Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua ottaa asuntolainaa "periaatesyistä" - miten uskottavaa??
03.03.2015 |
Olen seurustellut ihanan miehen kanssa kohta vuoden ja viime aikoina olemme puhuneet yhteen muutosta, lapsista jne. Minä haluaisin ostaa yhteisen asunnon monestakin syystä... nyt on asuntomarkkinoilla ostajan markkina, korot on alhaalla ja se olisi järkevä sijoitus muutenkin meille molemmille. Asumme vuokralla melko kalliissa asunnossa joten tuntuu tyhmältä maksaa vuokraa, jolla voisi lyhentää lainaa. Miehellä ei ole lainaa ennestään, hän on jo 37v. ja omien sanojensa mukaan hänellä on talous kunnossa. Mikä siis mättää? Mielestäni tämä periaate on todella typerä, kuka nykypäivänä enää pelkää lainan ottoa, jos siis mitään erityistä syytä siihen ei ole... Auttakaa miten saisin miehen päähän taottua järkeä tässä asiassa??
Kommentit (107)
Periaatesyy on aivan pätevä! Itse en ikinä ostaisi asuntoa, en mistään. En vain halua omistaa mitään. Btw, miksi piti nostaa 3 v. vanha aloitus? Stadissahan hinnat vaan nousevat eikä asunnon ostaminen ole ratkaisu kenenkään avioliitto-ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 16:10"]
Ja mies siis haluaa että hänellä on asunto rahat tilillä siinä vaiheessa kun ostamme kämpän. Asumme Hgissä, joten hiukan tuntuu kaukaiselta tämä skenaario...
Ap
Miehesi on viisas
Minusta kuulostaa aika tyhmältä eikä mitään tajua talousasioista.
Maksan asuntolainaa 700 euroa kuussa, mutta jos vuokraisin vastaavan asunnon, maksaisin vuokraa 1100 euroa kuussa. Kumpikohan on kannattavampaa?
Täys tyhmä olisin ollut, jos olisin jäänyt vuokralle omistusasumisen sijaan.
Ap on toivottavasti jo ostanut itselleen asunnon. Jos mies haluaa olla messissä, hän maksanee vuokraa ap:lle. Molemmat saavat tahtonsa läpi.
Oli mielenkiintoinen ketju ja aikaa kirjoittaa. :D Eipä parempaa syytä nostamiseen. Halusin jakaa oman näkemykseni siksi, jos joku muu sattuu pohtimaan samoja kysymyksiä. Meitä on monenlaisilla arvoilla ja periaatteilla näissä asioissa. Toisaalta: onneksi onkin. Joku kokee vapautena omistaa ja toinen olla omistamatta. Ja miten itse kukin puntaroi, et onko velka vai vuokranmaksu suurempi taakka itselle ja kyseiselle elämäntilanteelle. -103
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksan asuntolainaa 700 euroa kuussa, mutta jos vuokraisin vastaavan asunnon, maksaisin vuokraa 1100 euroa kuussa. Kumpikohan on kannattavampaa?
Täys tyhmä olisin ollut, jos olisin jäänyt vuokralle omistusasumisen sijaan.
Lisäksi asunnon arvo on noussut lähes 100.000 euroa kymmenessä vuodessa. Sijainti on täydellinen. Asuntovälittäjät laittavat jatkuvasti yhteystietojaan postilaatikkoon, jos vaikka innostuisin myymään asunnon. Tämä on siis erittäin kysyttyä aluetta.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole aina toiseen ihmiseen sitoutumiskammostakaan kyse. Kaikki vaan ei halua panostaa elämässä omaisuuden haalimiseen ja velan takaisinmaksuun, kuten esim. minä. Kyse ei ole tapauksessani edes siitä, ettenkö olisi kouluttautunut, minulla on kaksi akateemista tutkintoa aloilta, joita opiskelemaan ei ole edes kaikkien helppo päästä. Eli jos velkaa ottaisin, todennäköisesti saisin sen työllä aikanaan pois maksettua, kun asiaa järkeilee. Ajattelen kuitenkin, että on turhaa haaskata aikaa ja voimavaroja liikaan työntekoon ja omaisuuden haalimiseen ja ottaa velkaa painavaksi taakaksi. Kyse ei ole tapauksessani siitä, ettenkö olisi sitoutunut aviomieheeni ja lapseeni, he ovat parasta ja tärkeintä mitä minulla on, vaan siitä, että en ole valmis sitomaan itseäni tiettyyn asuinpaikkaan omaisuuden ja lainan vuoksi ja käytän aikani mielummin harrastamiseen, itseni kehittämiseen ja yhteiseen aikaan läheisteni kanssa, mitä työn tekoon yli elämisen välttämättömien tarpeiden. Se riittää kun minulla on elatus, vaatteet ja ruoka. Ja onhan laina omalla tavallaan aikamoinen taakka. Lisäksi, jos saan rahaa yli tarpeen, annan sitä mielelläni läheisille, joilla tiukkaa sekä hyväntekeväisyyteen ja seurakunnalle. Ei ihminen lopun viimen tarvitse paljoa omaisuutta. Meillä länsimaissa sitä vaan on niin yllinkyllin ja verrataan miten muilla menee.