Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?

Olen kokenut. Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat :)

En mä anna itseni lähteä mukaan mihinkään mikä "ei olisi sallittua".

Yhteensopivat persoonat

Treffikumppani vaikuttaa paperilla täydelliseltä: näyttää hyvältä, on kiinnostunut samoista asioista, puhuu fiksuja, kertoo hauskoja vitsejä ja käyttäytyy hyvin. Mutta silti jotain tuntuu puuttuvan. Mistä tämä voi johtua?

Evoluutiopsykologiassa asiaa selitetään geneettisellä yhteensopivuudella – tai sen puutteella. Toiset ihmiset vain sopivat yhteen paremmin kuin toiset.

"Vaikka treffikumppani olisi järjellä ajateltuna täydellinen, eivät ihmiset välttämättä sovi yhteen, jos he eivät ole geneettisesti yhteensopivia. Toinen syy voi olla se, ettei treffikumppanin ulkonäkö vastaa niitä tiedostamattomia kriteereitä, joiden tulee täyttyä ihastumisreaktion käynnistämiseksi. Luonnonvalinta on muokannut mieltämme siten, että haluamme kumppaneistamme tiettyjä piirteitä ja toisaalta tunnemme vastenmielisyyttä tiettyjä piirteitä kohtaan", Markus J. Rantala sanoo.

Hänen mukaansa tietoista parinvalintaa vaikeuttavat ihastumishormonit: ihminen voi tehdä mitä haluaa, mutta ei voi haluta, mitä haluaa.

"Ihastumishormonit saavat sammakon näyttämään prinssiltä, jotta ihminen ei olisi liian valikoiva ja parisuhteen muodostaminen olisi mahdollista", Rantala sanoo.

Väestöliiton Maaret Kallio tarkastelee yhteensopivuutta arkisen käyttäytymisen tasolla. Hän kutsuu tätä yhteiseksi rakkauden kieleksi.

Siihen, millainen rakkauden kieli ihmisellä on, vaikuttaa lapsuuden malli eli se, miten ja millaisena on tullut rakastetuksi lapsena.

"Koemme vetoa sellaisiin henkilöihin, jotka puhuvat kanssamme samaa tunnekieltä. Jos ihmisellä on ollut etäiset vanhemmat, saman tyylinen kumppani voi tuntua tutulta ja turvalliselta, vaikka aluksi yrittäisikin etsiä itsensä vastakohtaa", Kallio sanoo.

Hän antaa esimerkin: Kun kaksi sellaista ihmistä kohtaa, jotka osaavat tunnistaa, mistä eri tunteet johtuvat ja kertoa sen kumppanilleen, turvallinen kiintymys lisääntyy ja suhde syvenee helposti.

Sen sijaan, jos kaksi erilaista rakkauden kieltä kohtaa, syntyy helposti väärinkäsityksiä: tunteikas kuvittelee, ettei etäinen välitä, vaikka tällä olisi vain niukempi tapa ilmaista kiintymystään. Näin ajaudutaan helpommin eri suuntiin.

"Usein ihmiset hakeutuvat sellaisen kumppanin seuraan, jolla on jo valmiiksi samanlainen rakkauden kieli."

Kallion mukaan omaa rakkauden kieltä on mahdollista muuttaa. Muuttaminen vaatii kuitenkin sitä, että oppii tunnistamaan, mistä omat tunteet syntyvät ja miten niiden ilmaiseminen vaikuttaa kumppaniin.

Riittävä samanlaisuus

Pelkkä geneettinen yhteensopivuus ja siihen perustuva ihastuminen ei nykyään riitä siihen, että kaksi ihmistä ryhtyy suhteeseen. Myös omilla ja muiden odotuksilla on vaikutusta. Harva valitsee kumppanin, joka ei täytä lainkaan omia arvoihin, statukseen ja kiinnostuksen kohteisiin liittyviä tietoisia kriteerejä, vaikka kuinka tuntisi vetoa.

Lapin yliopiston tutkijan, kasvatuspsykologian dosentin Satu Uusiauttin mukaan samanlaisuus on yleinen peruste kumppanin valinnassa.

"Tutkimusten mukaan samanlaisuustekijät vaihtuvat suhteen edetessä. Alussa tärkeitä ovat samanlaiset kulttuuri- ja taustatekijät sekä ulkonäköön ja ominaisuuksiin liittyvät asiat. Myöhemmin on tärkeämpää arvojen, asenteiden ja ajattelutapojen samanlaisuus", Uusiautti sanoo.

Realistiset odotukset

Korkeat odotukset suhteesta ennakoivat tutkimusten mukaan parempaa suhdetta. Suhteisiin pätee siis sanonta: sitä saa mitä tilaa.

"Jos lähtee suhteeseen flegmaattisesti sillä asenteella, että jotkut saavat onnen ja toiset eivät, se ei ennakoi onnistumista. Eivät hyvät suhteet putoile taivaasta, ne myös rakennetaan. Pitää uskaltaa vaatia hyvää", Maaret Kallio sanoo.

Hänen mukaansa odotusten pitää olla silti realistiset. Se, että etsii yksityiskohtaisen ominaisuuslistan kanssa täydellistä kumppania, johtaa väkisin pettymykseen.

"Jos hakee kumppania, joka on puuttuva palanen itsestä ja joka pitää onnellisena koko ajan, ei voi onnistua. Tasapainoisempi lähtökohta on se, että molemmat ovat riittävän ehyitä itsensä kanssa ja ymmärtävät, ettei missään syvässä ihmissuhteessa ole koko ajan hauskaa ja onnellista", Kallio sanoo.

Hänen mukaansa ihmisillä on kummallisen pinttyneitä käsityksiä siitä, kuinka rakkauden tulisi alkaa ja miltä sen pitäisi tuntua. Jos oma tarina ei istu kuviteltuun muottiin, saatetaan jättää leikki kesken.

"Olen tavannut vastaanotollani ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa b-luokan pari, koska he eivät aluksi repineet vaatteita toistensa päältä vaan suhde alkoi ystävyydestä. Rakastumisen huumaa käsitellään fantasioiden ja mielikuvien tasolla. Rauhallinen rakkaus ja syvä tunneyhteys ovat vähintäänkin yhtä arvokkaita", Kallio sanoo.

Kuuminkaan alkuhuuma ei nimittäin kestä ikuisesti. Tutkimusten mukaan se voi jatkua korkeintaan kaksi vuotta. Siksi jo alussa on tärkeää, että jaksaa aidosti kiinnostua toisesta.

"Ihastumista seuraa lähes aina pettymys. Kun katsotaan tuhannetta jaksoa Solsidania, suhde tuntuu ihan yhtä lattealta kuin muidenkin."

Kallion mukaan silloin pärjäävät ne, jotka malttavat virittäytyä toisen ihmisen äärelle.

"Jos itsellä on koko ajan uusia ajatuksia, niin on toisellakin. Pitää osata olla utelias."

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 11:44"]

Eli oletteko koskaan kokeneet todella voimakasta kemiaa jonkun kanssa silloin kun sitä "ei olisi sallittua" tuntea?

Itselleni kävi kerran näin, että menimme mieheni kanssa erääseen tapaamiseen. Tämä mies, jonka tapasimme oli ihan komea, mutta ei mikään mieletön komistus. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin aivan valtavaa vetovoimaa häntä kohtaan ja tunsin ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Jossain vaiheessa mieheni joutui poistumaan hetkeksi paikalta ja jäimme tämän miehen kanssa kahdestaan. Ilmaa olisi voinut leikata, niin tiheä tunnelma oli. Koko tapaamisen ajan minulla oli hymy huulilla ja loppua kohden nauroin ihan liikaa, en vain voinut itselleni mitään. Kun lähdimme kotiin mieheni kysyi miksi nauroin koko ajan. Sanoin vain, että olin niin innoissaan asiata (jonka takia tapaamisessa kävimme). Ihmettelen suuresti, ettei mieheni ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin ilmiselvää se oli. Mutta huh huh! Sellainen kokemus, että muistan varmasti loppu elämäni! Sen jälkeen olin niin täynnä latautunutta seksuaalista energiaa, etten ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ollut.

[/quote]

Jännittävä kokemus. Ajattele, miten hassua on, että voi olla, että arjen tasolla teistä ei olisi yhdessä mihinkään, eikä parisuhde onnistuisi teiltä kahdelta ollenkaan, mutta hyvin kiihkeä seksisuhde kyllä. Jotenkin sitä aina ajattelee, että ne kumpikin sopii samaan pakettiin, mutta onkohan niin, että yleensä ei sovi ja ne parisuhde-arki-samat-arvot ym. laitetaan etusijalle, mutta ihan paljas eläimellinen himo kohdataan ihan muualla?

En kokenut asiaa niin, että olisin lähtenyt johonkin mukaan niin kuin joku tuossa ylempänä kirjoitti. Se vain oli asia, joka tapahtui. Ei siihen tunteeseen voinut vaikuttaa. Enhän kuitenkaan tehnyt mitään konkreettista.

Kertokaa te muutkin kokenmuksistanne!

ap

En ole kokenut mut ehkä vielä joskus... Olisi kyllä ihana kokea :)

Minä olen rakastunut mieheni ystävään tällä tavalla. Hän ei ole ollenkaan tyyppiäni, ei erityisen komea tai mukava, vaan oikeastaan välillä juuri sellainen ihminen, joita en normaalisti siedä. Mutta kun hän on paikalla ja juttelemme, unohdan kaiken muun. En voi vastustaa sitä vetovoimaa. En ikinä tekisi mitään aloitetta tai kuvittelisi pettäväni, mutta epäilen, että jos hän koskisi minuun en jaksaisi enää vastustella. Olen varma että molemmat tunnemme saman, kun jäämme kahdestaan on juuri tuo veitselläleikattava tunnelma - viimeksi autossa, minä hihitin kaikelle kuin pikkutyttö ja samalla koko kehoni oli jännittynyt. Mieheni aina kiukuttelee jos joutuu kuuntelemaan tuppisuuna, kun me nauramme toistemme jutuille.

Koskaan ennen en ole tuntenut mitään tällaista.

Siinä täytyy olla rakkautta
siinä täytyy olla unelmii
mannapuuroa ja mansikkaa
juuri oikeenlaista kemiaa
sen täytyy joskus satuttaa
sen täytyy voida naurattaa
ei siitä muuten mitään tuliskaan
ilman oikeenlaista kemiaa.

Neon 2

Se vain on. Sen vain tuntee. Silmät on sielun peili, mutta joskus kemian aistii jopa metrien päähän. Kemia on aina molemminpuolista.

Olen tuon ap:n kirjoittaman päätteellä ollut itse tuollainen ylämääräinen osapuoli tuollaisessa kuviossa, jossa mieheni oli täysin nuoren naisen lumoissa ja nainen nauroi miehen jutuille, eivätkä he tajunneet ulkopuolisesta maailmasta mitään, sillä itse jouduin poistumaan kovan yskänkohtauksen takia paikalta ja vaikka mieheni ja tämä nainen kuulivat liki tukehduttavan yskimiseni, ei mieheni tullut edes kysymään, selviänkö ja tarvitsenko apua, vaan kuulin edelleen naisen naurun ja kiinteän puheensorinan, ja yllätyksekseni tuon naisen poikakaveri, joka myös seurasi sivusta tuota naurattamista, tuli luokseni kysymään, tarvitsenko apua. Tilanne oli minulle niin surullinen ja nolo, että vaivaa vielä vuosienkin päästä. En ole halunnut olla tuon naisen kanssa missään tekemisissä, vaikka hän on lähisukulaiseni. Joka kerta, kun joudumme pakosta olemaan porukassa, osoitan kyllä hyvin selvästi käytökselläni, ettei hänen ja mieheni suhde ole millään tavoin suotava, edes enää juttutasolla. Niin loukkaavana koin mieheni ja hänen käytöksensä minua kohtaan tilanteessa, jossa normaali puoliso olisi tarjonnut omalle puolisolleen apua, eikä jäänyt naurattamaan vierasta naista. Sattui tosi kovaa katsoa sitä teerenpeliä vierestä! Tuon naisen parisuhde hajosi sen jälkeen, eikä ole uutta muodostunut vuosikausiin. Tavallaan koin siitä vahingoniloa, koska toisen parisuhteeseen tunkeutuminen on aina niin väärin, että on toisaalta aivan oikein, että tuollainen tunkeutuja saa omille korvilleenkin. Miehelleni olisi myös oikein, mutta riittää, kun hän näkee, miten hänen oma käytöksensä vaikuttaa meidän parisuhteeseemme. Itse tuhoaa oman parisuhteensa vieraita röyhkeästi flirttaamalla.

Up

Olen kokenut tällaisen kemian yhden työkaverini kanssa. Mies on aivan tavallinen perusmies. Melko komea, mutta ei yhtään sellaista miestyyppiä, jollaisesta mielestäni pidän. Kun juttelimme ensi kertoja olin niin hämmentynyt, etten pystynyt edes katsomaan miestä silmiin, vaikka normaalisti olen luonteva ja juttelen rohkeasti vieraidenkin ihmisten kanssa. Jumituin täysin ja niin teki mieskin. Jos olemme samassa huoneessa hakeudumme huomaamatta toistemme viereen. Miehen tuoksu on aivan huumaava. Koskettelemme toisiamme puolivahingossa niin, että kumpikin taatusti huomaa sen. Voisin viettää hänen kanssaan loputtomasti aikaa vain jutellen ja toisaalta tekee mieli avata miehen vetoketju ja ottaa suihin samantien, sekin tuntuisi täysin luontevalta :D 

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 15:46"]

Olen kokenut tällaisen kemian yhden työkaverini kanssa. Mies on aivan tavallinen perusmies. Melko komea, mutta ei yhtään sellaista miestyyppiä, jollaisesta mielestäni pidän. Kun juttelimme ensi kertoja olin niin hämmentynyt, etten pystynyt edes katsomaan miestä silmiin, vaikka normaalisti olen luonteva ja juttelen rohkeasti vieraidenkin ihmisten kanssa. Jumituin täysin ja niin teki mieskin. Jos olemme samassa huoneessa hakeudumme huomaamatta toistemme viereen. Miehen tuoksu on aivan huumaava. Koskettelemme toisiamme puolivahingossa niin, että kumpikin taatusti huomaa sen. Voisin viettää hänen kanssaan loputtomasti aikaa vain jutellen ja toisaalta tekee mieli avata miehen vetoketju ja ottaa suihin samantien, sekin tuntuisi täysin luontevalta :D 

[/quote]

M?

Sama kuin 49:llä, tuntuu että tulen hulluksi..

Olen tuntenut ja se tunne on maailman upein!  Sellaista intohimoa, kipinää tai tunnekuohua ei voi sanoin kuvata! Ja se voi kestää vuosia - vuosikymmeniä. Harmi ettei suhteesta tullut mitään mutta muistan ja kaipaan ikuisesti! Olosuhteiden pakosta yhä vain ystäviä

En ole kokenut tuollaista seksuaalista kemiaa, mutta sellaista samalla aaltopituudella olemista kyllä. Se on kyllä jännää, kun tälläisen ihmisen kanssa on heti niin rento ja hyvä olla, voi höpötellä mitä vaan ja toinen ymmärtää. Toisten kanssa taas tuntuu, että joka sanaa täytyy miettiä ja on jotenkin kiusallinen olo.

Olen kokenut tuon kerran elämässäni. Jaoimme silloin miehen kanssa samanlaisen elämäntilanteen. Yritimme selvitä menetyksestä ja surusta. Muutaman vuoden päästä tuo kemia oli poissa, kun surutyöstä oli päästy yli ja se oli muuttanut kumpaakin.

En ihastu helposti. Saati usko "rakkautta ensisilmäyksellä" - kohtaamisiin. Mutta yhden kohtaamisen muistan koko loppuelämäni. Matkustelin nuorena parikymppisenä neitinä yksin ja menin erään hostellin keittiöön laittamaan ruokaa itselleni. Keittiössä oli samaan aikaa itseäni hieman vanhempi mies, ei järisyttävän komea, mutta miellyttävä. Keskutelumme alkoi jostain aivan tyhjänpäiväisestä, kerroin matkustavani yksin ja hän kertoi matkustavansa vaimonsa kanssa ja mistä maasta ovat ja minne matkalla jne. Tuntui kuin jokin valtava magneetti olisi yhtäkkiä aktivoitunut. Kaikki miehen eleet, ilmeet ja katseet olivat jotenkin niin...Vahvoja. Mitään flirttiä ei ollut, ei yhtään, vaan jotain suurempaa. Jotenkin miestä silmiin katsoessa tuntui että minua hymyilyttää valtavasti, vatsanpohjaa kutittaa ja että... Haluan nähdä sinne "silmien taakse", sillä tiesin että siellä kytee jotain suurta. Miehen käytös oli tismalleen samanlaista, kuin olisimme olleet hypnotisoituja. En usko horoskooppeihin, mutta mies katseli minua hetken ja heitti että "oletko xxx merkkiä?" Sanoin että "Joo olen ! Mistä tiesit ?" "Sinun silmistäsi." Katselin sitten miestä hetken ja kysyin onko hän "xx merkkiä ?" Mies vastasi kyllä ja häkeltyi mistä minä tiesin. Sanoin että hän vain tuntui sellaiselta. Mies sai ruokansa valmiiksi ja hieman empien alkoi tekemään lähtöä. Sanoi sitten keittiöstä lähtiessään "Oli erittäin miellyttävää tavata, kaikkea hyvää sinulle ja ehkä tapaamme joskus jossain..." Kiitin seurasta ja toivotin hänelle myös kaikkea hyvää. Keskustelummre kesti vain noin 20 minuuttia enkä sen koommin ole nähnyt häntä, mutta muistan sen tunteen vieläkin. Harmi kun hän oli naimisissa, tuntuu että kohtasin sen oikean mutta varatun...

14 jatkaa. Tosiaan piti mainita, että se "magneettisuus" mitä tämän miehen ja minun välillä oli, oli jonkinlainen erittäin vahva seksuaalisen latauksen, tunneyhteyden ja uteliaisuuden sekoitus. Tavallaan sellainen tunne että olisin halunnut puhua miehen kanssa tuntikausia, päiviä - ihan mistä vain ja tavallaan että olisin halunnu vain halunnut suudella häntä ja unohtaa kaiken muun.

Joo, muistan kaksi kertaa kun olen ihastunut noin. Jälkimmäinen (onneksi) on nykyinen aviomieheni, jonka kanssa ollaan 10v tapahtuneen jälkeenkin edelleen rakastuneita toisiimme, mutta olisihan se kiva jos sukat vieläkin pyörisivät jaloissa. :) Normaalielämästä ei tosin sitten tulisi varmaan mitään. :) Kiellettyä rakkautta tämä meidänkin aluksi oli, mutta ei siinä auttanut kuin laittaa monen ihmisen elämä päälaelleen ja seurata sydäntään (molempien). 

Hauskinta on, että koin saman tunteen viime yönä unessa ja mietinkin siitä kirjoittamisesta tänne. Tapasin unessa miehen (joka ei muistuttanut ketään tuttua - onneksi!), jonka kanssa koin unessa tuon maagisen kemian, joka iski heti kun katseemme kohtasivat ja pääsin pussailemaan asti, mutta sitten tuli joku este-häiriö. Ja siinä unessa minä olin nykyisen mieheni kanssa naimisissa oleva nainen (muistan sormukset sormessa unessa, vaikken niitä nukkuessa käytä), joten henkisiä estoja oli - mutta silti olisin unessa ollut valmis mihin vaan, luulisin.