Jaksaako nelikymppisenä vielä vauvan yövalvomisia?

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:22"]

Kyllä se elämän mukavuus ja rauhallisuus tulee tärkeäksi näin 37v. En jaksaisi enää vauva-arkea ja sitä hössötystä ja perässä juoksemista. Nyt on kiva kylässäkin vain istua ja katsoa kun ne mammat juoksee taaperoidensa perässä. Omat lapseni 11ja13.

[/quote] Hmmmm.... yhtään tapausta ei tule mieleen, jossa olisin joutunut taaperon perässä juoksemaan.  Minä kun en juokse kenenkään perässä.

Taaperoni on nyt 4v ja itse täytän toukokuussa 46v. t: jo ketjussa vastannut

[/quote]

Sen kyllä huomaa, että tuollaisia mammoja on oikeasti.

Nimim. toissaviikolla kodissamme kävi tällainen mammakaveri, joka istui perseellään, kun lapsensa hyppivät sohvilla ja leippoivat pullamössöt lattiaan ja repivät kissaa hännästä. Olisiko iällä jotain tekemistä, tämäkin oli iäkkäämpi äiti ja ei kai jaksanut oman lapsensa perässä juosta, vaan jättää sen aina toisille.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:16"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:09"] [quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:06"]Ehkä jaksat yöheräilyt, mutta jaksatko teini-iän kun olet lähes 60-vuotias? [/quote]Miksi ei jaksaisi? Ootteko te jotenkin kuolemankielissä ja ennenaikaisesti raihnaisia kun tällaisia kysellään? [/quote]   Vastaa tähän sitten kun olet lähes 60v. [/quote] Mä tunnen monta kuuskymppistä, eikä ne ole toinen jalka haudassa

[/quote]

Minäkin tunnen ja aika moni haaveilee eläkkeelle alle 60v, koska ovat niin väsyneitä ja uupuneita työn ja vaihdevuosien aallokossa. 

[/quote]

Kannattaa pitää itsestään huolta niin jaksaa, eikä ole kuuskymppisenä kehäraakki

[/quote]

Tämä on tätä samaa jankkausta aina. Tosiasia on kuitenkin, että vaikka pitäisi itseään kuinka hyvässä kunnossa ja saisi olla siisteissä sisätöissä, ihmisen elimistö vain vanhenee, rankaan tulee kulumia, vaihdevuodet tuovat muutoksia jaksamiseen, unen laatu muuttuu.

Suomalaiset jäävät eläkkeelle keskimäärin 60 vuotiana, vaikka eläkkeelle voisi jäädä vasta 68 vuotiaana. Eli suurin osa on sairausleläkkeellä, mikä osoittaa, että vaikka kuinka huolehtisit kunnostasi, elimistö rappeutuu.

Toki tähän tulee nyt huutamaan jokainen vanhana lapsensa saanut, että kuolee niitä nuoriakin. Toki kuolee, mutta tilastollisesti nyt vain on fakta, että ihminen vanhenee ja väsyy. Jo pelkästään nykyajan kiihtyvässä työtahdissa on raskasta pysyä mukana. Jos sinulla on yksi kuusikymppinen tuttu, kenellä on teinilapset ja on aivan huippukunnossa, suurin osa kuusikymppisistä on väsyneitä ja heillä on monenlaista sairautta ja vaivaa.

Olen itse sen verran vanhempi ihminen jo, että tuttavapiiriini kuuluu paljon 50v-65v naisia ja (kuten itsekin) huomaan, että väsyy herkemmin, palautuu hitaammin, tarvitsee omaa aikaa ja lepoa enemmän ja monenlaista kolotusta on tullut, mitä ei olisi nuorena kuvitellutkaan.

[/quote]

yleensä se onkin mielentilasta kiinni se vanheneminen. Kun on aikaa valittaa ja marmattaa niin ei ihmekään kun on elämäänsä kyllästynyt ja raihnainen jo kuuskymppisenä.

[/quote]

Ei ne välilevyrappeumat ja lonkkakulumat ja sydäntaudit nyt ihan mielialasta ole kiinni. Vai oletko siitä ihmisiä, jotka syövänkin voittaa pelkällä taisteluasenteella ja tokaisee syöpään kuolleen lapsen haudalla, että se luovutti, eikä sillä ollut taistelumielialaa tarpeeksi.

[/quote]

Mä arvasin, pitäähän tähän vetää kaikki kuolleet ja sun muut vastoinkäymiset. Mitäs jos puhuttaisiin ihan tavallisista kuuskymppisistä? Edelleenkään en tunnista tuota tuttavapiiristä, että kuuskymppiset olisivat kaikki halvauksen partaalla kun elämä on niin rankkaa.

[/quote] Ootko nähnyt yhtäkään kuusikymppistä miestä/naista, jolla ei tukka ole jo harmaantunut? Miehillä etenkin on alkanut moneltakin tukka lähtemään ja pälvi paistamaan ainakin ohimoilta jos ei päälaelta paista jo karvaton keidas, ja vaikka se ei haittaa liikkumista ja muutakaan elämää, mutta on se kuitenkin ihmisen ikääntymiseen liittyvää rapautumista. Toisaalta silmien näkökyky heikkenee monin tavoin, ja ainakin lukunäkö melkoisen varmasti heikentyy jo päälle nelikymppisillä. Onneksi on keksitty lasit ja piilarit, ja jopa nykyisin tiettyjä leikkauksiakin silmien näkökyvyn paranemiseen. Mutta tosiasia on, että ihminen ikääntyessään  ns.kuluu, eikä todellakaan pysy nuoruuden kondiksessaan.  Mielentilahan voi pysyäkin ikääntyessään virkeänä, mutta siihen voi vaikuttaa asennoitumalla elämään ylipäätänsäkin niin, että ei ruoki ajatteluunsa negatiivisuutta. Ei se kylläkään helppoa ole nykyaikana, kun ympäristöään seurailee ja maailmanmenoa.

[/quote]

Miten se harmaa tukka estää omien parikymppisten lasten kanssa elämisen?

[/quote]:DDDDDD mä niin arvasin ton, että tartuit tuohon tukan harmaantumiseen, senpä takia laitoin sen ihan pirullani:DDDD     

Kyllä ne kuules lapset häpeävät, kun isällä/äidillä harmaat hapset ja muiden nuorempina isäksi/äidiksi tulleilla on vielä tukkapehkot tuuheat ja värikin alkuperäinen:)  Kerran luulinkin omien lasteni ollessa alakouluikäisiä vanhempain illassa mukana olleen erään oppilaan harmaahapsikasta miestä oppilaan vaariksi, mut nolotti, että hän olikin oppilaan oma isä. Oli tullut isäksi joskus viiskymppisenä tuolle nassikalleen.

[/quote]

Mä olen se 54v teinin äiti ja mulla on vahvat punertavat (luonnostaan) hiukset joihin on nyt parin vuoden sisällä tullut muutama valkoinen karva. Isäni harmaantui vasta 70+, äitini oli aito blondi kuollessaan 68v:nä. No, ei mua muutenkaan luulla yli 40v:ksi:) Enkä taida edes olla vanhin äiti tyttäreni luokalla. Ja toisaalta - ei nuo muutenkaan huoli meitä enää sinne koululle, oltiin nuoren tai vanhan näköisiä -ehkä sitten ylppäreissä voidaan olla harmaahapsina siellä seuraavan kerran;D

[/quote]

Sulla on sentään jo teini, mulla vasta 8-vuotias. 

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:22"]

Kyllä se elämän mukavuus ja rauhallisuus tulee tärkeäksi näin 37v. En jaksaisi enää vauva-arkea ja sitä hössötystä ja perässä juoksemista. Nyt on kiva kylässäkin vain istua ja katsoa kun ne mammat juoksee taaperoidensa perässä. Omat lapseni 11ja13.

[/quote] Hmmmm.... yhtään tapausta ei tule mieleen, jossa olisin joutunut taaperon perässä juoksemaan.  Minä kun en juokse kenenkään perässä.

Taaperoni on nyt 4v ja itse täytän toukokuussa 46v. t: jo ketjussa vastannut

[/quote]

Sen kyllä huomaa, että tuollaisia mammoja on oikeasti.

Nimim. toissaviikolla kodissamme kävi tällainen mammakaveri, joka istui perseellään, kun lapsensa hyppivät sohvilla ja leippoivat pullamössöt lattiaan ja repivät kissaa hännästä. Olisiko iällä jotain tekemistä, tämäkin oli iäkkäämpi äiti ja ei kai jaksanut oman lapsensa perässä juosta, vaan jättää sen aina toisille.

[/quote] Voi toki olla että tuollaisia ihmisiä on ikään katsomatta. Itse olen kyllä osannut kasvattaa lapseni, kiitos vaan =)

Aaveemmathan pukkaa lapsia vielä lähelle viiskymppisenä, että saa breikin työstä ja pysyy nuorena ja kuuskymppisinä vilettää vielä glittertoppi päällä baarissa ja pistää kannat kattoon..supernaiset, sielunsisaret

No mulla on kokemusta 4 lapsesta.

Kolmesta tytöstä ja yhdestä pojasta.

Hyvin jaksoin yövalvomiset. :-)

Itse täytin helmikuussa 50. ! Lapset täyttää tänä vuonna: 20v, 15v, 12v ja 7v.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:16"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:09"] [quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:06"]Ehkä jaksat yöheräilyt, mutta jaksatko teini-iän kun olet lähes 60-vuotias? [/quote]Miksi ei jaksaisi? Ootteko te jotenkin kuolemankielissä ja ennenaikaisesti raihnaisia kun tällaisia kysellään? [/quote]   Vastaa tähän sitten kun olet lähes 60v. [/quote] Mä tunnen monta kuuskymppistä, eikä ne ole toinen jalka haudassa

[/quote]

Minäkin tunnen ja aika moni haaveilee eläkkeelle alle 60v, koska ovat niin väsyneitä ja uupuneita työn ja vaihdevuosien aallokossa. 

[/quote]

Kannattaa pitää itsestään huolta niin jaksaa, eikä ole kuuskymppisenä kehäraakki

[/quote]

Tämä on tätä samaa jankkausta aina. Tosiasia on kuitenkin, että vaikka pitäisi itseään kuinka hyvässä kunnossa ja saisi olla siisteissä sisätöissä, ihmisen elimistö vain vanhenee, rankaan tulee kulumia, vaihdevuodet tuovat muutoksia jaksamiseen, unen laatu muuttuu.

Suomalaiset jäävät eläkkeelle keskimäärin 60 vuotiana, vaikka eläkkeelle voisi jäädä vasta 68 vuotiaana. Eli suurin osa on sairausleläkkeellä, mikä osoittaa, että vaikka kuinka huolehtisit kunnostasi, elimistö rappeutuu.

Toki tähän tulee nyt huutamaan jokainen vanhana lapsensa saanut, että kuolee niitä nuoriakin. Toki kuolee, mutta tilastollisesti nyt vain on fakta, että ihminen vanhenee ja väsyy. Jo pelkästään nykyajan kiihtyvässä työtahdissa on raskasta pysyä mukana. Jos sinulla on yksi kuusikymppinen tuttu, kenellä on teinilapset ja on aivan huippukunnossa, suurin osa kuusikymppisistä on väsyneitä ja heillä on monenlaista sairautta ja vaivaa.

Olen itse sen verran vanhempi ihminen jo, että tuttavapiiriini kuuluu paljon 50v-65v naisia ja (kuten itsekin) huomaan, että väsyy herkemmin, palautuu hitaammin, tarvitsee omaa aikaa ja lepoa enemmän ja monenlaista kolotusta on tullut, mitä ei olisi nuorena kuvitellutkaan.

[/quote]

yleensä se onkin mielentilasta kiinni se vanheneminen. Kun on aikaa valittaa ja marmattaa niin ei ihmekään kun on elämäänsä kyllästynyt ja raihnainen jo kuuskymppisenä.

[/quote]

Ei ne välilevyrappeumat ja lonkkakulumat ja sydäntaudit nyt ihan mielialasta ole kiinni. Vai oletko siitä ihmisiä, jotka syövänkin voittaa pelkällä taisteluasenteella ja tokaisee syöpään kuolleen lapsen haudalla, että se luovutti, eikä sillä ollut taistelumielialaa tarpeeksi.

[/quote]

Mä arvasin, pitäähän tähän vetää kaikki kuolleet ja sun muut vastoinkäymiset. Mitäs jos puhuttaisiin ihan tavallisista kuuskymppisistä? Edelleenkään en tunnista tuota tuttavapiiristä, että kuuskymppiset olisivat kaikki halvauksen partaalla kun elämä on niin rankkaa.

[/quote] Ootko nähnyt yhtäkään kuusikymppistä miestä/naista, jolla ei tukka ole jo harmaantunut? Miehillä etenkin on alkanut moneltakin tukka lähtemään ja pälvi paistamaan ainakin ohimoilta jos ei päälaelta paista jo karvaton keidas, ja vaikka se ei haittaa liikkumista ja muutakaan elämää, mutta on se kuitenkin ihmisen ikääntymiseen liittyvää rapautumista. Toisaalta silmien näkökyky heikkenee monin tavoin, ja ainakin lukunäkö melkoisen varmasti heikentyy jo päälle nelikymppisillä. Onneksi on keksitty lasit ja piilarit, ja jopa nykyisin tiettyjä leikkauksiakin silmien näkökyvyn paranemiseen. Mutta tosiasia on, että ihminen ikääntyessään  ns.kuluu, eikä todellakaan pysy nuoruuden kondiksessaan.  Mielentilahan voi pysyäkin ikääntyessään virkeänä, mutta siihen voi vaikuttaa asennoitumalla elämään ylipäätänsäkin niin, että ei ruoki ajatteluunsa negatiivisuutta. Ei se kylläkään helppoa ole nykyaikana, kun ympäristöään seurailee ja maailmanmenoa.

[/quote]

Miten se harmaa tukka estää omien parikymppisten lasten kanssa elämisen?

[/quote]:DDDDDD mä niin arvasin ton, että tartuit tuohon tukan harmaantumiseen, senpä takia laitoin sen ihan pirullani:DDDD     

Kyllä ne kuules lapset häpeävät, kun isällä/äidillä harmaat hapset ja muiden nuorempina isäksi/äidiksi tulleilla on vielä tukkapehkot tuuheat ja värikin alkuperäinen:)  Kerran luulinkin omien lasteni ollessa alakouluikäisiä vanhempain illassa mukana olleen erään oppilaan harmaahapsikasta miestä oppilaan vaariksi, mut nolotti, että hän olikin oppilaan oma isä. Oli tullut isäksi joskus viiskymppisenä tuolle nassikalleen.

[/quote]

Mä olen se 54v teinin äiti ja mulla on vahvat punertavat (luonnostaan) hiukset joihin on nyt parin vuoden sisällä tullut muutama valkoinen karva. Isäni harmaantui vasta 70+, äitini oli aito blondi kuollessaan 68v:nä. No, ei mua muutenkaan luulla yli 40v:ksi:) Enkä taida edes olla vanhin äiti tyttäreni luokalla. Ja toisaalta - ei nuo muutenkaan huoli meitä enää sinne koululle, oltiin nuoren tai vanhan näköisiä -ehkä sitten ylppäreissä voidaan olla harmaahapsina siellä seuraavan kerran;D

[/quote

:Donpas sulla vanha teini-ikäinen, heh, että 54 peräti;):))))

Mä en jaksanut, mutta miehellä ei tehnyt heikkoakaan. Kumpikin oli 41-vuotias.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:16"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:09"] [quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:06"]Ehkä jaksat yöheräilyt, mutta jaksatko teini-iän kun olet lähes 60-vuotias? [/quote]Miksi ei jaksaisi? Ootteko te jotenkin kuolemankielissä ja ennenaikaisesti raihnaisia kun tällaisia kysellään? [/quote]   Vastaa tähän sitten kun olet lähes 60v. [/quote] Mä tunnen monta kuuskymppistä, eikä ne ole toinen jalka haudassa

[/quote]

Minäkin tunnen ja aika moni haaveilee eläkkeelle alle 60v, koska ovat niin väsyneitä ja uupuneita työn ja vaihdevuosien aallokossa. 

[/quote]

Kannattaa pitää itsestään huolta niin jaksaa, eikä ole kuuskymppisenä kehäraakki

[/quote]

Tämä on tätä samaa jankkausta aina. Tosiasia on kuitenkin, että vaikka pitäisi itseään kuinka hyvässä kunnossa ja saisi olla siisteissä sisätöissä, ihmisen elimistö vain vanhenee, rankaan tulee kulumia, vaihdevuodet tuovat muutoksia jaksamiseen, unen laatu muuttuu.

Suomalaiset jäävät eläkkeelle keskimäärin 60 vuotiana, vaikka eläkkeelle voisi jäädä vasta 68 vuotiaana. Eli suurin osa on sairausleläkkeellä, mikä osoittaa, että vaikka kuinka huolehtisit kunnostasi, elimistö rappeutuu.

Toki tähän tulee nyt huutamaan jokainen vanhana lapsensa saanut, että kuolee niitä nuoriakin. Toki kuolee, mutta tilastollisesti nyt vain on fakta, että ihminen vanhenee ja väsyy. Jo pelkästään nykyajan kiihtyvässä työtahdissa on raskasta pysyä mukana. Jos sinulla on yksi kuusikymppinen tuttu, kenellä on teinilapset ja on aivan huippukunnossa, suurin osa kuusikymppisistä on väsyneitä ja heillä on monenlaista sairautta ja vaivaa.

Olen itse sen verran vanhempi ihminen jo, että tuttavapiiriini kuuluu paljon 50v-65v naisia ja (kuten itsekin) huomaan, että väsyy herkemmin, palautuu hitaammin, tarvitsee omaa aikaa ja lepoa enemmän ja monenlaista kolotusta on tullut, mitä ei olisi nuorena kuvitellutkaan.

[/quote]

yleensä se onkin mielentilasta kiinni se vanheneminen. Kun on aikaa valittaa ja marmattaa niin ei ihmekään kun on elämäänsä kyllästynyt ja raihnainen jo kuuskymppisenä.

[/quote]

Ei ne välilevyrappeumat ja lonkkakulumat ja sydäntaudit nyt ihan mielialasta ole kiinni. Vai oletko siitä ihmisiä, jotka syövänkin voittaa pelkällä taisteluasenteella ja tokaisee syöpään kuolleen lapsen haudalla, että se luovutti, eikä sillä ollut taistelumielialaa tarpeeksi.

[/quote]

Mä arvasin, pitäähän tähän vetää kaikki kuolleet ja sun muut vastoinkäymiset. Mitäs jos puhuttaisiin ihan tavallisista kuuskymppisistä? Edelleenkään en tunnista tuota tuttavapiiristä, että kuuskymppiset olisivat kaikki halvauksen partaalla kun elämä on niin rankkaa.

[/quote] Ootko nähnyt yhtäkään kuusikymppistä miestä/naista, jolla ei tukka ole jo harmaantunut? Miehillä etenkin on alkanut moneltakin tukka lähtemään ja pälvi paistamaan ainakin ohimoilta jos ei päälaelta paista jo karvaton keidas, ja vaikka se ei haittaa liikkumista ja muutakaan elämää, mutta on se kuitenkin ihmisen ikääntymiseen liittyvää rapautumista. Toisaalta silmien näkökyky heikkenee monin tavoin, ja ainakin lukunäkö melkoisen varmasti heikentyy jo päälle nelikymppisillä. Onneksi on keksitty lasit ja piilarit, ja jopa nykyisin tiettyjä leikkauksiakin silmien näkökyvyn paranemiseen. Mutta tosiasia on, että ihminen ikääntyessään  ns.kuluu, eikä todellakaan pysy nuoruuden kondiksessaan.  Mielentilahan voi pysyäkin ikääntyessään virkeänä, mutta siihen voi vaikuttaa asennoitumalla elämään ylipäätänsäkin niin, että ei ruoki ajatteluunsa negatiivisuutta. Ei se kylläkään helppoa ole nykyaikana, kun ympäristöään seurailee ja maailmanmenoa.

[/quote]

Miten se harmaa tukka estää omien parikymppisten lasten kanssa elämisen?

[/quote]:DDDDDD mä niin arvasin ton, että tartuit tuohon tukan harmaantumiseen, senpä takia laitoin sen ihan pirullani:DDDD     

Kyllä ne kuules lapset häpeävät, kun isällä/äidillä harmaat hapset ja muiden nuorempina isäksi/äidiksi tulleilla on vielä tukkapehkot tuuheat ja värikin alkuperäinen:)  Kerran luulinkin omien lasteni ollessa alakouluikäisiä vanhempain illassa mukana olleen erään oppilaan harmaahapsikasta miestä oppilaan vaariksi, mut nolotti, että hän olikin oppilaan oma isä. Oli tullut isäksi joskus viiskymppisenä tuolle nassikalleen.

[/quote] Eli lapsesi sai hävetä sinua?

[/quote] NO ei todellakaan, minä olen lapseni synnyttänyt kolmeenkymppiin mennessä, että revi siitä, ja heidän isänsä oli yli 30.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 16:20"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:16"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:09"] [quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:06"]Ehkä jaksat yöheräilyt, mutta jaksatko teini-iän kun olet lähes 60-vuotias? [/quote]Miksi ei jaksaisi? Ootteko te jotenkin kuolemankielissä ja ennenaikaisesti raihnaisia kun tällaisia kysellään? [/quote]   Vastaa tähän sitten kun olet lähes 60v. [/quote] Mä tunnen monta kuuskymppistä, eikä ne ole toinen jalka haudassa

[/quote]

Minäkin tunnen ja aika moni haaveilee eläkkeelle alle 60v, koska ovat niin väsyneitä ja uupuneita työn ja vaihdevuosien aallokossa. 

[/quote]

Kannattaa pitää itsestään huolta niin jaksaa, eikä ole kuuskymppisenä kehäraakki

[/quote]

Tämä on tätä samaa jankkausta aina. Tosiasia on kuitenkin, että vaikka pitäisi itseään kuinka hyvässä kunnossa ja saisi olla siisteissä sisätöissä, ihmisen elimistö vain vanhenee, rankaan tulee kulumia, vaihdevuodet tuovat muutoksia jaksamiseen, unen laatu muuttuu.

Suomalaiset jäävät eläkkeelle keskimäärin 60 vuotiana, vaikka eläkkeelle voisi jäädä vasta 68 vuotiaana. Eli suurin osa on sairausleläkkeellä, mikä osoittaa, että vaikka kuinka huolehtisit kunnostasi, elimistö rappeutuu.

Toki tähän tulee nyt huutamaan jokainen vanhana lapsensa saanut, että kuolee niitä nuoriakin. Toki kuolee, mutta tilastollisesti nyt vain on fakta, että ihminen vanhenee ja väsyy. Jo pelkästään nykyajan kiihtyvässä työtahdissa on raskasta pysyä mukana. Jos sinulla on yksi kuusikymppinen tuttu, kenellä on teinilapset ja on aivan huippukunnossa, suurin osa kuusikymppisistä on väsyneitä ja heillä on monenlaista sairautta ja vaivaa.

Olen itse sen verran vanhempi ihminen jo, että tuttavapiiriini kuuluu paljon 50v-65v naisia ja (kuten itsekin) huomaan, että väsyy herkemmin, palautuu hitaammin, tarvitsee omaa aikaa ja lepoa enemmän ja monenlaista kolotusta on tullut, mitä ei olisi nuorena kuvitellutkaan.

[/quote]

yleensä se onkin mielentilasta kiinni se vanheneminen. Kun on aikaa valittaa ja marmattaa niin ei ihmekään kun on elämäänsä kyllästynyt ja raihnainen jo kuuskymppisenä.

[/quote]

Ei ne välilevyrappeumat ja lonkkakulumat ja sydäntaudit nyt ihan mielialasta ole kiinni. Vai oletko siitä ihmisiä, jotka syövänkin voittaa pelkällä taisteluasenteella ja tokaisee syöpään kuolleen lapsen haudalla, että se luovutti, eikä sillä ollut taistelumielialaa tarpeeksi.

[/quote]

Mä arvasin, pitäähän tähän vetää kaikki kuolleet ja sun muut vastoinkäymiset. Mitäs jos puhuttaisiin ihan tavallisista kuuskymppisistä? Edelleenkään en tunnista tuota tuttavapiiristä, että kuuskymppiset olisivat kaikki halvauksen partaalla kun elämä on niin rankkaa.

[/quote] Ootko nähnyt yhtäkään kuusikymppistä miestä/naista, jolla ei tukka ole jo harmaantunut? Miehillä etenkin on alkanut moneltakin tukka lähtemään ja pälvi paistamaan ainakin ohimoilta jos ei päälaelta paista jo karvaton keidas, ja vaikka se ei haittaa liikkumista ja muutakaan elämää, mutta on se kuitenkin ihmisen ikääntymiseen liittyvää rapautumista. Toisaalta silmien näkökyky heikkenee monin tavoin, ja ainakin lukunäkö melkoisen varmasti heikentyy jo päälle nelikymppisillä. Onneksi on keksitty lasit ja piilarit, ja jopa nykyisin tiettyjä leikkauksiakin silmien näkökyvyn paranemiseen. Mutta tosiasia on, että ihminen ikääntyessään  ns.kuluu, eikä todellakaan pysy nuoruuden kondiksessaan.  Mielentilahan voi pysyäkin ikääntyessään virkeänä, mutta siihen voi vaikuttaa asennoitumalla elämään ylipäätänsäkin niin, että ei ruoki ajatteluunsa negatiivisuutta. Ei se kylläkään helppoa ole nykyaikana, kun ympäristöään seurailee ja maailmanmenoa.

[/quote]

Miten se harmaa tukka estää omien parikymppisten lasten kanssa elämisen?

[/quote]:DDDDDD mä niin arvasin ton, että tartuit tuohon tukan harmaantumiseen, senpä takia laitoin sen ihan pirullani:DDDD     

Kyllä ne kuules lapset häpeävät, kun isällä/äidillä harmaat hapset ja muiden nuorempina isäksi/äidiksi tulleilla on vielä tukkapehkot tuuheat ja värikin alkuperäinen:)  Kerran luulinkin omien lasteni ollessa alakouluikäisiä vanhempain illassa mukana olleen erään oppilaan harmaahapsikasta miestä oppilaan vaariksi, mut nolotti, että hän olikin oppilaan oma isä. Oli tullut isäksi joskus viiskymppisenä tuolle nassikalleen.

[/quote] Eli lapsesi sai hävetä sinua?

[/quote] NO ei todellakaan, minä olen lapseni synnyttänyt kolmeenkymppiin mennessä, että revi siitä, ja heidän isänsä oli yli 30.

[/quote] Lol, missasit pointin. Ikä ei ole ainoa hävettävä asia vanhemmissa.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 16:10"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:16"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:09"] [quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:06"]Ehkä jaksat yöheräilyt, mutta jaksatko teini-iän kun olet lähes 60-vuotias? [/quote]Miksi ei jaksaisi? Ootteko te jotenkin kuolemankielissä ja ennenaikaisesti raihnaisia kun tällaisia kysellään? [/quote]   Vastaa tähän sitten kun olet lähes 60v. [/quote] Mä tunnen monta kuuskymppistä, eikä ne ole toinen jalka haudassa

[/quote]

Minäkin tunnen ja aika moni haaveilee eläkkeelle alle 60v, koska ovat niin väsyneitä ja uupuneita työn ja vaihdevuosien aallokossa. 

[/quote]

Kannattaa pitää itsestään huolta niin jaksaa, eikä ole kuuskymppisenä kehäraakki

[/quote]

Tämä on tätä samaa jankkausta aina. Tosiasia on kuitenkin, että vaikka pitäisi itseään kuinka hyvässä kunnossa ja saisi olla siisteissä sisätöissä, ihmisen elimistö vain vanhenee, rankaan tulee kulumia, vaihdevuodet tuovat muutoksia jaksamiseen, unen laatu muuttuu.

Suomalaiset jäävät eläkkeelle keskimäärin 60 vuotiana, vaikka eläkkeelle voisi jäädä vasta 68 vuotiaana. Eli suurin osa on sairausleläkkeellä, mikä osoittaa, että vaikka kuinka huolehtisit kunnostasi, elimistö rappeutuu.

Toki tähän tulee nyt huutamaan jokainen vanhana lapsensa saanut, että kuolee niitä nuoriakin. Toki kuolee, mutta tilastollisesti nyt vain on fakta, että ihminen vanhenee ja väsyy. Jo pelkästään nykyajan kiihtyvässä työtahdissa on raskasta pysyä mukana. Jos sinulla on yksi kuusikymppinen tuttu, kenellä on teinilapset ja on aivan huippukunnossa, suurin osa kuusikymppisistä on väsyneitä ja heillä on monenlaista sairautta ja vaivaa.

Olen itse sen verran vanhempi ihminen jo, että tuttavapiiriini kuuluu paljon 50v-65v naisia ja (kuten itsekin) huomaan, että väsyy herkemmin, palautuu hitaammin, tarvitsee omaa aikaa ja lepoa enemmän ja monenlaista kolotusta on tullut, mitä ei olisi nuorena kuvitellutkaan.

[/quote]

yleensä se onkin mielentilasta kiinni se vanheneminen. Kun on aikaa valittaa ja marmattaa niin ei ihmekään kun on elämäänsä kyllästynyt ja raihnainen jo kuuskymppisenä.

[/quote]

Ei ne välilevyrappeumat ja lonkkakulumat ja sydäntaudit nyt ihan mielialasta ole kiinni. Vai oletko siitä ihmisiä, jotka syövänkin voittaa pelkällä taisteluasenteella ja tokaisee syöpään kuolleen lapsen haudalla, että se luovutti, eikä sillä ollut taistelumielialaa tarpeeksi.

[/quote]

Mä arvasin, pitäähän tähän vetää kaikki kuolleet ja sun muut vastoinkäymiset. Mitäs jos puhuttaisiin ihan tavallisista kuuskymppisistä? Edelleenkään en tunnista tuota tuttavapiiristä, että kuuskymppiset olisivat kaikki halvauksen partaalla kun elämä on niin rankkaa.

[/quote] Ootko nähnyt yhtäkään kuusikymppistä miestä/naista, jolla ei tukka ole jo harmaantunut? Miehillä etenkin on alkanut moneltakin tukka lähtemään ja pälvi paistamaan ainakin ohimoilta jos ei päälaelta paista jo karvaton keidas, ja vaikka se ei haittaa liikkumista ja muutakaan elämää, mutta on se kuitenkin ihmisen ikääntymiseen liittyvää rapautumista. Toisaalta silmien näkökyky heikkenee monin tavoin, ja ainakin lukunäkö melkoisen varmasti heikentyy jo päälle nelikymppisillä. Onneksi on keksitty lasit ja piilarit, ja jopa nykyisin tiettyjä leikkauksiakin silmien näkökyvyn paranemiseen. Mutta tosiasia on, että ihminen ikääntyessään  ns.kuluu, eikä todellakaan pysy nuoruuden kondiksessaan.  Mielentilahan voi pysyäkin ikääntyessään virkeänä, mutta siihen voi vaikuttaa asennoitumalla elämään ylipäätänsäkin niin, että ei ruoki ajatteluunsa negatiivisuutta. Ei se kylläkään helppoa ole nykyaikana, kun ympäristöään seurailee ja maailmanmenoa.

[/quote]

Miten se harmaa tukka estää omien parikymppisten lasten kanssa elämisen?

[/quote]:DDDDDD mä niin arvasin ton, että tartuit tuohon tukan harmaantumiseen, senpä takia laitoin sen ihan pirullani:DDDD     

Kyllä ne kuules lapset häpeävät, kun isällä/äidillä harmaat hapset ja muiden nuorempina isäksi/äidiksi tulleilla on vielä tukkapehkot tuuheat ja värikin alkuperäinen:)  Kerran luulinkin omien lasteni ollessa alakouluikäisiä vanhempain illassa mukana olleen erään oppilaan harmaahapsikasta miestä oppilaan vaariksi, mut nolotti, että hän olikin oppilaan oma isä. Oli tullut isäksi joskus viiskymppisenä tuolle nassikalleen.

[/quote]

Mä olen se 54v teinin äiti ja mulla on vahvat punertavat (luonnostaan) hiukset joihin on nyt parin vuoden sisällä tullut muutama valkoinen karva. Isäni harmaantui vasta 70+, äitini oli aito blondi kuollessaan 68v:nä. No, ei mua muutenkaan luulla yli 40v:ksi:) Enkä taida edes olla vanhin äiti tyttäreni luokalla. Ja toisaalta - ei nuo muutenkaan huoli meitä enää sinne koululle, oltiin nuoren tai vanhan näköisiä -ehkä sitten ylppäreissä voidaan olla harmaahapsina siellä seuraavan kerran;D

[/quote

:Donpas sulla vanha teini-ikäinen, heh, että 54 peräti;):))))

[/quote]

Jos on vaikea ymmärtää luettua: minä olen se 54 vuotias teinin äiti. Huoh...

Hyvin jaksaa:)

Mä sain kuopuksen kun olin 42v ja toki kun perhe-elämä muuten on seesteistä ja rakastavaa tuonkin jaksaa hienosti. Ihan luksusta kun sain vain keskittyä vauvaan, mies ja isommat lapset hoitivat talon ensimmäisten parin kuukauden ajan ja aina myöhemminkin auttoivat paljon.

Ensimmäisten lasten kohdalla heidän isänsä ei oikein jaksanut/viitsinyt auttaa yövalvomisten yms kanssa (pikkukakkonen heräsi 4-7x yössä 3v saakka) joten mun jaksaminen silloin parikymppisenä oli 0. Ja kuitenkin minäkin kävin normaalisti töissä kuten hänkin.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 19:58"]

Uskon, että yövalvomisten jaksaminen on ihan muusta kiinni kuin iästä. Jos ajatellaan vuorotyöntekijöitä, niin jotkut jaksaa niitä koko työuransa ja jotkut ei jaksa vuottakaan.

[/quote]

Vuorotöissä usein joutuu luopumaan vuorotyöstä iän  myötä. Josku jaksaa sitä eläkeikään asti, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä todennäköisemmäksi käy että terveys ei sitä kestä.

Kyllä luonto tietää, lapset on tarkoutus tehdä parikymppisinä eikä suinkaan nelikymppisinä.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:18"]

Selkeästi täällä jaksaa ne jotka on sen lapsen tehneet, muut ei.

[/quote]

Tämä on nyt vähän sama juttu kuin se että ei mekään kuoltu lapsina, vaikka autoissa ei ollut takapenkillä edes turvavöitä, saati turvaistuimia lapsille.

Ne eivät ole täällä kirjoittelemassa, jotka eivät jaksaneet nelikymppisenä vauvaa. Ovat vankilassa, suljetula tai kuolleita, tai eivtä vaan jaksa tehdä enää mitään.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:20"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:17"]

Olen saanut lapsen viime vuonna, olin 38v. Ja kyllä rankka on nämä yövalvomiset. Minulla pinta paloi täysin. Nyt poika täytti vuoden ja nukkuu 10 tuntia yöunet, niin kuin minä hänen kanssa. Ei tuntuu riittävän. Väsyttää koko ajan. Kaikkien lisäksi näen taas raskaana. En kykene edes ajatella, että taas valvotaan.

[/quote]

Ei pahalla, mutta kannattaako lasten hankkiminen jättää niin myöhäiseen ikään, että ei enää jaksa kuten nuoremmat? 

[/quote]

Ei nuoruus itsessään ole mikään jaksamisen tae, koska jaksamnen ei ole kiinni vaan biologisista seikoista. Sillä, millaisessa parisuhteessa elää, onko jo muitakin lapsia ja millaisia nämä ovat, mikä on elämäntilanne ja terveys, ja millainen vauva on, on valtava merkitys. Jos raskausaikaan ja pikkulapsiaikaan osuu kriisejä, valvominen tuntuu paljon raskaammalta, koska ne kriisit itsessään väsyttäisivät, ilman vauvaakin. 

Minä valvoin esikoisen kanssa kaikki yöt, olin käytännössä paljon yksin lapsen kanssa, eikä väsyttänyt pätkääkään.Olin suorastaan euforinen. Toisen lapsen kohdalla oli myös huonot yöt, mutta muutenkin valtavasti stressiä elämässä. En jaksanut yhtään. Olin niin väsynyt että pelkkä ylösnousu (aamulla kuudelta, kun isompi lapsi nousi siihen aikaan aina) tuntui fyysisesti kidutukselta, eikä loppupäivä mennyt paljon paremmin. Ja olin melko nuori kuitenkin.

Kolmatta ei tule, koska voi olla että se väsymys ei loppuisi vauvavuoteen, vaan jatkuisi monta vuotta kuten toisen lapsen kohdalla. Yhä edelleen nousen vähintään kerran yössä kuopuksen vuoksi. Sen jaksaa, mutta kovin paljon enempää näitä yöheräilyjä ei jaksa, tai muisti ja oppimiskyky kärsivät.

En nyt löytänyt tilastoa tueksi omalle havainnolle, mutta minusta tuntuu että nämä vauvasurmaajat ovat useammin yli 35 vuotiaita kuin alle sen. Kyllä jaksaminen ja sopeutuminen on nuoremmille helpompaa, varsinkin kun puhutaan ensimmäisestä lapsesta. Jos on useampia lapsia, niin tietää vähän mitä odottaa ja jos tuntee itsensä, niin ei tietenkään hanki lasta enää nelikymppisenä, jos pelkää jaksamistaan.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:20"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:17"]

Olen saanut lapsen viime vuonna, olin 38v. Ja kyllä rankka on nämä yövalvomiset. Minulla pinta paloi täysin. Nyt poika täytti vuoden ja nukkuu 10 tuntia yöunet, niin kuin minä hänen kanssa. Ei tuntuu riittävän. Väsyttää koko ajan. Kaikkien lisäksi näen taas raskaana. En kykene edes ajatella, että taas valvotaan.

[/quote]

Ei pahalla, mutta kannattaako lasten hankkiminen jättää niin myöhäiseen ikään, että ei enää jaksa kuten nuoremmat? 

[/quote]

Ei nuoruus itsessään ole mikään jaksamisen tae, koska jaksamnen ei ole kiinni vaan biologisista seikoista. Sillä, millaisessa parisuhteessa elää, onko jo muitakin lapsia ja millaisia nämä ovat, mikä on elämäntilanne ja terveys, ja millainen vauva on, on valtava merkitys. Jos raskausaikaan ja pikkulapsiaikaan osuu kriisejä, valvominen tuntuu paljon raskaammalta, koska ne kriisit itsessään väsyttäisivät, ilman vauvaakin. 

Minä valvoin esikoisen kanssa kaikki yöt, olin käytännössä paljon yksin lapsen kanssa, eikä väsyttänyt pätkääkään.Olin suorastaan euforinen. Toisen lapsen kohdalla oli myös huonot yöt, mutta muutenkin valtavasti stressiä elämässä. En jaksanut yhtään. Olin niin väsynyt että pelkkä ylösnousu (aamulla kuudelta, kun isompi lapsi nousi siihen aikaan aina) tuntui fyysisesti kidutukselta, eikä loppupäivä mennyt paljon paremmin. Ja olin melko nuori kuitenkin.

Kolmatta ei tule, koska voi olla että se väsymys ei loppuisi vauvavuoteen, vaan jatkuisi monta vuotta kuten toisen lapsen kohdalla. Yhä edelleen nousen vähintään kerran yössä kuopuksen vuoksi. Sen jaksaa, mutta kovin paljon enempää näitä yöheräilyjä ei jaksa, tai muisti ja oppimiskyky kärsivät.

[/quote]

No ei tietenkään nuoruus ole mikään tae jaksamisesta, mutta se vaan on fakta että nuoret jaksaa paremmin ja ikääntyminen on asia, jolle ei vaan voi mitään. Olosuhteisiin voi vaikuttaa.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:31"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:18"]

Selkeästi täällä jaksaa ne jotka on sen lapsen tehneet, muut ei.

[/quote] 

Sittenhän asia on mennyt ihan oikein, vai mitä? -4

[/quote] Nimenomaan eli ap jaksat säkin!

[/quote]

Ei se sitä tarkoita vaan sitä, että ihmiset, jotka tietävät etteivät jaksa, eivät yleensä hanki (enempää) lapsia. -4

[/quote] Nimenomaan ja ap kuitenkin miettii asiaa.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:17"]

Olen saanut lapsen viime vuonna, olin 38v. Ja kyllä rankka on nämä yövalvomiset. Minulla pinta paloi täysin. Nyt poika täytti vuoden ja nukkuu 10 tuntia yöunet, niin kuin minä hänen kanssa. Ei tuntuu riittävän. Väsyttää koko ajan. Kaikkien lisäksi näen taas raskaana. En kykene edes ajatella, että taas valvotaan.

[/quote] Kilpurauhasarvot?

Ihminen jaksaa sen minkä haluaa jaksaa. Tuttava sai kuopuksen 47-vuotiaana eikä ollut kuolemankielissä. Toinen kaveri sai kaksi lasta nelikymppisenä ja elää kuulemma elämänsä parasta aikaa

Ehkä jaksat yöheräilyt, mutta jaksatko teini-iän kun olet lähes 60-vuotias?