Miten kannustaa köyhiä lapsia jouluna, kun eivät saa yhtä yltäkylläistä joulua kuin rikkaat lapset?

Kyllä ne on jo ymmärtäneet, että vanhempansa ovat epäonnistuneet elämässään.

Kannustaa??

No ei siinä auta muu kuin todeta että sellaista elämä on. Harvemmin menee nallekarkit aivan tasan.

Miksi pitäisi kannustaa? Kyllä mun lapset tietävät taloudellisen tilanteen, eivätkä edes odota mitään kuuta taivaalta.

Kyse on siitä että yritätkö edes tehdä teille mukavaa tunnelmaa, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa.

Voi köyhän perheen lapsi saa punakylkisen omenan ja kiitollisuuden kyynel vierähtää hänen poskelleen.

Koska Joulu tarkoittaa sitä, että maailmassa on 24 tuntia rauha.

Keskittykää kaikkeen kivaan mitä voitte yhdessä joulunpyhinä ja joulua odottaessa tehdä,  hankkikaa pienet huolella harkitut lahjat jokaiselle ja ensi vuonna muistat että se joulu tulee joka vuosi ettei tule yllätyksenä.

Lahjoja voi hankkia ensi vuodeksi jo tammikuun alennusmyynneistä, ja joka kuukausi edes vähän rahaa sivuun jotta jouluksi voi hankkia jotain ekstraa. 

Silloin kun meillä oli tosi tiukkaa oli, mulla oli tapana säästää noin kymppi kuussa joulua varten. Sitten oli reilu satanen jolla ostaa lapselle lahjoja ja jotain spessumpaa ruokaa joulun pyhiksi. Nykyään ei onneksi rahahuolia ole mutta ei me silti mitään hulluja lahjatoiveita täytetä, ei lapsi tarvitse monen sadan euron pleikkaa....  ja edelleen se yhdessä olo ja yhteinen tekeminen on joulun kohokohta. Ei se lahjakasa kuusen alla. 

Miksi kaiken pitäisi olla kannustavaa?

Miksi jouluna voi vaan köyhäkin perhe asettua sohvalle tai vaikka keittiön lattialle ja nauttia olostaan.

Ei se vaadi rahaa, ainoastaan vähin vaivannäköä. Jätetään viinat pois, haetaan kirjastosta vaikka kasa pelejä, haetaan lähipusikosta muutama havunoksa.

Ja nyt jos sitä rahaakin on käytettäväksi, niin ostetetaan ne pula-ajan ruuat, räätikkäloota ja perunoita. Piparkakkutaikinakin on parasta ennen paistamista.

Alyä vaatii nautinto ilman krääsää ja roinaa

Sitä se paskaympäristö teettää. Joulunkin viettoon pitää kannustaa ja lahjatkin tulee jo valmiiksi lahjoituksina. Mikään ei kelpaa kun äippä vetää yh:na kaljaa ja isukki istuksii paikallisessa katselemassa pubiruusuja.

Itseäkin alkoi jo niin itkettää tuota ajatellessa että pitää viedä joulupuuhun jotain.

Eivät varakkaiden vanhempien lapsetkaan usein saa toivomiansa lahjoja, jos ne ovat vanhempien mielestä turhia.

Köyhää lasta voi motivoida menestykseen, kun hän näkee, millaisen joulun paremmat perheet saavat. Vanhempien kannattaa tukea lasta hänen pyrkimyksissään järjestää aikanaan omille lapsilleen yltäkylläiset juhlat.

Miksi pitää vertailla. Viettäkää omanlaisenne kiva joulu, mistä lapsilla riittää muisteltavaa vielä aikuisiälläkin.

Keitätte aatto aamuna riisipuuron ja syötte yhdessä kuunnellen jouluista radiota tai katsomalla joulupukin kuumaa linjaa.

Käytte kirkossa ja illalla yhteinen jouluruokailu ja, jos mahdollista niin käytte ensin saunassa.

Huom! Voitte yhdessä leipoa ja valmistaa jouluruokia.

Toivottavasti vietätte selvän joulun!!

Vierailija kirjoitti:

Kannustaa??

Samaa ihmettelen minäkin. Pitäisikö lapsiakin kannustaa samalla tapaa kuin hevosia eli painaa saappaissa olevat kannuspiikit yhä lujemmin kylkinahan sisään? Sitä se kannustaminen on.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaiken pitäisi olla kannustavaa?

Miksi jouluna voi vaan köyhäkin perhe asettua sohvalle tai vaikka keittiön lattialle ja nauttia olostaan.

Ei se vaadi rahaa, ainoastaan vähin vaivannäköä. Jätetään viinat pois, haetaan kirjastosta vaikka kasa pelejä, haetaan lähipusikosta muutama havunoksa.

Ja nyt jos sitä rahaakin on käytettäväksi, niin ostetetaan ne pula-ajan ruuat, räätikkäloota ja perunoita. Piparkakkutaikinakin on parasta ennen paistamista.

Niitä havunoksia haetaan sitten vain omasta pusikosta tai metsästä. Ei se jokamiehenoikeuskaan ihan kaikkeen lupaa anna.

En tiedä miksi pitäisi kannustaa ja mikä on yltäkylläinen joulu. Olen köyhästä perheestä itse lähtöisin ja nykyään voisin sanoa, että erittäin hyvin toimeen tuleva. Ei meidän joulu kauheasti eroa omasta lapsuuden joulusta. Aamulla syödään riisipuuro, päivällä käydään ulkoilemassa ja sen jälkeen saunotaan (lapsena se oli taloyhtiön sauna, meillä oma), illalla syödään laatikoita, silliä, herneitä, kinkkua (itse en tosin sitä syö) jne sekä torttuja ja pipareita. Samat ruuat aikalailla kuin lapsuuden kodissakin oli. Ruuan jälkeen avataan lahjat. Lahjoja lapset saa muutaman.  Meillä on pieni lähisuku, joten paketteja ei kerry eikä meillä harrasteta mitään pröystä lahjoja. Ei joulu paljon maksa, toisin kuin joka paikassa yritetään toitottaa.

No nyt on taas empatia tässä ketjussa huipussaan. Minä ainakin ymmärrän, että pitkään köyhyydessä kärvistelevää surettaa joulu, kun pienet lapset herkästi vertailevat saamiaan lahjoja päiväkotikaverien/koulukaverien saamiin.

Koeta silti ajatella, että yhdessöolo ja yhdessä tekeminen ovat tärkeimpiä juttuja. Toki niitä harrastavat hyvätuloisetkin perheet eli en nyt yritä väittää, että joko on rahaa tai yhdessäoloa. Mutta ainakaan lapsesi eivät joudu kärsimään myös yhdessä tekemise puutteesta.

Eli ota lapset valmistelemaan yhdessä joulua kanssasi. Pieniä juttuja voi tehdä yhdessä ja vähällä rahalla. Leikelkää paperista ikkunaan joulutähtiä. Liimailkaa paperista rengasketjuja koristeiksi. Hakekaa havuja ja koivunoksia sisälle maljakkoon, koivun lehdet puhkeavat sisällä nätisti hiirenkorville. Siivotkaa yhdessä. Tehkää aattona siskonpeti olohuoneeseen ja katsokaa yhdessä lastenohjelmat aamulla siinä loikoillen, syökää siinä yhdessä riisipuuro ja käykää sen jälkeen sakilla metsäkävelyllä.

Lahjoja ei tarvita paljon ja niitä saa kirppariltakin halvalla. Juuri kävin eilen lähellä sijaitsevan Iso-Myyrin toisessa kerroksessa, jossa on kolme kirpparia: löytyi jos jonkinmoista kivaa tavaraa: lapsille vaatteita, pienet omat mukit, leluja, satukirjoja. OK, ei trendikkäitä uutuusleluja kylläkään ja tietysti on ikävää, että lapset vertailevat juuri tuollaisia juttuja, kenellä on pleikka5 jne., mutta kyllä sen voi ihan ääneen sanoakin lapsille, että vanhemmilla on pienet tulot, eikä uutuusjuttuihin valitettavasti ole varaa.

Joku sen sanoikin, että joulua varten voi sitten ensi vuonna alkaa säästää hiukan joka kuukausi. Ok, se ei auta NYT, ja aina voi vuoden aikana tulla yllättäviä rahareikiä, joihin rahaa tarvitaan akuutisti niin, että ne säästöt on pakko ottaa käyttöön. Jos perä perää menee pyykinpesukone korjaamiskelvottomaksi ja työmatkoihin tarvittava polkupyörä varastetaan, niin ne joulusäästöt on niihin pakko käyttää. Mutta yritä silti.

Ymmärrän, että loputtomalta tuntuva köyhyys lannistaa. On kaksi eri asiaa olla vaikka opiskeluaikana köyhä, mutta kumminkin siinä näköalassa, että valmistumisen jälkeen tilanne muuttuu.

Kuin että on minimisairaseläkettä lopun elämänsä saava ja kelan tuilla perhettä ruokkiva.

Yt. Hyvätuloinen uranainen, mutta pienituloisen perheellisen elämää myötätunnolla ajatteleva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannustaa??

Samaa ihmettelen minäkin. Pitäisikö lapsiakin kannustaa samalla tapaa kuin hevosia eli painaa saappaissa olevat kannuspiikit yhä lujemmin kylkinahan sisään? Sitä se kannustaminen on.

Opettele suomen kieltä. Ja googlettamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/kannustaa?searchMode=all

Kielitoimisto on suomen kielen ylin auktoriteetti. Hevosen kannustamisen ohella kannustamisella on innostamisen ja rohkaisemisen merkitys.

Kannustaa =

1.

innostaa, rohkaista, kiihottaa, yllyttää.

Kannustava esimerkki.

NÄYTÄ KAIKKI ESIMERKIT

2.

vanh. hallita (vars. kiihdyttää) ratsua kannuksilla.

Kannustaa hevosta.

Vierailija kirjoitti:

Keskittykää kaikkeen kivaan mitä voitte yhdessä joulunpyhinä ja joulua odottaessa tehdä,  hankkikaa pienet huolella harkitut lahjat jokaiselle ja ensi vuonna muistat että se joulu tulee joka vuosi ettei tule yllätyksenä.

Lahjoja voi hankkia ensi vuodeksi jo tammikuun alennusmyynneistä, ja joka kuukausi edes vähän rahaa sivuun jotta jouluksi voi hankkia jotain ekstraa. 

Silloin kun meillä oli tosi tiukkaa oli, mulla oli tapana säästää noin kymppi kuussa joulua varten. Sitten oli reilu satanen jolla ostaa lapselle lahjoja ja jotain spessumpaa ruokaa joulun pyhiksi. Nykyään ei onneksi rahahuolia ole mutta ei me silti mitään hulluja lahjatoiveita täytetä, ei lapsi tarvitse monen sadan euron pleikkaa....  ja edelleen se yhdessä olo ja yhteinen tekeminen on joulun kohokohta. Ei se lahjakasa kuusen alla. 

Mä harrastin tuota varsinkin lelualejen kiertelyä myös aikoinani. Mulla oli iso kassillinen kaikennäköisiä lahjoja kaapissa ja sieltä niitä sitten pystyi ottamaan kaverisynttäreille ja jouluksikin pakettiin.  Alkukevään Cittarin lelualelaari oli monen kaverisynttärin pelastus. Mutta sitä yhdessäoloa minäkin painotan: pelatkaa, ulkoilkaa, kattokaa leffoja yhdessä, leipokaa pipareita jne. Sitä ei kaikissa suurituloisissa perheissä ole: yhteistä aikaa, töitä tehdään kun niitä on ja se ei joulunpyhiä katso... 

Vierailija kirjoitti:

No nyt on taas empatia tässä ketjussa huipussaan. Minä ainakin ymmärrän, että pitkään köyhyydessä kärvistelevää surettaa joulu, kun pienet lapset herkästi vertailevat saamiaan lahjoja päiväkotikaverien/koulukaverien saamiin.

Koeta silti ajatella, että yhdessöolo ja yhdessä tekeminen ovat tärkeimpiä juttuja. Toki niitä harrastavat hyvätuloisetkin perheet eli en nyt yritä väittää, että joko on rahaa tai yhdessäoloa. Mutta ainakaan lapsesi eivät joudu kärsimään myös yhdessä tekemise puutteesta.

Eli ota lapset valmistelemaan yhdessä joulua kanssasi. Pieniä juttuja voi tehdä yhdessä ja vähällä rahalla. Leikelkää paperista ikkunaan joulutähtiä. Liimailkaa paperista rengasketjuja koristeiksi. Hakekaa havuja ja koivunoksia sisälle maljakkoon, koivun lehdet puhkeavat sisällä nätisti hiirenkorville. Siivotkaa yhdessä. Tehkää aattona siskonpeti olohuoneeseen ja katsokaa yhdessä lastenohjelmat aamulla siinä loikoillen, syökää siinä yhdessä riisipuuro ja käykää sen jälkeen sakilla metsäkävelyllä.

Lahjoja ei tarvita paljon ja niitä saa kirppariltakin halvalla. Juuri kävin eilen lähellä sijaitsevan Iso-Myyrin toisessa kerroksessa, jossa on kolme kirpparia: löytyi jos jonkinmoista kivaa tavaraa: lapsille vaatteita, pienet omat mukit, leluja, satukirjoja. OK, ei trendikkäitä uutuusleluja kylläkään ja tietysti on ikävää, että lapset vertailevat juuri tuollaisia juttuja, kenellä on pleikka5 jne., mutta kyllä sen voi ihan ääneen sanoakin lapsille, että vanhemmilla on pienet tulot, eikä uutuusjuttuihin valitettavasti ole varaa.

Joku sen sanoikin, että joulua varten voi sitten ensi vuonna alkaa säästää hiukan joka kuukausi. Ok, se ei auta NYT, ja aina voi vuoden aikana tulla yllättäviä rahareikiä, joihin rahaa tarvitaan akuutisti niin, että ne säästöt on pakko ottaa käyttöön. Jos perä perää menee pyykinpesukone korjaamiskelvottomaksi ja työmatkoihin tarvittava polkupyörä varastetaan, niin ne joulusäästöt on niihin pakko käyttää. Mutta yritä silti.

Ymmärrän, että loputtomalta tuntuva köyhyys lannistaa. On kaksi eri asiaa olla vaikka opiskeluaikana köyhä, mutta kumminkin siinä näköalassa, että valmistumisen jälkeen tilanne muuttuu.

Kuin että on minimisairaseläkettä lopun elämänsä saava ja kelan tuilla perhettä ruokkiva.

Yt. Hyvätuloinen uranainen, mutta pienituloisen perheellisen elämää myötätunnolla ajatteleva

Toi on helppo: ei kellään, kun noita ei saa mistään.