Miten kannustaa köyhiä lapsia jouluna, kun eivät saa yhtä yltäkylläistä joulua kuin rikkaat lapset?

Ainahan ihmiset  vertailee, isot  ja pienet.

Vierailija kirjoitti:

Köyhää lasta voi motivoida menestykseen, kun hän näkee, millaisen joulun paremmat perheet saavat. Vanhempien kannattaa tukea lasta hänen pyrkimyksissään järjestää aikanaan omille lapsilleen yltäkylläiset juhlat.

Mistä ne köyhät lapset tietää,mimmoista rikkaiden lapsilla on Joulut? Lähikasvattajassa paljon vikaa jos omat lapset kadehtii muiden jouluja. 12 k oli aikaa tehdä paketeja köyhän perheen lähikasvattaja jouluksi lapsille. Mikä esti kerää tyhjiä puloja ,tölkejä? 1 vuosi oli aikaa.Säästää pantti rahat jouluun.Omat valinat ratkaisee mihin rahansa käytää.Vuosi köyhä olisi voinnut ilmaiset ruuat hakee ruoka kassi jonosta. Sitäkin rahaa säätynyt.Vai eikö kinostannut 3-4h, seistä auringon paahtessa. vesisatessa ja pakkasessa 1000 muun köyhän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt on taas empatia tässä ketjussa huipussaan. Minä ainakin ymmärrän, että pitkään köyhyydessä kärvistelevää surettaa joulu, kun pienet lapset herkästi vertailevat saamiaan lahjoja päiväkotikaverien/koulukaverien saamiin.

Koeta silti ajatella, että yhdessöolo ja yhdessä tekeminen ovat tärkeimpiä juttuja. Toki niitä harrastavat hyvätuloisetkin perheet eli en nyt yritä väittää, että joko on rahaa tai yhdessäoloa. Mutta ainakaan lapsesi eivät joudu kärsimään myös yhdessä tekemise puutteesta.

Eli ota lapset valmistelemaan yhdessä joulua kanssasi. Pieniä juttuja voi tehdä yhdessä ja vähällä rahalla. Leikelkää paperista ikkunaan joulutähtiä. Liimailkaa paperista rengasketjuja koristeiksi. Hakekaa havuja ja koivunoksia sisälle maljakkoon, koivun lehdet puhkeavat sisällä nätisti hiirenkorville. Siivotkaa yhdessä. Tehkää aattona siskonpeti olohuoneeseen ja katsokaa yhdessä lastenohjelmat aamulla siinä loikoillen, syökää siinä yhdessä riisipuuro ja käykää sen jälkeen sakilla metsäkävelyllä.

Lahjoja ei tarvita paljon ja niitä saa kirppariltakin halvalla. Juuri kävin eilen lähellä sijaitsevan Iso-Myyrin toisessa kerroksessa, jossa on kolme kirpparia: löytyi jos jonkinmoista kivaa tavaraa: lapsille vaatteita, pienet omat mukit, leluja, satukirjoja. OK, ei trendikkäitä uutuusleluja kylläkään ja tietysti on ikävää, että lapset vertailevat juuri tuollaisia juttuja, kenellä on pleikka5 jne., mutta kyllä sen voi ihan ääneen sanoakin lapsille, että vanhemmilla on pienet tulot, eikä uutuusjuttuihin valitettavasti ole varaa.

Joku sen sanoikin, että joulua varten voi sitten ensi vuonna alkaa säästää hiukan joka kuukausi. Ok, se ei auta NYT, ja aina voi vuoden aikana tulla yllättäviä rahareikiä, joihin rahaa tarvitaan akuutisti niin, että ne säästöt on pakko ottaa käyttöön. Jos perä perää menee pyykinpesukone korjaamiskelvottomaksi ja työmatkoihin tarvittava polkupyörä varastetaan, niin ne joulusäästöt on niihin pakko käyttää. Mutta yritä silti.

Ymmärrän, että loputtomalta tuntuva köyhyys lannistaa. On kaksi eri asiaa olla vaikka opiskeluaikana köyhä, mutta kumminkin siinä näköalassa, että valmistumisen jälkeen tilanne muuttuu.

Kuin että on minimisairaseläkettä lopun elämänsä saava ja kelan tuilla perhettä ruokkiva.

Yt. Hyvätuloinen uranainen, mutta pienituloisen perheellisen elämää myötätunnolla ajatteleva

Toi on helppo: ei kellään, kun noita ei saa mistään.

On niitä monella, meilläkin. Niitä tulee pieniä eriä maahan, on tullut jo toista vuotta, pitää vaan tilata ja jonottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhää lasta voi motivoida menestykseen, kun hän näkee, millaisen joulun paremmat perheet saavat. Vanhempien kannattaa tukea lasta hänen pyrkimyksissään järjestää aikanaan omille lapsilleen yltäkylläiset juhlat.

Mistä ne köyhät lapset tietää,mimmoista rikkaiden lapsilla on Joulut? Lähikasvattajassa paljon vikaa jos omat lapset kadehtii muiden jouluja. 12 k oli aikaa tehdä paketeja köyhän perheen lähikasvattaja jouluksi lapsille. Mikä esti kerää tyhjiä puloja ,tölkejä? 1 vuosi oli aikaa.Säästää pantti rahat jouluun.Omat valinat ratkaisee mihin rahansa käytää.Vuosi köyhä olisi voinnut ilmaiset ruuat hakee ruoka kassi jonosta. Sitäkin rahaa säätynyt.Vai eikö kinostannut 3-4h, seistä auringon paahtessa. vesisatessa ja pakkasessa 1000 muun köyhän kanssa?

Ikävä kyllä varsin pienikin lapsi vertailee vaikkapa päiväkodissa/koulussa sitä, että kaverilla on kaikki hienot uutuuslelut, joita porukka ihailee ja kadehtii, itsellä ei ole kuin vanhoja ja halpoja sinne-päin-juttuja. Ei siinä kotikasvatus paljoa auta. Huomaa, ettei sinulla ole pieniä lapsia.

Lto

Mä olen köyhä ja sain hankittua kahdelle lapselle 30 pakettia.

Ei se köyhyys haitannut lapsuudessa kunhan olisi saanut raittiin joulun eikä olisi ollut juoppoa räyhäämässä ja käymässä kuusta heittämässä ulos mummolassa. Kotona ei ollut joulua ollenkaan. 

Mieheni järjesti ensimmäisen kaikkien aikojen ihanimman joulun ja olin aivan ihmeissäni että voiko tällaista olla. Siitä asti 35v olemme yhdessä viettäneet joulut. Rahaa ei pihdattu jouluna ja kaikki herkut ostettiin ja sain koristella vapaasti niin ettei kukaan heittänyt koristeita pihalle eikä kukaan pilannut joulua. 

Miksi heidän pitäisi saada?

Kymmenvuotiaana sain joululahjaksi yöpaidan, purkin Marianneja ja ihania paperinukkeja. Olin todella iloinen lahjostani.

Ymmärsin, että kaverit saivat Barbie-nukkeja, polkupyöriä tms., mutta ei sillä ollut mitään merkitystä.

Kehottaisin kaikki olemaan vähemmän materialistisia. Nykypäivän uskonto joka ei tuo onnea siitäkin päätellen miten masentuneita ihmiset on.

Vierailija kirjoitti:

Eivät varakkaiden vanhempien lapsetkaan usein saa toivomiansa lahjoja, jos ne ovat vanhempien mielestä turhia.

On se varakkaan perheen lapsen joulu silti erilainen. Ei ole syyllisyyttä siitä, että toivoisi lahjoja vaikka ei ole varaa. Kuitenkin saa kivoja lahjoja, vaikka ei sitä vanhempien mielestä turhaa. Ei ole pulaa ruoasta tai herkuista.

Ihan vuoden ympäri keskiverto varakkaan perheen lapsen elämästä puuttuu sellainen ahdistus rahojen loppumisesta ja köyhyydestä, vaikka ei saisikaan kaikkea mitä haluaa. Ei näitä voi mielestäni mitenkään verrata.

- Varakkaan perheen äiti

Ihmisillä on ihmeellinen ajatusmaailma. Meillä joulu on ensisijaisesti yhdessäolon aikaa. Ennen joulua siivotaan yhdessä ja koristellaan koti. Askartelen lasten kanssa itse koristeita, leivotaan ja lauletaan joululauluja. Käydään pulkkamäessä ja luistellaan. Jouluruoat ovat halpoja ja helppoja valmistaa itse. Perunat, punajuuret, porkkana ja riisi eivät paljoa maksa. Niillä pääsee jo jouluruoissa pitkälle. Aattona lämmitetään sauna ja iskä heittää pukin vaatteet niskaan. Lapset ovat saaneet toivoa joululahjoja, mutta itse ainakin sanon lapsille, että pukki ei voi tuoda kaikkia lahjatoiveita, koska muutkin lapset toivovat lahjoja. Ihmeellinen ajatus, että jouluna pitäisi toteuttaa kaikki lasten toiveet. Ei todellakaan! Muutama kiva lahja riittää! Ja nekin on usein ostettu jo syys-lokakuussa. Me aikuiset emme osta toisillemme lahjoja lainkaan, vaan keskitymme nauttimaan joulun tunnelmasta. Ja alkoholia ei meillä käytetä jouluna. Joulu on yhdessäolon ja rauhoittumisen aikaa.

Minä sain lahjaksi piirrustus välineet, paperia, tussit ja kamalan rumia ja liian isoja sukkia jotka eivät edes lämmittänyt, jotain tekokuitua. Koulussa 70-luvulla ala-asteella opettaja kiusasi niin että kaikkien piti luetella mitä joululahjoja oli saanut ja kotona opetettiin ettei saa valehdella. Oli se noloa kun muut luetteli kaikkia jänniä uutuuksia mitä kauppoihin oli tullut. Minua ei viety tavarataloihin koskaan niin ettei ollut muuta kokemusta kuin lähin pien ruokakaupasta josta sai karkkia hakea kun joku jonkun kolikon joskus antoi. 

Noi köyhät lapset saa romujoulun ja nököttâä kotona. Rikkaampi voi saada sen yhden tai kaksi toivelahjaa ja ehkä perhe menee Lappiin jne. Eli ei se rikkaan joulu roinasta koostu useinkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt on taas empatia tässä ketjussa huipussaan. Minä ainakin ymmärrän, että pitkään köyhyydessä kärvistelevää surettaa joulu, kun pienet lapset herkästi vertailevat saamiaan lahjoja päiväkotikaverien/koulukaverien saamiin.

Koeta silti ajatella, että yhdessöolo ja yhdessä tekeminen ovat tärkeimpiä juttuja. Toki niitä harrastavat hyvätuloisetkin perheet eli en nyt yritä väittää, että joko on rahaa tai yhdessäoloa. Mutta ainakaan lapsesi eivät joudu kärsimään myös yhdessä tekemise puutteesta.

Eli ota lapset valmistelemaan yhdessä joulua kanssasi. Pieniä juttuja voi tehdä yhdessä ja vähällä rahalla. Leikelkää paperista ikkunaan joulutähtiä. Liimailkaa paperista rengasketjuja koristeiksi. Hakekaa havuja ja koivunoksia sisälle maljakkoon, koivun lehdet puhkeavat sisällä nätisti hiirenkorville. Siivotkaa yhdessä. Tehkää aattona siskonpeti olohuoneeseen ja katsokaa yhdessä lastenohjelmat aamulla siinä loikoillen, syökää siinä yhdessä riisipuuro ja käykää sen jälkeen sakilla metsäkävelyllä.

Lahjoja ei tarvita paljon ja niitä saa kirppariltakin halvalla. Juuri kävin eilen lähellä sijaitsevan Iso-Myyrin toisessa kerroksessa, jossa on kolme kirpparia: löytyi jos jonkinmoista kivaa tavaraa: lapsille vaatteita, pienet omat mukit, leluja, satukirjoja. OK, ei trendikkäitä uutuusleluja kylläkään ja tietysti on ikävää, että lapset vertailevat juuri tuollaisia juttuja, kenellä on pleikka5 jne., mutta kyllä sen voi ihan ääneen sanoakin lapsille, että vanhemmilla on pienet tulot, eikä uutuusjuttuihin valitettavasti ole varaa.

Joku sen sanoikin, että joulua varten voi sitten ensi vuonna alkaa säästää hiukan joka kuukausi. Ok, se ei auta NYT, ja aina voi vuoden aikana tulla yllättäviä rahareikiä, joihin rahaa tarvitaan akuutisti niin, että ne säästöt on pakko ottaa käyttöön. Jos perä perää menee pyykinpesukone korjaamiskelvottomaksi ja työmatkoihin tarvittava polkupyörä varastetaan, niin ne joulusäästöt on niihin pakko käyttää. Mutta yritä silti.

Ymmärrän, että loputtomalta tuntuva köyhyys lannistaa. On kaksi eri asiaa olla vaikka opiskeluaikana köyhä, mutta kumminkin siinä näköalassa, että valmistumisen jälkeen tilanne muuttuu.

Kuin että on minimisairaseläkettä lopun elämänsä saava ja kelan tuilla perhettä ruokkiva.

Yt. Hyvätuloinen uranainen, mutta pienituloisen perheellisen elämää myötätunnolla ajatteleva

Toi on helppo: ei kellään, kun noita ei saa mistään.

On niitä monella, meilläkin. Niitä tulee pieniä eriä maahan, on tullut jo toista vuotta, pitää vaan tilata ja jonottaa.

Neukkumeininkiä jonotella. Meille hankittiin pelikone ja jos ja kun pleikkoja saa kuten länsimaissa keskihintaista elektroniikkaa on ollut tapana saada, niin sellainen hankitaan. Ymmärrän, että Ferraria voi joutua jonottamaan, mutta ei pleikkaa. 

Mutta itse asiaan, vaikka meillä on varaa kalliisiinkin lahjoihin, niin yritämme vältellä kalliita joululahjoja. En halua, että joulun kohokohta on kalliit lahjat. Se, mitä tarvitaan, vaikka puhelin, pädi tai tietokone, niin yleensä sellainen hankitaan kun tarvitaan ja selittäen sen arvo. Sen pleikan voi saada synttärilahjaksi. Olen kyllä huomannut, että ainakin ala-asteikäisen mielestä paras lahja saattaa olla joku pieni ja edullinen lahja, vaikka on saanut jotain hienompaakin. 

Ja jos ei oikeasti ole rahaa ostaa yhtään lahjaa, niin sitten jonkun suoratoistopalvelun ilmaiskuukausi käyttöön ja voi viettää aikaa yhdessä katsoen elokuvia pyhien aikana, poppareiden ja pipareiden kera. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on ihmeellinen ajatusmaailma. Meillä joulu on ensisijaisesti yhdessäolon aikaa. Ennen joulua siivotaan yhdessä ja koristellaan koti. Askartelen lasten kanssa itse koristeita, leivotaan ja lauletaan joululauluja. Käydään pulkkamäessä ja luistellaan. Jouluruoat ovat halpoja ja helppoja valmistaa itse. Perunat, punajuuret, porkkana ja riisi eivät paljoa maksa. Niillä pääsee jo jouluruoissa pitkälle. Aattona lämmitetään sauna ja iskä heittää pukin vaatteet niskaan. Lapset ovat saaneet toivoa joululahjoja, mutta itse ainakin sanon lapsille, että pukki ei voi tuoda kaikkia lahjatoiveita, koska muutkin lapset toivovat lahjoja. Ihmeellinen ajatus, että jouluna pitäisi toteuttaa kaikki lasten toiveet. Ei todellakaan! Muutama kiva lahja riittää! Ja nekin on usein ostettu jo syys-lokakuussa. Me aikuiset emme osta toisillemme lahjoja lainkaan, vaan keskitymme nauttimaan joulun tunnelmasta. Ja alkoholia ei meillä käytetä jouluna. Joulu on yhdessäolon ja rauhoittumisen aikaa.

Kyllä se joulu on varakkaallakin ensisijaisesti yhdessäolon aikaa ja rentoutumista. Minkä lisäksi nautitaan laatuviinejä ja calvadosta, shampanjaa alkukalojen ja mädin kera, hyviä juustoja, oliiveja, jälkiruuaksi mousseja ja kakkuja. Totta kai hyvä, jos köyhä tykkää lanttulaatikosta ja pitää riisipuuroa juhlaruokana, meillä ei pidetä, vaan arkiruokana.

No, mulla on onneksi vara järkätä juuri sellainen herkuttelujoulu kuin haluan. Parikymppisille lapsille ostin toiselle uuden iphonen rikkoutuneen tilalle, toiselle hyvän uuden television, koska muutti juuri omaan kämppään ja sen tarvitsi. Lisäksi molemmille uudet parin sadan euron langattomat kuulokkeet ja pari pikkulahjaa. Mikään ei ollut krääsää, vaan aivan käyttöö menevää tarvekalua, tosin laadukkaampaa sellaista. Lahjoihin meni yli pari tonnia.

Joten ei, ei tarvitse olla outo tai haalia turhaa tavaraa ja silti saa jouluun menemään rahaa ihan vaan koska tykkää ERI ruuista ja jutuista kuin sinä.

Ei lahjat joulua tee. Olen lähtöisin hyvin köyhästä perheestä ja meidän perheen lapset sai jokainen jouluna yhden lahjan. Silti muistot lapsuuden jouluista on lämpimät, sillä äitimme teki joulusta joulun meille.

Nykyään oma perhe on ns ylempää keskiluokkaa ja meillä on rahaa enemmän kuin tarvitsemme. Vaikka lahjoja on varaa ostaa aivan eri tavalla, niin en usko että meidän lasten joulu olisi millään tavalla parempi kuin itselläni.

"Ja jos ei oikeasti ole rahaa ostaa yhtään lahjaa, niin sitten jonkun suoratoistopalvelun ilmaiskuukausi käyttöön ja voi viettää aikaa yhdessä katsoen elokuvia pyhien aikana, poppareiden ja pipareiden kera."

Eivätkö kaikki suoratoistopalvelut vaadi luottokortin? 🤔 Kaikilla ihmisillä ei välttämättä ole.

Mäkään en ymmärrä mihin niitä pitää kannustaa?? Kannustaa että otappa nyt reippaasti joulu vastaan?

Ja ap ei viitti vastailla.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi pitäisi kannustaa ja mikä on yltäkylläinen joulu. Olen köyhästä perheestä itse lähtöisin ja nykyään voisin sanoa, että erittäin hyvin toimeen tuleva. Ei meidän joulu kauheasti eroa omasta lapsuuden joulusta. Aamulla syödään riisipuuro, päivällä käydään ulkoilemassa ja sen jälkeen saunotaan (lapsena se oli taloyhtiön sauna, meillä oma), illalla syödään laatikoita, silliä, herneitä, kinkkua (itse en tosin sitä syö) jne sekä torttuja ja pipareita. Samat ruuat aikalailla kuin lapsuuden kodissakin oli. Ruuan jälkeen avataan lahjat. Lahjoja lapset saa muutaman.  Meillä on pieni lähisuku, joten paketteja ei kerry eikä meillä harrasteta mitään pröystä lahjoja. Ei joulu paljon maksa, toisin kuin joka paikassa yritetään toitottaa.

Riippuu kuinka köyhä on. Kyllä jouluruokien valmistamiseen menee enemmän rahaa kuin normaaliin arkiruokaan. Piparit, tortut, kaikki lisukkeet ja härpäkkeet tavallaan ylimääräistä extraa. Laatikoihinkin menee yllättävän paljon, vaikka itse tekee. Ja kyllähän lapset jouluna niitä lahjoja toivoo ja odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt on taas empatia tässä ketjussa huipussaan. Minä ainakin ymmärrän, että pitkään köyhyydessä kärvistelevää surettaa joulu, kun pienet lapset herkästi vertailevat saamiaan lahjoja päiväkotikaverien/koulukaverien saamiin.

Koeta silti ajatella, että yhdessöolo ja yhdessä tekeminen ovat tärkeimpiä juttuja. Toki niitä harrastavat hyvätuloisetkin perheet eli en nyt yritä väittää, että joko on rahaa tai yhdessäoloa. Mutta ainakaan lapsesi eivät joudu kärsimään myös yhdessä tekemise puutteesta.

Eli ota lapset valmistelemaan yhdessä joulua kanssasi. Pieniä juttuja voi tehdä yhdessä ja vähällä rahalla. Leikelkää paperista ikkunaan joulutähtiä. Liimailkaa paperista rengasketjuja koristeiksi. Hakekaa havuja ja koivunoksia sisälle maljakkoon, koivun lehdet puhkeavat sisällä nätisti hiirenkorville. Siivotkaa yhdessä. Tehkää aattona siskonpeti olohuoneeseen ja katsokaa yhdessä lastenohjelmat aamulla siinä loikoillen, syökää siinä yhdessä riisipuuro ja käykää sen jälkeen sakilla metsäkävelyllä.

Lahjoja ei tarvita paljon ja niitä saa kirppariltakin halvalla. Juuri kävin eilen lähellä sijaitsevan Iso-Myyrin toisessa kerroksessa, jossa on kolme kirpparia: löytyi jos jonkinmoista kivaa tavaraa: lapsille vaatteita, pienet omat mukit, leluja, satukirjoja. OK, ei trendikkäitä uutuusleluja kylläkään ja tietysti on ikävää, että lapset vertailevat juuri tuollaisia juttuja, kenellä on pleikka5 jne., mutta kyllä sen voi ihan ääneen sanoakin lapsille, että vanhemmilla on pienet tulot, eikä uutuusjuttuihin valitettavasti ole varaa.

Joku sen sanoikin, että joulua varten voi sitten ensi vuonna alkaa säästää hiukan joka kuukausi. Ok, se ei auta NYT, ja aina voi vuoden aikana tulla yllättäviä rahareikiä, joihin rahaa tarvitaan akuutisti niin, että ne säästöt on pakko ottaa käyttöön. Jos perä perää menee pyykinpesukone korjaamiskelvottomaksi ja työmatkoihin tarvittava polkupyörä varastetaan, niin ne joulusäästöt on niihin pakko käyttää. Mutta yritä silti.

Ymmärrän, että loputtomalta tuntuva köyhyys lannistaa. On kaksi eri asiaa olla vaikka opiskeluaikana köyhä, mutta kumminkin siinä näköalassa, että valmistumisen jälkeen tilanne muuttuu.

Kuin että on minimisairaseläkettä lopun elämänsä saava ja kelan tuilla perhettä ruokkiva.

Yt. Hyvätuloinen uranainen, mutta pienituloisen perheellisen elämää myötätunnolla ajatteleva

Toi on helppo: ei kellään, kun noita ei saa mistään.

On niitä monella, meilläkin. Niitä tulee pieniä eriä maahan, on tullut jo toista vuotta, pitää vaan tilata ja jonottaa.

Neukkumeininkiä jonotella. Meille hankittiin pelikone ja jos ja kun pleikkoja saa kuten länsimaissa keskihintaista elektroniikkaa on ollut tapana saada, niin sellainen hankitaan. Ymmärrän, että Ferraria voi joutua jonottamaan, mutta ei pleikkaa. 

Mutta itse asiaan, vaikka meillä on varaa kalliisiinkin lahjoihin, niin yritämme vältellä kalliita joululahjoja. En halua, että joulun kohokohta on kalliit lahjat. Se, mitä tarvitaan, vaikka puhelin, pädi tai tietokone, niin yleensä sellainen hankitaan kun tarvitaan ja selittäen sen arvo. Sen pleikan voi saada synttärilahjaksi. Olen kyllä huomannut, että ainakin ala-asteikäisen mielestä paras lahja saattaa olla joku pieni ja edullinen lahja, vaikka on saanut jotain hienompaakin. 

Ja jos ei oikeasti ole rahaa ostaa yhtään lahjaa, niin sitten jonkun suoratoistopalvelun ilmaiskuukausi käyttöön ja voi viettää aikaa yhdessä katsoen elokuvia pyhien aikana, poppareiden ja pipareiden kera. 

No on se hoopoa, miten hankalaa niitä on ollut tuottas tarvittavaa määrää. Mutta ei se teini Ferraria saa tai tarvitse tai halua, mutta hyvällä konsolilla hänelle on käyttöä. Eikä sen hankkiminen nyt sen kummempaa vaivannäköä edellyttänyt, sen kun teki tilauksen verkkokauppaan ja haki tuotteen puolen vuoden päästä, kun niitä oli tullut liikkeeseen erä, johon meidän jonotusnumero oikeutti. Ei fyysistä jonottelua tai jonotilanteen tarkastelua, ainoastaan hiukan suunnitelmallisuutta. Harmi jos se on teiltä liikaa vaadittu.

Ap ei päässyt mihinkään kerjuulistalle?