Totuus työnhakijoista

Vierailija kirjoitti:

Työvoimapula on ihan työnantajien omassa päässä vain. Töihin halukkaita riittää, kunhan työpaikan asiat on kunnossa.

Koulutusta vaativilla aloilla ei ole hakijoita, kaikki pätevät ovat jo töissä ja laki määrittää koulutusvaatimuksen. 

Menkää töihin.

Kyllähän ihmisten pitää pärjätä palkalla jolla ei tule toimeen kun osakkaat vaativat osinkoja. Miksi yritysten pitää saada maksimaalinen voitto kohtuullisen siasta kun työläisiäkin vaaditaan tulemaan toimeen minimaalisilla tuloilla?

Nuorena olisin halunnut töitä mutta en heti päässyt koska ei ollut työkokemusta. Nyt minulla on relevanttia työkokemusta 20 vuotta mutta en enää haluaisi töitä. Olen nähnyt ja kokenut jo liikaakin. Olen kyyninen ja loppuun palanut. Ei kiitos.

Tottakai jos kysytte jotain palkkatoiveita, niin siihen pannaan se tietysti aina yläkanttiin, kun ette ilmoita itse että mikä on palkkataso, enkä minä voi työnhakijana tietää minkälaista palkkaa on odotettavissa, enkä halua liian halvalla tehdä ja sitten työn alkaessa todeta, että minähän teen polkuhinnalla töitä verrattuna työkavereihin, eli ihan oman kieroutenne tulosta on nuo palkkatoiveet. Joten olkaa työnantajat avoimempia sen teidän palkkauksen suhteen.

Työläiset on aina liian kalliita ja työnantajat saa aina liian vähän

Mistä sitä kokemusta saa, jos ei koskaan saa sitä ekaa paikkaa? Jos on koulutus ja muuta tukevaa kokemusta, miksei voisi saada paikkaa? Onhan kuitenkin koeaika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun kokemusta on yli 25 vuotta niin sitten ei pääse edes haastatteluun koska kokemusta (lue ikää) on liikaa.

Ei päde ainakaan meidän työpaikkaan.

Olette sitten se toinen valtakunnassa jos tuo pitää paikkansa. En tosin tiedä kuka se toinen on, mutta tuskin tuollaisia on kahta enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työvoimapula on ihan työnantajien omassa päässä vain. Töihin halukkaita riittää, kunhan työpaikan asiat on kunnossa.

Koulutusta vaativilla aloilla ei ole hakijoita, kaikki pätevät ovat jo töissä ja laki määrittää koulutusvaatimuksen. 

Ei laki määritä vaan vakuutusyhtiöt ja omistajat

Valivalivali kirjoitti:

Menkää töihin.

Ota sinä lääkkeesi ja muista käydä sossun luukulla ensi viikolla.

Totuus työnantajista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö.

Itse olen korkeakoulutettu ja minulla on pitkä ja monipuolinen työkokemus. Nyt olen työtön, kun työpaikka meni konkkaan, enkä kelpaa edes kympin tunti - tehdastyöhön firmaan, joka valittaa jatkuvasti työvoimapulaa ja mainostaa että heillä perehdytetään työhön niin, ettei aiempaa kokemusta alasta tarvita. Varmaan on helppo arvata, että olen päälle viisikymppinen.

Tuossa on sellainen monitahoisempi ongelma. Itse en yleensä ota töihin ylipätevää. Syy ei ole iässä, syy on sitoutumisessa. Rekrytointiprosessi on niin raskas, puhumattakaan perehdytyksestä, etten halua alkaa samaan urakkaan parin kuukauden päästä kun valittu henkilö löytääkin osaamistaan vastaavan työtehtävän muualta. Yrityksemme työntekijöiden keski-ikä on poikkeuksellisen korkea pitkien työurien vuoksi, joten näitä korvausrekryjä tulee usein jo eläköitymisten vuoksi. Ikäsyrjinnästä ei siis ole kyse.

Kuinka väärässä voitkaan olla! Kuvitteletko oikeasti, että se ylikoulutettu hakisi alemman tason työpaikkaa jos tosta vaan saisi koulutustaan tai kokemustaan vastaavan paikan??

Mietipä seuraavalla kerralla asiaa henkilön motivaation kautta: voi olla, että henkilö on erittäin motivoiitunut lähes mihin tahansa työhön ja jos on sopiva elämäntilanne saattaisi hyvinkin viihtyä esim. tehdastyössä.

t.nimim. korkeakoulutus, 15 vuotta eläkeikään, menisin mielelläni vaikka Lidliin täyttämään hyllyjä (jos huolittaisiin).

Näitä ongelmia syntyy vain silloin, kun työnhakijalle ei kerrota totuutta työstä.

On tosiaan paljon tilanteita, joissa ylipätevä haluaa tulla suorittavaan työhön. Työnantaja saa siitä hyvän työntekijän, esim. ei esimiestyöt olleetkaan yhtään hohdokkaita ja tahtoo takaisin riviasiantuntijaksi ja hakee sellaista paikkaa.

Liian usein on käynyt niin, että tarjottava työ kuvattiin mielenkiintoiseksi, haastavaksi ja vastuulliseksi ja siihen saatiin hyvä ja kokenut tekijä. Totuus työstä onkin jotain sihteeritasoista näppäilyä ja kun ottaa varovasti esille, että kaipaisi vähän haastavampaa tekemistä, sellaista ei järjestetä. Siitä seuraa se koeaikapurku puolin tai toisin, mutta vika ei tosiaankaan ole työntekijässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös 50 kymppinen. Tein pitkän ajan unelmatyötäni. Rakastin työtäni. Siihen kuului paljon matkustelua, perhetilanteen vuoksi jouduin sen lopettamaan. Haluan tehdä edelleen työtä. Mieluusti lähellä asuinpaikkaa perhetilanteen vuoksi. Haluan kunnolliset työolot ja sellaisen palkan millä pärjää. Haluan myös että minua ja panostani arvostetaan. Minulla on muutamia huonoja kokemuksia tullut tässä ja olen ajatellut, että tätäkö tämä nykyajan työelämä sitten on. Olin pitkään samassa työpaikassa ja sinne hain vuonna 2002. Eli paljon on muuttunut kyllä tässä ajassa. Ilmeisesti elin onnelassa kun oli tämä vakituinen työ ja en tiennyt tästä kaikesta paskasta mitä nykyään on. No nyt tämä paska on osunut omiinkiin silmiin, kuulin siitä vain muilta aiemmin. Jotain on tehtävä, ei tämä voi näin jatkua. Ihmisten työoloja on parannettava ja palkka paremmaksi, johtaminen on surkeaa monissa paikoissa, tätä ihmettelen myös. Onko näihin johtopaikkoihin päästy suhteilla vai mistä on kyse. Ihmisiä ei johdeta pelolla vaan ihan jollain muulla.

"50 kymppinen" tarkoittaa 500-vuotiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö.

Itse olen korkeakoulutettu ja minulla on pitkä ja monipuolinen työkokemus. Nyt olen työtön, kun työpaikka meni konkkaan, enkä kelpaa edes kympin tunti - tehdastyöhön firmaan, joka valittaa jatkuvasti työvoimapulaa ja mainostaa että heillä perehdytetään työhön niin, ettei aiempaa kokemusta alasta tarvita. Varmaan on helppo arvata, että olen päälle viisikymppinen.

Tuossa on sellainen monitahoisempi ongelma. Itse en yleensä ota töihin ylipätevää. Syy ei ole iässä, syy on sitoutumisessa. Rekrytointiprosessi on niin raskas, puhumattakaan perehdytyksestä, etten halua alkaa samaan urakkaan parin kuukauden päästä kun valittu henkilö löytääkin osaamistaan vastaavan työtehtävän muualta. Yrityksemme työntekijöiden keski-ikä on poikkeuksellisen korkea pitkien työurien vuoksi, joten näitä korvausrekryjä tulee usein jo eläköitymisten vuoksi. Ikäsyrjinnästä ei siis ole kyse.

Kuinka väärässä voitkaan olla! Kuvitteletko oikeasti, että se ylikoulutettu hakisi alemman tason työpaikkaa jos tosta vaan saisi koulutustaan tai kokemustaan vastaavan paikan??

Mietipä seuraavalla kerralla asiaa henkilön motivaation kautta: voi olla, että henkilö on erittäin motivoiitunut lähes mihin tahansa työhön ja jos on sopiva elämäntilanne saattaisi hyvinkin viihtyä esim. tehdastyössä.

t.nimim. korkeakoulutus, 15 vuotta eläkeikään, menisin mielelläni vaikka Lidliin täyttämään hyllyjä (jos huolittaisiin).

Näitä ongelmia syntyy vain silloin, kun työnhakijalle ei kerrota totuutta työstä.

On tosiaan paljon tilanteita, joissa ylipätevä haluaa tulla suorittavaan työhön. Työnantaja saa siitä hyvän työntekijän, esim. ei esimiestyöt olleetkaan yhtään hohdokkaita ja tahtoo takaisin riviasiantuntijaksi ja hakee sellaista paikkaa.

Liian usein on käynyt niin, että tarjottava työ kuvattiin mielenkiintoiseksi, haastavaksi ja vastuulliseksi ja siihen saatiin hyvä ja kokenut tekijä. Totuus työstä onkin jotain sihteeritasoista näppäilyä ja kun ottaa varovasti esille, että kaipaisi vähän haastavampaa tekemistä, sellaista ei järjestetä. Siitä seuraa se koeaikapurku puolin tai toisin, mutta vika ei tosiaankaan ole työntekijässä.

Se voi olla valtakysymys. Joku muu haluaakin päättää niistä tärkeistä ja mielekkäistä asioista. Pätevä uusi työntekijä jää avustavaan rooliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun kokemusta on yli 25 vuotta niin sitten ei pääse edes haastatteluun koska kokemusta (lue ikää) on liikaa.

Ei päde ainakaan meidän työpaikkaan.

Eiköhän se päde, sitä vaan ei voi sanoa ääneen.

Oma kohtainen kokemus on se, että kun täytin 50 v ja olin vielä silloin töissä niin nolla (0) kutsua haastatteluun vaikka olin hakenut täysin vastaaviin tehtäviin naapurifirmaan. Nyt kun ikää on lähes 60v ja työtön niin ennen aikaiseen eläkeputkeen mentiin niin että heilatti, ai niin eläkeputkihan taidettiin poistaa kun on sitä työvoimapulaaaaaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö.

Itse olen korkeakoulutettu ja minulla on pitkä ja monipuolinen työkokemus. Nyt olen työtön, kun työpaikka meni konkkaan, enkä kelpaa edes kympin tunti - tehdastyöhön firmaan, joka valittaa jatkuvasti työvoimapulaa ja mainostaa että heillä perehdytetään työhön niin, ettei aiempaa kokemusta alasta tarvita. Varmaan on helppo arvata, että olen päälle viisikymppinen.

Tuossa on sellainen monitahoisempi ongelma. Itse en yleensä ota töihin ylipätevää. Syy ei ole iässä, syy on sitoutumisessa. Rekrytointiprosessi on niin raskas, puhumattakaan perehdytyksestä, etten halua alkaa samaan urakkaan parin kuukauden päästä kun valittu henkilö löytääkin osaamistaan vastaavan työtehtävän muualta. Yrityksemme työntekijöiden keski-ikä on poikkeuksellisen korkea pitkien työurien vuoksi, joten näitä korvausrekryjä tulee usein jo eläköitymisten vuoksi. Ikäsyrjinnästä ei siis ole kyse.

No just. Jätänkö koulutuksen ja suurimman osan työkokemuksesta pois cv:stä?

Eläkkeellekään en pääse. Mitä siis teen, kun en "osaamistani vastaavaa" työtäkään saa? Minulle kelpaisi se tehdastyö, ei ole enää mitään kunnianhimoa uralla etenemiseen, kunhan olisi järkevä työ. Miten sen saisi työnantajan kalloon?

toivottavasti olet työhön hakiessasi vähän ystävällisempi ja yhteistyökykyisempi kuin viestissäsi edellä. Hakemuksessasi sinun pitäisi koittaa jollain lailla tuoda esille sellainen sisäinen motivaatio hakeutua siihen työhön, josta ei toiselle osapuolelle tule sellainen käsitys, että haet mitä vaan, koska työkkäri pakottaa hakemaan tai koska nyt juuri ei muutakaan ole. Esim jos joku kertoisi alanvaihtohalusta tai tilanteesta, jossa haluaa vaikka vaihtaa vähemmän kuormittavaan työhön, vaikuttaisi se varmasti valintapäätökseen.

Ethän itsekään ottaisi vastaan työpaikkaa joka tarjottaisi sinulle siihen saakka kunnes "parempi ehdokas löytyy"?

Ja naamallakos niitä töitä tehdään...

Vierailija kirjoitti:

Olen myös 50 kymppinen. Tein pitkän ajan unelmatyötäni. Rakastin työtäni. Siihen kuului paljon matkustelua, perhetilanteen vuoksi jouduin sen lopettamaan. Haluan tehdä edelleen työtä. Mieluusti lähellä asuinpaikkaa perhetilanteen vuoksi. Haluan kunnolliset työolot ja sellaisen palkan millä pärjää. Haluan myös että minua ja panostani arvostetaan. Minulla on muutamia huonoja kokemuksia tullut tässä ja olen ajatellut, että tätäkö tämä nykyajan työelämä sitten on. Olin pitkään samassa työpaikassa ja sinne hain vuonna 2002. Eli paljon on muuttunut kyllä tässä ajassa. Ilmeisesti elin onnelassa kun oli tämä vakituinen työ ja en tiennyt tästä kaikesta paskasta mitä nykyään on. No nyt tämä paska on osunut omiinkiin silmiin, kuulin siitä vain muilta aiemmin. Jotain on tehtävä, ei tämä voi näin jatkua. Ihmisten työoloja on parannettava ja palkka paremmaksi, johtaminen on surkeaa monissa paikoissa, tätä ihmettelen myös. Onko näihin johtopaikkoihin päästy suhteilla vai mistä on kyse. Ihmisiä ei johdeta pelolla vaan ihan jollain muulla.

Johtajalla on aina itselläänkin johtaja. Etenkin keskitason johtajat kyllä hyvi tietävät ongelmat ja sen kuinka niitä tulisi lähteä korjaamaan, mutta eivät saa yläpuolelta; rahaa, resurssia, päätäntävaltaa. Johdon päätöksiä ja ratkaisuja joutuu odottamaan joka porras tolkuttoman kauan, joka aika selitellään, lupaillaan ja sinnitellään jotenkin. Päätöksen tultua ylemmästä johdosta on se usein käytännöstä vieraantunut. Säästötavoitteet ja fiskaaliset tuloksethan ne siellä taustalla ohjaa huonoon johtamiseen.

Moni yksityisyrittäjä jyrrää kotonaan koneillaan,käy välil jossain keikalla.Eivät palkkaa ketään.Pääylväänä olen TJ..voi helvetti.Niin pihiä kitsoa toimintaa että.Sitten roikutetaan kortistossa vajaakuntoiset.Lääkäri sanoo ei ei eläkkeelle.Pyörätuolillako sokeena mitä työtä luulette löytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö.

Itse olen korkeakoulutettu ja minulla on pitkä ja monipuolinen työkokemus. Nyt olen työtön, kun työpaikka meni konkkaan, enkä kelpaa edes kympin tunti - tehdastyöhön firmaan, joka valittaa jatkuvasti työvoimapulaa ja mainostaa että heillä perehdytetään työhön niin, ettei aiempaa kokemusta alasta tarvita. Varmaan on helppo arvata, että olen päälle viisikymppinen.

Tuossa on sellainen monitahoisempi ongelma. Itse en yleensä ota töihin ylipätevää. Syy ei ole iässä, syy on sitoutumisessa. Rekrytointiprosessi on niin raskas, puhumattakaan perehdytyksestä, etten halua alkaa samaan urakkaan parin kuukauden päästä kun valittu henkilö löytääkin osaamistaan vastaavan työtehtävän muualta. Yrityksemme työntekijöiden keski-ikä on poikkeuksellisen korkea pitkien työurien vuoksi, joten näitä korvausrekryjä tulee usein jo eläköitymisten vuoksi. Ikäsyrjinnästä ei siis ole kyse.

Kuinka väärässä voitkaan olla! Kuvitteletko oikeasti, että se ylikoulutettu hakisi alemman tason työpaikkaa jos tosta vaan saisi koulutustaan tai kokemustaan vastaavan paikan??

Mietipä seuraavalla kerralla asiaa henkilön motivaation kautta: voi olla, että henkilö on erittäin motivoiitunut lähes mihin tahansa työhön ja jos on sopiva elämäntilanne saattaisi hyvinkin viihtyä esim. tehdastyössä.

t.nimim. korkeakoulutus, 15 vuotta eläkeikään, menisin mielelläni vaikka Lidliin täyttämään hyllyjä (jos huolittaisiin).

Näitä ongelmia syntyy vain silloin, kun työnhakijalle ei kerrota totuutta työstä.

On tosiaan paljon tilanteita, joissa ylipätevä haluaa tulla suorittavaan työhön. Työnantaja saa siitä hyvän työntekijän, esim. ei esimiestyöt olleetkaan yhtään hohdokkaita ja tahtoo takaisin riviasiantuntijaksi ja hakee sellaista paikkaa.

Liian usein on käynyt niin, että tarjottava työ kuvattiin mielenkiintoiseksi, haastavaksi ja vastuulliseksi ja siihen saatiin hyvä ja kokenut tekijä. Totuus työstä onkin jotain sihteeritasoista näppäilyä ja kun ottaa varovasti esille, että kaipaisi vähän haastavampaa tekemistä, sellaista ei järjestetä. Siitä seuraa se koeaikapurku puolin tai toisin, mutta vika ei tosiaankaan ole työntekijässä.

Se voi olla valtakysymys. Joku muu haluaakin päättää niistä tärkeistä ja mielekkäistä asioista. Pätevä uusi työntekijä jää avustavaan rooliin.

Silloin pitää ottaa avustavan tason työntekijä eikä sellaista, jolta vedetään sekä koulutus että vuosien työkokemus vessasta alas.

Työpaikan vaihtaminen on nykypäivänä ihan järjetön riski.