Jaksaako nelikymppisenä vielä vauvan yövalvomisia?

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:15"]

45-vuotiaana jaksoin hyvin vauvan kanssa. Tosin nukkui hyvin yönsä jo kahden kuukauden iästä asti.

[/quote]

Miksi tässä on peukkuja alaspäin? Onko se paha asia, että jaksoin?

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:11"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 19:58"]Uskon, että yövalvomisten jaksaminen on ihan muusta kiinni kuin iästä. Jos ajatellaan vuorotyöntekijöitä, niin jotkut jaksaa niitä koko työuransa ja jotkut ei jaksa vuottakaan. [/quote] esim lapseton yövuorolainen voi nukkua työvuoron päätteeksu vaikka 10 tunnin unet jos huvittaa ja levätä vapaapäivinä. Vauvan kanssa se on herättävä vaikka viideltä, oli sitten yöllä nukuttu miten vähän tahansa. Eikä seuraava yö tuo lepoa sekään. p.s jaksaako miehesi yövalvomiset? Tuossa iässä valvominen myös näkyy enemmän

[/quote] Vauvan kanssa voi nukkua pitkin päivää 

[/quote]Ei voi jos on muitakin lapsia(pieniä). Itse sain esikoisen 33vuotiaana ja kuopuksen 39 vuotiaana. Aina kai ne yöheräämiset on rankkoja varsinkin kun ne kestää pitkään ja joutuu heräämään4-5 kertaa yössä. Mutta ei muista,että iällä olisi ollut merkitystä.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:32"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:15"]

45-vuotiaana jaksoin hyvin vauvan kanssa. Tosin nukkui hyvin yönsä jo kahden kuukauden iästä asti.

[/quote]

Miksi tässä on peukkuja alaspäin? Onko se paha asia, että jaksoin?
[/quote]
Koska sinun ei ole tarvinnut valvoa?

Jos ei enää jaksa yöheräämisiä, on aivan liian vanha vanhemmaksi. Jeesus ne yöheräilythän se helpoin osuus vanhemmuudessa on...

Parikymppisenä nukuin kuin teini, eli ihan koko ajan. Koulun jälkeen otin päikkärit ja öisin nukuin helposti 9-10 tuntia. Nyt lähes nelikymppisenä nukun kolme tuntia, valvon 3-4 tuntia ja nukun taas 2-3 tuntia. Tämä on luonnollinen unirytmini ja riittää minulle mainiosti. Voisin hyvin valvoa pienen lapsen kanssa.Tosin emme voi saada lapsia.

Mun unentarve on vain lisääntynyt ikävuosien myötä, pitää mennä aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin virkemä. Kaikki lapset olleet huonoja nukkumaan ensimmisen ikävuoden, heräilyjä ad 10/yössä. En kuvittele enää jaksavani. Ikää nyt 35. Kannattaa oikeasti miettiä.

Olen 41 ja vauva 2kk. Herättää ehkä kerran yössä, vaihdetaan vaipat, syödään ja mennään saman tein takaisin nukkumaan. Ei se nyt niin hankalalta vaikuta, vaikka kokemusta ei ole miten helppoa se nuorempana olisi muka ollut. Tietty se vaikuttaa millainen nukkuja vauva on ja jakaako isä vastuuta hoidossa. Meillä jakaa, vaikka öisin vastuu onkin mulla kun mies käy kumminkin töissä.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 19:12"]

Riippuu varamaan paljon siitä että kuinka hyvä lapsi on nukkumaan.

Itse ainakin huomasin että 24 vuotiaana jaksoi paljon paljon paremmin kuin 29 vuotiaana. Vosin kuvitella että nyt yli 40 vuotiaana se olisi helvetin raskasta. Ikäiseni työkaverit ovat ainakin aivan raatoja kun lapsi on valvottanut.

[/quote] Tuon uskon, siksipä tein lapseni liki kolmekymppisenä ollessain - oli ihan tarpeeksi rankkaa silloinkin, vaikka lapsemme eivät valvottaneet sen enempää kuin mitä vauva-aikana terveet lapset yleensäkin valvottavat yöllisten imetysten kera, ja joskus ohimenevien tautien myötä.   Kaksi lasta kahden vuoden välein riitti ja piisasi, ei kiitos enää kolmannelle, ja oli varmasti mun kohdallani viisasta, en olisi jaksanut enää kolmatta kertaa samaa rundia pikkulasten arkea. Nyt jo lapsemme aikuisia&omillaan, ja ihanaa tää elämä kahden mieheni ja lastemme isän kanssa. Mukavaa tietysti tavata ja nähdä silloin tällöin omia kullanmurusiaan heidän omien puolisoidensa kera, ja tästä eteenpäin vain toivon joskus pääseväni mummukan rooliin.:)

Jaksaa kun on pakko, mutta on huomattavasti väsyneempi kuin 20 vuotta nuorempana. T. lapset 2-, 3- ja 4-kymppisenä saanut

Ei, mutta viiskymppisenä jaksaa.

Olen saanut lapsen viime vuonna, olin 38v. Ja kyllä rankka on nämä yövalvomiset.
Minulla pinta paloi täysin.
Nyt poika täytti vuoden ja nukkuu 10 tuntia yöunet, niin kuin minä hänen kanssa.
Ei tuntuu riittävän. Väsyttää koko ajan.
Kaikkien lisäksi näen taas raskaana.
En kykene edes ajatella, että taas valvotaan.

Sain ensimmäisen 22v ja seuraavan 32v joten sekä elämä ja minä itse olimme muuttuneet. Näin jälkikäteen ajateltuna olin ihan rätti 22v kun halusin elää niin kun oletin että äidit elää..eli kitkin kukkapenkkiä,kasvimaata,tein ruuan aina alusta asti,pyykkiä pesin niin että sitä ei koskaan ollut,ja tein kaiken muunkin mitä mies vaati. Nyt erimiehen kanssa sain tuon nuorimmaisen ja vaikka miehen mukana meille muutti 1hänen lapsistaan ja 2käy "vierailemassa" ,osaan mielestäni hieman rennommin ottaa äidin roolin. Mitä siitä jos kukkapenkissä on rikkaruohoja tai pyykkejä likaisena. Tärkeintä on että lapset saavat huomiota ja isäkin saa välillä viettää aikaa lasten kanssa tai meillä mies myös tekee kotitöitä ihan omasta tahdostaan. Ja siis siihen vastaukseen eli nyt tuntuu että jaksan paremmin yö valvomisetkin kun ei tarvitse kaikkea yksin tehdä.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:17"]

Olen saanut lapsen viime vuonna, olin 38v. Ja kyllä rankka on nämä yövalvomiset. Minulla pinta paloi täysin. Nyt poika täytti vuoden ja nukkuu 10 tuntia yöunet, niin kuin minä hänen kanssa. Ei tuntuu riittävän. Väsyttää koko ajan. Kaikkien lisäksi näen taas raskaana. En kykene edes ajatella, että taas valvotaan.

[/quote]

Ei pahalla, mutta kannattaako lasten hankkiminen jättää niin myöhäiseen ikään, että ei enää jaksa kuten nuoremmat?