Onko sellaisia miehiä jotka pitää hellästi huolta, välttää loukkaamasta

On, miesten eliitti.

On. Esim. minä. Mutta vaimoni on myös samanlainen (tälläistä on vaikea toteuttaa yksipuolisesti, olen aikoinaan yrittänyt useita kertoja).

Nyksän kanssa ollaan oltu yhdessä n. 21 vuotta ja hyvin menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joudut tilanteisiin, jossa sinun puoliasi pitää pitää? Lapseksi jäänyt aikuinen?

No jos nyt vaikka anoppi vaatii että sinne pitää mennä jouluna, niin mies puolustaa äitiään eikä osoita ymmärrystä minulle ja sille että määräily ei ole ok.

Vuokranantaja laittoi viestiä 8.20 että tulen klo 9 käymään, minua asia ärsytti koska mitään sellaista ei todellakaan ollut sovittu. Purin pahaa mieltä asiasta ja oletin saavani mieheltä tukea vaikkapa että ymmärrän että ärsyttää.

Sen sijaan mies kertoi minulle kuinka minun pitää ymmärtää Vuokranantajaa. Vaikkei pidä kun lakikin sanoo että pari viikkoa etukäteen pitäisi Vuokranantajan ilmoittaa tulostaan kellonaikoineen ja arvioitune kestoineeen jne.

Ja silloinkin sopia asia vuokralaisen kanssa yhdessä jos mahdollista. Hätätilanteet asia erikseen, sellaisesta ei ollut kuitenkaan kyse.

Aina jos joku ihminen kohtelee minua huonosti tai ärsyttää jostain syystä, niin mies asettuu sen toisen puolelle.

Silloinkin kun veli kuristi minua, no ei se varmaan ilman syytä kuristanut. Mitään hyväksyttävää syytä kuristaa ketään ihmistä ei ole olemassakaan!

Ei ole yhtään normaalia. Yleensä pariskunta on yksikkö ja toistensa puolella pääosin.

Mun äiti oli tuollainen, ja on vieläkin. Kaikki oli aina minun syytäni, ja jos joku teki minua kohtaan väärin, niin äitini yritti aina kaivaa syytä väärintekoon minusta. Tämän takia jätin kertomatta 14-vuotiaana siitä että isolla porukalla toteutetun ulkomaanreissun aikana yksi mukana ollesita n. 50v miehistä lähenteli minua, ja ahdisteli seksuaalisesti. Se nimittäin oli niin kova paikka etten olisi kestänyt kuulla äidiltäni selostuksia miten minä varmaan itseäni tyrkytin hänelle, ja seikkaperäisiä ajatelmia siitä mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin ettei näin olisi käynyt. Lopuksi olisi tullut vielä haukut siitä miten kehtaan vietellä naimisissaolevia miehiä.

Itse en siedä puolisolta mitään muuta kuin puolustamistani ja puolellani oloa, tai on helkkari irti. Puolustan aina ja ikuisesti kaikkia niitä läheisiä joiden näen tulleen väärinkohdelluiksi. Sen sijaan mitään itkumankunaa en kuuntele, tai jos aivan selkeästi on omaa syytä. Silloinkin olen toki tukena, mutta en puolusta väärin perustein, enkä vajavaisilla tiedoilla ketään. 

Ennen kaikkea puolustani miestäni, toki en häntäkään perusteetta, tai silloin kun hän on itse syylinen. Silloinkin olen tietenkin tukena. Että ymmärrän hyvin ap:n närkästyksen, koska itse en siedä yhtään kertaa sitä että minua ei puolusteta, vaikka osaan tehdä sen itsekin.

Nuorista miehistä tuollaisia viattomia voi vielä löytyä, vanhemmista naiset ovat moiset haavekuvat karistaneet.

Mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joudut tilanteisiin, jossa sinun puoliasi pitää pitää? Lapseksi jäänyt aikuinen?

No jos nyt vaikka anoppi vaatii että sinne pitää mennä jouluna, niin mies puolustaa äitiään eikä osoita ymmärrystä minulle ja sille että määräily ei ole ok.

Vuokranantaja laittoi viestiä 8.20 että tulen klo 9 käymään, minua asia ärsytti koska mitään sellaista ei todellakaan ollut sovittu. Purin pahaa mieltä asiasta ja oletin saavani mieheltä tukea vaikkapa että ymmärrän että ärsyttää.

Sen sijaan mies kertoi minulle kuinka minun pitää ymmärtää Vuokranantajaa. Vaikkei pidä kun lakikin sanoo että pari viikkoa etukäteen pitäisi Vuokranantajan ilmoittaa tulostaan kellonaikoineen ja arvioitune kestoineeen jne.

Ja silloinkin sopia asia vuokralaisen kanssa yhdessä jos mahdollista. Hätätilanteet asia erikseen, sellaisesta ei ollut kuitenkaan kyse.

Aina jos joku ihminen kohtelee minua huonosti tai ärsyttää jostain syystä, niin mies asettuu sen toisen puolelle.

Silloinkin kun veli kuristi minua, no ei se varmaan ilman syytä kuristanut. Mitään hyväksyttävää syytä kuristaa ketään ihmistä ei ole olemassakaan!

Ei ole yhtään normaalia. Yleensä pariskunta on yksikkö ja toistensa puolella pääosin.

Miksi sä tarvitset puolustusta anoppia vastaan. Riittää että kerrot et nyt tule. Miksi et pura mieltäsi sille vuokranantajalle ja kerro että näin lyhyellä varoitusajalla ei nyt valitettavasti sovi.

Sä et nyt ymmärtänyt mikä tässä on se pointti. Varmasti AP itsekin osaa puolustaa itseään ja ehkä hän antoikin palautetta kyseiselle henkilölle, sitähän tarina ei kerro? Pointti on siinä, että kun kertoo miehelle asioista jotka harmittaa, mies asettuu aina sen toisen puolelle. Miksei voi vain olla empaattinen ja todeta, että joo ei kiva juttu? Miksi pitää ihan periaatteesta aina asettua vastustajan leiriin, joka ikisessä mitättömässä pikkuasiassakin? Pikkuasioilla ei ole väliä, mutta kärpäsestä kasvaa härkänen juuri tällaisessa jatkuvassa toisen mitätöinnissä. Ainakin itselläni parisuhteessa kadotin koko naiseuteni tuollaisen miehen kanssa. Ja hän oli kaikkien mielestä niin kiltti mies ja niin kyllä olikin, sen takia hänestä kiinnostuinkin. Mutta suhteessa osoittautui olevan kiltti kaikkia muita paitsi mua kohtaan. Minähän olin se itsestäänselvyys, joten ei mua tarvitse erikseen miellyttää.

Tuolla joku puhui kuninkaasta ja kuningattaresta. Minä kohtelin häntä kuin kuningasta ja laitoin hänen tarpeet usein omanikin edelle, mutta en koskaan saanut samaa kohtelua takaisin. Ja hän ei ollut mikään kova kundi vaan mammanpoika.

Ja en tiedä miten nuo AP:n jutut meni esimerkiksi anopin suhteen, mutta meillä ne meni niin, että jos esimerkiksi mun äiti pyysi meitä tulemaan johonkin hänen kanssaan, sanoin äidilleni keskustelevani asiasta ensin mieheni kanssa. Mutta kun miehen äiti pyysi meitä johonkin, mies vaan meni heti lupaamaan että tottakai me tullaan (ja sai hänet tietenkin innostumaan). Kysymättä minulta ja esimerkiksi työvuoroistani mitään. Ilmoitti vaan minulle, että hän lupasi äidilleen tätä ja tätä ja tota.

Ja sitten minä olen se "pahis" kun en halua/voi tulla ja mies joutuu uudestaan soittamaan äidilleen ja äiti tietenkin arvaa, että minä kieltäydyin. Syy kieltäytymiselleni ei luonnollisesti kiinnostanut ketään, vain se että ilonpilaaja löytyi.

Tämä vain yksi esimerkki, näitähän alkoi kertyä vaikka kuinka paljon, kunnes lopulta sain tarpeekseni. Aloin vihata itseäni tuossa suhteessa koska olin aina kaikessa väärässä ja aina se ilonpilaaja ja kun minua vielä syytettiin täydellisen miehen jättämisestä, aloin itsekin uskoa, että olen parisuhdekelvoton tunari. Uskoin niin vuosia, kunnes löytyi oikea MIES. Hänen kanssaan jaetaan yhdessä ilot ja surut, kumpikin puolustetaan ja kunnioitetaan toisiamme ja tunnen vasta tässä suhteessa itseni naiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Suomesta  on vain mahdotonta löytää naista joka ansaitsisi tuollaista käytöstä mieheltä.

Kaikki pomottaminen ja päälliköiminen vain ei toimi kuin spanielien kanssa.

Höpö höpö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä löytyy sellaisia, jos nainen ymmärtää myös olla lojaali.

Mitä tarkoittaa olla lojaali?

Toisen perusteltujen etujen huomioonottamista vaikka sillä olisi epäedullisia vaikutuksia itselle. 

Mitähän tämäkin tarkoittaa? Ei kaikkea tarvi sietää