Tyttö lopetti yhteydenpidon

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:36"]

Te siis pakotitte lapsen valikomaan yliopiston taidealan sijasta? Kuinka tyhmä vanhemman täytyy olla, että pakottaa lapsen hylkäämään rakastamansa alan? Ja vain rahan takia? Autoitte rahallisesti kympillä kuussa vai?

Taidat olla provo. 

[/quote]

Ei ollut enää kiinnostunut alasta vaikka haki sinne. Onneksi ei kun taide ei elätä. Ei päässyt sisään mutta pääsi yliopistoon. Autettiin kyllä ja annettiin useampi satanen muutamassa kuukaudessa. Ap

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:34"]

Luulen että et oo antanut hänelle tarpeeksi tilaa ja rauhaa. Puutut kaikkeen etkä ymmärrä et tyttö on jo aikuinen. Omasta mielestä rakastavat ja tukevat vanhemmat voivat olla todella raskaita ja jopa ahdistaa. Miten oot puhunut hänen ystävistään tai poikaystävästä? Ootko yrittäny hyvää tarkottamalla puuttua hänen tulevaisuudensuunnitelmiin? Ootko voinu huomaamatta mollata? Mieti miten oot käyttäytynyt ja voisko olla tässä syy? Tää vaan liippaa niin läheltä omaa äitisuhdetta niin siksi näitä luettelen.

[/quote]

Oli ihan tytön oma valinta lähteä uudelle alalle. Poikaystävä on hyvä mutta on alalla jolla ei tule työllistymään. Tyttö ei paljoa ole pitänyt yhteyttä kavereihinsa eikä kukaan muu lähtenyt yliopistoon. En ole mollannut lastani. Ap

Anna tyttösi olla. 28-vuotias on selkeästi ilmoittanut, että ei halua olla yhteydessä ja et tätä toivetta pysty kunnioittamaan. Eiköhän tiedä itse mikä on parasta. Ei ehkä halua loukata sua kertomalla oikeaa syytä varsinkaan, jos et ole kysynyt.

Joskus tarvitaan pidempi ero...sitten lapsi usein palaa takaisn. Tarvitsee nyt sen oman.

voithan puhua siitä,  hänelle, mitä sinä koet ja tunnet.

sanomasi...siinä palkka niistä autamisista...kuulostaa minusta epäreilulta. Ei o,e ollut pakko auttaa. Ja palkkion toiivossako olet auttanut?

Oma lapsi.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:51"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:34"]

Luulen että et oo antanut hänelle tarpeeksi tilaa ja rauhaa. Puutut kaikkeen etkä ymmärrä et tyttö on jo aikuinen. Omasta mielestä rakastavat ja tukevat vanhemmat voivat olla todella raskaita ja jopa ahdistaa. Miten oot puhunut hänen ystävistään tai poikaystävästä? Ootko yrittäny hyvää tarkottamalla puuttua hänen tulevaisuudensuunnitelmiin? Ootko voinu huomaamatta mollata? Mieti miten oot käyttäytynyt ja voisko olla tässä syy? Tää vaan liippaa niin läheltä omaa äitisuhdetta niin siksi näitä luettelen.

[/quote]

Oli ihan tytön oma valinta lähteä uudelle alalle. Poikaystävä on hyvä mutta on alalla jolla ei tule työllistymään. Tyttö ei paljoa ole pitänyt yhteyttä kavereihinsa eikä kukaan muu lähtenyt yliopistoon. En ole mollannut lastani. Ap

[/quote]Ei kyllä ole mitenkään hyväksyttävää kommentoida poikaystävän työllistymistä ainakaan tytölle suoraan. Itsekseen on tosin luonnollista pohtia asiaa.

Kuulostaa ihan mun tilanteelta :D Lopetin yhteydenpidon vanhempiini kuin seinään, kun tajusin miten pahasti vanhemmat tuhosivat itsetuntoni. Olin pienestä asti ujo ja lopulta ahdistuin ja masennuin, mutta vanhempien kanssa ei voinut puhua mistään, antoivat vaan syyttää itseäni pahasta olosta.

Tutulta kuulostaa kans tuo että taidealat on "haihattelua", onneksi olkoon AP, olet täysi juntti. Ehkä tyttäresi haaveena oli opiskella jotain luovaa alaa ja nyt sinun takiasi päätyi ammattiin, jota ei edes halunnut. Juuri tuohon huonot vanhemmat sortuvat, lasta kannustetaan vain niihin asioihin joista vanhemmat pitävät, kaikki muu on turhaa haihattelua ja väärät mielipiteet tyrmätään.

Mullekin on vanhemmat syytäneet rahaa vielä aikuisena, mutta se ei paljoa auta kun olen vihdoinkin ymmärtänyt miten surkea suhde vanhempiini on aina ollut. En jaksa pitää yllä mitään näennäisiä välejä ja mennä jouluna leikkimään perhettä, kun en ole pitkään aikaan pystynyt tuntemaan vanhempiani kohtaan muuta kuin halveksuntaa.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:01"]

En osaa sen enempää avata. Ollaan aina tuettu koulunkäyntiä, ammattivalintoja ja yritetty olla ja tukea rahallisestikin mutta tässä oli kiitos siitä kun olisi tarvinnut apua. Ap

[/quote]

Sinun käsityksesi äidin ja tyttären suhteesta on siis lähinnä auttamista puolin ja toisin. Voiko olla että suhteenne on pohjimmiltaan ollut aina etäinen ja velvoitteisiin perustuva? Selväksi tuli se, että olet tukenut tytärtäsi opiskelu-, työ- ja raha-asioissa, mutta onko hän saanut sinulta henkilökohtaisempaa tukea ja rakkautta? Koet selvästi panostaneesi paljon tyttäresi elämään ja ehkä tytär on kokenut joutuvansa tekemään asioita sinun mieliksesi antamasi tuen vastineeksi.