Lue keskustelun säännöt.
15v tyttöni kiusannut kehitysvammaista "kaveriaan" kavereidensa kanssa, tekivät valeprofiilin miehen kuvalla ja pyysivät tyttöä treffeille, olen todella vihainen, miten rankaisisitte?
03.12.2021 |
Tyttöjen porukassa tavallaan ns. roikkuu yksi lievästi kehitysvammainen tyttö. Aiemmin oli ihan tasavertainen muiden kanssa, nyt ovat alkaneet kiusata ja syrjiä tätä tyttöä. Häntä ei esim. kutsuttu tyttöjen iltaan jossa meikkailivat toisiaan ja kokeilivat kynsilakkoja yms. Ovat käyneet shoppailemassa ilman häntä ja sen sellaista. Nuo ovat vielä lievästä päästä verrattuna edelliseen tempaukseen.
Sen jälkeen kuvioon tuli pilasoitot. Soittelivat monta kertaa päivässä ja pitivät puhelimeen jotain mölinää.
He olivat tehneet profiilin komean miehen kuvalla ja pyytäneet tyttöä treffeille paikkaan x. Sitten kulman takaa naureskelleet kun tämä tyttö pyöri ihmeissään etsien kuvitteellista miestä.
Olen sanoinkuvaamattoman vihainen tällaisesta käytöksestä, ja miten ennen fiksusti käyttäytynyt lapseni on mennyt kaveriporukan mukana tuollaiseen. Puhelin on luonnollisesti takavarikoitu, mutta kaverinsa kuulemma jatkavat tätä käytöstä.
Kommentit (79)
"Älä sotke eläimiä tähän. Siinä on kyse täysin muusta asiasta. Petoeläin pyrkii saamaan ravintoa pienimmällä mahdollisella energian tuhlaamisella."
Mielestäni kiusaajat valitsevat pääsääntöisesti ihan tällä samalla logiikalla uhrinsa. Tekevät tietoisen arvioinnin siitä, voiko tulla samalla mitalla takaisin. Ani harvoin kukaan ottaa kohteekseen isompaansa, edes samankokoista. Voisi tulla äkkiä sillä samalla mitalla takaisin silloin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kovaa puhetta, mutta kyllähän tyttösi kaltaiset myös tässä elämässä sitten voivat pärjätäkin, kun ovat valmiita tallaamaan alleen ja pois tieltään "heikommaksi" katsomiaan ihmisiä. Tätä ei tietenkään koskaan ääneen saisi sanoa, mutta koska elämänkokemusta on kertynyt, sanon sen. Ja ei, en hyväksy missään tilanteessa kiusaamista...
Eiväthän heikommaksi katsotut ole millään tavoin heidän tiellään.
Nämä kiusaajat voivat henkisesti pahoin ja siirtävät ongelmiaan ympäristöönsä. Toki osa heistä voi olla psykopaatin alkuja. Kiusaamisen kohteeksi voi valitettavasti joutua kuka tahansa, jonka kiusaajat kokevat itselleen jollain tavoin uhaksi tai jonka avulla pönkitetään omaa arvovaltaa.
Eikö pomoissa ole paljonkin tuollaisia psykopaatteja tai sellaiseen taipumuksia omaavia? Myös linnakundeissa...
Tuossa iässä tuollaista toki tehdään paljon mutta olisi hyvä pyrkiä kytkemään tuota asennetta pois.
Suosittelen puhelimen tai sosiaalisen median tai molempien karenssia, tämä puree nykään aika tehokkaasti ja toimii uhkana jatkossakin.
Lisäksi jos kerran juuri sos.mediaan sitä pilaakin tekivät niin rangaistus tulisi sitä kautta oikeaan kohteeseen.
Muista myös, että ihan muutama vuosi sitten, kenelläkään ei ollut mitään älypuhelinta tai sos.mediaa ja ihan hyvin pärjättiin.
"Kiusaamisen kohteeksi voi valitettavasti joutua kuka tahansa, jonka kiusaajat kokevat itselleen jollain tavoin uhaksi tai jonka avulla pönkitetään omaa arvovaltaa."
Toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käskisin tytärtäsi tekemään todella nöyrän anteeksianto-profiilin itsestään sinne sos.mediaan, siinä saisi opetusta ja ikään kuin oman lääkkeen maistamista.
Kaikki kiusaaminen on täysin väärin, mutta kehitysvammaisen kiusaaminen on vielä potenssiin jtn väärin, koska nämä ovat yleensä totaalisen puolustuskyvyttömiä uhreja. Kun tavallisempi lapsi tajuaa jossain vaiheessa, että nää kaverit on ilkeitä ja en näiden kuspojen kanssa enää hengaa, se keva vaan tulee uhriksi aina uudelleen ja uudelleen vaikka kuinka pahalta tuntuu, ei välttämättä osaa yhdistää syy-seuraus -asioita ja kun kavereita on monesti vähemmän kuin ”normi”lapsilla, niin niissä roikutaan vielä tiiviimmin. Ei myöskään ole samalla tavalla taitoa avata sitä asiaa kenellekään. Kevalapsen on paljon vaikeampi saada apua, kärsimys toki on samaa kuin muillakin, mutta tilanne monesti pitkittyy ja kevalapsi luulee, että tämä on normaalia käytöstä ja että tällaisia ihmiset ovat. Että kaverit on sellaisia, jotka tekee sulle pahaa.
Kevalapsen kiusaaminen on niin helppoa, että se riepoo siksi vielä lisää. Kaikki kiusaaminen riepoo, mutta tämä on sama kuin taaperoa tönisi nurin ja huutaisi olevansa painiottelun voittaja.
Vihaan kiusaamista kyllä ylipäätään niin paljon, että en pysty edes sanoittamaan, kuinka paljon.
Tämmöinen olisi kyllä suurimpia pettymyksiä, mitä vanhempana voisi kokea. Ja kertoisin sen tyttärelleni. Moni muu nuoruuden hölmöily olisi minulle paljon helpompi kestää kuin tällainen. Tyttären luonteesta riippuu, minkälainen feedback on tällaisessa tapauksessa tehokkainta, mutta tosiaankin seurauksen pitäisi olla suuri. Ja olettaisin, että tuo äärimmäisen pettymyksen ilmaiseminen pitäisi olla yksi tehokkaimmista palautteista. Voisin itse tehdä jopa tuollaisen joululahjatempauksen, tyyliin veisin kaikki ns. parhaat lahjat sille kiusatulle lapselle, niin koville tämä minulla ottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kaverit on sellaisia, jotka tekee sulle pahaa."
Heti tulee tästä mieleen se Koskelan poikien keissi, se uhri... Voi että... Elämä on toisinaan niin julmaa ja sairasta...
Satutäti,otahan lääkkeesi ja painu nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki saman pöydän ääreen myös tytön vanhemmat. Anteeksi pyyntö ja tytöille selitettävä miksi ketään ei pilkata vaikka olisi erilainen kuin itse. Kuulostaa sille että porukassa on yksi joka vetelee naruja ja muut seuraa mukana esim. Kiusaamalla.
Varmasti kiusaajissa tässäkin tapauksessa on yksi selkeä johtohahmo, "aivot". Näin se meillä ihmisapinoilla menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä tarina on totta, niin todella surullista ja järkyttävää. Itse menisin heti näiden muiden tyttöjen ovelle kertomaan asiasta heidän vanhemmilleen (tyttö saisi tulla itse mukaan kertomaan, mutta jos kieltäytyisi, niin itse menisin ja tyttö saisi olla ilman joululahjoja). Myös kiusatun ovelle mentäisiin porukalla ja tyttö saisi itse kertoa asiansa sekä kiusatulle että tämän vanhemmille. Lisäksi ottaisin koko kiusaajaköörin keittiönpöydän ääreen ja (mahdollisesti yhdessä muiden vanhempien kanssa) yrittäisin saada kiusaajat pysähtymään ja ajattelemaan tekoaan ja sen seurauksiaan.
Muistan itse, kun lapsena lällättelin samassa talossa olevalle romaninaiselle yhdessä kaverini kanssa ja kaverini äiti kun sai tietää, niin pakotti ovelle pyytämään anteeksi. Ystävällinen nainen pyysi meidät sisäänsä ja tarjoili meille mehut & pullat ja kertoi heidän elämäntavastaan. Muistan että hävetti jumalattomasti.
Tämä. AP:n kohdalla olisin todella vihainen ja raivoissani. Olin itse kiusaamisen kohdalla lapsena ja vei vuosikymmeniä päästä yli ja antaa kiusaajilleni anteeksi. Tajusin eräässä vaiheessa yhden entisen kiusaajani kasvaneen aikuiseksi ja häpeävän tekemisiään, kun tuli oma-aloitteisesti pyytämään anteeksi käyttäytymistään. Olen näin vanhempana ymmärtänyt, että en ollut itsekään täysin viaton, vaan myös lällättelin pienenä jotakin luokkakaveria.
Näin vanhemapana olen osannut reflektoida asiaa ja todennut että lapsilla kiusaamiskäyttäytyminen usein johtuu tunne-elämän (ja empatian) kehittymättömyydestä nuorella ihmisellä. Nuoret eivät kiusaa siksi, että olisivat pahoja tai perusilkeitä luonteeltaan (ok, näitäkin on), vaan koska he eivät aivan oikeasti osaa asettua kohteen asemaan ja eivät todella ymmärrä miten pahalta se tuntuu.
Koska lapset reagoivat tunteisiin paremmin kuin faktoihin (lapset elävät tunteella), lapsen ohjaaminen oikeaan suuntaan usein vaatii vahvan tunnereaktion herättämisen. Esimerkiksi em. kirjoittajalla häpeä. Toinen tapa voisi olla, että lapselle voisi näyttää ihan oikeasti mikä voi olla kiusatun kohtalo elämässä. Jokin asia, mihin lapsi osaa samaistua ja joka herättää myötäelämisen tunteen hänessä.
Usein teini-ikäisiin on vaikea vedota faktoilla, koska kapina ja hormonitoiminta tekee vanhempien kuuntelemisen vaikeaksi heille. Ehkä asiaan voisi saada muutoksen, jos voisi käydä hänen kanssaan esimerkiksi itsemurhan tehneen lapsen haudalla ja kertoa tarina siitä. Herättäisi varmasti tunnereaktion.
Toivon että AP saat teinisi ymmärtämään tekojensa seuraukset. Vanhempana hän varmasti kokee häpeää siitä, kun kasvaa ihmisenä ja ymmärtää mitä on tehnyt. Näin ei tarvitse olla, jos asia käsitellään nyt.
Tunnekylmille lapsille toimii ilmeisesti rankaisua paremmin lempeämmät keinot. Ehkä on jo myöhäistä, mutta yrittäisin silti jotain psykoterapiaa jos vaikka auttais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tyttäressäsi ap on vielä hyvää sydäntä jäljellä, mitään peruuttamatointa ei ole vielä tapahtunut. Kyllä tuon voi vielä lapsuuden/nuoruuden kehittymättömyyden piikkiin laittaa.
Täydellinen eristys kavereista ja sosiaalisesta elämästä/mediasta pariksi vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kiusaaminen on täysin väärin, mutta kehitysvammaisen kiusaaminen on vielä potenssiin jtn väärin, koska nämä ovat yleensä totaalisen puolustuskyvyttömiä uhreja. Kun tavallisempi lapsi tajuaa jossain vaiheessa, että nää kaverit on ilkeitä ja en näiden kuspojen kanssa enää hengaa, se keva vaan tulee uhriksi aina uudelleen ja uudelleen vaikka kuinka pahalta tuntuu, ei välttämättä osaa yhdistää syy-seuraus -asioita ja kun kavereita on monesti vähemmän kuin ”normi”lapsilla, niin niissä roikutaan vielä tiiviimmin. Ei myöskään ole samalla tavalla taitoa avata sitä asiaa kenellekään. Kevalapsen on paljon vaikeampi saada apua, kärsimys toki on samaa kuin muillakin, mutta tilanne monesti pitkittyy ja kevalapsi luulee, että tämä on normaalia käytöstä ja että tällaisia ihmiset ovat. Että kaverit on sellaisia, jotka tekee sulle pahaa.
Kevalapsen kiusaaminen on niin helppoa, että se riepoo siksi vielä lisää. Kaikki kiusaaminen riepoo, mutta tämä on sama kuin taaperoa tönisi nurin ja huutaisi olevansa painiottelun voittaja.
Vihaan kiusaamista kyllä ylipäätään niin paljon, että en pysty edes sanoittamaan, kuinka paljon.
Tämmöinen olisi kyllä suurimpia pettymyksiä, mitä vanhempana voisi kokea. Ja kertoisin sen tyttärelleni. Moni muu nuoruuden hölmöily olisi minulle paljon helpompi kestää kuin tällainen. Tyttären luonteesta riippuu, minkälainen feedback on tällaisessa tapauksessa tehokkainta, mutta tosiaankin seurauksen pitäisi olla suuri. Ja olettaisin, että tuo äärimmäisen pettymyksen ilmaiseminen pitäisi olla yksi tehokkaimmista palautteista. Voisin itse tehdä jopa tuollaisen joululahjatempauksen, tyyliin veisin kaikki ns. parhaat lahjat sille kiusatulle lapselle, niin koville tämä minulla ottaisi.
Minä ajattelin kiusaajakavereista nuorempana juuri noin, että tällaista tämä vaan on. Ja olen ihan normaaliälyinen, ei aspergeria tms. Se ajatuskuvio vaan vääristyy kun aina on kiusattu
Kyklä kehitysvammaisia ja muita kehityshäiriöisiä kummajaisia saa ja täytyykin kiusata kun kerran syntyivät poikkeavina yksilöinä.
Vai oletko trolli joka keksi tämän tarinan tämän jutun innoittamana?
"Kiusaaminen on aina väärin. Millä tavoin on oleellista että tyttö on kehitysvammainen?"
Hyvä pointti.