Onko sellaisia miehiä jotka pitää hellästi huolta, välttää loukkaamasta

Ei tietenkään ole, koska miehet muodostavat yhden yhteisen joukon, joka toimii joka tilanteessa Kansainvälisen Miesten Konferenssin määrittämällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottamusta tai sen tarvetta parisuhteessa voi myös olla liikaa. Lapsi voi kokeilla nostaako aikuinen hänet pystyyn yhä uudelleen ja uudelleen kun lapsi kaatuu. Aikuisten välisessä suhteessa sitä ei välttämättä kannata kokeilla ensin täytyy yrittää pystyyn itse ja pyytää apua sitten kun sitä tarvitsee.

Miksi? Olen aina kiinnostunut kohdista missä jotain "täytyy" tehdä eli siinä on silloin jokin opittu tärkeä uskomus takana.

Eihän mitään "täydy" sen kummemmin tehdä, tilannekohtaisen toiminnan vapaus viestii minulle sitä, että päätökset lähtevät kulloisestakin tilanteesta ja siihen osallisista ihmisistä, ei mistään uskomuksesta (jotka usein ovat aikansa eläneitä, peräisin jostain epäterveellisestä tilanteesta, ihmisestä jne.).

Täytyy jos haluaa pystyyn, muuten ei ole mikään pakko. Aina sitä joka nostaa pystyyn ei aikuisella ihmisellä ole ja vaikka olisikin se kyllä ennen pitkää kyllästyy nostamaan jos näkee että toisella ei ole edes mitään halua yrittää itse.

Ilmeisesti arvomaailmassasi on tärkeää tehdä asioita itsenäisesti ja apua nousemiseen pyytävä vertautuu jollain tavoin avuttomaan lapseen (ks. eka viesti).

Minä taas ajattelen sen aivan luonnolliseksi refleksiksi, että ojennan käden joko päästäkseni pystyyn tai autttaakseni kaverin ylös. En pidä minään itseisarvona, että pitäisi ensin yrittää yksin, vaan päinvastoin ajattelen, että usein se pitkittää pystyyn pääsemistä. Minä siis näen avun antamisen sekä omana että toisen etuna, koska muiden vaikeuksiin paneutuminen tuo myös itselle paljon tietoa ja eräänlaista pääomaa.

Sekin on totta, ettei auttajaa aina ole. Silloinkin on etua siitä, että on auttanut ja saanut apua, koska se tarjoaa kokemusperäistä tietoa monenlaisiin "kaatumisiin". On sanottu, että suomalaisiin on iskostettu yksin pärjäämiseen ja itsenäisyyden idea, mikä ehkä on kehittynyt tilanteista, missä todella on ollut kokemus, ettei ole ketään johon luottaa. Kuten tapahtui sodassa, joka on hyvin lähellä historiassa. Vain itseen voi luottaa, mutta jos sekin pettää, ei ole mitään jäljellä.

Vastuu itsestä ja itseluottamus ei estä tekemästä yhteistyötä. Pikemminkin se on onnistuneen yhteistyön edellytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse aiheutat ongelmasi niin älä vaadi mieheltä pelastusta vaan hoida itse omat sotkusi. Tämä olisi aitoa tasa-arvoa joka ei naisille kelpaa

Näitä tämän tyyppisiä vastauksia kun lukee, toivoisi, että tunnetaidot, ihmissuhdetaidot ja parisuhdetaidot olisivat pakollisia perusopetukseen kuuluvia asioita. Kansakunnan yleinen hyvinvointi paranisi heittämällä.  Suomalainen kulttuuriperintö on todella ankea ja vinoon kasvanut. 

Aina löytyy tekosyitä joilla naiset vaatii miehiltä asioita tekemättä itse mitään. Kantakaa itse vastuu teoistanne alkääkä vaatiko muilta ongelmien ratkaisua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse aiheutat ongelmasi niin älä vaadi mieheltä pelastusta vaan hoida itse omat sotkusi. Tämä olisi aitoa tasa-arvoa joka ei naisille kelpaa

Näitä tämän tyyppisiä vastauksia kun lukee, toivoisi, että tunnetaidot, ihmissuhdetaidot ja parisuhdetaidot olisivat pakollisia perusopetukseen kuuluvia asioita. Kansakunnan yleinen hyvinvointi paranisi heittämällä.  Suomalainen kulttuuriperintö on todella ankea ja vinoon kasvanut. 

Aina löytyy tekosyitä joilla naiset vaatii miehiltä asioita tekemättä itse mitään. Kantakaa itse vastuu teoistanne alkääkä vaatiko muilta ongelmien ratkaisua

Ihan sama mulle, jos sulla on noin paha olla. Tietysti toivoisin sinullekin sitä samaa onnellisuutta ja hyvää oloa, jota itsekin kannnan sisälläni. Mutta minä en voi sitä sinulle antaa, sinun pitää itse löytää se tai jatkaa tuota karaistua katkeron elämääsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottamusta tai sen tarvetta parisuhteessa voi myös olla liikaa. Lapsi voi kokeilla nostaako aikuinen hänet pystyyn yhä uudelleen ja uudelleen kun lapsi kaatuu. Aikuisten välisessä suhteessa sitä ei välttämättä kannata kokeilla ensin täytyy yrittää pystyyn itse ja pyytää apua sitten kun sitä tarvitsee.

Miksi? Olen aina kiinnostunut kohdista missä jotain "täytyy" tehdä eli siinä on silloin jokin opittu tärkeä uskomus takana.

Eihän mitään "täydy" sen kummemmin tehdä, tilannekohtaisen toiminnan vapaus viestii minulle sitä, että päätökset lähtevät kulloisestakin tilanteesta ja siihen osallisista ihmisistä, ei mistään uskomuksesta (jotka usein ovat aikansa eläneitä, peräisin jostain epäterveellisestä tilanteesta, ihmisestä jne.).

Täytyy jos haluaa pystyyn, muuten ei ole mikään pakko. Aina sitä joka nostaa pystyyn ei aikuisella ihmisellä ole ja vaikka olisikin se kyllä ennen pitkää kyllästyy nostamaan jos näkee että toisella ei ole edes mitään halua yrittää itse.

Ilmeisesti arvomaailmassasi on tärkeää tehdä asioita itsenäisesti ja apua nousemiseen pyytävä vertautuu jollain tavoin avuttomaan lapseen (ks. eka viesti).

Minä taas ajattelen sen aivan luonnolliseksi refleksiksi, että ojennan käden joko päästäkseni pystyyn tai autttaakseni kaverin ylös. En pidä minään itseisarvona, että pitäisi ensin yrittää yksin, vaan päinvastoin ajattelen, että usein se pitkittää pystyyn pääsemistä. Minä siis näen avun antamisen sekä omana että toisen etuna, koska muiden vaikeuksiin paneutuminen tuo myös itselle paljon tietoa ja eräänlaista pääomaa.

Sekin on totta, ettei auttajaa aina ole. Silloinkin on etua siitä, että on auttanut ja saanut apua, koska se tarjoaa kokemusperäistä tietoa monenlaisiin "kaatumisiin". On sanottu, että suomalaisiin on iskostettu yksin pärjäämiseen ja itsenäisyyden idea, mikä ehkä on kehittynyt tilanteista, missä todella on ollut kokemus, ettei ole ketään johon luottaa. Kuten tapahtui sodassa, joka on hyvin lähellä historiassa. Vain itseen voi luottaa, mutta jos sekin pettää, ei ole mitään jäljellä.

Vastuu itsestä ja itseluottamus ei estä tekemästä yhteistyötä. Pikemminkin se on onnistuneen yhteistyön edellytys.

Nimenomaan. Avun pyytäminen on yhteistyötä ja luottamuksen osoitus. Ei kaikilta apua edes pyydetä, koska ei tunneta riittävästi luottamusta. Siitäkin on kyse, kun mietitään näitä juttuja, kyvystä arvioida kulloinkin tilanne realistisesti. Ja kokemus karttuu tekemällä, ei vetäytymällä kontaktista. Kokemuksen hankkiminen on myös jännittävää, koska ihmiset ovat yllättäviä, joskus hyvällä ja joskus huonolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse aiheutat ongelmasi niin älä vaadi mieheltä pelastusta vaan hoida itse omat sotkusi. Tämä olisi aitoa tasa-arvoa joka ei naisille kelpaa

Näitä tämän tyyppisiä vastauksia kun lukee, toivoisi, että tunnetaidot, ihmissuhdetaidot ja parisuhdetaidot olisivat pakollisia perusopetukseen kuuluvia asioita. Kansakunnan yleinen hyvinvointi paranisi heittämällä.  Suomalainen kulttuuriperintö on todella ankea ja vinoon kasvanut. 

Aina löytyy tekosyitä joilla naiset vaatii miehiltä asioita tekemättä itse mitään. Kantakaa itse vastuu teoistanne alkääkä vaatiko muilta ongelmien ratkaisua

Huolenpito (aloituksen aihe) ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että ratkaistaisiin ongelmia toisen puolesta. Ei myöskään sitä, että vastuu tekemisistä kiellettäisiin.

Monesti miehet osoittavat huolenpitoa siten, että esittävät jonkun tietyn ratkaisuehdotuksen. Sitä pidetään miehisenä tapana osoittaa huolenpitoa, mutta itse en ole sitä mieltä, että noin välttämättä olisi. Se pikemminkin on harjoituksen puutetta, kasvatuksen syytä, ettei ole työkaluja ja kokemusta toisen tukena olemisesta.

Hyvin pitkälti näen tämän asian paitsi varhaisen vuorovaikutuksen seurannaisvaikutuksina niin myös kokemusperäisen oppimisen tuloksena. Eli harjoittelemalla oppii miten muiden tuen tarpeeseen vastataan niin että siitä on hyötyä. Joskus riittää läsnäolo, ojennettu käsi, mutta usein tarvitaan vähän enemmän paneutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse aiheutat ongelmasi niin älä vaadi mieheltä pelastusta vaan hoida itse omat sotkusi. Tämä olisi aitoa tasa-arvoa joka ei naisille kelpaa

Näitä tämän tyyppisiä vastauksia kun lukee, toivoisi, että tunnetaidot, ihmissuhdetaidot ja parisuhdetaidot olisivat pakollisia perusopetukseen kuuluvia asioita. Kansakunnan yleinen hyvinvointi paranisi heittämällä.  Suomalainen kulttuuriperintö on todella ankea ja vinoon kasvanut. 

Aina löytyy tekosyitä joilla naiset vaatii miehiltä asioita tekemättä itse mitään. Kantakaa itse vastuu teoistanne alkääkä vaatiko muilta ongelmien ratkaisua

Huolenpito (aloituksen aihe) ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että ratkaistaisiin ongelmia toisen puolesta. Ei myöskään sitä, että vastuu tekemisistä kiellettäisiin.

Monesti miehet osoittavat huolenpitoa siten, että esittävät jonkun tietyn ratkaisuehdotuksen. Sitä pidetään miehisenä tapana osoittaa huolenpitoa, mutta itse en ole sitä mieltä, että noin välttämättä olisi. Se pikemminkin on harjoituksen puutetta, kasvatuksen syytä, ettei ole työkaluja ja kokemusta toisen tukena olemisesta.

Hyvin pitkälti näen tämän asian paitsi varhaisen vuorovaikutuksen seurannaisvaikutuksina niin myös kokemusperäisen oppimisen tuloksena. Eli harjoittelemalla oppii miten muiden tuen tarpeeseen vastataan niin että siitä on hyötyä. Joskus riittää läsnäolo, ojennettu käsi, mutta usein tarvitaan vähän enemmän paneutumista.

Meidän uskonnollisessa yhteisössä on tapaamisia miehille ja naisille, joissa käsitellään avioliiton parantamiseen liittyviä asioita. Miehet olivat käsitelleet tätä aihetta - miten nainen haluaa emotionaalista tukea purkautuessaan jostain asiasta. Nainen EI HALUA saada käytännön ratkaisua ongelmaansa vaan ihan vaan kokea, että mies on siinä vierellä ja tukee ja ymmärtää. Jostain syystä miehelle kuitenkin usein nousee ensimmäiseksi mieleen, että paras apu olisi tarjota jokin käytännön ratkaisu ja näin asia olisi hoidettu ja naista tuettu.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse aiheutat ongelmasi niin älä vaadi mieheltä pelastusta vaan hoida itse omat sotkusi. Tämä olisi aitoa tasa-arvoa joka ei naisille kelpaa

Näitä tämän tyyppisiä vastauksia kun lukee, toivoisi, että tunnetaidot, ihmissuhdetaidot ja parisuhdetaidot olisivat pakollisia perusopetukseen kuuluvia asioita. Kansakunnan yleinen hyvinvointi paranisi heittämällä.  Suomalainen kulttuuriperintö on todella ankea ja vinoon kasvanut. 

Aina löytyy tekosyitä joilla naiset vaatii miehiltä asioita tekemättä itse mitään. Kantakaa itse vastuu teoistanne alkääkä vaatiko muilta ongelmien ratkaisua

Huolenpito (aloituksen aihe) ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että ratkaistaisiin ongelmia toisen puolesta. Ei myöskään sitä, että vastuu tekemisistä kiellettäisiin.

Monesti miehet osoittavat huolenpitoa siten, että esittävät jonkun tietyn ratkaisuehdotuksen. Sitä pidetään miehisenä tapana osoittaa huolenpitoa, mutta itse en ole sitä mieltä, että noin välttämättä olisi. Se pikemminkin on harjoituksen puutetta, kasvatuksen syytä, ettei ole työkaluja ja kokemusta toisen tukena olemisesta.

Hyvin pitkälti näen tämän asian paitsi varhaisen vuorovaikutuksen seurannaisvaikutuksina niin myös kokemusperäisen oppimisen tuloksena. Eli harjoittelemalla oppii miten muiden tuen tarpeeseen vastataan niin että siitä on hyötyä. Joskus riittää läsnäolo, ojennettu käsi, mutta usein tarvitaan vähän enemmän paneutumista.

Lisään vielä tähän korjaten, että miehinen ratkaisuehdotus on ihan briljantti, jos sen takana on tietoa ja kokemusta sekä empatiaa. Se ruuvaa asiat paikoilleen selkeästi eikä sen välttämättä tarvitse olla muodoltaan ja tyyliltään empaattinen, vaan se voi olla myös herättelevä ja miedosti tai humoristisesti tölväisevä. 

Palstalla näkee näitä usein eli annetaan hyvin yksiselitteinen mielipide tai neuvo, jossa kaikki näkevät olevan olennaisen. Mutta itse ap saattaa kieltäytyä totuudesta niin kuin ihminen kieltäytyy usein lääkkeestä, joka parantaisi perussairauden ja tyytyy lääkitsemään mielialaa erilaisilla puolustusmekanismeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse aiheutat ongelmasi niin älä vaadi mieheltä pelastusta vaan hoida itse omat sotkusi. Tämä olisi aitoa tasa-arvoa joka ei naisille kelpaa

Näitä tämän tyyppisiä vastauksia kun lukee, toivoisi, että tunnetaidot, ihmissuhdetaidot ja parisuhdetaidot olisivat pakollisia perusopetukseen kuuluvia asioita. Kansakunnan yleinen hyvinvointi paranisi heittämällä.  Suomalainen kulttuuriperintö on todella ankea ja vinoon kasvanut. 

Aina löytyy tekosyitä joilla naiset vaatii miehiltä asioita tekemättä itse mitään. Kantakaa itse vastuu teoistanne alkääkä vaatiko muilta ongelmien ratkaisua

Huolenpito (aloituksen aihe) ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että ratkaistaisiin ongelmia toisen puolesta. Ei myöskään sitä, että vastuu tekemisistä kiellettäisiin.

Monesti miehet osoittavat huolenpitoa siten, että esittävät jonkun tietyn ratkaisuehdotuksen. Sitä pidetään miehisenä tapana osoittaa huolenpitoa, mutta itse en ole sitä mieltä, että noin välttämättä olisi. Se pikemminkin on harjoituksen puutetta, kasvatuksen syytä, ettei ole työkaluja ja kokemusta toisen tukena olemisesta.

Hyvin pitkälti näen tämän asian paitsi varhaisen vuorovaikutuksen seurannaisvaikutuksina niin myös kokemusperäisen oppimisen tuloksena. Eli harjoittelemalla oppii miten muiden tuen tarpeeseen vastataan niin että siitä on hyötyä. Joskus riittää läsnäolo, ojennettu käsi, mutta usein tarvitaan vähän enemmän paneutumista.

Meidän uskonnollisessa yhteisössä on tapaamisia miehille ja naisille, joissa käsitellään avioliiton parantamiseen liittyviä asioita. Miehet olivat käsitelleet tätä aihetta - miten nainen haluaa emotionaalista tukea purkautuessaan jostain asiasta. Nainen EI HALUA saada käytännön ratkaisua ongelmaansa vaan ihan vaan kokea, että mies on siinä vierellä ja tukee ja ymmärtää. Jostain syystä miehelle kuitenkin usein nousee ensimmäiseksi mieleen, että paras apu olisi tarjota jokin käytännön ratkaisu ja näin asia olisi hoidettu ja naista tuettu.  

Niinhän usein sanotaan, ettei nainen halua käytännön ratkaisua eikä hän haluakaan sellaista, missä hänen asiaansa ei ole edes ymmärretty oikein. 

Tuossa jo korjasinkin ajatustani sikäli, että jos tilannearvio on oikea, niin ratkaisuesitys voi olla hyväkin keino, vaikka sitä ei heti hyväksyttäisi. Mutta ratkaisuja ei voi ottaa ohjekirjasta (siitä "pitäisi"- ohjekirjasta), vaan kulloisestakin tilanteesta, eli vaatii neuvojalta aika paljon. Senkin tietämistä mitä kukin sietää. Ja parisuhdeasiat ovat tietysti vielä luku erikseen, koska siinä on kaksi kilpailevaa käsitystä mistä on kyse.

Mulla on tuollainen ihana mies, kävi tuuri ja sain sellaisen jo ensimmäiseksi seurustelusuhteeksi. Tästä en luovu <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse aiheutat ongelmasi niin älä vaadi mieheltä pelastusta vaan hoida itse omat sotkusi. Tämä olisi aitoa tasa-arvoa joka ei naisille kelpaa

Näitä tämän tyyppisiä vastauksia kun lukee, toivoisi, että tunnetaidot, ihmissuhdetaidot ja parisuhdetaidot olisivat pakollisia perusopetukseen kuuluvia asioita. Kansakunnan yleinen hyvinvointi paranisi heittämällä.  Suomalainen kulttuuriperintö on todella ankea ja vinoon kasvanut. 

Aina löytyy tekosyitä joilla naiset vaatii miehiltä asioita tekemättä itse mitään. Kantakaa itse vastuu teoistanne alkääkä vaatiko muilta ongelmien ratkaisua

Huolenpito (aloituksen aihe) ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että ratkaistaisiin ongelmia toisen puolesta. Ei myöskään sitä, että vastuu tekemisistä kiellettäisiin.

Monesti miehet osoittavat huolenpitoa siten, että esittävät jonkun tietyn ratkaisuehdotuksen. Sitä pidetään miehisenä tapana osoittaa huolenpitoa, mutta itse en ole sitä mieltä, että noin välttämättä olisi. Se pikemminkin on harjoituksen puutetta, kasvatuksen syytä, ettei ole työkaluja ja kokemusta toisen tukena olemisesta.

Hyvin pitkälti näen tämän asian paitsi varhaisen vuorovaikutuksen seurannaisvaikutuksina niin myös kokemusperäisen oppimisen tuloksena. Eli harjoittelemalla oppii miten muiden tuen tarpeeseen vastataan niin että siitä on hyötyä. Joskus riittää läsnäolo, ojennettu käsi, mutta usein tarvitaan vähän enemmän paneutumista.

Meidän uskonnollisessa yhteisössä on tapaamisia miehille ja naisille, joissa käsitellään avioliiton parantamiseen liittyviä asioita. Miehet olivat käsitelleet tätä aihetta - miten nainen haluaa emotionaalista tukea purkautuessaan jostain asiasta. Nainen EI HALUA saada käytännön ratkaisua ongelmaansa vaan ihan vaan kokea, että mies on siinä vierellä ja tukee ja ymmärtää. Jostain syystä miehelle kuitenkin usein nousee ensimmäiseksi mieleen, että paras apu olisi tarjota jokin käytännön ratkaisu ja näin asia olisi hoidettu ja naista tuettu.  

Niinhän usein sanotaan, ettei nainen halua käytännön ratkaisua eikä hän haluakaan sellaista, missä hänen asiaansa ei ole edes ymmärretty oikein. 

Tuossa jo korjasinkin ajatustani sikäli, että jos tilannearvio on oikea, niin ratkaisuesitys voi olla hyväkin keino, vaikka sitä ei heti hyväksyttäisi. Mutta ratkaisuja ei voi ottaa ohjekirjasta (siitä "pitäisi"- ohjekirjasta), vaan kulloisestakin tilanteesta, eli vaatii neuvojalta aika paljon. Senkin tietämistä mitä kukin sietää. Ja parisuhdeasiat ovat tietysti vielä luku erikseen, koska siinä on kaksi kilpailevaa käsitystä mistä on kyse.

Oikeastaan pitää sanoa ihminen, koska ei mieskään halua jotain mitä tahansa random ratkaisuehdotusta omaan tärkeään asiaansa. 

Noista miesten keskinäisistä ratkaisuehdotuksistahan on tehty paljon komediaa (Solsidan, Luottomies), jossa kaverilta tulee kaikkea muuta kuin briljantti toimintasuunnitelma ongelmaan.

Kyllä niitä on. Tosin yhtä vähän kuin tuollaisia naisiakin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä on. Tosin yhtä vähän kuin tuollaisia naisiakin.

Väittäisin, että naisia on enemmän, koska 

1. naisten testosteronitasot ovat merkittävästi alhaisemmat

2. naisilla on enemmän hoivaviettiä

3. miehissä on enemmän välttelevästi kiintyneitä kuin naisissa

Miksi ihmeessä olisin minkään muunlaisen miehen kanssa parisuhteessa?

Kyllä näitä nimittäin on. Kukaan ei ole täydellinen ja kaikki tekee virheitä mutta on niitäki paljon, joilla nämä hyvät ominaisuudet ovat hallitsevia piirteitä. Muut voi jättää sitten itsekseen pohdiskelemaan käytöstään.

Kyllähän näitä pers häröisen naisen pillin mukaan tanssivia miehenvätyksiä on olemassa. Yleensä vaan joutuvat vankilaan kun nainen keksinyt vähän jotain tuhdimpaa. Vaikka eksän tap pa misen mihin vaatinut nyksän apua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän näitä pers häröisen naisen pillin mukaan tanssivia miehenvätyksiä on olemassa. Yleensä vaan joutuvat vankilaan kun nainen keksinyt vähän jotain tuhdimpaa. Vaikka eksän tap pa misen mihin vaatinut nyksän apua.

Riittikö lukutaitosi avauksen lukemiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän näitä pers häröisen naisen pillin mukaan tanssivia miehenvätyksiä on olemassa. Yleensä vaan joutuvat vankilaan kun nainen keksinyt vähän jotain tuhdimpaa. Vaikka eksän tap pa misen mihin vaatinut nyksän apua.

Riittikö lukutaitosi avauksen lukemiseen?

Riitti paremmin kuin omasi. Tuoakka on selvästi joku nihilisti joka kalastelee täällä sympatiaa tuommoisilla naisten yleisesti inhoamilla jutuilla kuin anoppi. Vuokranantaja-keissi tuo selvästi esiin lakia ja järjestystä halveksivan luonteenlaadun. Siitä sitten voikin jatkaa syvempiin vesiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joudut tilanteisiin, jossa sinun puoliasi pitää pitää? Lapseksi jäänyt aikuinen?

No jos nyt vaikka anoppi vaatii että sinne pitää mennä jouluna, niin mies puolustaa äitiään eikä osoita ymmärrystä minulle ja sille että määräily ei ole ok.

Vuokranantaja laittoi viestiä 8.20 että tulen klo 9 käymään, minua asia ärsytti koska mitään sellaista ei todellakaan ollut sovittu. Purin pahaa mieltä asiasta ja oletin saavani mieheltä tukea vaikkapa että ymmärrän että ärsyttää.

Sen sijaan mies kertoi minulle kuinka minun pitää ymmärtää Vuokranantajaa. Vaikkei pidä kun lakikin sanoo että pari viikkoa etukäteen pitäisi Vuokranantajan ilmoittaa tulostaan kellonaikoineen ja arvioitune kestoineeen jne.

Ja silloinkin sopia asia vuokralaisen kanssa yhdessä jos mahdollista. Hätätilanteet asia erikseen, sellaisesta ei ollut kuitenkaan kyse.

Aina jos joku ihminen kohtelee minua huonosti tai ärsyttää jostain syystä, niin mies asettuu sen toisen puolelle.

Silloinkin kun veli kuristi minua, no ei se varmaan ilman syytä kuristanut. Mitään hyväksyttävää syytä kuristaa ketään ihmistä ei ole olemassakaan!

Ei ole yhtään normaalia. Yleensä pariskunta on yksikkö ja toistensa puolella pääosin.

Mun ex oli juuri tuollainen. Aina kun jotain tapahtui mulle, hän puolusti sitä toista, e koskaan minua. Pahinta oli että hän oli mammanpoika ja äitinsä kohteli minua törkeästi, niin tämä vellihousu asettui aina äitinsä puolelle. On syystäkin ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joudut tilanteisiin, jossa sinun puoliasi pitää pitää? Lapseksi jäänyt aikuinen?

No jos nyt vaikka anoppi vaatii että sinne pitää mennä jouluna, niin mies puolustaa äitiään eikä osoita ymmärrystä minulle ja sille että määräily ei ole ok.

Vuokranantaja laittoi viestiä 8.20 että tulen klo 9 käymään, minua asia ärsytti koska mitään sellaista ei todellakaan ollut sovittu. Purin pahaa mieltä asiasta ja oletin saavani mieheltä tukea vaikkapa että ymmärrän että ärsyttää.

Sen sijaan mies kertoi minulle kuinka minun pitää ymmärtää Vuokranantajaa. Vaikkei pidä kun lakikin sanoo että pari viikkoa etukäteen pitäisi Vuokranantajan ilmoittaa tulostaan kellonaikoineen ja arvioitune kestoineeen jne.

Ja silloinkin sopia asia vuokralaisen kanssa yhdessä jos mahdollista. Hätätilanteet asia erikseen, sellaisesta ei ollut kuitenkaan kyse.

Aina jos joku ihminen kohtelee minua huonosti tai ärsyttää jostain syystä, niin mies asettuu sen toisen puolelle.

Silloinkin kun veli kuristi minua, no ei se varmaan ilman syytä kuristanut. Mitään hyväksyttävää syytä kuristaa ketään ihmistä ei ole olemassakaan!

Ei ole yhtään normaalia. Yleensä pariskunta on yksikkö ja toistensa puolella pääosin.

Mun ex oli juuri tuollainen. Aina kun jotain tapahtui mulle, hän puolusti sitä toista, e koskaan minua. Pahinta oli että hän oli mammanpoika ja äitinsä kohteli minua törkeästi, niin tämä vellihousu asettui aina äitinsä puolelle. On syystäkin ex.

Tuosta oli luku kirjassa Tunnelukot parisuhteessa. Että kun puoliso onkin jäänyt kiinnittyneeksi johonkin toiseen henkilöön kuin omaan kumppaniinsa. Ja usein se on äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joudut tilanteisiin, jossa sinun puoliasi pitää pitää? Lapseksi jäänyt aikuinen?

No jos nyt vaikka anoppi vaatii että sinne pitää mennä jouluna, niin mies puolustaa äitiään eikä osoita ymmärrystä minulle ja sille että määräily ei ole ok.

Vuokranantaja laittoi viestiä 8.20 että tulen klo 9 käymään, minua asia ärsytti koska mitään sellaista ei todellakaan ollut sovittu. Purin pahaa mieltä asiasta ja oletin saavani mieheltä tukea vaikkapa että ymmärrän että ärsyttää.

Sen sijaan mies kertoi minulle kuinka minun pitää ymmärtää Vuokranantajaa. Vaikkei pidä kun lakikin sanoo että pari viikkoa etukäteen pitäisi Vuokranantajan ilmoittaa tulostaan kellonaikoineen ja arvioitune kestoineeen jne.

Ja silloinkin sopia asia vuokralaisen kanssa yhdessä jos mahdollista. Hätätilanteet asia erikseen, sellaisesta ei ollut kuitenkaan kyse.

Aina jos joku ihminen kohtelee minua huonosti tai ärsyttää jostain syystä, niin mies asettuu sen toisen puolelle.

Silloinkin kun veli kuristi minua, no ei se varmaan ilman syytä kuristanut. Mitään hyväksyttävää syytä kuristaa ketään ihmistä ei ole olemassakaan!

Ei ole yhtään normaalia. Yleensä pariskunta on yksikkö ja toistensa puolella pääosin.

Mun äiti oli tuollainen, ja on vieläkin. Kaikki oli aina minun syytäni, ja jos joku teki minua kohtaan väärin, niin äitini yritti aina kaivaa syytä väärintekoon minusta. Tämän takia jätin kertomatta 14-vuotiaana siitä että isolla porukalla toteutetun ulkomaanreissun aikana yksi mukana ollesita n. 50v miehistä lähenteli minua, ja ahdisteli seksuaalisesti. Se nimittäin oli niin kova paikka etten olisi kestänyt kuulla äidiltäni selostuksia miten minä varmaan itseäni tyrkytin hänelle, ja seikkaperäisiä ajatelmia siitä mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin ettei näin olisi käynyt. Lopuksi olisi tullut vielä haukut siitä miten kehtaan vietellä naimisissaolevia miehiä.

Itse en siedä puolisolta mitään muuta kuin puolustamistani ja puolellani oloa, tai on helkkari irti. Puolustan aina ja ikuisesti kaikkia niitä läheisiä joiden näen tulleen väärinkohdelluiksi. Sen sijaan mitään itkumankunaa en kuuntele, tai jos aivan selkeästi on omaa syytä. Silloinkin olen toki tukena, mutta en puolusta väärin perustein, enkä vajavaisilla tiedoilla ketään. 

Ennen kaikkea puolustani miestäni, toki en häntäkään perusteetta, tai silloin kun hän on itse syylinen. Silloinkin olen tietenkin tukena. Että ymmärrän hyvin ap:n närkästyksen, koska itse en siedä yhtään kertaa sitä että minua ei puolusteta, vaikka osaan tehdä sen itsekin.

Nuorista miehistä tuollaisia viattomia voi vielä löytyä, vanhemmista naiset ovat moiset haavekuvat karistaneet.