Lue keskustelun säännöt.
Miks mun lapset ei ole koskaan uhmanneet?
03.03.2015 |
Siis kaikenlaista he haluavat, eivätkä aina samaa kuin minä. Mutta ei heillä ole sitä oikein ollut, että he olisivat alkaneet uhmata jotain sääntöä ihan vain uhmaamisen ilosta. Että pitää istua ja he olisivat just siksi vain seisseet. Joo, ovat saattaneet nousta seisomaan, koska ovat vilkkaita ja ei se istuminen ole niin kivaa - mutta ei se musta uhmaa ole ollut. Kyllä he ovat yrittäneet kiertää sääntöjä, neuvotella ja taivutella asiat omaksi hyväkseen, mutta sitä kaikki tekevät! Minäkin.
Lampaita he eivät ole koskaan olleet, mutta minusta kauhean järkeviä ja kivoja, aina. Jos ovat käyttäytyneet huonosti, ovat tunteneet itsensä silloin väärin kohdelluiksi tai ovat olleet liian väsyneitä tai nälkäisiä.
Kommentit (77)
En tiedä. Ei minunkaan. Kyllähän ne joskus jotain pyytelevät, vaikka karkkia tai mehua kaupassa mutta kun vastaus on ollut ei, niin koskaan ei ole tullut itkupotkuraivareita ihan pienimmiltäkään. Tai jos ilmoitan, että nyt mennään ulos, niin joskus on vastattu "en mä haluu ihan tylsää" mutta siihen on jäänyt ja aina toteltu kuitenkin. Mutinaa nyt on joskus mutta en nyt pitäisi sitä "uhmana"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset taas ovat uhmanneet oikein kunnolla jo alle kaksivuotiaina. Toki väsymys tms. on usein noissa tilanteissa taustalla. Fiksuja, hienoja, luovia, vahvoja lapsia.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:42"]
Mieluummin temperamenttinen 2v. uhmakiukkupussi kuin kaikkeen sopeutuva myötäilijä, jolla ei ole omaa tahtoa niin paljon, että se myös näkyisi. Minusta on vain hyvä, että lapsella on luonnetta ja harjoittelee sen toimintaa, itsehillintää ja oman käytöksen vaikutusta nyt pienenä. Minusta uhmaava 2-vuotias on huomattavasti luonnollisempi kuin älyttömän kiltti ja hiljainen, arka ja aikuisen mieliksi kaiken tekevä lapsi. Silloin tulee mieleen lähinnä alistuva ja hyväksyntää kerjäävä käytös taikka passiivinen lapsi.
[/quote]
Ja taas kolahti.. Ai että! :D
Minä olen aina pitänyt uhmaavia lapsia jotenkin tyhminä. Huutavat huutamisen ilosta ja tekevät oman elämänsä hankalaksi. Pidän enemmän lapsista, joilla jo pienestä pitäen on tilannetajua ja selkeä käsitys siitä, mitä kulloinkin kannattaa tehdä. He menestyvät elämässä myöhemminkin eli ovat suosittuja ja kivoja kavereita, oikeudenmukaisia ja muita huomioivia. Mitä pahempi uhmaikä, sen ikävämpiä ovat aikuisina. Uhmaaja kun jää jumiin siihen omaan toimintaansa.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:50"]Minä olen aina pitänyt uhmaavia lapsia jotenkin tyhminä. Huutavat huutamisen ilosta ja tekevät oman elämänsä hankalaksi. Pidän enemmän lapsista, joilla jo pienestä pitäen on tilannetajua ja selkeä käsitys siitä, mitä kulloinkin kannattaa tehdä. He menestyvät elämässä myöhemminkin eli ovat suosittuja ja kivoja kavereita, oikeudenmukaisia ja muita huomioivia. Mitä pahempi uhmaikä, sen ikävämpiä ovat aikuisina. Uhmaaja kun jää jumiin siihen omaan toimintaansa.
[/quote]
Sitä kovempi murrosikä, mitä kevyempi uhma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:50"]
Minä olen aina pitänyt uhmaavia lapsia jotenkin tyhminä. Huutavat huutamisen ilosta ja tekevät oman elämänsä hankalaksi. Pidän enemmän lapsista, joilla jo pienestä pitäen on tilannetajua ja selkeä käsitys siitä, mitä kulloinkin kannattaa tehdä. He menestyvät elämässä myöhemminkin eli ovat suosittuja ja kivoja kavereita, oikeudenmukaisia ja muita huomioivia. Mitä pahempi uhmaikä, sen ikävämpiä ovat aikuisina. Uhmaaja kun jää jumiin siihen omaan toimintaansa.
[/quote]
Itse asiassa se menee just toisin. Jos uhmaiän kehitystehtäviä ei käy läpi, ne tulevat vastaan murrosiässä, kolmenkympin kriisissä jne. Paljon fiksumpaa opetella oman tahdon käyttö kaksivuotiaana rakastavien vanhempien kanssa kuin aikuisena maailmaa vastaan.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:50"]Minä olen aina pitänyt uhmaavia lapsia jotenkin tyhminä. Huutavat huutamisen ilosta ja tekevät oman elämänsä hankalaksi. Pidän enemmän lapsista, joilla jo pienestä pitäen on tilannetajua ja selkeä käsitys siitä, mitä kulloinkin kannattaa tehdä. He menestyvät elämässä myöhemminkin eli ovat suosittuja ja kivoja kavereita, oikeudenmukaisia ja muita huomioivia. Mitä pahempi uhmaikä, sen ikävämpiä ovat aikuisina. Uhmaaja kun jää jumiin siihen omaan toimintaansa. [/quote] Sitä kovempi murrosikä, mitä kevyempi uhma.
[/quote]
Useinhan pojilla on pahempi uhmaikä, tytöillä murrosikä. Jossakin asiassa pojat kehittyvät nopeammin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset ovat itsepäisiä kuten vanhempansakin, mutta mitään kauheita uhmaikiä ei ole ollut, eikä esikoisella ollut mitenkään erikoinen murrosikäkään, vähän enemmän paiskoi oveaan ja itkeskeli huoneessaan, kuten minäkin siinä iässä. Ehkä kyse on siitä kasvatuksesta joka mulla on ollut, rajat on olleet aina, mutta ei mitään nipotusta, ei turhia sääntöjä, vaan mennään tilanteiden mukaan, kun on lapsi kurissa lapsena, on sitä myös murkkuna, lapsi ei tarvi mitään älytöntä kapinaa jos saa omaan tahtiinsa itsenäistyä ja irrottautua vanhemmista. Tuntuu että joillakin ei ole kuria ollenkaan, ja toisilla sitä on liikaa, siinä tilanteessa on vähän pakko kapinoida sitä vastaan, testataan niitä rajoja, että onko niitä missään tai että miten niistä kahleista pääsisi edes vähän irti.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:50"]Minä olen aina pitänyt uhmaavia lapsia jotenkin tyhminä. Huutavat huutamisen ilosta ja tekevät oman elämänsä hankalaksi. Pidän enemmän lapsista, joilla jo pienestä pitäen on tilannetajua ja selkeä käsitys siitä, mitä kulloinkin kannattaa tehdä. He menestyvät elämässä myöhemminkin eli ovat suosittuja ja kivoja kavereita, oikeudenmukaisia ja muita huomioivia. Mitä pahempi uhmaikä, sen ikävämpiä ovat aikuisina. Uhmaaja kun jää jumiin siihen omaan toimintaansa. [/quote] Sitä kovempi murrosikä, mitä kevyempi uhma.
[/quote]
Lapset on jo 20v täyttäneet ja sitä kamalaa murrosikää vielä odotellaan. Jotkutvanhemmat saavat helppoja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:50"]
Minä olen aina pitänyt uhmaavia lapsia jotenkin tyhminä. Huutavat huutamisen ilosta ja tekevät oman elämänsä hankalaksi. Pidän enemmän lapsista, joilla jo pienestä pitäen on tilannetajua ja selkeä käsitys siitä, mitä kulloinkin kannattaa tehdä. He menestyvät elämässä myöhemminkin eli ovat suosittuja ja kivoja kavereita, oikeudenmukaisia ja muita huomioivia. Mitä pahempi uhmaikä, sen ikävämpiä ovat aikuisina. Uhmaaja kun jää jumiin siihen omaan toimintaansa.
[/quote]
Itse asiassa se menee just toisin. Jos uhmaiän kehitystehtäviä ei käy läpi, ne tulevat vastaan murrosiässä, kolmenkympin kriisissä jne. Paljon fiksumpaa opetella oman tahdon käyttö kaksivuotiaana rakastavien vanhempien kanssa kuin aikuisena maailmaa vastaan.
[/quote]
Oman tahdon käyttö ei ole uhmaamista. Kyllä se 2v sen oppii ihan sillä, että saa valita vaatteensa, ruokansa, leikkinsä. Uhmalla ja tahdolla on kovin vähän tekemistä toistensa kanssa. Fiksu lapsi tietää, että lattialla makaamalla ei saa tahtoaan läpi. Jotkut yrittävät sitä vielä 30v iässä, koska se 2v iässä oli käyttökelpoinen keino heille.
Mun lapsella ei ollut uhmaa, eikä kovin suuria murrosiänkään oireita vielä. On jo 15 v. On ollut ain iloinen, huumorintajuinen ja mielellään esiintyvä lapsi, jolla on rytkasti huumorintajua. Ja olen huomannut, että ylernsä saa aika hyvin tahtonsa läpi. Hän ei tee sitä huutamalla, vaan pikemminkin manipuloimalla meitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin kova uhmailija siinä 2v ikäisenä ja pikkusiskoni taas ei ikinä uhmaillut. No minusta kasvoi koulut käynyt kolmen äiti ja naimisiinkin pääsin yms. Siskoni on vankilassa ja ei ikinä saanut mitään kouluja käytyä edes tai muuta kun alkoi uhmailu sitten siinä kolmenkympin korvilla.
Veikkaan, että voi olla ihan luonnekysymys.
Meillä esikoinen ei uhmannut oikeastaan yhtään ja kuopuksen kanssa tahittiin koko ajan. Kuopus on kyllä muutenkin tosi hankala "käsitellä". Hän on vähän sellanen Justiina.
Teini-iästä en voi sanoa vielä mitään kun ei olla ihan vielä päästy sinne asti. Parin vuoden kuluessa sekin on sitten edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No entäs kun 1,5 v laittaa tiskikoneen päälle ja kiukuttelee kun laitan kiinni...llaittaa taas ja sama homma. Tai heittää ruokalautasen sisällön lattialle vaikka otan lautasen pois. Kiipeää pöydälle ja heittää lasit ja kaikki muutkin lattialle ja vielä vihoissaan ärhentelee. Potkii jalkaa ja itkee kun ei saa syödä kolmatta . ...tämän ikäisen uhma on vielä onneksi herttaista. Lohdutan sylissä ja yritetään päästä yli siitä ettei sitä kahvia saanutkaan maistaa. En usko että olen nuorimman kanssa tehnyt vielä yhtään virhettä. Imetinkin pitkään.
4 veen uhma on taas ollut sitä että jos ei saa tahtoaan periksi huutaa, kiljuu, raivoaa, sylkee. Kun oli 3 ei suostunut pukemaan päällensä uutta kevätpukua koska se ei Ollut haalari. Oli mahdotonta laittaa väkisinkään. Suostui seuraavana päivänä. Nyt 4v ei suostunut muihin kenkiin kun täysin samanlaisiin kun aikaisempana vuonna. Huusi ja raivosi kun pistin mukaan kengät joita ei halunnut. Seuraavana päivänä kengät oli sittenkin tosi kivat.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 23:07"]
Itse olin kova uhmailija siinä 2v ikäisenä ja pikkusiskoni taas ei ikinä uhmaillut. No minusta kasvoi koulut käynyt kolmen äiti ja naimisiinkin pääsin yms. Siskoni on vankilassa ja ei ikinä saanut mitään kouluja käytyä edes tai muuta kun alkoi uhmailu sitten siinä kolmenkympin korvilla.
[/quote]
Ja muista tän hyvn? Mitä kaikkea teit 2 v.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 23:15"]
No entäs kun 1,5 v laittaa tiskikoneen päälle ja kiukuttelee kun laitan kiinni...llaittaa taas ja sama homma. Tai heittää ruokalautasen sisällön lattialle vaikka otan lautasen pois. Kiipeää pöydälle ja heittää lasit ja kaikki muutkin lattialle ja vielä vihoissaan ärhentelee. Potkii jalkaa ja itkee kun ei saa syödä kolmatta . ...tämän ikäisen uhma on vielä onneksi herttaista. Lohdutan sylissä ja yritetään päästä yli siitä ettei sitä kahvia saanutkaan maistaa. En usko että olen nuorimman kanssa tehnyt vielä yhtään virhettä. Imetinkin pitkään. 4 veen uhma on taas ollut sitä että jos ei saa tahtoaan periksi huutaa, kiljuu, raivoaa, sylkee. Kun oli 3 ei suostunut pukemaan päällensä uutta kevätpukua koska se ei Ollut haalari. Oli mahdotonta laittaa väkisinkään. Suostui seuraavana päivänä. Nyt 4v ei suostunut muihin kenkiin kun täysin samanlaisiin kun aikaisempana vuonna. Huusi ja raivosi kun pistin mukaan kengät joita ei halunnut. Seuraavana päivänä kengät oli sittenkin tosi kivat.
[/quote]
oletko pyytänyt apua perheneuvolasta? Lastenpsykiatrilta?
Jos nyt mennään äärimmäisyyksiin niin niinhän se kaltoinkohdeltu Eerikakin oli mielettömän kiltti, suorastaan näkymätön ja puhuikin kuiskaamalla. Enemmän tällaiseen käytökseen pitäisi kiinnittää huomiota kuin kiukuttelevaan uhmaan. Uhma on luonnollista.