Pahat kognitiiviset häiriöt - en muista kunnolla enää oikein mitään. Masennus syynä?
Pelottaa mutta yritän elää ja peitellä tätä parhaani mukaan.
En muista oikein mitään..
Mitä minulle sanottiin, mitä joku henkilö kertoi. Joskus unohdan jopa kenen kanssa edes keskustelin - vaikkapa työpaikan kahvihuoneessa. Aiheen saatan muistaa mutta en keskustelijaa tai toisinpäin.
En muista myöskään perus sivistyksen termejä esim. juuri hetki sitten mies kysyi karkausvuodesta. En muistanut edes monen vuoden välein se on ja myöskin googlasin sen (peitelläkseni tyhmyyyäni) ja muistin, että se on varkausvuosi - unohdin tuon jo hetkessä, oikean sanan, sillä juurihan mies siitä puhui, unohdin.
Unohtelen sanoja, miten joitakin sanoja lausutaan, todella tyypillistä minulle.
Opiskelen uutta alaa mutta kaikki oppiminen vain unohtuu. Tai no, ei tietenkään kaikki mutta hyvin moni vähänkin vaikeampi asia on jo kapasiteetilla kai liikaa.
No tämähän tietysti vaikuttaa elämääni aika paljon. Lähinnä sosiaalisissa suhteissa. Kun sitä päätä ei ole ja olen "jossain muualla" tai sumuinen niin enpä oikein saa mitään keskustelua aikaiseksi - ainakaan mielenkiintoista. Sanavarastoni on köyhtynyt, kuten myös reaktioni erilaisiin tilanteisiin. Harvemmin naurattaa tai kiinnostaa mikään oikeasti tai jos kiinnostaa niin unohdan ehkä pian mitä halusin asiasta tietää tai en osaa keskustella koska en muista sanoja. Pää lyö tyhjää ja usein.
Masentunut olen, todella. Sitäkin yritän peitellä.
Itsetuhoiset ajatukset laahaa perässä, varmaankin nykyään päivittäin. Inhoan itseäni ja elämääni. En vain jaksaisi.
Tämä on todella monisyinen juttu, en lähde tätä purkamaan nyt mutta traumataustaa ja sen vaikutus aikuisuuteen.
No mutta kuitenkin. Olen ihan "ulapalla", miellän itseni jo tyhmäksi. Oikeastikin, en varmaan tule pysymään järjissäni kauaa.
Jos haen apua, antavat masennuslääkkeet ja lapun kouraan. Terapiaan? Ei ole varaa.
Haluaisin vain kuolla. En edes tiedä jaksanko elää itseni kanssa (syyllisyys painaa) ja aivot on ihan sohjoa.
Kommentit (29)
Korona sivuvaikutus, delta aiheuttaa itsetuhoisuutta, menee ohi parissa kuukaudessa. Lähimuisti on ihan paska myös. Pitää vaan jaksaa.
Kaffepulla kirjoitti:
Onko oireet alkaneet yhtäkkiä vai vähitellen?
Kuulostaa neurologiselta oirekuvalta. Hakeudu neurologille! Masennus voi olla oire, ei juurisyy.
Olet pulla väärässä. Masennus voi olla syy muistamattomuudelle. Masennus kutistaa ja surkastuttaa aivoja. Masentuneilla voi alkaa dementiakin.
Kuinka ap sinä nukut? Masennus voi tehdä tuon, mutta huonot yöunet vielä enemmän. Aivot ei puhdistu, eikä päivän asiat talletu aivoihin jos ei nuku kunnolla.
Uskon, että johtuu masennuksesta ja kilpirauhassairaudesta (vaikka ison annoksen thyroxinia syökin) mutta silti tämä on aika..
No mietityttää vaan, että olenko todella jo saanut aivoni tohjoksi vai onko jotain todellista muistisairautta.
Olen 26-vuotias, joten masennus nyt on varmaan se todennäköisin syy.
Nukun paljon, syön paljon. Ei ole mitään sellaista. Käyn töissä, opiskelen. Mikään ei kiinnosta - paitsi ruoka ja nukkuminen.
Kaikki muu vain ahdistaa ja ottaa päähän.
Minulla kun on kaikenlaisia ongelmia pääni sisällä. Itsetunto on heikko, syyllisyys ja häpeä painaa, suorittaja, liian kiltti jne..
Nämä minun roolini väsyttävät. En edes tiedä kuka oikeasti olen. Elän vain mutta en itselleni, muutakaan en osaa tehdä kun hakata päätä seinään ja sitten valittaa kun sitä teen.
AP
Hae apua. Masennus vaikuttaa muistiin. Syyllisyys mistä?
Itsellä on ollut samaa monta vuotta..Kunnes aloin yhtäkkiä parantua. Kaikki majdolliset neurologiset testit on tehty eikä vikaa löytynyt. Ei ole adhd,ei masennusta. Ilmeisesti tiedostamaton burnout..
Muisti meni,vasemman puolen koordinaatio ja ohjaus heikkeni,visuaalisen materiaalin käsittelyvaikeus eli aivot eivät rekisteröineet sitä mitä silmät näki vaan törmäilin asi8ihin ja ajokorttikin oli pois useamman kuukauden.
Nyt on enään muistiongelmaa ja yleistä ymmärtämättömyyttä+hienokoordinaatio ei toimi vasemmalla. Kädet tärisee syödessä enkä voi leikata esim veitsellä mitään ilman haavoja (olen vasuri)
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että johtuu masennuksesta ja kilpirauhassairaudesta (vaikka ison annoksen thyroxinia syökin) mutta silti tämä on aika..
No mietityttää vaan, että olenko todella jo saanut aivoni tohjoksi vai onko jotain todellista muistisairautta.
Olen 26-vuotias, joten masennus nyt on varmaan se todennäköisin syy.Nukun paljon, syön paljon. Ei ole mitään sellaista. Käyn töissä, opiskelen. Mikään ei kiinnosta - paitsi ruoka ja nukkuminen.
Kaikki muu vain ahdistaa ja ottaa päähän.Minulla kun on kaikenlaisia ongelmia pääni sisällä. Itsetunto on heikko, syyllisyys ja häpeä painaa, suorittaja, liian kiltti jne..
Nämä minun roolini väsyttävät. En edes tiedä kuka oikeasti olen. Elän vain mutta en itselleni, muutakaan en osaa tehdä kun hakata päätä seinään ja sitten valittaa kun sitä teen.
AP
Kuulostaa rankalta. Et taida haluta olla sinä elämässäsi. Siksi pääsikään ei toimi vaan yrittää unohtaa olevansa. Terapiaan tai jotain muuta apua.
Masennus ehdottomasti vaikuttaa kognitioon. Sinullahan on nyt kuormitusta aika paljon, kun opiskelet uutta alaa ja kuvailet olevasi myös masentunut. Siinä on paljon aivoille yhdellä kertaa!
Kyllä ne aivot ja muisti siitä toipuvat, kun alat korjata tilannettasi. Ihan ensimmäiseksi, pyri nukkumaan laadukkaita yöunia. Ulkoile sen verran minkä koet kohtuudella jaksavasi ja tapaa myös mukavia ihmisiä. Ravinnon pitäisi olla perusterveellistä myös, mutta mitään ihme kikkailuja ei tarvita. Nämä boostaavat aivojasi jo hyvin alkuun.
Hankkiudu myös toimivaan terapiasuhteeseen, jossa pääset käsittelemään ja keventämään kokemaasi masennusta. Kelalta voit hyvinkin saada tukea psykoterapian kustannuksiin. Masennuslääkitystä ei kukaan voi sinua pakottaa ottaa, sen päätöksen teet itse. Hakeudu lääkärille ja kuvaile tilanteesi ja ilmaise, että haluat kelan tukemaan terapiaan, nyt ei mikään resepti kouraan -lähestymistapa riitä.
Ja älä hättäile! Masennuksesta toipuu, muisti palautuu, aivot ovat plastinen elin, jotka kyllä palautuvat kondikseen kun kuormitusta on kohtuullisesti ja olosuhteet oikeat.
Muista olla armollinen itsellesi, ei haittaa, vaikka vähän muisti pätkii nyt, sitä se on aina monella muullakin. Lähde vaan hakemaan apua mielialaoireisiin ja vaadi sitä, jos ei meinata ottaa tosissaan!
Vierailija kirjoitti:
Hae apua. Masennus vaikuttaa muistiin. Syyllisyys mistä?
No asia on vain niin, että olen tehnyt elämässäni todella vääriä päätöksiä.
Tunnen olevani aivan "trash" mutta peittelen tätäkin. Eli yritän suoritua parhaani mukaan elämästä ulospäin (työ, koulu, lähisuku).
Oikeasti kukaan ei uskoisi ehkä kuinka typerä todella olen ja miten tuhoan elämääni huonoilla valinnoillani. Tässä nyt en tarkoita pelkästään elämäntapoja vaan läheisiä ihmissuhteita. Monia asioita, en elä täällä vaan tuntuu kuin eläisin jonkin kuplan sisällä. Kaikki on kuin jotain elokuvaa, epätodellista. Elän defenssejä jatkuvasti käyttäen.
Tämä oma oireilu on vaikuttanut myös muihin ihmisiin, siitä syyllisyys.
Itseäni vihaan, syvästi.
AP
Minulla alkoi burnout juuri noin. Sen jälkeen sairastuin psykoosiin.
Niin ja tätä on jatkunut nyt ainakin kaksi vuotta. Välillä hieman parempia kausia ja sitten aivan kamalia.
Olen ollut myös erittäin kuormittunut jo vuosia. Töitä olen tehnyt aivan helvetisti ja kaksi kertaa jo uupunut (16h työpäiviä). Oli joku vaihe kun oli mukamas pakko tehdä töitä, en osannut sanoa ei ja halusin pärjätä elämässä.
No kaupungit, ihmiset, työpaikat ovat vaihtuneet tässä kyllä hyvinkin paljon viimeisen viiden vuoden aikana. Aina on jokin uusi vaihe menossa, joku mullistavampi.
Enåä en jaksa. On ollut parempia kausia tämän muistin kanssa mutta kyllä se korreloi täysin näiden henkisten oireiden kanssa.
Kroonista masennusta olen potenut kyllä lapsuudesta lähtien. Vanhempani ovat alkoholisteja ja sitä rataa. Kaikenlaista ollut.
Parisuhdekin on aivan paska, mies on minulle on ilkeä enkä siitäkään jaksa enää välittää.
En osaa lähteä tästä tai no, en jaksa kohdata taas kipua ja uutta "kautta". Voimavaroja ei ole nyt mihinkään ylimääräiseen.
AP
pihlis kirjoitti:
Itsellä on ollut samaa monta vuotta..Kunnes aloin yhtäkkiä parantua. Kaikki majdolliset neurologiset testit on tehty eikä vikaa löytynyt. Ei ole adhd,ei masennusta. Ilmeisesti tiedostamaton burnout..
Muisti meni,vasemman puolen koordinaatio ja ohjaus heikkeni,visuaalisen materiaalin käsittelyvaikeus eli aivot eivät rekisteröineet sitä mitä silmät näki vaan törmäilin asi8ihin ja ajokorttikin oli pois useamman kuukauden.
Nyt on enään muistiongelmaa ja yleistä ymmärtämättömyyttä+hienokoordinaatio ei toimi vasemmalla. Kädet tärisee syödessä enkä voi leikata esim veitsellä mitään ilman haavoja (olen vasuri)
Oho, kuulostaa pelottavalta.
Alkoi vain yhtäkkiä? Eikä syytä löydetty?
Varmaan tutkittu borrelioosi? Jännä kyllä...
Toivottavasti sinä toivut täysin kokonaan.
Onko minkäänlaista mutua mistä voisi johtua kohdallasi?
Paljon tsemppiä sinulle.
AP (vasuri myös)
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että johtuu masennuksesta ja kilpirauhassairaudesta (vaikka ison annoksen thyroxinia syökin) mutta silti tämä on aika..
No mietityttää vaan, että olenko todella jo saanut aivoni tohjoksi vai onko jotain todellista muistisairautta.
Olen 26-vuotias, joten masennus nyt on varmaan se todennäköisin syy.Nukun paljon, syön paljon. Ei ole mitään sellaista. Käyn töissä, opiskelen. Mikään ei kiinnosta - paitsi ruoka ja nukkuminen.
Kaikki muu vain ahdistaa ja ottaa päähän.Minulla kun on kaikenlaisia ongelmia pääni sisällä. Itsetunto on heikko, syyllisyys ja häpeä painaa, suorittaja, liian kiltti jne..
Nämä minun roolini väsyttävät. En edes tiedä kuka oikeasti olen. Elän vain mutta en itselleni, muutakaan en osaa tehdä kun hakata päätä seinään ja sitten valittaa kun sitä teen.
AP
Lopeta roolien vetäminen. Tuo on juuri se asia, joka estää monia elämästä elämäänsä täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että johtuu masennuksesta ja kilpirauhassairaudesta (vaikka ison annoksen thyroxinia syökin) mutta silti tämä on aika..
No mietityttää vaan, että olenko todella jo saanut aivoni tohjoksi vai onko jotain todellista muistisairautta.
Olen 26-vuotias, joten masennus nyt on varmaan se todennäköisin syy.Nukun paljon, syön paljon. Ei ole mitään sellaista. Käyn töissä, opiskelen. Mikään ei kiinnosta - paitsi ruoka ja nukkuminen.
Kaikki muu vain ahdistaa ja ottaa päähän.Minulla kun on kaikenlaisia ongelmia pääni sisällä. Itsetunto on heikko, syyllisyys ja häpeä painaa, suorittaja, liian kiltti jne..
Nämä minun roolini väsyttävät. En edes tiedä kuka oikeasti olen. Elän vain mutta en itselleni, muutakaan en osaa tehdä kun hakata päätä seinään ja sitten valittaa kun sitä teen.
APLopeta roolien vetäminen. Tuo on juuri se asia, joka estää monia elämästä elämäänsä täysillä.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Itse yritän nyt saada eut. Lähetteen läpi. Psykologi jalääkäri ovat keskustelleet tilanteestani. Saan ehkä myönteinen päätös.
Pari vuotta, koronaviruksen aiheuttamia oireita? Lieväkin tauti voi vahingoittaa hermostoa ja aivoja. Jos olet vielä rokotettu, niin aivosumu ei ole mikään ihme. Neurologiset oireet ja aivotilehdus kuuluvat rokotteen haittavaikutuksiin, yleensä ilmenevät alle 21 vrk rokotteen ottamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta, koronaviruksen aiheuttamia oireita? Lieväkin tauti voi vahingoittaa hermostoa ja aivoja. Jos olet vielä rokotettu, niin aivosumu ei ole mikään ihme. Neurologiset oireet ja aivotilehdus kuuluvat rokotteen haittavaikutuksiin, yleensä ilmenevät alle 21 vrk rokotteen ottamisesta.
En nyt jaksa uskoa, että millään koronaan liittyvillä asioilla on tähän juuri osaa.
Kyllä tämä on vain minun koko elämäni lopputulos, siis aivoni, mieleni eikä kroppani vain jaksa. Alan vain romahtelemaan millon mistäkin suunnalta.
No rokotteiden jälkeen olen kyllä ollut usein sairaana mutta se nyt ei varsinaisesti liity tähän ongelmaan, joten en jaksaisi edes miettiä tätä asiaa tässä keskustelussa.
Hmph, tarkemmin ajateltuna en edes tiedä minkälaista neuvoa tai tukea haen. Jotain avunhuutoja aina välillä yritän tehdä aikaiseksi mutta en tiedä mitä teen. En oikein luota, että elämä kantaa ja että saisin apua. Pelottaa niin pirusti kaikki enkä tiedä mistä lähteä liikkeelle taas.. ja taas ja taas. Aina löydän itseni tästä masentavasta kohdasta elämässäni. Turhauttaa ja masentaa tämäkin.
Anteeksi valitus. Ainakin saa jonnekin purkaa.
AP
Lue kirjoja masennuksesta. Voi antaa näkökulmaa tilanteellesi.
Voimia!
Onko oireet alkaneet yhtäkkiä vai vähitellen?
Kuulostaa neurologiselta oirekuvalta. Hakeudu neurologille! Masennus voi olla oire, ei juurisyy.
🇺🇦🇮🇱