mies jäi kiinni pettämisestä,olen ihan rikki

Tsemppiä, mun mies petti kans ensimmäisen kerran kun vauva oli vastasyntynyt. Oli lähinnä kännipano. Myöhemmin sitten jotain muutakin, joka tuli ilmi sitten kun seuraava vauva oli pieni. Meillä oli suhteessa muitakin ongelmia mutta paljon hyvääkin. Korjaamisliikkeet eli luottamuksen saavuttaminen, uudelleen lähentyminen, suhteen paraneminen kesti kuitenkin vuosia. Puoli vuotta meni pahimmassa tuskassa, itsesäälissä, miehen nöyristelyssä. Sen jälkeen tuli huonoja ja hyviä aikoja. Nyt ollaan siinä pisteessä etten voi ikinä kuvitella eroa ja vaikea kuvitella miehen enää pettävän. Silti enää koskaan en voi sanoa etteikö koskaan sellaista tapahtuisi. Sinisilmäinen luottamus on iäksi mennyttä.

En osaa kauheesti auttaa mutta vertaistukea täältä saat. Olen itse samassa jamassa. Lapsia 3. Meillä minä olin myös epäillyt pidempään mutta mies kielsi ja viime kesänä sain sitten kaiken selville. Olemme käyneet terapiassa siitä saakka ja varsinaista fyysistä pettämistä ei ole sen jälkeen mutta mies on jatkanut yhteydenpitoa edelleeen toiseen naiseen ja valehdellut siitä mulle joten emme ole päässeet juuri mihinkään suhteemme kansa. Alan olla ihan poikki. Välillä on hyvät fiilikset ja toiveikas olo ja sitten taas tulee romahdus. Jos tämä ei lopu muuten niin kohta eroan kun en jaksa edes lasten takia tollasta pelleilyä.

Kohti tinderiä vie ap:n tie. Ei se tavara soutamalla kulu. Torttu jakoon sanon minä. Nähdään tinderissä.

Kiitos taas kaikille ja olen pahoillani niitten puolesta jotka kokeneet samaa.Oon nyt niin väsynyt etten jaksa kirjoittaa,ajatus ei kulje.Voi kuinpa vaan vois nukahtaa tai kumpa tää ois jotain pahaa unta josta voisi herätä.ap.

Oma kokemukseni ystävä- ja tuttavapiirissäni on seuraavanlainen: aina kun on ollut pettämisesstä kyse vauva/pikkulapsiaikana (törkein tapaus oli naisen ollessa 7. kk:lla raskaana) niin asiat ei ole koskaan korjaantuneet loppupeleissä. Aina on ollut mies joka pettää ja vaikka nainen on ottanut ukon takaisin, terapian kanssa tai ilman, niin eroon on kuitenkin päädytty jossain vaiheessa. Olen päätellyt että asia johtuu siitä, että jos mies pettää lapsen ollessa vauva tai pieni taapero, niin se paljastaa miehen todellisen luonteen. Mies ei olekaan niin sitoutunut kuin mitä on esittänyt, ja vaikka sitten ollaan pariterapiassa käyty ja naista syyllistetty kortilla "olit liian keskittynyt lapseen", niin loppujen lopuksi mies ei kuitenkaan ole ymmärtänyt että hänenkin olisi pitänyt olla keskittynyt perheen rakentamiseen, ei hetken huviin. Ja vaikka aluksi on näyttänyt että asiat on saatu käytyä läpi, niin miehen todellinen luonne on aina tullut ilmi vuoden parin päästä uudelleen. Tämä on tietenkin vain minun kokemukseni viidestä lähipiirissäni tapahtuneesta jutusta.

Ap:lle siis vinkkinä: jos päätät ottaa miehen takaisin niin ole varautunut siihen että se on pitkä ja kivinen tie, jonka lopussa ei välttämättä kiitos seiso. Voimia ja jaksamista.

Miten jäi kiinni?

Tee niin kuin parhaalta tuntuu. Jos pystyt yritä antaa anteeksi, mutta jos et eroa. Pelkästään lasten takia ei kannata olla yhdessä.

Voi niin tavallista mutta inhottavaa. Miehet ei osaa antaa vaimolleen äitinä aikaa taas palata vaimoksi. Pitää saada keskittyä vauvaan rauhassa! Miehet  vauva-aikana  (varsinkin toisen tai kolmannen kohdalla, eka on sentään miehillekkin usein pyhä juttu)  hyppää helposti vieraisiin kun vaimo ei jaksa /halua/huomaa heitä tarpeeksi.

Itselle kävi noin ja jatkettiin ja kaikki nyt varmasti paremmin kuin erossa muuta luottamus ei palaa. Aikaa jo kaksi vuotta ja esim. nyt ärsyttää kun en tiedä onko nyt  kavereiden kanssa vai muualla.  Se on kuristavaa mutta olin myös ennen pettämisepisodia mustasukkausta sorttia. Ja myös täysillä äitiyteen vajoavaa sorrtia. Huono yhtälö.

Olen pahoillani mutta en ihan heti eroaisi , vaakakupissa on paljon asioita kun mukana on lapsetkin.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 09:39"]

Näitä tarinoita kun lukee, niin aina mua surettaa ja jopa säälittää tää omistaminen. Kun aina luullaan, että toisen voi omistaa ja sitten kun jompikumpi taistelee itsensä ulos siitä vankilasta, kaikki kärsii. Kaiken sen kärsimyksen olis voinu välttää ymmärtämällä että jokainen ihminen on lähtökohtaisesti vapaa. Ja jokainen itse sitoutuu, toinen ei voi sitouttaa.

[/quote]

Jos näkee rehellisyyden, uskollisuuden ja toisen kunnioittaisen samana kuin olisi vankilassa, ei pidä ryhtyä PARISUHTEESEEN ollenkaan.

Jos haluaa olla vapaa ja paneskella kaikkien kanssa kenenkään tunteista välittämättä, ei pidä teeskennellä mitään rakastavaa perheen isää ja puolisoa, saattaen toinen raskaaksi useaan kertaan.

Sure vaan ihan rauhassa. Sure oikein intensiivisesti ja kidu siinä surussasi.

Tuossakin tilanteessa missä ap on, niin tämä palsta ei ole oikea paikka hakea tukea. Täällä on heti miljoona moraalitonta siemenlinkoa ja spermakippoa puollustelemassa pettämistä ja lässyttämässä kaiken maailman terapiaan menosta.

Todennäköistä on että mies jatkaa pettämistä eikä terapiassakaan opi kunnioittamaan toisia ihmisiä.

Ap ei terapiaa tarvitse, vaan absoluuttisen irtioton epärehellisistä ja vahingollisista ihmisistä. Jotain unta tukevaa lääkistystä voi harkita. Parempi olisi jutella jollekin luotettavalle ihmiselle.

En tajua miten jotkut naiset ovat niin säälittäviä että jäävät tuollaisten miesten kanssa elämään. Täytyy olla itsetunto ihan nollilla. Jos arvostaa itseään niin siihen ei takuulla jää toisen alistettavaksi jos ei nyt sitten ole täysin läheisriippuvainen eikä osaa paremmasta edes uneksia.

Toivon naisille parempaa itsetuntoa että uskaltaa päästää irti eikä jää siihen tuskaan roikkumaan jonkun typerän miehenkuvatuksen takia. Johan sellainen on huono malli lapsillekin. Miten ihmeessä joku voi jatkaa elämää tuollaisten kanssa, luulisi yksi kertaa riittäisi joutua naurunalaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 21:51"]

(joka riiteli tänään 1,5 h miehensä kanssa hyvin valmistautuneena ja voitti taistelun 5-0)

[/quote]

Naisenakin tuollainen asenne tuntuu väärältä. Jos kyse on parisuhteesta, niin mitä hyödyttää se, että toinen puolisuhteesta voittaa ja toisella on paska fiilis? Vanha amerikkalainen tosi-tv -viisaus toimii tässäkin: "Do you want to be right or do you want to be happy?"

Melko itsekeskeinen asenne, jossa tärkeä on vaan että itse voittaa. Ehkä voitit, mutta sun parisuhde hävis. Mikähän sen tulevaisuus on? 

Tuohan asenne selvästi oli ap:n miehellä: "v---t siitä että vaimo on synnyttämässä/vastasyntyneen kanssa kotona, mä ja mun 15 minuutin halu ja tarve voittaa perheen  ja suhteen edut... "

Juu ei. Tuollainen ei vaan toimi. Jos parisuhteesta tekee taistelukentän, asuu kotonasi vihollinen. Monet avioparit jopa käyttäytyvät pariaan kohtaan kuten pahinta vihollistaan.

Vaikeaahan se on kohdella pariaan kuten parasta ystäväänsä, jolla on hirveä aviokriisi, etenkin kun se aviokriisi on hänen pettämisensä aiheuttama ja sinä ole itse sen kriisin toinen osapuoli, mutta jos on yhteisiä lapsia ja/tai edes toivoa että jatkaisitte yhdessä jostain noilta linjoilta pitäisi toimia.

Ap tässä päivittää.ollaan puhuttu miehen kanssa joka itkee anteeksiantoa ja että rakastaa jne.Mutta ei ole osannut sanoa syytä pettämiselle:"se vaan tapahtui".Ja lupaa muuttuvansa jne.Musta tuntuu vaan tyhjältä.Lupasin miettiäkesään asti ennen kuin laitan erohakemuksen,en nyt ees jaksais selvitellä osituksia jne.Ja täs on vielä paljon keskusteltavaa meidän suhteesta läpikotaisin.Hän aikoo osoittaa siihen mennessä että on uuden mahdollisuuden arvoinen.Jaah.Mies nukkuu nyt sohvalla.Lasten takia toki haluisin tehdä kaikkeni ja miettiä tarkkaan päätöstäni ja miten asiat erotilanteessa järjestyisivät.Se että koskisin mieheen ees pitkällä tikulla tuntuu kyl ihan mahdottomalta.Mut yritetään nyt tätä arkea pyörittää jotenkin,miehestä oli sentään eilen se hyöty että hoiti vauvaa puolet ajasta kun itkin enkä jaksanut.Tää on nyt vähän sekava postaus enkä jaksa kaikkiin yksityiskohtiin mennä mutta vielä jos joku miettii:pettäminen paljastui kun ihmettelin miehen tavaroista löytynyttä kortsupakettia ja siksi tutkin puhelimensa,ystäväni oli palaamassa lomareissulta eikä millään ehtinyt tulla eilen mutta jutellaan maanantai-iltana.Ja niille joitten mielestä av ei ole paikka joissa näitä kannattaa puida,mietin sitä itsekin kun olen ketjuja lueskellu ja miten helposti tulee asiattomia kommenneja.Mutta nyt kun ekaa kertaa postasin itse ikinä aloituksen tuntuu kuitenkin hyvältä se että on saanut vastauksia ja vaikka en nyt aioi ihan av:n perusteella päätöksiä loppuelämästäni tehdä niin ensiapuun tämä ketju on kyllä antanut lohtua,tukea ja ajattelemisen aihetta.Nyt en enää jatka postauksia,ensinnäkin ketjua on vaikea aina löytää ja toisekseen en halua asiaa täällä sen enempää puida vaan mielummin lähipiirissä ja jonkin ammattilaisen kanssa ä.Mutta kiitos teille av-mammat!

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:20"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:01"]

Nuorena ei kannata edes harkita huonoon suhteeseen jäämistä. Elämä on lyhyt ja ennen kuin huomaatkaan, parasta ennen -pvm on mennyt. Ei myöskään pidä antaa lapsille sellaista kuvaa, että naisen kuuluu uhrata oma onnellisuutensa "perheen vuoksi". Kyllä ne lapset huomaavat, miten onneton äiti on ja ottavat koko hommasta syyt niskoilleen, heidän vuokseenhan se äiti ei isää voinut jättää...

[/quote]Täsmälleen näin, mutta ei kyllä kannata tuollaiseen jäädä vanhempanakaan jos itseään yhtään arvostaa. Mies/vaimo on kuitenkin täysin ventovieras ihminen, ei toisen ihmisen varaan voi onneaan täysin uskoa, joten elämä pitää ottaa omiin käsiin. Nyt pitää siis huolehtia siitä, että lapsilla on molemmat vanhemmat läsnä vaikka he eivät yhdessä enää olisikaan. Tämä oli miehen valinta ja hän tehköön eroon liittyvät paskimmat jutut tästä eteenpäinkin.
[/quote]

TÄYSIN SAMAA MIELTÄ!!
En ymmärrä ihmisiä ketkä sanovat, kun ollaan tässä koko aikuisikämme naimississa oltu ni ollaan nyt sitten. Ja katsotaan sormien läpi kainki paska?! Hoh hoijjaa, tiedän 50 ihnisä jotka ovat eronneet kun lapset on kasvant isoiksi ja aletaan elää taas omaa elämäänsä. Arvostan heitä ketkä eivät mistään tekosyystä jää huonoon suhteeseen, iästä riippumatta- aina on nahdollissus onneen,!

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 21:52"]Se on siis pahoillaan siitä, että jäi kiinni, ei sun pahasta olosta?
[/quote]
Niinhän ne miehet tekee..niin minunkin mies...eniten taisi harmittaa että jäi kiinni ei se että loukkasi minua.

Tältä palstalta ei kyllä kannata neuvoja hakea mihinkään tärkeään kysymykseen.

Kovin paljon neuvoja minusta tuossa tilanteessa on turha kuunnella keneltäkään. Puhuminen omista tuntemuksista on tärkeämpää, tärkeää olisi myös löytää ihminen joka niitä tuntemuksia pystyy kuuntelemaan, mutta joka tyrkytä omia mielipitetään. Päätöksiä suhteen jatkosta ehtii tehdä sitten kun omat tunteet on hiukan selkeytyneet.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 13:29"]

En tajua miten jotkut naiset ovat niin säälittäviä että jäävät tuollaisten miesten kanssa elämään. Täytyy olla itsetunto ihan nollilla. Jos arvostaa itseään niin siihen ei takuulla jää toisen alistettavaksi jos ei nyt sitten ole täysin läheisriippuvainen eikä osaa paremmasta edes uneksia.

Toivon naisille parempaa itsetuntoa että uskaltaa päästää irti eikä jää siihen tuskaan roikkumaan jonkun typerän miehenkuvatuksen takia. Johan sellainen on huono malli lapsillekin. Miten ihmeessä joku voi jatkaa elämää tuollaisten kanssa, luulisi yksi kertaa riittäisi joutua naurunalaiseksi.

[/quote]

Et ole tainnut itse olla koskaan vastaavan tosipaikan edessä? Eli mies jää kiinni pettämisestä (tosi väärin tietysti) mutta katuu aidosti ja on maailman ihanin isä pienile lapsilleen. Ei siinä kovin helposti loppupeleissä hajoteta perhettä. Joskus pettämisen anteeksi antamaan pystyneet ovat juuri niitä hyvän itsetunnon omaavia naisia. 

Eipä taida sinua rakastaa kun on pettänyt. Kannattaa miettiä mitä seuraavaksi. Sai varmaan jostain muualta sitä mitä halusi.

Hei ap! Mitä sinne nyt kuuluu? Oletko jutellut miehen kanssa ja onko yhtään mitään selitystä tullut? Mitä mies ajattelee tulevaisuudesta ja minkälaisia suunnitelmia hänellä on sinun, perheen ja kodin suhteen? Saitko ystäväsi paikalle miettimään?