Lue keskustelun säännöt.
Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?
Eli oletteko koskaan kokeneet todella voimakasta kemiaa jonkun kanssa silloin kun sitä "ei olisi sallittua" tuntea?
Itselleni kävi kerran näin, että menimme mieheni kanssa erääseen tapaamiseen. Tämä mies, jonka tapasimme oli ihan komea, mutta ei mikään mieletön komistus. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin aivan valtavaa vetovoimaa häntä kohtaan ja tunsin ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Jossain vaiheessa mieheni joutui poistumaan hetkeksi paikalta ja jäimme tämän miehen kanssa kahdestaan. Ilmaa olisi voinut leikata, niin tiheä tunnelma oli. Koko tapaamisen ajan minulla oli hymy huulilla ja loppua kohden nauroin ihan liikaa, en vain voinut itselleni mitään. Kun lähdimme kotiin mieheni kysyi miksi nauroin koko ajan. Sanoin vain, että olin niin innoissaan asiata (jonka takia tapaamisessa kävimme). Ihmettelen suuresti, ettei mieheni ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin ilmiselvää se oli. Mutta huh huh! Sellainen kokemus, että muistan varmasti loppu elämäni! Sen jälkeen olin niin täynnä latautunutta seksuaalista energiaa, etten ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ollut.
Kommentit (483)
Kyllä, valitettavasti. Olen ollut pitkään parisuhteessa miehen kanssa joka on oikeasti minulle täydellinen. Hän on erittäin komea, fiksu, varakas, uskollinen, romanttinen, urheilee ja on hyvässä kunnossa, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mutta kipinää tai kemioiden kohtaamista en ole ikinä hänen kanssaan tuntenut vaikka luonteemmekin ovat toisilleen täydelliset. Olemme nimittäin molemmat omilla tavoillamme vaikeita ihmisiä, mutta yhdessä tasapainotamme toisiamme ja juuri ne toisen huonot puolet eivät edes ärsytä vaikka monilla muilla menisi niihin hermo. Emmekä riitele oikeasti ikinä. Täydellistä siis, niitä kemioita lukuunottamatta.
Nyt asiaan. Tämän vuoden puolella töissä toiselta konttorilta tuli työntekijä tekemään kanssani samaan tiimiin projektisuunnitelmaa. Kun hän saapui paikalle ja kätteli minua, tuntui oikeasti kuin maailma olisi pysähtynyt. Hän oli pitkä, ihan hyvässä kunnossa ja hänellä oli hyvä tyyli sekä kivat silmät. Muuten aivan tavallinen, kuvien perusteella en olisi edes noteerannut. Mutta välillämme oli sitä jotakin ja tunne oli selvästi molemminpuoleinen. Koko päivän välissämme olevaa ilmaa olisi voinut vaikka leikata veitsellä, se oli niin intensiivistä. Tuntui etten koko päivänä nähnyt tai kuullut muita tiimimme ihmisiä ja tuon miehenkin katse oli koko ajan minussa, hänen puheensa ja tekemisensäkin kohdistui koko ajan vain minuun. Koko päivän tuo outo jännite välillämme oli vaan kasvanut ja kun oli aika lähteä omille teillemme, oli tilanne todella kummallinen sillä kumpikaan meistä ei tainnut tietää mitä sanoa tai tehdä. Hän kätteli tiimimme muut jäsenet ja lopuksi myös minut, mutta kättelyn lisäksi laittoi toisen kätensä olkavarrelleni, katsoi silmiini ja sanoi että toivottavasti tapaamme vielä.
Päivä oli aivan uskomaton, en ole ikinä kokenut mitään vastaavaa. Hän flirttaili minulle, mutta tein kaikkeni etten antaisi hänelle mitään viitteitä tuntemuksistani sillä olenhan parisuhteessa ja rakastan miestäni. En olisi ikinä antanut itseni tuntea tuollaista, se vaan oli niin suuri voima etten voinut tunteelle mitään vaikka kuinka taistelin. Kaiken lisäksi mies oli vielä sellainen että ei vastaisi yhtään sitä mitä toivon mieheltä... Eikä vaatimukseni ole edes korkeat, minulla on vain käynyt hyvä tuuri avokkini kanssa :D tuntui kyllä jotenkin pahalta palata kotiin mieheni tekemän illallisen ääreen, hän on niin ihana ja silti tunsin tuollaista... Onneksi en antanut tuolle työpaikan miehelle tietoisesti yhtään siimaa, en voisi muuten katsoa enää avokkiani silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran on sattunut kohdalle sellainen ajankulun pysäyttävä tunne, että sitä ei voi sanoin kuvailla. Kun näkee ihmisen ja siinä hetkessä tajuaa, että Tässä On Sitä Jotakin. Kumpikin jäätiin useaksi sekunniksi toljottamaan toista niinkuin aaveen nähnyt. Keskustelun käynnistyttyä tuli olo, että sitä voisi jatkaa loputtomiin ja että hänen lähellä on hyvä olla. Mies oli kaiken lisäksi ihan eri tyyppinen fyysisesti, mihin yleensä olen ihastunut. Onneksi satunnaisesti edelleen törmäillään.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 15:41"]Kyllä, valitettavasti. Olen ollut pitkään parisuhteessa miehen kanssa joka on oikeasti minulle täydellinen. Hän on erittäin komea, fiksu, varakas, uskollinen, romanttinen, urheilee ja on hyvässä kunnossa, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mutta kipinää tai kemioiden kohtaamista en ole ikinä hänen kanssaan tuntenut vaikka luonteemmekin ovat toisilleen täydelliset. Olemme nimittäin molemmat omilla tavoillamme vaikeita ihmisiä, mutta yhdessä tasapainotamme toisiamme ja juuri ne toisen huonot puolet eivät edes ärsytä vaikka monilla muilla menisi niihin hermo. Emmekä riitele oikeasti ikinä. Täydellistä siis, niitä kemioita lukuunottamatta.
Nyt asiaan. Tämän vuoden puolella töissä toiselta konttorilta tuli työntekijä tekemään kanssani samaan tiimiin projektisuunnitelmaa. Kun hän saapui paikalle ja kätteli minua, tuntui oikeasti kuin maailma olisi pysähtynyt. Hän oli pitkä, ihan hyvässä kunnossa ja hänellä oli hyvä tyyli sekä kivat silmät. Muuten aivan tavallinen, kuvien perusteella en olisi edes noteerannut. Mutta välillämme oli sitä jotakin ja tunne oli selvästi molemminpuoleinen. Koko päivän välissämme olevaa ilmaa olisi voinut vaikka leikata veitsellä, se oli niin intensiivistä. Tuntui etten koko päivänä nähnyt tai kuullut muita tiimimme ihmisiä ja tuon miehenkin katse oli koko ajan minussa, hänen puheensa ja tekemisensäkin kohdistui koko ajan vain minuun. Koko päivän tuo outo jännite välillämme oli vaan kasvanut ja kun oli aika lähteä omille teillemme, oli tilanne todella kummallinen sillä kumpikaan meistä ei tainnut tietää mitä sanoa tai tehdä. Hän kätteli tiimimme muut jäsenet ja lopuksi myös minut, mutta kättelyn lisäksi laittoi toisen kätensä olkavarrelleni, katsoi silmiini ja sanoi että toivottavasti tapaamme vielä.
Päivä oli aivan uskomaton, en ole ikinä kokenut mitään vastaavaa. Hän flirttaili minulle, mutta tein kaikkeni etten antaisi hänelle mitään viitteitä tuntemuksistani sillä olenhan parisuhteessa ja rakastan miestäni. En olisi ikinä antanut itseni tuntea tuollaista, se vaan oli niin suuri voima etten voinut tunteelle mitään vaikka kuinka taistelin. Kaiken lisäksi mies oli vielä sellainen että ei vastaisi yhtään sitä mitä toivon mieheltä... Eikä vaatimukseni ole edes korkeat, minulla on vain käynyt hyvä tuuri avokkini kanssa :D tuntui kyllä jotenkin pahalta palata kotiin mieheni tekemän illallisen ääreen, hän on niin ihana ja silti tunsin tuollaista... Onneksi en antanut tuolle työpaikan miehelle tietoisesti yhtään siimaa, en voisi muuten katsoa enää avokkiani silmiin.
[/quote]
Mobiililla tuli taas koko juttu yhteen putkeen, anteeksi! Miksei ne kappalejaot voi toimia :(
Kyllä. Olen tuntenut reilun viisi vuotta tuon miehen, joka saa vatsassa perhoset kutittelemaan joka kerta kun tavataan. Ihastus ja tunnelataus on moleminpuolista, on oltu sängyssäkin muutama kerta näiden vuosien aikana. Tuo ihmeellinen yhteys näkyy kuulemma ulospäinkin ja mieheni on aika mustasukkainen, syystäkin. Jodenkin ihmisten välillä sellaista vaan on. Me ollaan puhuttukin asiasta, mietitty seurusteluakin, koetettu välillä olla ettei oltaisi tekemisissä ym. Ystäviä ollaan edelleen ja osin sama kaveripiiri joten tavataan silloin tällöin ja joka kerta tunne on sama ja meistä huomaa sen kipinän. Eräs ystäväni sanoi, että teidän välillä on vetoa niin että sen näkee ja tuntee:-)
Kerran kaupassa, ihan ohimennen katseet kohtasivat täysin vieraan miehen kanssa. Ihan kuin olisi nähnyt jonkun tutun ja melkein moikkasin kun tuntui niin tutulle. Molempien "tekeminen" pysähtyi muutamaksi sekunniksi kun vain hymyillen katsoimme toisiamme. Ei mikään maailmaa mullistava tapaus, mutta kiva piristys kauppareissuun. Voin vain kuvitella sen kiemurtelun, jos olisi törmätty pitempiaikaista kontaktia vaativassa yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Se tunne oli niin ihana että toivon sen muidenkin saavan kokea - aviomiehen kanssa en ole kokenut niin voimakkaasti ja kaikille sinkkukavereille sanon, että olen onnellinen kun sain kokea tällaista elämässäni. Se oli huumaavaa, tunne kesti puolisen vuotta mielessäni, ja vien sen hautaan sydämessäni - aaah :D Mulle tapahtui vielä niinki et laihduin yhden vaatekoon pelkästä tästä tunteesta!
Viitisen vuotta sitten katseet lukittautui baarissa jonkun miehen kanssa, molemmat aloimme hymyilemään ja tiedostamatta alin kävelemään katsekontaktin pitäen häntä kohti ja hän toimi samoin. Pysähdyimme toistemme edessä ja taidettiin vaihtaa hömistyneet moit ja sitten taka-alalta ilmestyi nainen joka vihaisesti kiskaisi miehen pois. Kumppani mitä ilmeisemmin. En tämän jälkeen enään nähnyt miestä.
Olin myös lähemmäs vuden verran suhteessa miehen kanssa jonka läsnäolo yksinään riitti tärisyttämään kehoani hallitsemattomasti, eläimellistä kiihkoa suorastaan. Elämäntilanteet ja reipas ikäero olivat syyt suhteen loppumiseen.
Rakastan nykyistä miestäni toivottoman paljon, mutta edellä olevat tapaukset ovat jääneet ikuisesti muistoihini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niin on käynyt mutta suhdetta ei syntynyt ja nyt en meinaa millään toipua. Ikää on näes jo 50v ja tuntuu siltä että tämä oli viimeinen mahdollisuus. Koko elämäni kyseenalaistui, olen pohjattoman surullinen ja vaikka kybällä yritän jatkaa normaalia elämää, olo on lähinnä hirveä koko ajan. Luulin aivan vilpittömästi että tässä on elämäni mies ja rakastan häntä edelleen. Joudun todella taistelemaan että jaksan päivästä toiseen ja minun oli kertakaikkiaan pakko mennä terapiaan että saisin itseni tolpilleni. Jos tätä järjellä ajattelee ja tarkastelee kylmänviileästi matkan päästä, ei voi tajuta miten näin pääsi tapahtumaan ja miksi tästä tuli elämäni katastrofi.
Siis millainen lappu? joku huume?
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 16:29"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 13:23"]
Kerran nuolimme samaa LSD-lappua kaverin kanssa.
[/quote]
Ei niitä nuolla höpsö. Se pahvinpala laitetaan kielin alle liukenemaan.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 15:55"]Kyllä. Olen tuntenut reilun viisi vuotta tuon miehen, joka saa vatsassa perhoset kutittelemaan joka kerta kun tavataan. Ihastus ja tunnelataus on moleminpuolista, on oltu sängyssäkin muutama kerta näiden vuosien aikana. Tuo ihmeellinen yhteys näkyy kuulemma ulospäinkin ja mieheni on aika mustasukkainen, syystäkin. Jodenkin ihmisten välillä sellaista vaan on. Me ollaan puhuttukin asiasta, mietitty seurusteluakin, koetettu välillä olla ettei oltaisi tekemisissä ym. Ystäviä ollaan edelleen ja osin sama kaveripiiri joten tavataan silloin tällöin ja joka kerta tunne on sama ja meistä huomaa sen kipinän. Eräs ystäväni sanoi, että teidän välillä on vetoa niin että sen näkee ja tuntee:-)
[/quote]
Tämä olisi voinut olla oma kirjoitukseni muutama vuosi sitten. Lopulta jätimme kumppanimme ja olemme nyt naimisissa. Kemia roihuu edelleen vaikka kyse ei ole enää kielletystä hedelmästä.
Miten toisesta ihmisestä voikaan hullaantua näin? Ensi silmäyksestä on pian kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis aah, olen todellakin kokenut. Se oli 2013, nuorimmaiseni oli vähän alta 1v, olin naimisissa, kuolleessa liitossa. Ja pum, kun näin tämän 'kielletyn hedelmän' juteltiin, tanssittiin, molemmat halus toisiaan, se lataus mikä siinä oli, se oli varmasti nähtävissä. Sit käytiin vessassa ja se suudelma, jalat menee vieläkin hyytelöks, ah. Sen jälkeen oltu erottamattomat, uusperhe jo :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut useamman kerran. Aina tämä kemia kuitenkin on vähän erilaista. Teini-iässä oli eräs ihastus, jonka kanssa oli aivan mieletön kemia - ei niinkään seksuaalinen, vaan muuten magneettinen jollain intuitiivisella tavalla. Kommunikaatio ei pelannut, eikä oikeastaan käytännössä mikään muukaan, mutta sama sanattoman ymmärryksen tunne olisi varmaan edelleen tallella, jos tapaisimme. Kerran olen myös baarissa törmännyt mieheen, johon tunsin ensi silmäyksellä aivan valtavaa fyysistä ja henkistä vetoa ja tunne mitä ilmeisimmin oli molemminpuoleinen. Olin kuitenkin tuolloin varattu, joten torjuin miehen, emmekä sen enempää tutustuneet. Tuon lyhyenkin hetken lataus on silti jäänyt mieleen ihan top 3:een. Nykyiseen mieheeni etenkin tuo seksuaalinen veto on jotain käsittämätöntä. Olemme olleet viisi vuotta yhdessä ja pelkkä katse tai pieni kosketus saa edelleen hulluksi halusta ja heittämään kaikki suojakuoret pois.
Olen kokenut. Mies oli naimisissa. Nyt olemme me olleet naimisissa jo 11,5 vuotta, yhdessä 14,5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
04.03.2015 klo 14:54
Ei tapahdu tosielämässä, jos elämässä etenee vähänkään yläkerta edellä, eikä anna jalkovälin määrätä.
Alapeukuista päätellen järjen käyttö on kielletty.
Niin että saunassa ei ole pakko hikoilla, jos ei tahdo? Et nyt ymmärrä, että joitakin asioita ei voi hallita järjellä, kun et ole itse sellaista kokenut.
Minä en ihastunut ensisilmäyksellä, vaikka jo silloinkin pidin kyseistä miestä hauskana ja fiksuna. Sitten yhtenä päivänä hän tuli työhuoneeseeni ja seisoi aivan lähellä - ja minä melkein pyörryin hänen käsivarsilleen. Jostain feromoneista tai vastaavista sen täytyi johtua, koska mies ei ole edes hyvännäköinen.
Valitettavasti olen kokenut. Sumentaa mielen ja arvostelukyvyn. Olin tosi lähellä, että en eronnut hänen vuokseen. Pidettiin yhteyttä noin vuosi. Kuivasekstailtiin ja puhuttiin aina kun mahdollista. Kanssakäyminen oli erittäin avointa, uskalsi keskustella mistä tahansa asiasta, toisin kuin omassa liitossani. Loppujen lopuksi päätettiin pistää suhde poikki ja haudata uskomaton rakkaus, koska emme kumpikaan halua olla aidosti pettäjiä.
Olen kokenut tuon saman työkaverini kanssa. Sähkö meidän välillä oli uskomaton. Muutkin huomasi sen. Työkaveruus päättyi, mutta satunnaisesti törmättiin muutaman kuukauden välein ja aina "ilma väreili". Minä olisin halunnut enemmän, mies ei (kyllä me pari kertaa sängyssäkin oltiin) mutta jotenkin niissä yhteisissä hetkissä oli vahvana juuri se hetki, ei mietitty tulevaa eikä muuta maailmaa. Lopulta ei enää nähty, mutta muistot oli vahvat. Kunnes kului melkein 10 vuotta ja sattumalta näimme. Sama sähkö oli yhä tallella ja mies oli ihan hommassa mukana eli ei tosiaan ole vain pääni sisällä tämä fiilis. Uskomaton tunne! Pelkään sitä päivää, että tulee tilanne jossa minä, mieheni ja tämä mies ollaan samassa paikassa. Tilannetta kun pahenteisi vielä se että mieheni tietää tuon tyypin ja tietää senkin että meillä on ollut jotain säätöä eli tarkkailisi takuulla jokaista katsetta ja elettä...