Lue keskustelun säännöt.
Mua häiritsee ne pariskunnat
01.03.2015 |
jotka ovat vuosikausia yhdessä eivätkä tee lapsia. Eläimiä kyllä otetaan ja niiden kanssa harrastetaan ja touhutaan, niistä laitetaan jatkuvasti päivityksiä ja kuvia ja niitä puetaan söpöihin vaatteisiin ja asusteisiin, mutta lapsia ei tehdä. Selkeesti näillä pariskunnilla on kaipuuta sellaiseen, on vakkarityöt ja omakotitalot. Mutta ei lapsia. Näitä mulla on siis tuttavapiirissä paljon.
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:48"]
Mä en sitten millään käsitä ap:n kaltaisia ihmisiä jotka vänkää ja vänkää toisten ihmisten asioista. Mitä ihmettä se kenellekkään kuuluu milloin jotkut tekee / on tekemättä lapsia? Saisit ap auttaa mua käsittämään omaa ajatuksenjuoksuasi, miksi ihmeessä sua kiinnostaa noin kovasti toisten tekemiset? Onko oma elämäsi jotenkin tyhjää kun se toisten elämä niin kiinnostaa?
[/quote]
Ei se kuulukaan mutta saa sitä täällä ihmetellä. Tämähän on anonyymi marina-/ihmettely-/valituspalsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä halunnut lapsia, enkä niitä tee, vaikka se ap:n kaltaisia suunnattomasti ärsyttääkin. Hoh! :D
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:05"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:48"]
Mä en sitten millään käsitä ap:n kaltaisia ihmisiä jotka vänkää ja vänkää toisten ihmisten asioista. Mitä ihmettä se kenellekkään kuuluu milloin jotkut tekee / on tekemättä lapsia? Saisit ap auttaa mua käsittämään omaa ajatuksenjuoksuasi, miksi ihmeessä sua kiinnostaa noin kovasti toisten tekemiset? Onko oma elämäsi jotenkin tyhjää kun se toisten elämä niin kiinnostaa?
[/quote]
Ei se kuulukaan mutta saa sitä täällä ihmetellä. Tämähän on anonyymi marina-/ihmettely-/valituspalsta.
[/quote]
ja en ole ap
Lemmikistä tarvitsee huolehtia maksimissaan sen 20 vuotta. Lapsesta kuolemaansa saakka. Plus, että minun lemmikkini eivät kiukuttele, tee pahojaan ja mekasta niin, että naapurit häiriintyy. Noille ei ole tullut sellaista teini-ikää, ettei saisi enää halailla ja puskea ja osoittaa välittämistä toisesta (kyllä, myös lemmikkieläimet osoittavat kiintymystä omistajaansa).
En koe, että lemmikit ovat minulle jotain lapsen korvikkeita. En pue niitä, en päästä ruokapöytään syömään, sänkyyn ei ole mitään asiaa. Ne vain ovat minun ja mieheni iloksi ja hyviä syitä lähteä ulos sateellakin lenkille. Miehen lapsiluku on tullut aikoinaan täyteen, minä en mitään lapsia koskaan ole halunnutkaan. Enkä halua.
AP, oletko koskaan miettinyt asiaa niin, että kaikki eivät koe lastenhankintaa niin suurena vimmana, vaan sen ajatuksen kypsyttely kestää pitkään?
En ole koskaan ajatellut niin, että isona haluan olla äiti ja saada lapsia. Olen nyt 28v, naimisissa. Tällä hetkellä mietin niin, että joskus olisi kiva ehkä saada lapsia, koska epäilen että alan jossain vaiheessa niitä haluamaan ~ ehkä 4-5v kuluttua. Tällöin ollaan oltu jo reilusti yli 10v yhdessä ja työelämässä ties kuinka kauan. Nyt jo elämä pyörii aikalailla kodin ja töiden ympärillä, sellaista perus rauhaisaa arkea, mitä nyt matkustellaan ja mennään enemmän kuin lapsiperheet yleensä. Mutta siltikään sitä vauvakuumetta ja "haluan olla äiti" tunnetta ei ole herännyt. Pidän elämäntilanteestamme tällaisenaan.
Kuitenkin tällaiset aloitukset, kyselyt, ihmettelyt, päivittelyt, jeesustelut... ne ahdistaa ja suoraan sanottuna vituttaa. Koska olen nainen, minun olisi aina pitänyt haluta äidiksi ja koska en niin tunne, olen itsekäs, teini, haihattelija, "en elä oikeaa elämä" ynnä muuta. Sitä tunnetta kun ei voi pakottaa, ja jos nyt hankkisin lapsen kokisin, että en olisi valmis siihen ja menettäisin nykyisen elämäni, vapauteni. Trust me, olisi paljon helpompaa olla "normaali" ja haluta se lapsi nyt samantien, koska minähän olen vaan haihattelija vaikka sitä oikeaa elämänmerkitystä.
En epäile yhtään, että en rakastaisi lastani, tykkäisi perhe-elämästä tai että olisin paska äiti. Tilanne on kuitenkin se, että en halua sitä lasta ainakaan vielä. En halua olla äiti, vaan haluan elää nyt vielä ihan tätä omaa elämääni, elämääni pariskuntana ja paapoa lemmikkejäni. En ihan tiedä, että mitä minun pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Hankkia se lapsi kuitenkin tai vähintääkin luopua lemmikistäni, koska selvästi hoivaviettiä on?
Mielestäni tilannetta voi verrata vaikka korkeakoulutettuihin uraohjuksiin ja matalapalkka duunareihin. Yhteiskunta ohjaa sinua haluamaan mainetta ja kunniaa, opiskelemaan paljon ja tähtäämään huipulle. Hanki hyvä ura, iso palkka ja kehity siinä jatkuvasti. Mutta entä jos ne tarjoilijan työt on vaan niin mukavia, ja ehkä haluaisit haluta ammatillista kunnianhimoa mutta viihdyt vaan työssäsi jo nyt niin hyvin, ettet halua menettää sitä. Pitäisikö se tarjoilijan kouluttautua väkisin ja siirtyä siihen seuraavaan etappiin, vaikka sitä ei oikeasti haluaisi? Ymmärrätkö pointtini? Toki lasten hankinnassa on se merkittävä ero, että sitä kun ei voi perua ja palata siihen entiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:10"]
AP, oletko koskaan miettinyt asiaa niin, että kaikki eivät koe lastenhankintaa niin suurena vimmana, vaan sen ajatuksen kypsyttely kestää pitkään?
En ole koskaan ajatellut niin, että isona haluan olla äiti ja saada lapsia. Olen nyt 28v, naimisissa. Tällä hetkellä mietin niin, että joskus olisi kiva ehkä saada lapsia, koska epäilen että alan jossain vaiheessa niitä haluamaan ~ ehkä 4-5v kuluttua. Tällöin ollaan oltu jo reilusti yli 10v yhdessä ja työelämässä ties kuinka kauan. Nyt jo elämä pyörii aikalailla kodin ja töiden ympärillä, sellaista perus rauhaisaa arkea, mitä nyt matkustellaan ja mennään enemmän kuin lapsiperheet yleensä. Mutta siltikään sitä vauvakuumetta ja "haluan olla äiti" tunnetta ei ole herännyt. Pidän elämäntilanteestamme tällaisenaan.
Kuitenkin tällaiset aloitukset, kyselyt, ihmettelyt, päivittelyt, jeesustelut... ne ahdistaa ja suoraan sanottuna vituttaa. Koska olen nainen, minun olisi aina pitänyt haluta äidiksi ja koska en niin tunne, olen itsekäs, teini, haihattelija, "en elä oikeaa elämä" ynnä muuta. Sitä tunnetta kun ei voi pakottaa, ja jos nyt hankkisin lapsen kokisin, että en olisi valmis siihen ja menettäisin nykyisen elämäni, vapauteni. Trust me, olisi paljon helpompaa olla "normaali" ja haluta se lapsi nyt samantien, koska minähän olen vaan haihattelija vaikka sitä oikeaa elämänmerkitystä.
En epäile yhtään, että en rakastaisi lastani, tykkäisi perhe-elämästä tai että olisin paska äiti. Tilanne on kuitenkin se, että en halua sitä lasta ainakaan vielä. En halua olla äiti, vaan haluan elää nyt vielä ihan tätä omaa elämääni, elämääni pariskuntana ja paapoa lemmikkejäni. En ihan tiedä, että mitä minun pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Hankkia se lapsi kuitenkin tai vähintääkin luopua lemmikistäni, koska selvästi hoivaviettiä on?
Mielestäni tilannetta voi verrata vaikka korkeakoulutettuihin uraohjuksiin ja matalapalkka duunareihin. Yhteiskunta ohjaa sinua haluamaan mainetta ja kunniaa, opiskelemaan paljon ja tähtäämään huipulle. Hanki hyvä ura, iso palkka ja kehity siinä jatkuvasti. Mutta entä jos ne tarjoilijan työt on vaan niin mukavia, ja ehkä haluaisit haluta ammatillista kunnianhimoa mutta viihdyt vaan työssäsi jo nyt niin hyvin, ettet halua menettää sitä. Pitäisikö se tarjoilijan kouluttautua väkisin ja siirtyä siihen seuraavaan etappiin, vaikka sitä ei oikeasti haluaisi? Ymmärrätkö pointtini? Toki lasten hankinnassa on se merkittävä ero, että sitä kun ei voi perua ja palata siihen entiseen.
[/quote]
Teksti kuin minun sormistani!
Eiköhän taas kerrata muutama fakta:
- Moni haluaa parisuhteen.
- Kaikki eivät halua lapsia.
- Toiset haluavat taas lapsia, mutta ei parisuhdetta
- Jokaisella ihmisellä on vapaus elää omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n vihan tunteet johtunevat siitä, että kun hän näkee onnellisia pariskuntia, jotka elävät hänen silmissään "helppoa elämää", hän joutuu pakostakin kyseenalaistamaan omat valintansa. Lasten hankinnan kyseenalaistaminen siinä vaiheessa kun niitä lapsia on jo tehnyt, herättää ap:ssa niin voimakkaita kielteisiä tunteita (yhteiskuntamme tabu), että ainut tapa käsitellä ne on projisoida ne vihana lapsettomia pariskuntia kohtaan.
Tämän ketjun aloitus on täysin absurdi. AV:ta parhaimmillaan....
Miten ketään voi häiritä toisen ihmisen valinnat, jos ne eivät aiheuta kenellekään mitään haittaa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiran voi aina tappaa jos siihen kyllästyy tao hoito alkaa tuntua työläältä. Lapsi on siinä aina.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:59"]Ap:n vihan tunteet johtunevat siitä, että kun hän näkee onnellisia pariskuntia, jotka elävät hänen silmissään "helppoa elämää", hän joutuu pakostakin kyseenalaistamaan omat valintansa. Lasten hankinnan kyseenalaistaminen siinä vaiheessa kun niitä lapsia on jo tehnyt, herättää ap:ssa niin voimakkaita kielteisiä tunteita (yhteiskuntamme tabu), että ainut tapa käsitellä ne on projisoida ne vihana lapsettomia pariskuntia kohtaan.
[/quote]
Erittäin hyvin analysoitu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:13"]
Koiran voi aina tappaa jos siihen kyllästyy tao hoito alkaa tuntua työläältä. Lapsi on siinä aina.
[/quote]
Näinpä sitä kunnioitetaan muita eläviä olentoja. Ei ihme että maailma on p*ska paikka. Arvoa ei näytä olevan kuin ihmisellä. Sairasta.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:35"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:32"]Moni kärsii lapsettomuudesta [/quote] Mutta kun tiedän näitä pariskuntia paljon! Ap
[/quote]
Jos ne ovat katselleet sinua liian pitkään ja päätelleet, että lastenteko pehmittää pään ja aiheuttaa pakkomielteitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän myös sellaisia tapauksia, että on yllämainitun tapainen tilanne, sitten eroavat, ja uuden kumppanin kanssa tehdään muksu sitten ihan heti. Ovatko nämä väärän ihmisen kanssa yhdessä ja eivät saa eroa aikaiseksi, vai mitä? Ap
Mikä niissä oikeasti häiritsee? Kadutko omaa lapsentekoasi? Miksei ne saisi elää kuten tahtoo, pitääkö kaikkien haluta lapsia? Miksi?
Mikä sua siinä häiritsee??
Se että kaikki ei halua lapsia? Heillä on ehkä elämä hyvää ja täyttä juuri sellaisenaan..ei se sinulta ole pois millään tavalla.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:32"]Mikä niissä oikeasti häiritsee? Kadutko omaa lapsentekoasi? Miksei ne saisi elää kuten tahtoo, pitääkö kaikkien haluta lapsia? Miksi?
[/quote]
En kadu, päinvastoin. Monesti niiden elämä tuntuu siltä, että sieltä puuttuisi jotain. Mun yksi kaveri oli vela vuosikausia, avioliitossaan vaan keskittyivät lemmikkeihin. Tekivät kuitenkin "vanhoilla päivillä" lapsen, joka on nyt heille kaikki kaikessa, antavat jopa lemmikit pois että voisivat keskittyä lapseen täysillä. Niin kävisi varmasti monelle näistä pariskunnista. Ap
Hankipa oma elämä ja anna toisten elää parhaaksi katsomallaan tavalla. Mua häiritsee ihmiset, joita häiritsee toisten elämäntyyli, vaikkei se heille kuulu millään lailla.
Minua ei häiritse toisten ihmisten valinnat. Päinvastoin ihailen ihmisiä, jotka elävät oman näköistään elämää ja vaikkapa päättävät elää lapsettomina kahdestaan. Välttyvät monilta huolilta ja murheilta, turha sitä on kieltää.