Onko sellaisia miehiä jotka pitää hellästi huolta, välttää loukkaamasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joudut tilanteisiin, jossa sinun puoliasi pitää pitää? Lapseksi jäänyt aikuinen?

Erikoinen näkökulma. Ei tuollaisella näkökulmalla tietysti parisuhteeseen kannata edes mennä, ilman ajatusta molemminpuolisesta huolenpidosta. Jos ei ketään kerran tarvitse hädän tullessa. Ja sellaisia tilanteitahan tulee jokaiselle, kun tarvitsee second opinionin, lohdutusta, tukea eri muodoissa. 

Kaikista ihmisistä ei vain ole tuohon, se on selvä. Tärkein on minä ite.

Mitä vähemmän tarvitsee huolenpitoa sen parempi. Ei huolenpitoa ole tarjolla sen paremmin parisuhteessa kuin muuallakaan.

Surullista, että sinulla on tuollainen kokemus, mutta se ei kuitenkaan pidä paikkansa. Missään ja mistään en ole niin paljon huolenpitoa ja rakkautta saanut kuin parisuhteessani. Myös ensimmäinen poikaystäväni oli ikäisekseen uskomattoman empaattinen, juuri löysin ja luin hänen kirjeensä, jotka olin täysin unohtanut. Tämä siitä huolimatta, ettemme edes seurustelleet enää. En ollut muistanut, että hän kirjoitti mulle kirjeitä vielä muutaman vuoden.

Ei tuon takia kannat olla surullinen. En kaipaa mitään erityistä huolenpitoa. Parisuhde minulla on ja saa siitä sen mitä tarvitsen. Arjen jakamista ja myös vastuiden jakamista, vanhemmuuden jakamista (huolenpitoa en sitä koe), seksiä, yhdessä tekemistä, keskusteluja jne.

Minä näen sen luottamuspulana muihin, puolisoonkin, minkä takia voit jäädä ilman monia hyviä asioita, joita muuten saisit. Uskallus asettua toisen kanssa olemaan sellaisena kuin on, haavoittuvana ja avuttomana ei ole järkevää kaikkien kanssa, mutta sen tunnistaminen kuka ansaitsee luottamuksen ei ole kaikille helppoa. Tämä on kiinni hyvin pitkälti saadun hoivan laadusta vauvana, mutta asiaa voi myös työstää psykoterapiassa. 

Jos ihminen murtuu ihan täysin punnitaan se onko lähellä ihmisiä, jotka ottavat kopin. Sen takia tämä on hyvin träkeä asia mielestäni. Jos ei luota kenenkään, se kertoo, että ei ole kykyä tunnistaa toisissa niitä, joista olisi avuksi, vaan välttelee sentyyppistä lähestymistä ja pyrkii pärjäämään yksin. 

Luottamus ei parisuhteessakaan ole ihan yksinkertainen asia. Kun luottaa itseensä ei tarvitse liikaa luottaa siihen puolisonsa. Luottamus on ihan kunnossa myös parisuhteessani joten senkään vuoksi ei ole tarvetta olla surullinen.

Luottamus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen asia, siis psykodynaamisena ilmiönä.

Luottamus on minusta aika tärkeä teema parisuhteessa, koska kyse on kiinnittymisestä. Sillä ei suinkaan ole kyse siitä pelkästään onko toisesta antamaan luottamusta, kun sitä pitää myös osata ottaa vastaan. 

Perusluottamus ja psyykkinen terveys ovat hyvin läheisesti kytköksissä toisiinsa, sillä puolustusmekanismit luovat vääristyneen systeemin, mikä perustuu epäluottamukseen sekä itseen että muihin. Toisaalta puolustusmekanismit suojaavat psyykeä hajoamiselta, mikä ei ole vain symbolista, vaan voi johtaa psyykkiseen sairastuminen, jopa psykoosiin. Noin vain vääristynyttä systeemiä ei voi poistaa, koska kyse on luonteenmudostusprosessista.

Toisaalta kyse on myös ihmisen henkisestä ja älyllisestä kapasiteetista, mitä kyllä nimitetään myös resilienssiksi. Lähes kaikki kokevat traumoja ja traumaattisia tapahtumia, mutta toisen osaavat jäsennellä niitä paremmin lankeamatta mustavalkoiseen tyypittelyyn (naiset/miehet ovat hirviöitä tms. - yleistäminenhän on yksi puolustusmekanismeista) tai pystyvät persoonallisuutensa voimin analysoimaan erilaisia pelkojaan ja niiden realistisuutta. Tämä ominaisuus auttaa arvioimaan sitä miten paljon johonkuhun voi luottaa tai missä asioissa häneen voi luottaa. Esimerkiksi luottamuksen pettäminen on tässä mielessä tärkeä oppimiskokemus.

Niin noh... Olen nainen ja olen joskus aikoinani seurustellut hetken miehen kanssa, jonka puolella en vaan voinut olla asioissa, koska oli ihan käsittämättömän idiootti ja vastarannan kiiski joissain asioissa. Moni asia oli ihan itsestään selvyyksiä ja lähes jokainen normaalilla järjellä varustettu aikuinen ajattelee/tekee juuri niin, PAITSI tämä mies, joka halusi tehdä juuri päinvastaisesti. En tiedä oletko ap luonteeltasi sellainen valittaja, joka ajaa vaan omaa asiaa eikä yhtään ajattele muita? Toki osa esimerkeistäsi oli sellaisia, että sinä oli oikeassa, mutta ihan varmasti on niitä muitakin juttuja...

Luottamusta tai sen tarvetta parisuhteessa voi myös olla liikaa. Lapsi voi kokeilla nostaako aikuinen hänet pystyyn yhä uudelleen ja uudelleen kun lapsi kaatuu. Aikuisten välisessä suhteessa sitä ei välttämättä kannata kokeilla ensin täytyy yrittää pystyyn itse ja pyytää apua sitten kun sitä tarvitsee.

Kyllä on. Hän on minun kuninkaani, minä hänen kuningattarensa.

Parasta on ollut antaa aikuiselle tyttärelle esimerkki siitä, ettei tyydy yhtään vähempään.

Kyllä on, jos parisuhteessa on miehinen mies ja naisellinen nainen. Kaksi uraohjusta tyyppillisesti kadehtivat toisiaan ja töksäyttelevät toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Luottamusta tai sen tarvetta parisuhteessa voi myös olla liikaa. Lapsi voi kokeilla nostaako aikuinen hänet pystyyn yhä uudelleen ja uudelleen kun lapsi kaatuu. Aikuisten välisessä suhteessa sitä ei välttämättä kannata kokeilla ensin täytyy yrittää pystyyn itse ja pyytää apua sitten kun sitä tarvitsee.

Miksi? Olen aina kiinnostunut kohdista missä jotain "täytyy" tehdä eli siinä on silloin jokin opittu tärkeä uskomus takana.

Eihän mitään "täydy" sen kummemmin tehdä, tilannekohtaisen toiminnan vapaus viestii minulle sitä, että päätökset lähtevät kulloisestakin tilanteesta ja siihen osallisista ihmisistä, ei mistään uskomuksesta (jotka usein ovat aikansa eläneitä, peräisin jostain epäterveellisestä tilanteesta, ihmisestä jne.).

Onko mies siis vain sinua kohtaan tuollainen? Entä, kun äitinsä on napit vastakkain vaikka isänsä kanssa, niin ottaako aina isän puolen?

Ap on joku tyypillinen mielensä pahoittaja ja nurisija, joka nyt vaan kertoi esimerkkeinä asioita, joissa kaikki täällä olisi hänen puolellaan.

Ei nyt tarvitse niin helläkään olla, mutta loukata tai satuttaa ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä löytyy sellaisia, jos nainen ymmärtää myös olla lojaali.

Toki kerrot mitä tämä lojaalius kohdallasi tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottamusta tai sen tarvetta parisuhteessa voi myös olla liikaa. Lapsi voi kokeilla nostaako aikuinen hänet pystyyn yhä uudelleen ja uudelleen kun lapsi kaatuu. Aikuisten välisessä suhteessa sitä ei välttämättä kannata kokeilla ensin täytyy yrittää pystyyn itse ja pyytää apua sitten kun sitä tarvitsee.

Miksi? Olen aina kiinnostunut kohdista missä jotain "täytyy" tehdä eli siinä on silloin jokin opittu tärkeä uskomus takana.

Eihän mitään "täydy" sen kummemmin tehdä, tilannekohtaisen toiminnan vapaus viestii minulle sitä, että päätökset lähtevät kulloisestakin tilanteesta ja siihen osallisista ihmisistä, ei mistään uskomuksesta (jotka usein ovat aikansa eläneitä, peräisin jostain epäterveellisestä tilanteesta, ihmisestä jne.).

Täällä muuten tosi usein on kysymyksiä ja vastauksia, missä lähdetään siitä että on olemassa jokin itsestäänselvä sääntö ko. tilanteeseen (esimerkiksi tämä aloitus), mikä on ihan mielenkiintoinen pohdinta, mutta toisaalta on selvää, että kysyjä ei anna neutraalia tilannekuvaa ja toisaalta se, että mitä kukakin vastaa antaa hänestä tiettyä luonnekuvaa, kun vasatuksia lukee.

Oikea tilannekuva on tärkeä minusta siksi, että toimii kulloisenkin tilanteen mukaan (realismi) eikä polje jossain vanhassa suossa itseään ehkä syvemmälle. Muut voivat tuossa auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Hän on minun kuninkaani, minä hänen kuningattarensa.

Parasta on ollut antaa aikuiselle tyttärelle esimerkki siitä, ettei tyydy yhtään vähempään.

Ajattelen ihan samoin. Ja aikuinen tytär on osoittanut omaavansa hyvän miesmaun eli kyllä se toimii.

Miksi ihmeessä puolison pitäisi olla kaikessa samaa mieltä puolisonsa kanssa? Äitini on riidoissa sekä oman että isän suvun kanssa kuten myös naapureiden.

Haluaa käsittää kaiken aina negatiivisen kautta. Diagnoosina harhaluuloisuushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottamusta tai sen tarvetta parisuhteessa voi myös olla liikaa. Lapsi voi kokeilla nostaako aikuinen hänet pystyyn yhä uudelleen ja uudelleen kun lapsi kaatuu. Aikuisten välisessä suhteessa sitä ei välttämättä kannata kokeilla ensin täytyy yrittää pystyyn itse ja pyytää apua sitten kun sitä tarvitsee.

Miksi? Olen aina kiinnostunut kohdista missä jotain "täytyy" tehdä eli siinä on silloin jokin opittu tärkeä uskomus takana.

Eihän mitään "täydy" sen kummemmin tehdä, tilannekohtaisen toiminnan vapaus viestii minulle sitä, että päätökset lähtevät kulloisestakin tilanteesta ja siihen osallisista ihmisistä, ei mistään uskomuksesta (jotka usein ovat aikansa eläneitä, peräisin jostain epäterveellisestä tilanteesta, ihmisestä jne.).

Täytyy jos haluaa pystyyn, muuten ei ole mikään pakko. Aina sitä joka nostaa pystyyn ei aikuisella ihmisellä ole ja vaikka olisikin se kyllä ennen pitkää kyllästyy nostamaan jos näkee että toisella ei ole edes mitään halua yrittää itse.

En ole sm henkinen kirjoitti:

Ei nyt tarvitse niin helläkään olla, mutta loukata tai satuttaa ei saa.

Ihmissuhteissa aina tulee myös loukatuksi. Pääsääntöisesti ne johtuu väärinymmärryksestä. Kaikissa ihmissuhteussa tarvitaan myös anteeksiantoa. Ilman sitä ei voi olla myöskään luottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottamusta tai sen tarvetta parisuhteessa voi myös olla liikaa. Lapsi voi kokeilla nostaako aikuinen hänet pystyyn yhä uudelleen ja uudelleen kun lapsi kaatuu. Aikuisten välisessä suhteessa sitä ei välttämättä kannata kokeilla ensin täytyy yrittää pystyyn itse ja pyytää apua sitten kun sitä tarvitsee.

Miksi? Olen aina kiinnostunut kohdista missä jotain "täytyy" tehdä eli siinä on silloin jokin opittu tärkeä uskomus takana.

Eihän mitään "täydy" sen kummemmin tehdä, tilannekohtaisen toiminnan vapaus viestii minulle sitä, että päätökset lähtevät kulloisestakin tilanteesta ja siihen osallisista ihmisistä, ei mistään uskomuksesta (jotka usein ovat aikansa eläneitä, peräisin jostain epäterveellisestä tilanteesta, ihmisestä jne.).

Täytyy jos haluaa pystyyn, muuten ei ole mikään pakko. Aina sitä joka nostaa pystyyn ei aikuisella ihmisellä ole ja vaikka olisikin se kyllä ennen pitkää kyllästyy nostamaan jos näkee että toisella ei ole edes mitään halua yrittää itse.

Ilmeisesti arvomaailmassasi on tärkeää tehdä asioita itsenäisesti ja apua nousemiseen pyytävä vertautuu jollain tavoin avuttomaan lapseen (ks. eka viesti).

Minä taas ajattelen sen aivan luonnolliseksi refleksiksi, että ojennan käden joko päästäkseni pystyyn tai autttaakseni kaverin ylös. En pidä minään itseisarvona, että pitäisi ensin yrittää yksin, vaan päinvastoin ajattelen, että usein se pitkittää pystyyn pääsemistä. Minä siis näen avun antamisen sekä omana että toisen etuna, koska muiden vaikeuksiin paneutuminen tuo myös itselle paljon tietoa ja eräänlaista pääomaa.

Sekin on totta, ettei auttajaa aina ole. Silloinkin on etua siitä, että on auttanut ja saanut apua, koska se tarjoaa kokemusperäistä tietoa monenlaisiin "kaatumisiin". On sanottu, että suomalaisiin on iskostettu yksin pärjäämiseen ja itsenäisyyden idea, mikä ehkä on kehittynyt tilanteista, missä todella on ollut kokemus, ettei ole ketään johon luottaa. Kuten tapahtui sodassa, joka on hyvin lähellä historiassa. Vain itseen voi luottaa, mutta jos sekin pettää, ei ole mitään jäljellä.

Jos itse aiheutat ongelmasi niin älä vaadi mieheltä pelastusta vaan hoida itse omat sotkusi. Tämä olisi aitoa tasa-arvoa joka ei naisille kelpaa

Vierailija kirjoitti:

Jos itse aiheutat ongelmasi niin älä vaadi mieheltä pelastusta vaan hoida itse omat sotkusi. Tämä olisi aitoa tasa-arvoa joka ei naisille kelpaa

Näitä tämän tyyppisiä vastauksia kun lukee, toivoisi, että tunnetaidot, ihmissuhdetaidot ja parisuhdetaidot olisivat pakollisia perusopetukseen kuuluvia asioita. Kansakunnan yleinen hyvinvointi paranisi heittämällä.  Suomalainen kulttuuriperintö on todella ankea ja vinoon kasvanut. 

Henkisesti kypsät miehet ovat juuri tuollaisia.