Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?

En ole ikinä uskonut salamarakastumiseen tai mihinkään vastaavaan, mutta eräs mies teki poikkeuksen tähän sääntöön. Olin isoissa illanvietoissa ja juttelin ystävieni kanssa, kun paikalle saapui kaksi miestä. Npteerasin heti näistä pidemmän ja siinä oli jo heti sitä jotain. Illan aikana hakeuduin aivan puolivahingossa näiden miesten luo juttelemaan ja se oli menoa. Puhuimme viisi tuntia yhteen menoon, istuimme sohvan selkänojalla äärettömän epämukavassa asennossa, miehen kaveri lähti paikalta kun hän unohtui siinä aivan täysin, miehen tuttujakin saapui miehelle juttelemaan, mutta tämä huomioi heidät vain nopealla tervehdyksellä ja siinä se. Olimme täysin omassa kuplassamme, ihan iholla kiinni ja se oli aivan uskomatonta. Puhuimme ja nauroimme ja tuntui kuin olisi voinut lukea toisen ajatuksen. Tunnistan tuon, että nauroin vain koko ajan hyvin onnellisena ja outoa on, että muistan yhä juuri tuon onnellisen nauruni. En ole koskaan kokenut tuollaista yhteyttä ja huumaa toisen kanssa. Oloni oli hyvä, onnellinen ja aivan huumaantunut. Muistan tanssineeni öisillä kaduilla kotiin palatessani.

Nykyinen mieheni.
Kun ekan kerran tapasimme ja katsoimme toisiamme silmiin, se oli menoa. Olimme molemmat varattuja, joten mitään ei tapahtunut, emmekä olleet yhteydessä sen jälkeen millään tavoin.
Erosin kuitenkin myöhemmin ja vietin ystävieni kanssa iltaa. Tarkoituksena ei ollut mennä baariin. Olin ilman meikkiä, hiukset laittamatta ja arkivaatteissani, mutta yhtäkkiä tuli tunne, että pakko mennä läheiseen baariin, joka sijaitsi asunnosta 50 metrin päässä ja oli ihan "kämänen". Sain tytöt suosteltua.
Baarissa ehdin olla 10 minuuttia, kun nykyinen mieheni, jonka kanssa koin kuukausia aikaisemmin todella vahvan yhteyden, käveli minua vastaan. Hän katsoi kerran silmiini ja jalkojani alkoi heikottaa niin paljon, että oli pakko istua. Tuntui todella tyhmältä, mutta en voinut sille mitään. Emme puhuneet mitään ja mies istui viereeni. Aivan kaikki sähköiskut kipinöivät ihossani, kun mies tuli lähemmäksi. Huulemme eivät koskettaneet toisiaan, mutta hänen hengityksensä oli huumaava, emmekä voineet olla suutelematta.

 Mies oli myös eronnut ennen toista tapaamistamme, joten ilman omantunnontuskia vietimme myös yön yhdessä.... tässä sitä ollaan vieläkin, viiden vuoden jälkeen. Alun kipinä on tietysti hiipunut, mutta vieläkin rakastun mieheeni uudelleen ja uudelleen. Suhteesta ei puutu rakkautta tai intohimoa. Rankkaa on toki ollut, koska olemme toisemme täysiä vastakohtia, mutta yhdessä olemme selvinneet jokaisesta karikosta.

Myöhemmin, kun juttelimme tuosta, mies kertoi, että hänellä suli jalat jo ensimmäisestä katseestani ensimmäisellä tapaamiskerrallamme.
Ystäväni vielä nykyäänkin sanovat, että katsomme toisiamme, kun olisimme vasta alkaneet seurustella.

Minulla on teiniajoista asti ollut yksi tällainen tyyppi!

Emme ikinä ole olleet mitenkään oikeastaan tekemisissä, törmäilin häneen vain aina silloin tällöin. Ja jotenkin koin, että hänkin hakeutui tilanteisiin, joissa näkisi minut. Joka kerta, kun näimme silloin nuorempana, molempien silmiin syttyi valtava ilo. Jostain syystä vain! Tunsin hirveän kovaa vetovoimaa tätä poikaa kohtaan. Ikinä ei kuitenkaan tullut sellaista tilaisuutta, että olisimme olleet ihan kahden kesken rauhassa..

Meni n. 5 vuotta, etten nähnyt häntä lainkaan ja sitten yksi kerta hän tuli isossa väkijoukossa ja moikkasi. Huuh sitä tunnetta! Katsoimme toisiamme hetken ja sitten hänen oli jatkettava matkaa.

Tästä sitten taas n. 8 vuotta eteenpäin ja näin hänet jälleen. Punaistuin siltä seisomalta ja se tilanne oli jotenkin outo. Tuntui kuin olisi täytynyt halata, mutta miksi? Ja se hymy, mikä on sen miehen kasvoilla aina kun hän näkee minut. Tilanteen jännityksen tunsivat myös paikalla ollut hänen vaimonsa ja minun mieheni. Todella outoa!

Jokin siis silloin teininä meissä syttyi ja olenkin miettinyt, että joskus vielä haluan hänen kanssaan selvittää oliko se tunne molemminpuolinen, vai kuvittelinko aina kaiken!

Kyllä, töissä. Olemme molemmat sinkkuja, mutta suhde olisi muista syistä mahdoton, joten haaveilutasolle jää. Mutta joka kerta kun osumme keittiöön yhtä aikaa, ilma sähköistyy ja aika pysähtyy. Hänellä siniset, minulla ruskeat silmät, ne kohtaavat nauraen. Hän koskee minuun usein, muka ohimennen. Kiusaamme toisiamme, voi että hän osaakin olla ärsyttävä joskus! Ja sekös vain lisää jännitettä välillämme. Tekisi mieli ottaa korvista kiinni ja pussata siinä kaikkien nähden. Mutta ei niin voi tehdä... Siispä tallennan tätä energiaa sydämeeni, piirrän häntä pala palalta muistoihin - tällainen nauru, tällaiset hartiat, tällainen kävelytapa hänellä on. Sitten voin vanhana mummona muistella sitä miestä, joka oli erilainen, erityinen.

Mulla kanssa nykyisen kanssa. Se lähti siitä ekasta kerrasta, kun katsottiin toisiamme ohimennen silmiin. Mies sanoi myöhemmin, että oli samassa hetkessä kiinnostunut minusta, minä varattuna vähättelin sitä tuntemusta ja läpitunkevaa katsetta. Meidän keskustellessä sulkeutui muu maailma ympäriltä, me vedettiin toisiamme puoleensa kellonajasta riippumatta ja sen sähkön, sen kiihkon ja kaiken olisi voinut nähdä kilometrien päähän. Sitten hän suuteli ja mun maailmassa muuttui jokin peruuttamattomasti, se oli jotain niin syvältä koskettavaa, sellainen hetki, että sen vain tiesi ettei tästä ei ollut paluuta. Jätin toisen miehen ja aloin nykyiseni kanssa. Tälläistä kemiaa ei ole ollut kenenkään kanssa, me ollaan todella erilaisia, eikä meitä oikeasti alussa yhdistänyt mikään muu, kuin sama koulupaikka. Siinä oli vaan taikaa.

So what.Ihminen ihastuu, kemiat kohtaavat täysillä.Parin vuoden päästä kummastuttaa laimennussuhteet ja muu kemia.Samanarvoista kuin vappupallot

Ystäväni esitteli minut kaveriporukalleen joka oli poikavoittoisa, siinä suunniteltiin illan viettoa ja sisään astui poika, joka oli niin komea, erillainen.. katseet kohtas ja tuntu vaikealta siksi jos muut huomaisivat meiän välisen kemia, se vain tuijotti mua lumoutuneena vaik oli tyttöystävä ehokas kainalossa.
Äkkiä se tyttö jäi unholaan, ystäväni huomasi tämän hetken ja vinkkas että se on sinkku. Nähtii paljon, ystävystyttiin. Pidimme toisistamme, olin juuri aloittanut suhteen ja yritin pysyä siinä. Petin tämän pojan kanssa. Kaikki huomasi meidät, sitä ei vaan voinu salata. Istui vankilassa vuosia jolloin päätimme aloittaa suhteen joka kariutui sen takia että aloinkin suhteeseen nykyiseni kanssa. Petin nykyistäni tämän pojan (mies nyt) kanssa. Yhteyden pitomme loppui mutta kaivoimme toisemme esiin ja kumpikin olemme suhteessa. RAKASTAN tätä miestä, herranjumala meiän kemiaa.. ikinä en ole kokenut tällaista. Mietin jopa eroa nykyisestäni vaikka meillä on lapsiakin. Tiedän ettei tän pojan kanssa suhde toimi pitkään, intohimoinen olisi ainakin.. en tiedä mitä tehdä. Jatkan nykyistä suhdettani ja yritän olla pettämättä uudelleen. :(

Olen kokenut joitain kertoja, aivan mieletön tunne. Enkä ole edes mikään alapäällä ajatteleva kuten joku aiemmin totesi. Se kemioiden kohtaaminen on vain niin maagista. Onneksi yksi tällaisista oli mieheni, yhdessä ollaan oltu jo 14 vuotta. Enää ei tunnetta sinällään ole, mutta jos sen muistaminen saa hyvän olon aikaan. Olen kokenut vastaavaa sittemminkin, mutta minusta se on loogisen ajattelun ulkopuolella, tunne on vain niin voimakas. Järki sitten päättää, miten tunteeseen reagoi.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:20"]

Siinä täytyy olla rakkautta
siinä täytyy olla unelmii
mannapuuroa ja mansikkaa
juuri oikeenlaista kemiaa
sen täytyy joskus satuttaa
sen täytyy voida naurattaa
ei siitä muuten mitään tuliskaan
ilman oikeenlaista kemiaa.

Neon 2

[/quote]Joskus tuo mannapuuro kumminkin palaa pohjaan.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:54"]

Ei tapahdu tosielämässä, jos elämässä etenee vähänkään yläkerta edellä, eikä anna jalkovälin määrätä.

[/quote]

Alapeukuista päätellen järjen käyttö on kielletty.

Olen kokenu sekä kemioiden kohtaamista (ilman mitään seksuaalista), että todella vahvaa seksuaalista vetovoimaa. Kemiat kohtasivat yhden työkaverin kanssa ja heteronaisia ollaan kummatkin. Aina, kun näemme nauramme hullunlailla ja voisin jutella tämän henkilön kanssa useita tunteja putkeen aivan mistä tahansa. Heti, kun tapasimme tuli semmoinen tunne, että tämän ihmisen haluan oppia tuntemaan. Meillä on tismalleen samanlainen huumorintaju ja kemiat kohtaavat aivan täydellisesti voimme puhua mistä vain niin syvällisesti, että en osaa edes selittää sitä. Toivon, etteivät tiemme koskaan eroa. 

Ja sitten siihen seksuaaliseen kemiaan/vetovoimaan. Tämä taas on täysin erilaista kuin tuo aiempi kemia. Tapasin erään miehen työn kautta ja häntä ennen en uskonut, että tämmöistäkin on olemassa. Mies on seksikkäin ikinä näkemäni ja juuri sellainen tyyppi, joka viehättää minua kaikin tavoin. Meidän ensimmäisillä kohtaamisilla katseet liimaantuivat toisiimme ja katselimmekin toisiamme vain kaukaa. Lähikontaktissa oli kuitenkin aivan eri juttu. Hänen ollessa lähellä tunnelma muuttui äärimmäisen kiusalliseksi. Olemme molemmat suht. ulospäin meneviä, mutta toistemme seurassa muutumme lähes tuppisuiksi ja hänen läsnäolonsa on epämukavaa, mutta toisaalta tietysti niin mielettömän ihanaa. Minä saatan jopa punastella vähän niinkuin pikkutyttö ja hänkin on pari kertaa seonnut sanoissaan, vaikka on muuten erittäin sanavalmis mies. Kummankin äänet muttuvat helliksi ja heleiksi ja eräs ystäväni sanoi, että "hehkumme" toistemme seurassa, vaikka tilanne onkin kiusallinen. Olen 100% varma, että tämä on molemminpuolinen tunne, sen vain huomaa. Meillä on ollut muutamia "vahingossa" tapahtuvia kosketteluja käsillä ja joskus saatamme seisoa todella lähellä toisiamme. Tässäkin sen huomaa, että kohdatessa joko väistämme toinen toisamme ylimaallisen paljon tai olemme lähes iholla. Miehellä on myös semmoinen ominaistuoksu, jota rakastan ja voisin tosissani impata sitä tuoksua. Kaikki hänessä on ulkoisesti täydellistä ja aina kun kohtaamme tekisi mieli repiä toisen vaatteet päältä. Ajatus seksistä hänen kanssaan on jotain niin uskomatonta, että voi vain kuvitella mitä siinä käytännössä tapahtuisi...Koskaan en ole aiemmin tällaista kokenut. 

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 17:25"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:54"]

Ei tapahdu tosielämässä, jos elämässä etenee vähänkään yläkerta edellä, eikä anna jalkovälin määrätä.

[/quote]

Alapeukuista päätellen järjen käyttö on kielletty.
[/quote]

Oletko jotenkin traumatisoitunut vai mistä ihmeestä sä oikeen puhut?

Kyllä on tapahtunut.

Aloimme rakentaa taloa. Etsimme pätevää kirvesmiestä ja monta ilmoittautuikin. Mieheni valitsi yhden. Emme olleet kumpikaan vielä tavaneet tuota miestä, kun minulle tuli jotenkin ehdoton tunne, että valinta on väärä. En osannut selittää, mistä tunne johtui, eikä minulla ole sitä ennen tai sen jälkeen ollut mitään tuollaisia enteitä. Lopulta sain mieheni vakuutettua, että emme voi ottaa sitä miestä töihin ja mieheni soitti hänelle peruakseen koko keikan. Kuitenkin hän oli jo ehtinyt sanoa itsensä irti edellisestä paikastaan, joten meidän oli pakko ottaa hänet.

Kun hän tuli ensi kertaa tontille, olin tietysti menossa kättelemään ja esittäytymään. Olin jossain työn touhussa pihalla. kun mies tuli. Kun hän astui autosta ulos ja katsoi minua, en pystynyt liikkumaan mihinkään. Nyökkäsimme toisillemme ja hän meni mieheni luokse. Tiesin heti, että tässä syy, miksi intuitio esti ottamasta tätä miestä. Hän ei ollut todellakaan tyyppiäni ja oma mieheni oli maailman paras mies ja isä.

Tunne oli heti molemminpuolinen ja karttelimme toisiamme parhaamme mukaan. Asiasta ei puhuttu sanaakaan. Vuosien päästä molempien erottua toisistaan tietämättä ajauduimme yhteen. Ne vuodet olivat yhtä ilotulitusta.

Vieläkin vuosien kuluttua muista syistä johtuneesta erostamme molemmat kaipaamme toisiamme, vaikka emme yhteyttä pidäkään. Me vaan tiedämme sen.

Olen todella onnellinen, että sain kokea sen kaiken, vaikka se aiheutti valtavaa suruakin.

Joistakin vain tietää heti, että meillä on joku yhteys.

Sorry, mutta minä en ainakaan ole vappupallo!

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 16:17"]

So what.Ihminen ihastuu, kemiat kohtaavat täysillä.Parin vuoden päästä kummastuttaa laimennussuhteet ja muu kemia.Samanarvoista kuin vappupallot

[/quote]

Joo, olen tuntenut kemiaa, seksuaalista vetovoimaa tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Mies on mua paljon vanhempi. Kaikkien muiden miesten seurassa pystyn olla rento, enkä välitä, jos teen tai sanon jotain hassua. Mutta tämä mies saa aikaan sen, että olen jännittynyt, saatan punastua ja menen jotenkin puolustuskannalle. Yritän pitää etäisyyttä. Sen miehen katse on maaginen ja koko olemus mulle sopiva. Joku sanoi, että kemia on aina molemminpuolista, mutta en tiedä onko tässä.

Heheh! On kuin olisi lukenut "Harlekiini"-kasaa kirjakaupan roskakirjojen poistohyllyssä. Ei näköjään ihme, että niillekin löytyy lukijoita.

Uskon kyllä, että tuollaisia tunteita tulee ja menee, itsellänikin oli yksi melkoisen sitkeä, ennen kuin se kuoli ruokinnan puutteeseen, mutta entäs sitten. Jos olette naimisissa, on todella törkeää puolisoa kohtaan antaa tunteiden viedä. Ottakaa jääkylmä suihku, joka kerta kun vatsanpohjassa värisee ja opetelkaa rakastamaan sitä, jolle olette valanne vannoneet Rakkaus on päätös, tahdonasia, hyvä asenne miestänne kohtaan ja voitte valita sen tai kieltäytyä siitä; kiima on sitten asia erikseen ja kuuluisi oikeasti vain eläimille.

Juup, on tullut koettua. Se on sellainen tunne, mikä tulee vain kerran elämässä. Eikä se katso aikaa eikä paikkaa, joten voi tulla aivan sopimattomassa tilanteessa. Minä olen toisaalta ikionnellinen, että sain kokea seelaisen tunteen, jonka olemassaoloa en olisi muuten uskonut. Mutta toisaalta on todella rankkaa kokea myös ne kaikki lieveilmiöt, mitkä sen mukana tulevat. Ne jättäisin mieluusti välistä. Ja välillä tulee jopa mieleen, että kumpa en olisi kohdannut koko ihmistä, niin voisin vain jatkaa aiempaa onnellista elämääni. Nyt vain itken sisäisesti, kun ikävöin tuota ihmistä aivan koko ajan. Tunne on ennenkokemattoman upea. Mutta en ole myöskään koskaan ollut näin surullinen.

Ei tapahdu tosielämässä, jos elämässä etenee vähänkään yläkerta edellä, eikä anna jalkovälin määrätä.

Töissä joka päivä erään miehen kanssa tulee tämä lataus,kemia,kipinä,miksi muuksi sitä voi kutsua. En tiedä kuvittelenko sen itse vai tunteeko myös hän sen,mutta hän " kolahti" mulle todella kovaa heti ekan kerran kun näin hänet. Tänään juteltiin niitä näitä ja yhtäkkiä hän kertoi menevänsä huomenna salille treenaamaan,koska on mukavampi soittaa lavalla rokkia kun näyttää hyvältä. Nyt jälkeen päin aloin miettimään että yrittikö hän tuolla saada mua kiinnostumaan hänestä ja oliko tuo merkki kiinnostuksesta mua kohtaan? Vai kuvittelenko miehen kipeänä kaiken :)

Kiva kun olette kirjoitelleet vaastaavsta kokemuksista! Olisi mukava kuulla vielä lisää "tarinoita" :)

ap