enemmän, käyttävät huumeita seitsemän kertaa enemmän, harrastavat valtavasti enemmän irtoseksiä, kuolevat nuorempana ja käyttävät alkoholia tuplasti enemmän. Ovatko heterot siis parempia ihmisiä vai onko koulutussyrjintä ainut hienostunut halveksunnan muoto? 

-Mies 29v-

Akateeminen kirjailija, mä olen sun fani! :D

En tiedä.

Ei mitenkään. Yleistää voi toki. Elämä heittelee osaa meistä täysin suunnitelmien vastaisiinkin suuntiin.

Lapsellinen ketju.

Mainitsen heti aluksi, että kärsin unettomuudesta ja tylsyyttäni päädyn lukemaan näitä palstoja. Yritetään pärjätä.

Ennakkoluulot ja yleistykset voivat perustua jonkinasteiseen kokemus- tai näkemyspohjaan, mutta...

Olen perheenisä. Olen akateemisesti koulutettu. Menestyn työelämässä. Pidän oluesta. Poltan tupakkaa (naamioin sen sikarien röyhyttelyksi). Kuljen kotona alusvaatteilla. Pidän autoista. Harrastan penkkiurheilua. Harrastan painia. Ajan parran kerran viikossa. Pukeudun huppareihin. Pidän pitkistä keskusteluista ystävien kanssa. Pukeudun solmioon. Nautin ruuanlaitosta. Luen erittäin paljon. Seuraan politiikkaa. Olen poliittisesti aktiivinen. Ja nauran pieruvitseille.

Mikäs minä oikein olenkaan? Aivan tavallinen mies.

Hyvää yötä.

No eipä koulutus kyllä kaikkia ihmisiä määrittele vaikka jotain voikin yleistää lähinnä älykkyydestä. Oma mieheni on ihan vain duunari, tai no oikeammin yrittäjä nykyään mutta ihan duunarihommissa ollut ikänsä ja niissä mukavasti pärjännyt, jokin aika sitten perusti oman firman ja hyvinhän tuo on käyntiin lähtenyt. Rahaa on osannut tehdä, fiksu kun on niin muillakin keinoilla kuin työllä. On tehnyt monenlaisia töitä, lähinnä kiinteistöhuollon alalla ja autojen parissa mutta paljon muutakin. Olen seurustellut myös akateemisen miehen kanssa ja voin sanoa että vaikka moni mielellään määrittelisi mieheni tietynlaiseksi vain työnsä puolesta ja mitä on aiemmin tehnyt (tai ei ole, siis opiskellut yliopistossa) niin tiedän kuitenkin että asiat ei ole niin yksioikoisia. Mieheni on älykäs, hyväkäytöksinen ja sivistynyt, luotettava ja bisnesvainuinen, hänellä on hyvä yleistieto ja monenlaista osaamista. Hän ei juo olutta, ei metsästä, ei ole käynyt armeijaa vaan periaatteensa vuoksi sivarin, ei ole tatuoitu siilitukka joka örveltää baareissa ja syö vain makkaraa. Hänellä on kielitaitoa, pitää huolta itsestään, lukee paljon, käyttäytyy moitteettomasti ja ei tappele, pitää eläimistä ja omaa todella hyvät sosiaaliset taidot, saa ihmiset pitämään hänestä ja nauramaan.

Hän on miettinyt kouluttautuvansa ja uskonkin että pääsisi "heittämällä sisään" koska on todella fiksu ja on uskomaton muisti. Tällä hetkellä vain kiinnostaa enemmän rahan teko ja tahkota kun rauta on kuumaa uuden bisneksen kanssa, mutta luulen että menee vielä opiskelemaan lähivuosina kunhan saanut yritysasiat rutinoitumaan ja rullaamaan kunnolla. Eli en ehkä määrittelisi ihmistä tietynlaiseksi, koska vaikka olisi nyt duunari (olkoon miten yrittäjä mutta duunari silti), voi muutamien vuosien päästä olla maisteri. Kaikki fiksut ihmiset eivät aina edes kouluttaudu korkealle, syitä on erilaisia. Akateemiset tutut ja ex-poikaystävä eivät olleet kyllä yhtään sen älykkäämpiä kuin mieheni saati parempikäytöksisiä. Ehkä oli enemmän tiettyä tyyliä ajatella asioita, mutta todella monissa asioissa olivat suorastaan yksinkertaisia ja monilta puuttui myös se sosiaalinen älykkyys, ei toki kaikilta. Hassua sinänsä, että mieheni oikeastaan on "akateemisen miehen" perikuva, mutta esim. miehen kaveri joka on akateeminen on lähinnä vähän juntti.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:15"]Olemme lähempänä naisia. 

Eleemme, tapamma puhua ja tehdä asioita ovat hiukan feminiinisiä. Olemme taitamattomampia käytännön hommissa. Näytämme tunteemme avoimemmin - niin hyvässä kuin pahassakin (lässynlään lisäksi tulee akkamaista kitinää). Ehkä pääsääntöisesti olemme siistimpiä, mutta monet meistä myös valittavat siivottomuudesta kuin naiset. Analysoimme toisten tekemisiä ja sanomisia enemmän. 

Olen aina ollut vähän kade karskeille "äijä-miehille" mutta minkäs teet kun geeneissä tuli enemmän aivoja kuin lihaksia (tarkoitan enemmän kuvainnollisesti). Ei minusta ole "jakoavaimen varteen" tmv. Olen päässyt kokeilemaan sitäkin. No, maailma tarvitsee erilaisia ihmisiä erilaisilla vahvuuksilla varustettuina. 

 
[/quote]

Tämä kuvaus sopii kyllä itseeni täydellisesti. En osaa edes täyttää polkupyörän kumeja, ajaa autoa eikä penkistä nouse edes 50 kiloa, mutta tiedän kaiken Saksan kirjallisuushistoriasta.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:21"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 22:14"]Ei mitenkään. Erot ovat persoona- eikä koulutustasokohtaisia. [/quote] Persoona vaikuttaa koulutuksen valintaan.

[/quote]

Totta, mutta silti ihmiset ovat erilaisia eikä akateemisilla miehillä ole mitään muuta yhteistä kuin akateemisuus.

[/quote]

Tuolla logiikalla samalla alalla olevilla ei olisi sen enempää yhteistä kuin satunnaisella joukolla ihmisiä. Olet väärässä. Ihmiset ei ole vain yksilöitä.

[/quote]

Mun alalla olevat tuskin ovat sellaisia että heihin voin mitenkään samaistua, työpaikallakin yhdistää lähinnä vain se asia että kaikki haluavat menestyä ja tulla työssä hyväksi ja siten tienata paljon rahaa. Muutapa ei sitten taida ollakaan, kun erilaisia persoonia ja yksilöitä olemme erilaisilla taustoilla. Varmaan voi olla muutamia yhdistäviä tekijöitä sen suhteen millaista työtä haluaa tehdä, mutta yksityiselämässä täysin erilaisia.