Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko sinä/perheesi "salaa" köyhä?
30.11.2021 |
Minä ja mieheni ollaan molemmat yliopiston maistereita ja ihan hyvässä työssä. Palkka vain surkea, alle 3000e molemmilla, eikä tule paljoa nousemaan. Työ siis ns.naisten alaa molemmilla.
Meillä on pieni, mutta kiva uudiskohde, missä asutaan kahden lapsen kanssa. Lapsills yhdet hintavat harrastukset, jotka ovat itse valinneet. Auto on muutanan tonnin rytky, sillä kuljemme kaikki matkat pyörillä koko perhe.
Kotimme on sisustettu meidän silmäämme nätiksi. Löytyy kestäviä ja laadukkaita pintoja ja huonekaluja. Tavaraa on vähän, mutta kaikki tarkkaan harkittuja. Vaatteet ostamme lapsille uutena, mutta ne siirtyvät isolta pienemmälle. Tarpeettomat myyn heti eteenpäin.
Elämämme näyttää päällisin puolin olevan ihan hyvää ja keskiluokkaista. Silti tuntuu että kaikki rahat menevät asunnon lyhentämiseen, pakollisiin laskuihin (ei mihinkään velkoihin yms omiin hölmöyksiin) ja lasten pakollisiin hankintoihin ja harrastuksiin. Noh, ruokaankin menee kauheasti rahaa vaikka kaiken teemmekin itse. Joka kuukausi tilit ihan nollilla. Kukaan ei sitä arvaisi meistä, enkä koskaan sitä kehtaa kenellekkään sanoa. Monet kahvila/ravintolatapaamiset ystävien kanssa olen joutunut perua kun ei köyhällä ole varaa sellaisiin luksuksiin.
Onko muita samanlaisia?
Kommentit (446)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei ole köyhä vaan käyttää rahansa huonosti ja todnäk asuu kalliilla alueella jossain Uudellamaalla. Meillä myös tulot miehellä noin 2500-3000 brutto ja minulla 2800 brutto. Mutta asumme pohjoisessa maalla, noin 20 minuutin matkan päässä kaupungista. Laina+korot kuussa alle 600. Siihen päälle autolaina, vakuutukset, roskamaksut, vesi, sähkö jne kaikki niin elämiseen menee max 1400-1500/kk. Ruokaostokset pyritään tekemään isossa marketissa kerran, pari viikkoon pikkukauppojen piipahduksen sijaan. Kotona on varaa pitää hevosia ja harrastaa muutoinkin, ulkona käydään satunnaisesti syömässä jne.
Meneekö aloittajalla ison lainan/vuokran lisäksi rahaa kalliisiin vaatteisiin, kahviloihin, design-huonekaluihin, suoratoistotilauksiin, lehtiin, kuntosalimaksuihin, ulkona syömiseen, laukkuihin, tmv?
Kannattaa laittaa vaikka kuukauden ajan menot ylös paperille kaikki ja katsoa missä mättää. Rahaa on mutta johonkin se menee.
Minkä verran teillä on lainaa? Meillä 120 000 ja lyhennys 900 kuussa.
Minulla 125000€ ja lyhennys 350€/kk + korkoja n. 60€/kk eli yhteensä 410€. Tähän vielä vastike päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani kirkastuu Suomen keskiluokan ongelma: Ansaitsen kuukaudessa 5700 euroa, josta jää käteen 3400 euroa. En siis valita, tiedän olevani hyvätuloinen, mutta tästä näette miten paljon verottaja ja muut leikkaavat välistä. Ansaitsemastani kuukausipalkasta vaan häviää 2300 euroa joka ikinen kuukausi.
Tiedän, että hyvinvointivaltion mahdollistaminen maksaa meille kaikille ja kannatan lämpimästi koululaitostamme, terveydenhuoltoa, infrastruktuurin ylläpitoa ym hyvinvointivaltion ilmentymiä, mutta pakostakin mietin, että voisinko silti saada pitää omasta kuukausipalkastani vähän enemmän itse.
Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu seurata. Aika monet ovat sitä mieltä, että ap on jo hyvätuloinen eikä vaan osaa käsitellä rahaa, jos kokee itsensä köyhäksi. Pitäisi olla halvempi asunto tai elää vaatimattomammin jne. Mietin mistä tämmöinen tarve tavoitella vaatimattomuutta ja kykyä tulla vähillä toimeen kumpuaa? Onko meidät kasvatettu siihen? Ikäänkuin olisi tavoiteltavaa kituutella vähillä rahoilla ja on sankari, joka tulee toimeen vielä vähemmällä.
Minusta ap:n pitäisi pyrkiä vaurastumaan ja hankkimaan lisää tuloja. On kyllä harmillista, että Suomessa parempi koulutus ei suinkaan takaa parempia tuloja ja helpompaa elämää. Asunnot ovat pieniä ja kalliita, verotus kovaa ja ostamistaan tuotteista ja palveluista joutuu lisäksi maksamaan arvonlisäverot.
Moni kirjoittaja joko on tai on ainakin ollut oikeasti vähävarainen ja siltä pohjalta on ihan ymmärrettävää että noin hulppeaa elämäntyyliä ylläpitävien valitus köyhyydestä kuulostaa absurdilta
En ole salaa köyhä. Olen avoimesti keskitulojen yläpuolella, mutta menot ovat kovat, niinkuin muillakin Helsingissä, joiden lapset harrastaa ja niitä pitää kuskata autolla, joten köyhältä tuntuu ajoittain. Toisaalta, olen priorisoinnut arjen luksuksena uuden (vuokra) auton, riittävän kokoisen asunnon ja laadukkaan ravinnon sekä lapsen menot ja saan lisäksi säästöön hieman. Sen on riitettävä nyt, kun lapsi vielä kotona asuu. Ravintoloissa ei ole rahaa (=prioriteettina) ravata. Hyväksyn sen, ettei ihmiselle riitä mikään. Tulojen noustessa menot kun tuppaavat kasvamaan, ellei ole tarkkana ja priorisoi sitä, etteivät ne kasva.
Ei, perheemme on salaa ehkä keskitasoa varakkaampi. Kaikki ostetaan kirpparilta ja auto on vanha räähkä. Maksullisia harrastuksia ei ole, liikuntaa kyllä harrastetaan kaikki. Lapsia on useampi. Ei ole ikinä oikein matkusteltu, ei käydä ulkona syömässä, ei missään maksullisissa huvituksissa... Mies on kovapalkkainen, mutta itse olen ihan sote-alalla. Silti mullakin lojuu tilillä tällä hetkellä yli 50 000 euroa kun en vaan tiedä, mitä niillä tekisi. Asuntovelkaa ei enää ole, ikää meillä on molemmilla alle 35 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis onhan tuossa jo paljon rahanreikiä: uudisasunto, auto, kalliit harrastukset ja uudet vaatteet. Ihmeen paljonhan jo noilla tuloilla saatte.
Meidän palkat on melkein kaksinkertaiset, mutta silti asutaan vanhassa asunnossa ja harrastetaan halvasti.
Tämä on itselleni todella outo ajatus että uusi asunto olisi aina automaattisesti kalliimpi kuluiltaan kuin vanha. Olen pienituloinen ja ostin juuri asunnon. Katselin pitkään vanhempia asuntoja, mutta ostin lopulta uudemman: omarahoitusosuus oli toki isompi, mutta kuukausikulut samat kuin halvemmassa vanhassa jossa taas vastike on iso ja remontteja listalla. Helpompi myös myydä eteenpäin jos oma elämäntilanne muuttuu.
Varmaan tässä on haettu sitä, että uudisasunto on hankintahinnaltaan paljon kalliimpi kuin vanha ja tätä kautta lainanlyhennys (eli kulut) paljon suuremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä olisi ollut järkyttävää jos mun lapsia olisi rangaistu mun työttömyydestä sillä että heidät olisi pakotettu pois päiväkodistaan jossa olivat jo vuosia käyneet.
Uusi työ on myös aloitettava heti silloin kun sen saa ja ilman päiväkotipaikkaa ei pysty sitä tekemään. Myös työpaikkahaastatteluun pitää päästä silloin kun sellainen on, ei sinne lapsia voi mukaan ottaa. Lisäksi monet työttömät on masentuneita eikä hyvää että lapsen ainoa aikuiskontakti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on hieman vaikea ymmärtää aloittajan köyhyyttä. Meillä molemmat vanhemmat työkyvyttömyyseläkkeellä, netot 1100-1200 per nuppi. Yksi lapsi. Asumme vuokralla oikein mukavassa ja helsinkiläisittäin edullisessa asunnossa. Tulona lisäksi asumistuki ja lapsilisä.
En ole koskaan kokenut köyhyyttä. Meillä syödään päivittäin hyvää ja ravitsevaa itse tehtyä kotiruokaa. Se etu eläkeellä olossa on, että aikaa riittää. Lapsella on ymmärtääkseni uudet ja siistit vaatteet (vaimo hoitaa). Teemme normivuosina yhden etelänmatkan ja yhden reissun Suomessa. Nyt koronan takia oltu kotimaan kylpylöissä. Lapsella on on ollut 1-2 harrastusta eri vuosina, nyt on vain yksi. Mutta tämä on hänen päätöksensä, rahasta se ei ole kiinni. Toki lapselle on kerrottu, että vaikkapa ratsastusharrastukseen meillä ei ole varaa. Mutta samanlaisia päätöksiä vaikka ulkomaan matkakohteista, matkustusfrekvenssistä jne. tehdään varmasti lähes kaikissa perheissä siten, että raha on jollain lailla vaikuttava tai rajoittava tekijä.
Isoina menoina meillä molemmilla vanhemmilla ovat tietysti sairaanhoito- ja lääkekustannukset. Maksukatto vuodessa on n. 600 euroa sekä sairaanhoito- että lääkekustannuksille, siis erikseen. Pahimmillaan menee molemmilta eli 2 x 2 x 600 = 2400 euroa vuodessa noihin menoihin. Nuo ovatkin ainoita, joita joskus joudumme osamaksuilla hoitamaan. Lapsi on onneksi terve.
Absoluuttista köyhyyttä meillä ei missään nimessä ole. Ehkä suhteellista, mihin aloittajakin ilmeisesti salaköyhyydellä viittasi. Mutta mene ja tiedä. Usein törmää työelämässä oleviin ihmisiin, jotka omaisuuttaan kartuttaakseen tai joistain muista motiiveista ovat ilmeisesti vetäneet oman taloutensa tiukalle. Meillä ei näin onneksi ole.
Asumistuki takaa teille edullisen asumisen. Keskituloisella ei ole varaa asua vuokralla jos ei saa asumistukea.
Meillä puoliso tienaa 1600 netto ja 2 lasta. Tulot yhteensä 2460, tuossa on lapsilisät mukana. Ei saada vuokralla asumistukea.
Molempien vanhempien pitää olla työttömiä, että saa asumistukea vuokra-asuntoon.
4 hengelle on laskettu riittävän 2200 netto kuukaudessa ja tuossa summassa on lapsilisät mukana ja siitä maksetaan vuokra.
Asuntovelkainen saa vielä vähemmän, koska asuntolaina ei ole lasku ja yli vuosi sitten tuli uudistus, että yhtiölaina ei ole enää lasku toimeentulotuessa.
Ei pidä paikkaansa. Asumistukea voi saada vaikka molemmat olisi töissä. Riippuu talouden koosta, kunnasta (maksimivuokra jne.) tuloista ja asumismenoista. Meillä esim. mä oon lasten kanssa kotona (en työttömänä), mies tekee kahta työtä ja silti saadaan asumistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olet kyennyt hankkimaan maisterintutkinnon noin huonolla suomen kielen tuottamisella?
Tätä minäkin ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on hieman vaikea ymmärtää aloittajan köyhyyttä. Meillä molemmat vanhemmat työkyvyttömyyseläkkeellä, netot 1100-1200 per nuppi. Yksi lapsi. Asumme vuokralla oikein mukavassa ja helsinkiläisittäin edullisessa asunnossa. Tulona lisäksi asumistuki ja lapsilisä.
En ole koskaan kokenut köyhyyttä. Meillä syödään päivittäin hyvää ja ravitsevaa itse tehtyä kotiruokaa. Se etu eläkeellä olossa on, että aikaa riittää. Lapsella on ymmärtääkseni uudet ja siistit vaatteet (vaimo hoitaa). Teemme normivuosina yhden etelänmatkan ja yhden reissun Suomessa. Nyt koronan takia oltu kotimaan kylpylöissä. Lapsella on on ollut 1-2 harrastusta eri vuosina, nyt on vain yksi. Mutta tämä on hänen päätöksensä, rahasta se ei ole kiinni. Toki lapselle on kerrottu, että vaikkapa ratsastusharrastukseen meillä ei ole varaa. Mutta samanlaisia päätöksiä vaikka ulkomaan matkakohteista, matkustusfrekvenssistä jne. tehdään varmasti lähes kaikissa perheissä siten, että raha on jollain lailla vaikuttava tai rajoittava tekijä.
Isoina menoina meillä molemmilla vanhemmilla ovat tietysti sairaanhoito- ja lääkekustannukset. Maksukatto vuodessa on n. 600 euroa sekä sairaanhoito- että lääkekustannuksille, siis erikseen. Pahimmillaan menee molemmilta eli 2 x 2 x 600 = 2400 euroa vuodessa noihin menoihin. Nuo ovatkin ainoita, joita joskus joudumme osamaksuilla hoitamaan. Lapsi on onneksi terve.
Absoluuttista köyhyyttä meillä ei missään nimessä ole. Ehkä suhteellista, mihin aloittajakin ilmeisesti salaköyhyydellä viittasi. Mutta mene ja tiedä. Usein törmää työelämässä oleviin ihmisiin, jotka omaisuuttaan kartuttaakseen tai joistain muista motiiveista ovat ilmeisesti vetäneet oman taloutensa tiukalle. Meillä ei näin onneksi ole.
Asumistuki takaa teille edullisen asumisen. Keskituloisella ei ole varaa asua vuokralla jos ei saa asumistukea.
Meillä puoliso tienaa 1600 netto ja 2 lasta. Tulot yhteensä 2460, tuossa on lapsilisät mukana. Ei saada vuokralla asumistukea.
Molempien vanhempien pitää olla työttömiä, että saa asumistukea vuokra-asuntoon.
4 hengelle on laskettu riittävän 2200 netto kuukaudessa ja tuossa summassa on lapsilisät mukana ja siitä maksetaan vuokra.
Asuntovelkainen saa vielä vähemmän, koska asuntolaina ei ole lasku ja yli vuosi sitten tuli uudistus, että yhtiölaina ei ole enää lasku toimeentulotuessa.
Ei pidä paikkaansa. Asumistukea voi saada vaikka molemmat olisi töissä. Riippuu talouden koosta, kunnasta (maksimivuokra jne.) tuloista ja asumismenoista. Meillä esim. mä oon lasten kanssa kotona (en työttömänä), mies tekee kahta työtä ja silti saadaan asumistukea.
Me ei saatu, kelalta tuli kieltävä vastaus. Puoliso tienasi 1600 netto, lapsilisät 200 ja työmarkkinatuki 660. 4 henkeä taloudessa ja vuokra-asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin se järkyttävä juttu Suomessa, että pienituloiset mutta paljon töitä tekevät saavat käytännössä saman käteen eikä mitään tukia kuin eri syistä eläkkeellä / työttömyyskorvauksilla olevat. Heillä ei kuitenkaan ole aikaa toisin kuin työelämän ulkopuolella olevilla. Aika on lapsiperheessä merkittävä resurssi.
Olin itse työttömänä ansiosidonnaisella kun lapset oli pieniä ja se oli paljon helpompaa kuin töissä käynti. Yllättävän paljon jäi rahaa käteen. Ei ollut kiire, hyvin ehti harrastaa kun lapset hoidossa kuitenkin, (omat harrastukset halpoja: lukeminen ja ruuanlaitto) hakea lapset ajoissa päiväkodista, laittaa ruokaa ja pyöriä kirppareilla.
Ongelma työttömänä oli lähinnä muut ihmiset koska Suomessa et ainakaan keskiluokkaisessa piireissä ole arvostettu jos olet työtön/ kotiäiti jne. Ihmisiä selvästi vaivasi mun tilanne ja jotkut ystävät otti etäisyyttä. Mua ei myöskään huvittanut identifioitua työttömäksi koska sitä pidetään epäonnistumisena ja syrjäytymisenä ja mä ajattelin sitä vain välivaiheena.
Töissä ollessa aina kieli vyön alla, väsyttää, ruokaan ja vaatteisiin kuluu enemmän rahaa kun aikaa ei ole.
Toki sosiaalisen arvostuksen puutteen lisäksi töiden saaminen työttömänä stressasi jonkin verran ja itsetunto oli saanut kolauksen koska olin tullut irtisanotuksi. Sain uuden vakityön onneksi kuitenkin melko pian ansiosidonnaisen loppumisen jälkeen käytyäni täydennyskoulutuksia. Nyt muistelen lämmöllä työttömyysaikaa mutta uudestaan ei onnistune koska uudella alallani työvoimapula.
Meilläpäin työtön ei saa lapsia tarhaan, jos on kotona. Tarhat on täynnä.
Tämä ei ole totta. Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja kunnan on pakko antaa hoitopaikka kaikille lapsille, myös työttömien lapsille.
Kyllä on totta. Sain lapsen tarhaan vasta kun menin työkokeiluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on hieman vaikea ymmärtää aloittajan köyhyyttä. Meillä molemmat vanhemmat työkyvyttömyyseläkkeellä, netot 1100-1200 per nuppi. Yksi lapsi. Asumme vuokralla oikein mukavassa ja helsinkiläisittäin edullisessa asunnossa. Tulona lisäksi asumistuki ja lapsilisä.
En ole koskaan kokenut köyhyyttä. Meillä syödään päivittäin hyvää ja ravitsevaa itse tehtyä kotiruokaa. Se etu eläkeellä olossa on, että aikaa riittää. Lapsella on ymmärtääkseni uudet ja siistit vaatteet (vaimo hoitaa). Teemme normivuosina yhden etelänmatkan ja yhden reissun Suomessa. Nyt koronan takia oltu kotimaan kylpylöissä. Lapsella on on ollut 1-2 harrastusta eri vuosina, nyt on vain yksi. Mutta tämä on hänen päätöksensä, rahasta se ei ole kiinni. Toki lapselle on kerrottu, että vaikkapa ratsastusharrastukseen meillä ei ole varaa. Mutta samanlaisia päätöksiä vaikka ulkomaan matkakohteista, matkustusfrekvenssistä jne. tehdään varmasti lähes kaikissa perheissä siten, että raha on jollain lailla vaikuttava tai rajoittava tekijä.
Isoina menoina meillä molemmilla vanhemmilla ovat tietysti sairaanhoito- ja lääkekustannukset. Maksukatto vuodessa on n. 600 euroa sekä sairaanhoito- että lääkekustannuksille, siis erikseen. Pahimmillaan menee molemmilta eli 2 x 2 x 600 = 2400 euroa vuodessa noihin menoihin. Nuo ovatkin ainoita, joita joskus joudumme osamaksuilla hoitamaan. Lapsi on onneksi terve.
Absoluuttista köyhyyttä meillä ei missään nimessä ole. Ehkä suhteellista, mihin aloittajakin ilmeisesti salaköyhyydellä viittasi. Mutta mene ja tiedä. Usein törmää työelämässä oleviin ihmisiin, jotka omaisuuttaan kartuttaakseen tai joistain muista motiiveista ovat ilmeisesti vetäneet oman taloutensa tiukalle. Meillä ei näin onneksi ole.
Asumistuki takaa teille edullisen asumisen. Keskituloisella ei ole varaa asua vuokralla jos ei saa asumistukea.
Meillä puoliso tienaa 1600 netto ja 2 lasta. Tulot yhteensä 2460, tuossa on lapsilisät mukana. Ei saada vuokralla asumistukea.
Molempien vanhempien pitää olla työttömiä, että saa asumistukea vuokra-asuntoon.
4 hengelle on laskettu riittävän 2200 netto kuukaudessa ja tuossa summassa on lapsilisät mukana ja siitä maksetaan vuokra.
Asuntovelkainen saa vielä vähemmän, koska asuntolaina ei ole lasku ja yli vuosi sitten tuli uudistus, että yhtiölaina ei ole enää lasku toimeentulotuessa.
Ei pidä paikkaansa. Asumistukea voi saada vaikka molemmat olisi töissä. Riippuu talouden koosta, kunnasta (maksimivuokra jne.) tuloista ja asumismenoista. Meillä esim. mä oon lasten kanssa kotona (en työttömänä), mies tekee kahta työtä ja silti saadaan asumistukea.
Ei saada asumistukea. Mä olen pitkäaikaistyötön, mies tienaa 1000e ja 2 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet kyennyt hankkimaan maisterintutkinnon noin huonolla suomen kielen tuottamisella?
Tätä minäkin ihmettelen.
Maisterin tutkinnon saa kun opiskelee riittävät kokonaisuudet tietyltä alalta ja suorittaa ne hyväksytysti läpi. Nykyään maisteri on vain tutkinto muiden joukossa, ei yhteiskuntaluokkaan liittyvä asia käytöskoodeineen kuin joskus muinoin. Täydellistä suomenkielentaitoa ei vaadita.
T. maisteri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin se järkyttävä juttu Suomessa, että pienituloiset mutta paljon töitä tekevät saavat käytännössä saman käteen eikä mitään tukia kuin eri syistä eläkkeellä / työttömyyskorvauksilla olevat. Heillä ei kuitenkaan ole aikaa toisin kuin työelämän ulkopuolella olevilla. Aika on lapsiperheessä merkittävä resurssi.
Olin itse työttömänä ansiosidonnaisella kun lapset oli pieniä ja se oli paljon helpompaa kuin töissä käynti. Yllättävän paljon jäi rahaa käteen. Ei ollut kiire, hyvin ehti harrastaa kun lapset hoidossa kuitenkin, (omat harrastukset halpoja: lukeminen ja ruuanlaitto) hakea lapset ajoissa päiväkodista, laittaa ruokaa ja pyöriä kirppareilla.
Ongelma työttömänä oli lähinnä muut ihmiset koska Suomessa et ainakaan keskiluokkaisessa piireissä ole arvostettu jos olet työtön/ kotiäiti jne. Ihmisiä selvästi vaivasi mun tilanne ja jotkut ystävät otti etäisyyttä. Mua ei myöskään huvittanut identifioitua työttömäksi koska sitä pidetään epäonnistumisena ja syrjäytymisenä ja mä ajattelin sitä vain välivaiheena.
Töissä ollessa aina kieli vyön alla, väsyttää, ruokaan ja vaatteisiin kuluu enemmän rahaa kun aikaa ei ole.
Toki sosiaalisen arvostuksen puutteen lisäksi töiden saaminen työttömänä stressasi jonkin verran ja itsetunto oli saanut kolauksen koska olin tullut irtisanotuksi. Sain uuden vakityön onneksi kuitenkin melko pian ansiosidonnaisen loppumisen jälkeen käytyäni täydennyskoulutuksia. Nyt muistelen lämmöllä työttömyysaikaa mutta uudestaan ei onnistune koska uudella alallani työvoimapula.
Meilläpäin työtön ei saa lapsia tarhaan, jos on kotona. Tarhat on täynnä.
Tämä ei ole totta. Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja kunnan on pakko antaa hoitopaikka kaikille lapsille, myös työttömien lapsille.
Kyllä tämä on totta.Tarhapaikkoja liian vähän ja joudutaan jonottamaan. Voit toki saada paikan toiselle puolelle kaupunkia hyvällä tuurilla. Useissa kunnissa on paniikissa perustettu uusia ryhmiä johonkin puoli ilmaisiin tiloihin epäpätevällä henkilökunnalla. Edes töihin palaavien lasten vanhemmille ei löydy paikkoja lähipäiväkodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet kyennyt hankkimaan maisterintutkinnon noin huonolla suomen kielen tuottamisella?
Tätä minäkin ihmettelen.
Maisterin tutkinnon saa kun opiskelee riittävät kokonaisuudet tietyltä alalta ja suorittaa ne hyväksytysti läpi. Nykyään maisteri on vain tutkinto muiden joukossa, ei yhteiskuntaluokkaan liittyvä asia käytöskoodeineen kuin joskus muinoin. Täydellistä suomenkielentaitoa ei vaadita.
T. maisteri
Ei tosiaan tarvita. Suomen kielen taito kirjoitetaan erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin se järkyttävä juttu Suomessa, että pienituloiset mutta paljon töitä tekevät saavat käytännössä saman käteen eikä mitään tukia kuin eri syistä eläkkeellä / työttömyyskorvauksilla olevat. Heillä ei kuitenkaan ole aikaa toisin kuin työelämän ulkopuolella olevilla. Aika on lapsiperheessä merkittävä resurssi.
Olin itse työttömänä ansiosidonnaisella kun lapset oli pieniä ja se oli paljon helpompaa kuin töissä käynti. Yllättävän paljon jäi rahaa käteen. Ei ollut kiire, hyvin ehti harrastaa kun lapset hoidossa kuitenkin, (omat harrastukset halpoja: lukeminen ja ruuanlaitto) hakea lapset ajoissa päiväkodista, laittaa ruokaa ja pyöriä kirppareilla.
Ongelma työttömänä oli lähinnä muut ihmiset koska Suomessa et ainakaan keskiluokkaisessa piireissä ole arvostettu jos olet työtön/ kotiäiti jne. Ihmisiä selvästi vaivasi mun tilanne ja jotkut ystävät otti etäisyyttä. Mua ei myöskään huvittanut identifioitua työttömäksi koska sitä pidetään epäonnistumisena ja syrjäytymisenä ja mä ajattelin sitä vain välivaiheena.
Töissä ollessa aina kieli vyön alla, väsyttää, ruokaan ja vaatteisiin kuluu enemmän rahaa kun aikaa ei ole.
Toki sosiaalisen arvostuksen puutteen lisäksi töiden saaminen työttömänä stressasi jonkin verran ja itsetunto oli saanut kolauksen koska olin tullut irtisanotuksi. Sain uuden vakityön onneksi kuitenkin melko pian ansiosidonnaisen loppumisen jälkeen käytyäni täydennyskoulutuksia. Nyt muistelen lämmöllä työttömyysaikaa mutta uudestaan ei onnistune koska uudella alallani työvoimapula.
Meilläpäin työtön ei saa lapsia tarhaan, jos on kotona. Tarhat on täynnä.
Tämä ei ole totta. Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja kunnan on pakko antaa hoitopaikka kaikille lapsille, myös työttömien lapsille.
Kyllä tämä on totta.Tarhapaikkoja liian vähän ja joudutaan jonottamaan. Voit toki saada paikan toiselle puolelle kaupunkia hyvällä tuurilla. Useissa kunnissa on paniikissa perustettu uusia ryhmiä johonkin puoli ilmaisiin tiloihin epäpätevällä henkilökunnalla. Edes töihin palaavien lasten vanhemmille ei löydy paikkoja lähipäiväkodista.
Rautalangasta: kunnan on pakko järjestää hoitopaikka neljän kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä. Kyse ei ole tuurista vaan lain määräyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin se järkyttävä juttu Suomessa, että pienituloiset mutta paljon töitä tekevät saavat käytännössä saman käteen eikä mitään tukia kuin eri syistä eläkkeellä / työttömyyskorvauksilla olevat. Heillä ei kuitenkaan ole aikaa toisin kuin työelämän ulkopuolella olevilla. Aika on lapsiperheessä merkittävä resurssi.
Olin itse työttömänä ansiosidonnaisella kun lapset oli pieniä ja se oli paljon helpompaa kuin töissä käynti. Yllättävän paljon jäi rahaa käteen. Ei ollut kiire, hyvin ehti harrastaa kun lapset hoidossa kuitenkin, (omat harrastukset halpoja: lukeminen ja ruuanlaitto) hakea lapset ajoissa päiväkodista, laittaa ruokaa ja pyöriä kirppareilla.
Ongelma työttömänä oli lähinnä muut ihmiset koska Suomessa et ainakaan keskiluokkaisessa piireissä ole arvostettu jos olet työtön/ kotiäiti jne. Ihmisiä selvästi vaivasi mun tilanne ja jotkut ystävät otti etäisyyttä. Mua ei myöskään huvittanut identifioitua työttömäksi koska sitä pidetään epäonnistumisena ja syrjäytymisenä ja mä ajattelin sitä vain välivaiheena.
Töissä ollessa aina kieli vyön alla, väsyttää, ruokaan ja vaatteisiin kuluu enemmän rahaa kun aikaa ei ole.
Toki sosiaalisen arvostuksen puutteen lisäksi töiden saaminen työttömänä stressasi jonkin verran ja itsetunto oli saanut kolauksen koska olin tullut irtisanotuksi. Sain uuden vakityön onneksi kuitenkin melko pian ansiosidonnaisen loppumisen jälkeen käytyäni täydennyskoulutuksia. Nyt muistelen lämmöllä työttömyysaikaa mutta uudestaan ei onnistune koska uudella alallani työvoimapula.
Meilläpäin työtön ei saa lapsia tarhaan, jos on kotona. Tarhat on täynnä.
Tämä ei ole totta. Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja kunnan on pakko antaa hoitopaikka kaikille lapsille, myös työttömien lapsille.
Kyllä tämä on totta.Tarhapaikkoja liian vähän ja joudutaan jonottamaan. Voit toki saada paikan toiselle puolelle kaupunkia hyvällä tuurilla. Useissa kunnissa on paniikissa perustettu uusia ryhmiä johonkin puoli ilmaisiin tiloihin epäpätevällä henkilökunnalla. Edes töihin palaavien lasten vanhemmille ei löydy paikkoja lähipäiväkodista.
Rautalangasta: kunnan on pakko järjestää hoitopaikka neljän kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä. Kyse ei ole tuurista vaan lain määräyksestä.
Niin on, mutta se paikka voi järjestyä jostain hevon kuusesta 60km päästä. Mikään laki ei velvoita taikomaan lähipäiväkotiin lisäpaikkoja. Ei ole ennenkuulumatonta että jopa sisaruksia pitää kuljettaa kahdessa eri päiväkodissa koska kahdelle ei järjesty paikkaa samaan päiväkotiin. Usko pois, olen kuljettanut omia lapsiani kahdessa eri päiväkodissa ja se oli kamalaa rumbaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin se järkyttävä juttu Suomessa, että pienituloiset mutta paljon töitä tekevät saavat käytännössä saman käteen eikä mitään tukia kuin eri syistä eläkkeellä / työttömyyskorvauksilla olevat. Heillä ei kuitenkaan ole aikaa toisin kuin työelämän ulkopuolella olevilla. Aika on lapsiperheessä merkittävä resurssi.
Olin itse työttömänä ansiosidonnaisella kun lapset oli pieniä ja se oli paljon helpompaa kuin töissä käynti. Yllättävän paljon jäi rahaa käteen. Ei ollut kiire, hyvin ehti harrastaa kun lapset hoidossa kuitenkin, (omat harrastukset halpoja: lukeminen ja ruuanlaitto) hakea lapset ajoissa päiväkodista, laittaa ruokaa ja pyöriä kirppareilla.
Ongelma työttömänä oli lähinnä muut ihmiset koska Suomessa et ainakaan keskiluokkaisessa piireissä ole arvostettu jos olet työtön/ kotiäiti jne. Ihmisiä selvästi vaivasi mun tilanne ja jotkut ystävät otti etäisyyttä. Mua ei myöskään huvittanut identifioitua työttömäksi koska sitä pidetään epäonnistumisena ja syrjäytymisenä ja mä ajattelin sitä vain välivaiheena.
Töissä ollessa aina kieli vyön alla, väsyttää, ruokaan ja vaatteisiin kuluu enemmän rahaa kun aikaa ei ole.
Toki sosiaalisen arvostuksen puutteen lisäksi töiden saaminen työttömänä stressasi jonkin verran ja itsetunto oli saanut kolauksen koska olin tullut irtisanotuksi. Sain uuden vakityön onneksi kuitenkin melko pian ansiosidonnaisen loppumisen jälkeen käytyäni täydennyskoulutuksia. Nyt muistelen lämmöllä työttömyysaikaa mutta uudestaan ei onnistune koska uudella alallani työvoimapula.
Meilläpäin työtön ei saa lapsia tarhaan, jos on kotona. Tarhat on täynnä.
Tämä ei ole totta. Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja kunnan on pakko antaa hoitopaikka kaikille lapsille, myös työttömien lapsille.
Tarviiko sitä oikeutta käyttää jos on kotona ja pystyy sitä varhaiskasvatusta itsekkin antamaan että on sen verran ainakin koulutettu. En ymmärrä tämmöistä että jos on oikeus niin sitä pitää käyttää ja näissä päiväkodeissa on ongelmia liika vähäinen henkilökunta siihen lapsimäärään nähden.
Miksi se työtön lasten äiti ei mene töihin sinne päiväkotiin muuta kuin tuuppaa omat lapset sinne kun ei viitsi itse hoitaa niitä. En voi tuollaista ihmistä ymmärtää. Töihin ei kiinnosta mennä eikä töitä edes hae. Kuinka paljon näitä oikein on jo nykyään.
Kumma kun ei ole subjektiivista oikeutta työssäkäymiseen jos tehtailee elätettäviä vaan veronmaksajilla on se subjektiivinen oikeus kustantaa.
Alue: Aihe vapaa
Tämä ei ole totta. Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja kunnan on pakko antaa hoitopaikka kaikille lapsille, myös työttömien lapsille.