Lue keskustelun säännöt.
Voi ei, paha mieli parisuhteesta
04.03.2015 |
Yhdessä yli 10 vuotta, ihan hyvää aikaa, mutta viime vuodet sellaista intohimotonta yhdessä erillään oloa, omat ajanvietteet ja harrastukset jne. Yksi lapsi on, koko perheellä tykätään tehdä asioita. Itse olisin halunnut toisenkin lapsen, mies ei. Naimisissa ei olla, mies ei ole koskaan halunnut. Riitoja ei kauheasti ole, yleensä kotitöitä koskevat, jos on, joskus myös rahasta ollut. Rauhallisia, kotona viihtyviä ollaan.
Viime yönä lapsi oli sairas, ja kaikki nukuttiin huonosti. Minä ja mies väsyneinä alettiin tiuskia toisillemme kun herätyksiä tuli. Lopulta olimme niin ärsyyntyneitä, että mies tönäisi minua sängyssä, ja minä yhtä viisaana potkaisin häntä. Lapsi sitten heräsi viideltä, ja mies nousi hänen kanssaan.
Nyt on tosi paha olo, jopa fyysisesti vähän. Miten mä, järkevä ihminen, teen jotain noin tyhmää. Ja mies. Hyi, inhottaa että ollaan vajottu näin alas. Aamulla pyydettiin anteeksi, muuta ei ehditty puhumaan. Tuntuu että pitäiskö erota, vai mikä tässä auttaa. Ja onko enää puhumistakaan.
Kommentit (30)
Parisuhdetta pitää hoitaa, kannattaisi tehdä jotain mikä lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja huumoria...
Kunnioitus on tosi tärkeää, samoin se ettei toiselta vaadi asioita, vaan voi pyytää ihan positiivisessa hengessä. Tottakai ristiriitoja tulee välillä ja väsymys tai stressi vähentää tunteidenhallintaa, mutta aina on mahdollista tsempata ja muuttaa omaa käytöstään.
Seurakunnilla on parisuhdeleirejä ja usein siellä on lastenhoitokin järjestetty. Olemme olleet kerran vkl-kurssilla ja se oli hyvä kokemus. Oli huojentavaa saada kuulla että muillakin pariskunnilla oli ihan samoja ongelmia ja tunsin itseni tyhmäksi...miksi riidellä tyhmistä arkipäivän ongelmista kun se vain huonontaa suhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:19"]
[/quote]Ja mitä tääkin tarkoittaa? :D Sun mielestäkö faceen kannattaa selostaa parisuhteen tönäisyt ja alhot? Juu ei.
[/quote]
Se on sarkasmia, piilovittuilua, jne...
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 12:12"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:19"]
[/quote]Ja mitä tääkin tarkoittaa? :D Sun mielestäkö faceen kannattaa selostaa parisuhteen tönäisyt ja alhot? Juu ei.
[/quote]
Faceenhan tämä kuuluisi vaan arvatkaa kuinka moni puoliso kehtaa laittaa. Elämähän on ihanan täydellistä. Lapsetkin kusevat hunajaa ja paskantavat timantteja :)
Ap, ehkä sait ilkeitä kommentteja siksi, että aloituksesi ei ihan avaudu. Siitä saa helposti vaikutelman, että olet ottamassa eroa siksi, että teillä on ollut yksi tyhmä riita. Vaikutat siksi draamakuningattarelta.
Mutta mä luulena ymmärtäväni mitä tarkoitat. Et puhu pelkästään viimeöisestä, se oli vain se korsi, joka mursi kamelin selän. Taustalla on erkaantumista, keskinäistä kunnioituksen ja rakkauden puutetta.
23 vuotta naimisissa olleena sanoisin, että kaikille tulee jossain vaiheessa tuo kriisi. Eriasteisena ja eri tavoin ilmenevänä - mutta siis tuollainen arkistumisen ja erkaantumisen vaihe.
Se on teistä kiinni, miten kurotte välimatkan umpeen. Kannattaa tarttua toimeen heti. Parisuhdeterapia on ehdottomasti hyvä ajatus, sitä voi kysyä kuntanne perheneuvolasta. Seurakunnatkin antavat parisuhdeterapiaa, ja se ei ole uskontosidonnaista. Juttele miehesi kanssa, tarvittaessa voit mennä yksinkin, mutta tietysti eniten tehoa olisi, jos menisitte yhdessä. Heti ei aikaa irtoa, terapiaan on kuukausien jono, ja tarvetta kartoitetaan, kun soitat ajanvaraukseen.
Mutta voitte todellakin hyötyä siitä, että joku sivullinen tuuletta tapojanne ja esittää ns. hyviä kysymyksiä siitä, miten ratkotte ristiriitoja, miten otatte kontaktia toisiinne, miten ilmaisette vihaa ja turhautumista jne.
Yksittäisestä riidasta en olisi huolissani, jos olette toisiltanne jo anteeksikin pyytäneet. Mutta tuollainen "yhdessä erillään" ei ole hyvä juttu, siihen pitäisi puuttua ennen kuin todella olette erillänne.
Terapiaa minäkin suosittelen ja sitten ns panolomia :D kuulostaa karskilta mutta siis parisuhdelomia. Jos lapsi on pieni niin yksi yökin hotellissa aina silloin tällöin auttaa sitä kipinää löytymään uudelleen jos molemmat asennoituvat oikein. Terapiassa käynti olisi hyvä alkusysäys suhteen hoitamiselle, se että molemmat PÄÄTTÄÄ että tästä selvitään ja piste, että tehdään töitä sen rakkauden eteen eikä oteta toista itsestäänselvyytenä. Ja että voi luottaa siihen että voi puhua toiselle mistä vain, milloin vain. Minulla ainakin oma aviomies on myös rakkain ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:36"]
Jaahas, no en nyt jaksa edes puolustautua, joten unohtakaa. Kiitos nro 7:lle.
ap
[/quote]
Oletko myös suhteessasi pahin marttyyri sitten jeesuksen?! Kiukuttelet kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki karkit ja lelut kun kaikki ei mene niin kuin itse haluaa. Parisuhde kun on kahden kauppa niin voisit nostaa katseen omasta navasta peiliin ja miettiä mitä voisit tehdä toisin. Äläkä ota heti vittuiluna vaan anna edes mielipiteelle mahdollisuus!
[/quote]Öö, lue ekat 6 vastausta ja kerro mikä noista on "mielipide"?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 12:57"]Terapiaa minäkin suosittelen ja sitten ns panolomia :D kuulostaa karskilta mutta siis parisuhdelomia. Jos lapsi on pieni niin yksi yökin hotellissa aina silloin tällöin auttaa sitä kipinää löytymään uudelleen jos molemmat asennoituvat oikein. Terapiassa käynti olisi hyvä alkusysäys suhteen hoitamiselle, se että molemmat PÄÄTTÄÄ että tästä selvitään ja piste, että tehdään töitä sen rakkauden eteen eikä oteta toista itsestäänselvyytenä. Ja että voi luottaa siihen että voi puhua toiselle mistä vain, milloin vain. Minulla ainakin oma aviomies on myös rakkain ystäväni.
[/quote]
Sulla ei taida olla paljon kavereita. Ja ikää on..20v?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 12:57"]Terapiaa minäkin suosittelen ja sitten ns panolomia :D kuulostaa karskilta mutta siis parisuhdelomia. Jos lapsi on pieni niin yksi yökin hotellissa aina silloin tällöin auttaa sitä kipinää löytymään uudelleen jos molemmat asennoituvat oikein. Terapiassa käynti olisi hyvä alkusysäys suhteen hoitamiselle, se että molemmat PÄÄTTÄÄ että tästä selvitään ja piste, että tehdään töitä sen rakkauden eteen eikä oteta toista itsestäänselvyytenä. Ja että voi luottaa siihen että voi puhua toiselle mistä vain, milloin vain. Minulla ainakin oma aviomies on myös rakkain ystäväni.
[/quote]
Sulla ei taida olla paljon kavereita. Ja ikää on..20v?
[/quote]
Ikää on 34 ja hyviä ystäviä 8, kavereita n. 30. Silti mies on se rakkain, joka mielessä
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 12:57"]Terapiaa minäkin suosittelen ja sitten ns panolomia :D kuulostaa karskilta mutta siis parisuhdelomia. Jos lapsi on pieni niin yksi yökin hotellissa aina silloin tällöin auttaa sitä kipinää löytymään uudelleen jos molemmat asennoituvat oikein. Terapiassa käynti olisi hyvä alkusysäys suhteen hoitamiselle, se että molemmat PÄÄTTÄÄ että tästä selvitään ja piste, että tehdään töitä sen rakkauden eteen eikä oteta toista itsestäänselvyytenä. Ja että voi luottaa siihen että voi puhua toiselle mistä vain, milloin vain. Minulla ainakin oma aviomies on myös rakkain ystäväni. [/quote] Sulla ei taida olla paljon kavereita. Ja ikää on..20v?
[/quote]
Onpahan ilkeä ja typerä kommentti. 27 puhuu asiaa, hyvässä parisuhteessa oman puolison kanssa voi jutella ja jakaa sellaisiakin asioita, joita ehkä muut jakavat vain naispuolisten kaverien kanssa. Sanoisin jopa - pitkän parisuhteen kokemuksella - että parhaat liitot ovat juuri sellaisia, joissa puolisot ovat myös hyviä ystäviä.
t. 26, ikää 48 v. ja avioliitossa 23 vuotta, parisuhteessa 26 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:19"]
www.facebook.com
[/quote]Ja mitä tääkin tarkoittaa? :D Sun mielestäkö faceen kannattaa selostaa parisuhteen tönäisyt ja alhot? Juu ei.