Lue keskustelun säännöt.
Miksi ”kaikki” bi-naiset aina päätyy yhteen miehen kanssa?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseimpia on nää ”Ei mun miestä yhtään haittaa vaikka olisin toisen naisen kanssa. Sitä ei lasketa” jne.
Eli voi olla ”avoinsuhde tms” mutta vain naisen kanssa.
Eikä nää naiset muka näe mistä on kysymys… 🙄No, mistä on kysymys? Tiedän itse yhden naisen, jolla oli näin - itse asiassa, minulla oli lyhyt suhde tämän naisen kanssa (en siis itsekään halunnut parisuhdetta silloin, pelkkä fwb riitti). Minusta tuossa ei ole mitään ongelmaa, jos kaikki osapuolet ovat tietoisia asiasta ja se on heille ok. Eli parisuhteen osapuolet saavat sopia keskenään mitkä tahansa säännöt haluavat, ja jos sivusuhdetta hakeva on rehellinen ja kertoo avoimesta asiasta potentiaalisille kumppaneilleen, silloinhan nämä voivat itse päättää, onko juttu heille ok vai ei.
Koska usein näissä näyttää siltä että kaksi naista on vain pørno-juttu tai fetissi.
Vähätellään siinä samalla kahden naisen parisuhdetta.
Vielä nykyäänkin lesbo pari nähdään välivaiheena tai leikkinä.
”Kyllähän oikeaan parisuhteeseen/seksiin mies/muna tarvitaan”.
Ja muuta shaibaa….
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpompi mennä hetero-kaavaa.
-Miehet tekee paremmin aloitteita, ei tarvitse murehtia aloitteiden tekemistä.
-Heterot hyväksytään ilman ongelmia, sukulaiset/ystävät ei herjaa tai hylkää. Ei tule mitään kommentteja
-Lapset saa nopeasti ja luonnollisesti
-Miehille kelpaa melkein mikä muija vaan vierelle, sillä lailla helpompi kun ei tarvii muuta kuin omistaa píllün.
Aika lailla tämä on kokemukseni bi-naisten kanssa. Ja sitten kännissä avaudutaan miten kokee edelleen naiset haluttaviksi ja tahtoisi olla lesbo koska miehen kanssa on perseestä olla, lesbot kyllä kelpaavat edelleen seksiseikkailuiksi ja salasuhteiksi mutta eivät oikeaan parisuhteeseen. Sanomattakin siis selvää etten itse lesbona deittaa biseksuaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle lesbolle bi-naiset on ongelma ja pohjasakkaa. Tästä ei puhuta paljoa, mutta seksuaalivähemmistöt on aika syrjiviä omissa piireissään. Miehet ottaa asiat rennommin.
Mulla kokemusta just toisinpäin:
Bi-naisille lesbot ja juurikin lesbot (tälläiset voisi olla toisten bissejen kanssa) on sellainen kokeiluvaihe jolle myöhemmin naureskellaan sitten, uusi mies vieressä myhäilee.
Tai kerrotaan miehille kiihoitus mielessä.
Ja miehet on ne joiden kanssa lopulta mennään naimisiin ja hankitaan lapset.
Lesbot on jokin välivaihe.
Tai sitten tosiaan kun on perhettä ensin leikittä ja miehille katkeria, niin sitten lesbo taas kelpaa….Kannattaako omien kokemusten perusteella yleistää? Ja onko asia muutenkaan oikeasti mennyt ihan noin, vai onko tuo omaa tulkintaasi? Useinhan ihmiset ovat eksilleen katkeria tai vihaisia, en usko, että nimenomaan bi-naiset olisivat tässä kunnostautuneita. Aikamoista lesbodraamaakin on tullut vierestä seurattua... Toki uskon, että kaikenlaisia tapauksia mahtuu maailmaan, meitä ihmisiä on niin monenlaisia, ja usein juuri ihmissuhteet ovat valitettavasti niitä, joissa ihmiset sekä kipuilevat että tekevät kaikkea omituista. Biseksuaalin kohdalla voi tosiaan näyttää siltä, että nuoruuden lesbosuhteet olivat välivaihe, etenkin jos perhe perustetaan miehen kanssa - mutta mitenkäs, jos on kyseessä hetero/lesbo, ovatko nuoruuden suhteet silloinkin välivaihe?
En yhtään ihmettele esim. oman ikäluokkani (40+) kohdalla sitä, jos moni biseksuaali on aikoinaan tietoisesti valinnut sen, että etsi miehen perheen perustamiseen. Silloin oli parisuhdelakikin vasta tuloillaan, hedelmöityshoitojen kanssa myös oma säätönsä ja omat vaikeutensa - varmasti vaikutti siltä, että jos perheen halusi, se oli järkevintä perustaa miehen kanssa. Nykyisin toki moni asia on helpompaa.
En silti lähtisi ylitulkitsemaan aina kaikkea. Jos seuraavan kumppanin sukupuoli sattuu olemaan eri kuin edellisen, tämä voi olla puhdas sattuma eikä liity siihen, että oltaisiin katkeroiduttu toiseen sukupuoleen tai käytetty sitä kokeiluna/välivaiheena.
Ei minusta ole oikein että lesboja syytetään kun bi:t juoksee miesten syliin….
Kuka on syyttänyt? Ei käsittääkseni kukaan. Ja mitä syyttelemistä siinä olisikaan - kai bit juoksevat, minne haluavat, ihan samoin kuin kaikki muutkin ihmiset. Ei kai kenenkään syliin juokseminen mitään syyttelemistä tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Monet ”bi” naiset näyttää vasta myöhemmällä iällä haluavansa suhteen naisten kanssa, kun on ensin häät ja lapset tehty miehen kanssa.
Tai sitten nuorena naisten kanssa sutinaa, mutta sitte tosi parisuhde, häät ja lapset miehen kanssa.
Nää kestää tai ei ja sanovat juttuja kuten ”jos tää ei nyt Jaakon kanssa toimi, niin enää seurustele miesten kanssa, vaan naiset kelpaa”.
Sitten vietetään pari kuukautta villiä sinkkuelämää naisten kanssa kunnes löytyykin uusi Jaakko jonka kanssa mennään naimisiin asti ja pysytään taas pari vuosikymmentä yhdessä. Jep, nämä on nähty.
Hyvät biseksuaalit, "sateenkaariyhteisö" ei syrji teitä. On vain vaikea ottaa tosissaan niitä jotka kokevat olevansa homoseksuaalisuuden asiantuntijoita koska ovat ehkä joskus nuoruudessaan tai sinkkukautena puolivakavissaan tapailleet samaa sukupuolta mutta vähemmän yllättävästi jakavatkin arjen ja elämän kohokohdan vastakkaisen kanssa. Kun ei huuteluiden tai jopa väkivallan uhalla uskalla suukotella saati kävellä puolisonsa kanssa käsi kädessä sekä joutuu sukulaisille esittelemään tyttöystävänsä "kaverina" ja puhumaan työkavereille vain epämääräisesti "puolisosta" vuodesta toiseen, ei oikein riitä jaksamista kuunnella päällepuhumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpompi mennä hetero-kaavaa.
-Miehet tekee paremmin aloitteita, ei tarvitse murehtia aloitteiden tekemistä.
-Heterot hyväksytään ilman ongelmia, sukulaiset/ystävät ei herjaa tai hylkää. Ei tule mitään kommentteja
-Lapset saa nopeasti ja luonnollisesti
-Miehille kelpaa melkein mikä muija vaan vierelle, sillä lailla helpompi kun ei tarvii muuta kuin omistaa píllün.Aika lailla tämä on kokemukseni bi-naisten kanssa. Ja sitten kännissä avaudutaan miten kokee edelleen naiset haluttaviksi ja tahtoisi olla lesbo koska miehen kanssa on perseestä olla, lesbot kyllä kelpaavat edelleen seksiseikkailuiksi ja salasuhteiksi mutta eivät oikeaan parisuhteeseen. Sanomattakin siis selvää etten itse lesbona deittaa biseksuaaleja.
Nyt en ihan tajunnut... siis miesten kanssa perseestä olla, mutta silti halutaan olla miesten kanssa? Sama ihminenkö siis sanoo nuo kaikki asiat?
t. bi, joka avautuu kännissä lähinnä omista taideproggiksistaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs, jos on biseksuaali, mutta heteroromanttinen? Eli tuntee seksuaalista vetoa molempiin sukupuoliin, mutta ei koe romanttisia tunteita kuin vastakkaisen sukupuolen kanssa?
Itse olen heteroseksuaali, mutta biromanttinen.
Tuota kutsutaan pornon yliannostukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ”bi” naiset näyttää vasta myöhemmällä iällä haluavansa suhteen naisten kanssa, kun on ensin häät ja lapset tehty miehen kanssa.
Tai sitten nuorena naisten kanssa sutinaa, mutta sitte tosi parisuhde, häät ja lapset miehen kanssa.
Nää kestää tai ei ja sanovat juttuja kuten ”jos tää ei nyt Jaakon kanssa toimi, niin enää seurustele miesten kanssa, vaan naiset kelpaa”.Sitten vietetään pari kuukautta villiä sinkkuelämää naisten kanssa kunnes löytyykin uusi Jaakko jonka kanssa mennään naimisiin asti ja pysytään taas pari vuosikymmentä yhdessä. Jep, nämä on nähty.
Hyvät biseksuaalit, "sateenkaariyhteisö" ei syrji teitä. On vain vaikea ottaa tosissaan niitä jotka kokevat olevansa homoseksuaalisuuden asiantuntijoita koska ovat ehkä joskus nuoruudessaan tai sinkkukautena puolivakavissaan tapailleet samaa sukupuolta mutta vähemmän yllättävästi jakavatkin arjen ja elämän kohokohdan vastakkaisen kanssa. Kun ei huuteluiden tai jopa väkivallan uhalla uskalla suukotella saati kävellä puolisonsa kanssa käsi kädessä sekä joutuu sukulaisille esittelemään tyttöystävänsä "kaverina" ja puhumaan työkavereille vain epämääräisesti "puolisosta" vuodesta toiseen, ei oikein riitä jaksamista kuunnella päällepuhumista.
Heh, minä olen puhunut sekä nais- että mieskumppaneista käyttäen sanaa "kumppani", enkä ole työkavereille kertonut sen enempää naispuolisesta kuin miespuolisesta kumppanista tai muistakaan henk.koht. asioistani. Sekin sitten siis oli väärin... Tunnen kyllä myös lesboja, jotka eivät etenkään väkivallan uhatessa kävele käsi kädessä - pitäisikö siis kuitenkin tehdä niin? Jos tietää, että maisemissa on homovastaisia ja väkivaltaisia ihmisiä, niin pitäisikö periaatteen vuoksi ottaa turpiinsa? Kunhan mietin, itse asun Helsingissä ja koen, että täällä voi aika vapaasti olla mitä vain. Mutta kuinka moni oikeasti menisi vaikka Venäjälle testaamaan, mitä tapahtuu kun suutelee samaa sukupuolta olevaa julkisella paikalla? Onko huono sateenkaari-ihminen, jos ei uskalla tehdä niin? Pitäisikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ”bi” naiset näyttää vasta myöhemmällä iällä haluavansa suhteen naisten kanssa, kun on ensin häät ja lapset tehty miehen kanssa.
Tai sitten nuorena naisten kanssa sutinaa, mutta sitte tosi parisuhde, häät ja lapset miehen kanssa.
Nää kestää tai ei ja sanovat juttuja kuten ”jos tää ei nyt Jaakon kanssa toimi, niin enää seurustele miesten kanssa, vaan naiset kelpaa”.Sitten vietetään pari kuukautta villiä sinkkuelämää naisten kanssa kunnes löytyykin uusi Jaakko jonka kanssa mennään naimisiin asti ja pysytään taas pari vuosikymmentä yhdessä. Jep, nämä on nähty.
Hyvät biseksuaalit, "sateenkaariyhteisö" ei syrji teitä. On vain vaikea ottaa tosissaan niitä jotka kokevat olevansa homoseksuaalisuuden asiantuntijoita koska ovat ehkä joskus nuoruudessaan tai sinkkukautena puolivakavissaan tapailleet samaa sukupuolta mutta vähemmän yllättävästi jakavatkin arjen ja elämän kohokohdan vastakkaisen kanssa. Kun ei huuteluiden tai jopa väkivallan uhalla uskalla suukotella saati kävellä puolisonsa kanssa käsi kädessä sekä joutuu sukulaisille esittelemään tyttöystävänsä "kaverina" ja puhumaan työkavereille vain epämääräisesti "puolisosta" vuodesta toiseen, ei oikein riitä jaksamista kuunnella päällepuhumista.
Heh, minä olen puhunut sekä nais- että mieskumppaneista käyttäen sanaa "kumppani", enkä ole työkavereille kertonut sen enempää naispuolisesta kuin miespuolisesta kumppanista tai muistakaan henk.koht. asioistani. Sekin sitten siis oli väärin... Tunnen kyllä myös lesboja, jotka eivät etenkään väkivallan uhatessa kävele käsi kädessä - pitäisikö siis kuitenkin tehdä niin? Jos tietää, että maisemissa on homovastaisia ja väkivaltaisia ihmisiä, niin pitäisikö periaatteen vuoksi ottaa turpiinsa? Kunhan mietin, itse asun Helsingissä ja koen, että täällä voi aika vapaasti olla mitä vain. Mutta kuinka moni oikeasti menisi vaikka Venäjälle testaamaan, mitä tapahtuu kun suutelee samaa sukupuolta olevaa julkisella paikalla? Onko huono sateenkaari-ihminen, jos ei uskalla tehdä niin? Pitäisikö?
Ymmärsitköhän nyt ollenkaan lukemaasi viestiä?
Jopa kaikki "lesbot" ottavat ennemmin miehen. Raivostuttaa nämä huomiota hakevat akat, jotka hakee ensin huomiota lesboilulla ja sitten kahden vuoden päästä ollaan heteroakkoina vaihtamassa sukunimiä ja avaamassa reikää miehille. Naiset on oksettavan periaatteettomia. Kukaan mies ei kehu olevansa miehiin päin ja sitten päädy naisen pariin.
Miehet muuten vihaa teitä, teitä pidetään nimenvaihdon takia turhakkeina ja miehet haluavat vain poikia. Pohtikaa sitä akat kun päädytte mieheen. Mies on suurin uhka, eikä siinä kauheasti auta lässytys siitä miten naiset ovat muka susia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen bi ja seurustelen miesten kanssa koska haluan naisten kanssa vain seksiä. En halua seurustella heidän kanssaan.
Onko tuohon kuvioon suostuvia miehiä helppo löytää? Jos haluaisit miehistä vain seksiä ja tunnesuhteen naisen kanssa, niin luuletko, että olisi vaikeampi löytää nainen, jolle olisi ok, että käyt välillä nauttimassa peniksestä?
Itse en taida tuntea kuin päinvastaisia tapauksia. Miehet on jänniä, kyllä niitä kokeilla kannattaa, mutta perhe on sit eri juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jopa kaikki "lesbot" ottavat ennemmin miehen. Raivostuttaa nämä huomiota hakevat akat, jotka hakee ensin huomiota lesboilulla ja sitten kahden vuoden päästä ollaan heteroakkoina vaihtamassa sukunimiä ja avaamassa reikää miehille. Naiset on oksettavan periaatteettomia. Kukaan mies ei kehu olevansa miehiin päin ja sitten päädy naisen pariin.
Miehet muuten vihaa teitä, teitä pidetään nimenvaihdon takia turhakkeina ja miehet haluavat vain poikia. Pohtikaa sitä akat kun päädytte mieheen. Mies on suurin uhka, eikä siinä kauheasti auta lässytys siitä miten naiset ovat muka susia.
Päivystääkö tämä poliittisesti lesbo sukunimihullu oikeasti kellon ympäri palstalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ”bi” naiset näyttää vasta myöhemmällä iällä haluavansa suhteen naisten kanssa, kun on ensin häät ja lapset tehty miehen kanssa.
Tai sitten nuorena naisten kanssa sutinaa, mutta sitte tosi parisuhde, häät ja lapset miehen kanssa.
Nää kestää tai ei ja sanovat juttuja kuten ”jos tää ei nyt Jaakon kanssa toimi, niin enää seurustele miesten kanssa, vaan naiset kelpaa”.Sitten vietetään pari kuukautta villiä sinkkuelämää naisten kanssa kunnes löytyykin uusi Jaakko jonka kanssa mennään naimisiin asti ja pysytään taas pari vuosikymmentä yhdessä. Jep, nämä on nähty.
Hyvät biseksuaalit, "sateenkaariyhteisö" ei syrji teitä. On vain vaikea ottaa tosissaan niitä jotka kokevat olevansa homoseksuaalisuuden asiantuntijoita koska ovat ehkä joskus nuoruudessaan tai sinkkukautena puolivakavissaan tapailleet samaa sukupuolta mutta vähemmän yllättävästi jakavatkin arjen ja elämän kohokohdan vastakkaisen kanssa. Kun ei huuteluiden tai jopa väkivallan uhalla uskalla suukotella saati kävellä puolisonsa kanssa käsi kädessä sekä joutuu sukulaisille esittelemään tyttöystävänsä "kaverina" ja puhumaan työkavereille vain epämääräisesti "puolisosta" vuodesta toiseen, ei oikein riitä jaksamista kuunnella päällepuhumista.
Heh, minä olen puhunut sekä nais- että mieskumppaneista käyttäen sanaa "kumppani", enkä ole työkavereille kertonut sen enempää naispuolisesta kuin miespuolisesta kumppanista tai muistakaan henk.koht. asioistani. Sekin sitten siis oli väärin... Tunnen kyllä myös lesboja, jotka eivät etenkään väkivallan uhatessa kävele käsi kädessä - pitäisikö siis kuitenkin tehdä niin? Jos tietää, että maisemissa on homovastaisia ja väkivaltaisia ihmisiä, niin pitäisikö periaatteen vuoksi ottaa turpiinsa? Kunhan mietin, itse asun Helsingissä ja koen, että täällä voi aika vapaasti olla mitä vain. Mutta kuinka moni oikeasti menisi vaikka Venäjälle testaamaan, mitä tapahtuu kun suutelee samaa sukupuolta olevaa julkisella paikalla? Onko huono sateenkaari-ihminen, jos ei uskalla tehdä niin? Pitäisikö?
Ymmärsitköhän nyt ollenkaan lukemaasi viestiä?
Ymmärsin kyllä. Minusta vaan tuntuu, että tuossa on vähän ylitulkintaa taas. Kaikki ei tarkoita aina sitä, että olisi "kaapissa" tai häpeilisi suuntautumistaan tai kumppaninsa sukupuolta. Monella toki varmaan - mutta aika moni lesbokin kyllä on kaapissa sukulaisiltaan, työkavereiltaan ja sellaisilta randomeilta, jotka voivat äityä väkivaltaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs, jos on biseksuaali, mutta heteroromanttinen? Eli tuntee seksuaalista vetoa molempiin sukupuoliin, mutta ei koe romanttisia tunteita kuin vastakkaisen sukupuolen kanssa?
Itse olen heteroseksuaali, mutta biromanttinen.
Tunnet aseksuaalista romanttista mielenkiintoa omaa sukupuolta kohtaan? Haluat romanssin ilman seksiä oman sukupuolisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bi-seksuaalin näkökulmasta tällainen keskustelu on turhan monimutkaiseksi vedetty, jos ottaa huomioon että kyse ei ole mistään sen monimutkaisemmasta kuin että voi ihastua ihmiseen sukupuolesta riippumatta, eli kumpaan/mihin sukupuoleen vaan. On omillakin exillä ollut turhaa päässälaskua ja ihmettelemistä, jolta olisi vältytty varsin yksinkertaisen määritelmän muistamisella.
Nuorena tyttönä tapailin poikia, kunnes huomasin että myös tytöt viehättää. Aikuisuuden kynnyksellä deittailinkin enimmäkseen naisia, jolloin muutama läheinen kysyi että olenko nykyään sittenkin lesbo. Sitten kun parikymppise tapasinkin sattumalta miehen (näiden suhteiden päätyttyä kunkun omia aikojaan ilman mitään kolmiodraamaa) jonka kanssa kerrankin myös ajoitus osui yhteen, niin että sain kokea ensimmäisen pidemmän parisuhteeni, niin pasmat menivät kahdella entisellä taapailukumppaniloa sekaisin: ai sä ootkin hetero. (Ja kyllä, on mustakin uskomatonta että tällaista kommenttia laitetaan suhteiden päätytyyä Facebookissa) No, seurustelimme 7 vuotta monogamisesti ja nyt pari vuotta sitten erosimme (kuten joskus ensimmäisen parisuhteen kanssa käy) ja olen käynyt treffeillä myös naisten kanssa - olenkohan taas muuttunut lesboksi? Tähän tarvitsisi varmaan kaavion...
Tai sitten voisi vaan muistaa, että seksuaalisuuteni on koko ajan ollut biseksuaali, eli molemmista/monista sukupuolista viehättyvä henkilö. Olen vain, monen muun monogamisen ja uskollisen ihmisen tavoin, seurustellut kerrallaan yhden ihmisen kanssa, joka nyt on sukupuoleltaan edustanut vain yhtä sukupuolta kerrallaan, minkä vuoksi seksuaalisuuden kirjo ei ulospäin juurikaan näy. Eikä sen toki tarvitsisikaan näkyä, jos ihmisiä ei niin kovin kiinnostaisi muiden seksuaalisuuden vaiheet. Pitäisi kai olla imarreltu, että omat asiat kiinnostaa exiä ja muutamaa läheistä niin paljon, mutta mieluummin sitä ei vastailisi seksuaalisuuden kehittymisestä kuin se olisi joku sääilmiön kaltainen muuttuva seikka. Ikävää, jos toisen seksuaalisuuden vuoksi ajatellaan että häneen ei voisi esim luottaa kun seksuaalisuus voi muuttua milloin vain. Oikeasti seksuaalisuus voi yhtä hyvin muuttua heterolla tai miksei homoseksuaalillakin milloin vain, itselläni se on pysynyt oikeastaan aina samana sen jälkeen kun itseni nuorena löysi.
Kannattaa pitää tämäkin mielessä, jos tutun seksuaalisuus tuntuu hämmentävän, että ehkä hän on bisekssuaali, niin säästyy ylimääräiseltä päänvaivalta. Yleensä yksiavioisena nyt "päätyy" vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan suhteeseen, jolloin se biseksuaalisuus ei juurikaan ulospäin näy. Samoin voisi kysyä, että miksi kaikki heteronaiset päätyy naimisiin jonkun eri miehen kanssa, kuin kenen kanssa vaihtoi ekan pusunsa :D
Tämä oli hyvin sanottu. Eikö se juuri sitä tarkoita jos on Bi-seksuaalinen että välillä on miesten ja välillä naisten kanssa. Osalle on vaikea kai käsittää että bi-seksuaalinen voi olla myös monogaaminen ja pitkien suhteiden ihminen. Ei bi-seksuaalisuus ole synonyymi kaikkein kansaa kaikella tapaa seksiä harrastavalle. Tai että jos bi-nainen on miehen kanssa niin kokoajan oikeasti haikailsisi seksistä naisen kanssa... tai toisinpäin. Bi-seksuaalisuus tarkoittaa vain että henkilö voi kiinnostua molemmista sukupuolista. Seksuaalisuus voi muutenkin muuttua ja muuttaa muotoaan ja yleensä ikää saadessa ymmärtää itseäänkin paremmin joka voi näkyä ulospäin erilaisina elämänvaiheina.
Tämäpä hyvinkin. Homojen kuvitellaan haluavan kaikkia miehiä JA iskevän kaikkia miehiä, bi-seksuaalien kuvitellaan harrastavan kaikkien kanssa seksiä JA pettävän heti kun mahdollisuus tulee, mutta hetero nähdään kivasti monogamisena ja valikoivana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseimpia on nää ”Ei mun miestä yhtään haittaa vaikka olisin toisen naisen kanssa. Sitä ei lasketa” jne.
Eli voi olla ”avoinsuhde tms” mutta vain naisen kanssa.
Eikä nää naiset muka näe mistä on kysymys… 🙄No, mistä on kysymys? Tiedän itse yhden naisen, jolla oli näin - itse asiassa, minulla oli lyhyt suhde tämän naisen kanssa (en siis itsekään halunnut parisuhdetta silloin, pelkkä fwb riitti). Minusta tuossa ei ole mitään ongelmaa, jos kaikki osapuolet ovat tietoisia asiasta ja se on heille ok. Eli parisuhteen osapuolet saavat sopia keskenään mitkä tahansa säännöt haluavat, ja jos sivusuhdetta hakeva on rehellinen ja kertoo avoimesta asiasta potentiaalisille kumppaneilleen, silloinhan nämä voivat itse päättää, onko juttu heille ok vai ei.
Koska usein näissä näyttää siltä että kaksi naista on vain pørno-juttu tai fetissi.
Vähätellään siinä samalla kahden naisen parisuhdetta.
Vielä nykyäänkin lesbo pari nähdään välivaiheena tai leikkinä.
”Kyllähän oikeaan parisuhteeseen/seksiin mies/muna tarvitaan”.
Ja muuta shaibaa….
Olen tuo, jolle vastasit, ja olen bi, joka on jossain määrin kiinnostuneempi naisista kuin miehistä. En silti näe ongelmaksi sitä, jos jonkun kohdalla on toisin, ja joku on vähän kiinnostuneempi miehistä, ja haluaa naisen kanssa jonkin kevyemmän suhteen. Jos se on molemmille osapuolille ok, niin miksi se olisi ongelma? Onhan ihmisiä, esim. heteroita, jotka haluavat pelkästään seksisuhteita tai kevytsuhteita eri sukupuolta olevan kanssa. Meitä on niin monenlaisia. Ja itselläni tosiaan oli jossain vaiheessa vähän aikaa suhde naisen kanssa, joka oli naimisissa miehen kanssa, mutta oli sopinut, että hänellä voi olla seksisuhteita naisten kanssa. Koska itsekin halusin vain kevyemmän suhteen tuolloin, enkä ollut häneen ihastunut muuten kuin että tykkäsin hänestä ihmisenä ja olin viehättynyt ulkonäöstään, niin minullehan tuo kuvio sopi oikein hyvin. Minusta olennaista on se, että on rehellinen eikä kuseta ketään. Hänen miestään en edes tavannut.
Jollekin lesbosuhde voi olla välivaihe tai leikkiä. Mutta en sanoisi, että lesbous yleisesti nähdään noin. Nykyisin tuntuu, että lesbot näkyvät esim. mediassa eniten perheaiheisissa jutuissa, ja en ainakaan täällä Helsingissä ole törmännyt tuollaiseen välivaihe-ajatteluun. Enemmän olen nähnyt sellaisia itseään myöhäisheränneeksi kutsuvia naisia, joilla on heteromenneisyys, mutta ovat sittemmin "löytäneet itsensä" - ja kyllähän tällöin juuri se heterous oli välivaihe, eikä heidän todellinen minänsä. (Itselläni eri, koska olen teinistä asti pitänyt itseäni biseksuaalina.)
Tuleekohan kukaan biseksuaali ajatelleeksi sitä, mitä hetero tai homo haluaa ja odottaa suhteelta? Monikohan kertoo suoraan mitä sortimenttia oikein on, heti suhteen alussa? Se olisi minusta enemmän kuin reilua. Silloin kumppani voisi heti päättää itsensä kanssa siitä, haluaako edetä pidemmälle. Eikä vasta sitten, kun on lapsia hankittu tai tehty yhdessä jotain muuta sitovaa, ja on alkanut poltella jälleen se toinen kiinnostuksen suunta. Ja vaikka noin ei kävisikään, niin silti kumppani voisi tutkia sen verran itseään että tietää haluaako elää sellaisessa suhteessa missä on tuollainen riski olemassa. Jos katsoo kaiken olevan still okay, niin sitten vaan antaa mennä. Mutta jos ei...
Vierailija kirjoitti:
Tuleekohan kukaan biseksuaali ajatelleeksi sitä, mitä hetero tai homo haluaa ja odottaa suhteelta? Monikohan kertoo suoraan mitä sortimenttia oikein on, heti suhteen alussa? Se olisi minusta enemmän kuin reilua. Silloin kumppani voisi heti päättää itsensä kanssa siitä, haluaako edetä pidemmälle. Eikä vasta sitten, kun on lapsia hankittu tai tehty yhdessä jotain muuta sitovaa, ja on alkanut poltella jälleen se toinen kiinnostuksen suunta. Ja vaikka noin ei kävisikään, niin silti kumppani voisi tutkia sen verran itseään että tietää haluaako elää sellaisessa suhteessa missä on tuollainen riski olemassa. Jos katsoo kaiken olevan still okay, niin sitten vaan antaa mennä. Mutta jos ei...
Eikö siinä vaiheessa kun suhdetta aloitellaan, ole jo sen verran kerrottu omasta elämästä ja historiasta, että luulisi olevan tiedossa, jos toisella on ollut aiemmin suhteita miehen tai kenenkään kanssa, ja myös seksuaalinen suuntautuminen? Tai sitten, jos kumppani on vastakkaista sukupuolta, niin ainakin itseäni ärsyttäisi, jos minua pidettäisiin heterona, kun en kerran sitä ole. Uskon, että vastakkaisen sukupuolen kanssa ollessa moni kertoo biseksuaalisuudesta ihans enkin vuoksi, että haluaa sillä karsia mahdolliset konservatiiviset tai homokammoiset ihmiset pois.
Vierailija kirjoitti:
Tuleekohan kukaan biseksuaali ajatelleeksi sitä, mitä hetero tai homo haluaa ja odottaa suhteelta? Monikohan kertoo suoraan mitä sortimenttia oikein on, heti suhteen alussa? Se olisi minusta enemmän kuin reilua. Silloin kumppani voisi heti päättää itsensä kanssa siitä, haluaako edetä pidemmälle. Eikä vasta sitten, kun on lapsia hankittu tai tehty yhdessä jotain muuta sitovaa, ja on alkanut poltella jälleen se toinen kiinnostuksen suunta. Ja vaikka noin ei kävisikään, niin silti kumppani voisi tutkia sen verran itseään että tietää haluaako elää sellaisessa suhteessa missä on tuollainen riski olemassa. Jos katsoo kaiken olevan still okay, niin sitten vaan antaa mennä. Mutta jos ei...
Kommentoin jo tekstiäsi äsken, mutta unohdin tätä yhtä kohtaa kommentoida... En itse näkisi biseksuaalin kanssa sen suurempaa riskiä kuin muidenkaan - ainahan ihmisillä voi alkaa poltella jokin toinen kiinnostus, kenellä mistäkin syystä. Ja toisaalta tällä hetkellä hetero/lesbo voi myöhemmin löytää itsestään uusia puolia. Varminta on varmaan epäillä ja pelätä aina kaikkia, ja suhtautua jokaiseen kumppaniin sillä ajatuksella, että "pieleen tämäkin juttu varmasti menee, kuitenkin tuo alkaa kiinnostua muista jossain vaiheessa, kehenkään ei kannata ikinä luottaa" - silloin ainakaan ei pety, jos niin käy. Ja pieni negatiivisuus antaa varmasti hyvän alun suhteelle muutenkin!
Ja suurinosa ympärillä olevista rauhoittuu, elää suht rauhallista hetero parkiaalista arkea, niin hankitaan itselle myös se mies siihen kainaloon ja eletään helpompaa arkea.