Pahat kognitiiviset häiriöt - en muista kunnolla enää oikein mitään. Masennus syynä?

Kerron oman tarinanani, mutta haluan silti teroittaa, että tarkoitukseni ei ole olla mikään ravinto- tai terveysintoilija. Mutta joo.

Olin 40-vuotias. Häpesin itseäni. Yritin peitellä, en kertonut kenellekään. Mietin kaiken lopettamista, noin tunnin välein. Suunnittelin huolellisesti ja ajan kanssa oman loppuni. Olin elämäni aallonpohjassa.

Työt hoituivat rutiinilla, mutta töihin mennessäni ja töistä lähtiessäni jouduin katsomaan reitin kartasta vaikka kyseessä tuttu työmatka jo parin vuoden ajalta. Ihmettelin kun avain ei sopinut kotioveni lukkoon, hetken rapisteltuani kävi ilmi, että naapurin ovi. Kahvinkeittimen toiminta oli melkoinen arjen mysteeri. Keskittymiskyky liki nolla. Jatkuva aivosumu. Sanojen unohtelua. Järkyttävää päänsärkyä, joka ei särkylääkkeillä lähtenyt. Noloja tilanteita kassalla, pin unohtunut, puhuin aivan pöljiä, ja niin edelleen. Minä, kaikissa kouluissa menestynyt ja stipendejä rohmunnut ihminen.

Pahin aika kesti noin vuoden verran. Sen aikana etsin tietoa, se oli aivosumusta johtuen erittäin haastavaa. Havainnoidakseni jotenkin tilaani tein  äö-testin, tulos 97. Viisi vuotta aiemmin tekemääni testiin verrattuna pudotusta liki 40 pistettä. Pelasin ystävien kanssa korttia, olin aiemmin onnistunut painamaan mieleeni liki kaikki pelatut kortit. Nyt se oli minulle mahdotonta. Sanaselityspelikään ei enää ollut suosikkini.

Kokeilin kaikenlaista, parsasta pakuriin. Lopulta jätin pois gluteenin. Se toimi. Olo alkoi vähä vähältä kohentua. Päänsärky jäi pois. Keskittymiskyky palasi. Kävi ilmi, että minulla on keliakia. Ilmeisesti vatsalaukun nukka oli vuosien kuluessa tuhoutunut siinä määrin, ettei B-vitamiini päässyt imeytymään. En tiedä varmasti, mutta sen selvittämiseksi ei mielestäni kannattanut suorittaa tähystystä.

Löytyi myös 2-tyypin diabetes. Se oli itselleni yllätys, koska ei ylipainoa ja hyvä lihaskunto. Ainoa oireeni oli helposti tulehtuvat kynsivallit.

Aivosumusta on nyt aikaa kymmenen vuotta. Ystävieni kautta olen huomannut, että osa muistoistani on todellakin poissa. Myös sanavarastoni on suppeampi kuin aiemmin. Muistini pelaa, mutta toisinaan joudun etsimään sanoja. Tein Mensan testin puoli vuotta sitten ja tulos oli 120. Kehitystä on tapahtunut. Olen tästä kiitollinen.

Ruokavaliolla (vähähiilarinen ja gluteeniton), ja pienellä liikunnalla olen saanut diabeteksen pois.

Nukkuminen on tärkeää.

Toivon kaikkea hyvää.

Tsemppiä ja rohkeutta.

Milloin viimeksi kilpirauhanen on tutkittu?

Mainitsemasi oireet viittavat täysin vajaatoimintaan ja lisänä masennus tietenkin hankalottaa tilannetta entisestään.

Oireiden syy jokatapauksessa täytyy selvittää ja hoitaa. Ferritiini olisi myös hyvä katsoa, vaikuttaa myös kilpirauhashormonien toimintaan jos varastot ovat alhaiset.

Kiitos vastaajille.

Ihan totta, että ruokavalioon panostaminen todella toimii. Oli aika, kun söin vhh-tyyppisesti, tein kaikki ruoat itse ja mieluiten tuoreista raaka-aineista.

Osaan tuon homman, se oli hienoa aikaa itselleni. Hoikistuin, olin ylpeä itsestäni ja elämä oli valoisaa. Ei kaikki ollut tietenkään kohdallaan mutta tuskin kärsin itsetuhoisista ajatuksista ainakaan tähän malliin.

Elämässä taisi muutenkin olla palikat aika kohdillaan, nautin yksin olemisesta ja lukemisesta, uuden oppimisesta.

Nyt on elämä sitten vetänyt sellaista häränpyllyä nämä viimeiset pari vuotta, että olen vain varjo tuosta ihmisestä.

Liikaa painavia asioita, sellaisia, etten todeksikaan halua uskoa. Usein laitan silmät kiinni ja ajattelen, että olen se minä joka tuolloin olin, asun siellä missä asuin ja yritän rentoutua. En kuitenkaan valitettavasti pääse ajassa taaksepäin. Tein todella pahan virheen kun en kuunnellut itseäni vaan lähdin elämään elämää henkilön kanssa, jonka kanssa minun ei todella kuulunut olla.

No mutta, todellakin ruokavalio on myös tärkeää. Se olisi yksi mihin pitäisi tarttua ja se voisi jo ensialkuun helpottaa oireilua.

Luulen, että vitamiinien puutosta on kyllä ja B-vitamiin olisi tärkeä osa aivojen toiminnankin kannalta.

AP

Niin tarkoitan, että elämä ei ehkä mielen osalta ollut kohdallaan, säästin silloin rahaa terapiaan. En ollut masentunut mutta traumat painoivat.

Muuten ulkoisesti kylläkin oli kiva työ, talous ok, pärjäsin itsenäisesti täysin ja oli voimallinen olo. Sain kaiken tarvittavan voiman arkeeni omilla valinnoillani, omien arvojen takana seisten.

Se tässä painaakin, en ole elänyt arvomaailmani mukaan ja siksi olo varmaan tuntuukin niin epätodelliselta ja vihaiselta. Olen pettynyt itseeni.

AP

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Onko oireet alkaneet yhtäkkiä vai vähitellen?

Kuulostaa neurologiselta oirekuvalta. Hakeudu neurologille! Masennus voi olla oire, ei juurisyy.

Olet pulla väärässä. Masennus voi olla syy muistamattomuudelle. Masennus kutistaa ja surkastuttaa aivoja. Masentuneilla voi alkaa dementiakin.

MCI, lievä kognitiivinen heikkeneminen, on ap:n diagnoosi. Valitettavaa on se, että MCI edeltää alzhemeriä eli MCI-henkilöt tulevat sairastumaan dementiaan tai 3 Tyypin diabetekseen, joka tunnetaan paremmin nimellä alzheimer.

^

Lähtisin purkamaan tuota työuupumusta, jos sinulla vielä sitä on. Se masentaa ja kyynistää tavalla, joka romahduttaa koko elämän, vaikka pitäisikin itsestä hyvää huolta. Jos taustalla on vielä käsittelemättömiä menneisyyden traumoja, jotka painavat päälle, sitä suuremmalla syyllä ottaisin yhteyttä työterveyteen ja kertoisin olostani.

Ihmeellisesti tuo pahan olon purkaminen auttaa näin kirjoittelunkin muodossa.

Tänään on ollut ainakin parempi päivä. Olen ollut hieman energisempi ja päätin suorittaa tunnin mittaisen hikiliikunnan ja olen syönyt terveellisesti. Paljon kasviksia sekä salaattia ja hieman proteiinia, oliiviöljystä rasvat.

En tiedä millaisessa mielentilassa aina päivät kuluvat mutta tänään ollut huomattavasti parempi.

AP

^