Onko se jotenkin omituista, ettemme halunneet tietää vauvan sukupuolta?
Emme kysyneet sukupuolta ultrassa. Sukupuolella ei ole väliä, aiomme kasvattaa lapsemme omana itsenään eikä "tyttönä" tai "poikana" valmiiseen muottiin. Tuntuu, että aina kun joku kysyy sikiön sukupuolta ja sanomme että emme tiedä, kysyjä jää ikään kuin odottamaan selitystä miksi emme. Joskus jopa vastaus on "no niin te nyt olettekin sen oloisia ihmisiä että ette varmaan kysyneet". Miksi? Olemme hyvissä töissä, toinen akateeminen ja toinen duunari, ihan taviksia molemmat, ei hippejä kumpikaan (ellei kestovaippoja jne lasketa hippeilyksi).
Kommentit (29)
Ei ne sukupuoliasiat aina pidä. Mun poika on kiinostunut leipomisesta ja katselee vieressä kun mä meikkaan, senkin naamaa pitää tupsutella siveltimellä. Ja tiedän tyttöjä jotka tykkää turtleseista. Muut lapset se sukupuolileikit opettaa.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:37"]Ei mekään haluttu tietää. On kiva, että asia tulee yllätyksenä. Mutten kyllä tajua tota "aiomme kasvattaa lapsemme omana itsenään eikä "tyttönä" tai "poikana" valmiiseen muottiin." Lapsi on kuitenkin sukupuolinen olento. Ei minään "hen", kuten Ruotsissa sanottaisiin. Lapsi kasvaa ja kiinnostuu luonnostaa haluamistaan asioista. Useimmiten tytöt hörelöistä ym ja pojat jostain muusta
[/quote]
Tottakai kiinnostuu sitten kun kiinnostuu. Mutta en vain voi sietää sitä että tytölle oikein tuputetaan prinsessaa ja pinkkiä ja pojille autoa ja pyssyä. Katsotaan mistä lapsi tykkää ja mennään sen mukaan, dinot ja barbit jne. Eikä pikkuvauva varmasti vielä "tykkää" sinisistä autoista tai pinkeistä hörhelöistä, joten voin pukea pikkuvauvan itseäni miellyttäviin väreihin (vihreä, oranssi, punainen, harmaa, keltainen jne). Miehelle nyt on sama vaikka vauva olisi pinkeissä ja sinisessäkin, joten meillä on kyllä niitäkin värejä odottamassa vauvalle sukupuolesta riippumatta.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:40"]
Ei ne sukupuoliasiat aina pidä. Mun poika on kiinostunut leipomisesta ja katselee vieressä kun mä meikkaan, senkin naamaa pitää tupsutella siveltimellä. Ja tiedän tyttöjä jotka tykkää turtleseista. Muut lapset se sukupuolileikit opettaa.
[/quote]
Ei pidä paikkaansa. Kyllä kai lapsi voi luonnostaankin olla kiinnostunut perinteisisä tyttöjen/poikien asioista kuten sinun poikasi meikkaamisesta? Miksi vain se epätavallinen olisi tullut luonnostaan?
Ei mekään haluttu tietää. Tyttö tuli ja kyllä me tyttöyttä ja naiseutta ollaan hänen kanssaan juhlittukin! Käytin kestoja, tein luomusoseet itse, mutta sukupuoletonta en lapsestani kasvattanut. Miksi olisin, on ihanaa olla tyttö! Meitä hippejäkin on moneen junaan ;-D
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:40"]Ei ne sukupuoliasiat aina pidä. Mun poika on kiinostunut leipomisesta ja katselee vieressä kun mä meikkaan, senkin naamaa pitää tupsutella siveltimellä. Ja tiedän tyttöjä jotka tykkää turtleseista. Muut lapset se sukupuolileikit opettaa.
[/quote]
Näin oletan meilläkin olevan :) Tai toivon ainakin. Sekaisin kaikkea siis. Muut lapset ehtivät tuputtamaan sukupuolijakoa, miksi se pitäisi aloittaa jo ennen syntymää?
Ette ole uniikkeja lumihiutaleita. Pilvin pimein on edelleen vanhempia, jotka ei halua tietää.
Se että haluaa tietää, ei taas tarkoita että kasvattaisi lapsen tukevasti johonkin muottiin. Toisaalta se että ei kasvata lasta muottiin, ei tarkoita etteikö hän kuitenkin voisi perinteisiin rooleihin kasvaa. Meillä kyllä jo tuo 2 v poju on ihan itse huomannut, että maailmassa on kahdenlaisia olioita. Niitä joilla on pippeli ja niitä joilla ei ole. Autoihin pojalla on joku luontainen kiinnostus ollut vauvasta saakka, toisaalta kyllä hän äidin poskipunaakin tykkää tutkia. Isää, pappaa jne matkitaan ja sieltä ne miehen mallit tulee luonnostaan.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:43"]Ei mekään haluttu tietää. Tyttö tuli ja kyllä me tyttöyttä ja naiseutta ollaan hänen kanssaan juhlittukin! Käytin kestoja, tein luomusoseet itse, mutta sukupuoletonta en lapsestani kasvattanut. Miksi olisin, on ihanaa olla tyttö! Meitä hippejäkin on moneen junaan ;-D
[/quote]
Juuri näin.
Lapsi saa olla juuri niin tyttömäinen tai poikamainen kuin haluaa ja tottakai tulee tietämään sukupuolensa, mutta kysymykseni kuuluikin alussa että miksi se pitäisi tietää jo sikiöstä. Mitä sillä tiedolla tekee?
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:37"]Ei mekään haluttu tietää. On kiva, että asia tulee yllätyksenä. Mutten kyllä tajua tota "aiomme kasvattaa lapsemme omana itsenään eikä "tyttönä" tai "poikana" valmiiseen muottiin." Lapsi on kuitenkin sukupuolinen olento. Ei minään "hen", kuten Ruotsissa sanottaisiin. Lapsi kasvaa ja kiinnostuu luonnostaa haluamistaan asioista. Useimmiten tytöt hörelöistä ym ja pojat jostain muusta [/quote] Tottakai kiinnostuu sitten kun kiinnostuu. Mutta en vain voi sietää sitä että tytölle oikein tuputetaan prinsessaa ja pinkkiä ja pojille autoa ja pyssyä. Katsotaan mistä lapsi tykkää ja mennään sen mukaan, dinot ja barbit jne. Eikä pikkuvauva varmasti vielä "tykkää" sinisistä autoista tai pinkeistä hörhelöistä, joten voin pukea pikkuvauvan itseäni miellyttäviin väreihin (vihreä, oranssi, punainen, harmaa, keltainen jne). Miehelle nyt on sama vaikka vauva olisi pinkeissä ja sinisessäkin, joten meillä on kyllä niitäkin värejä odottamassa vauvalle sukupuolesta riippumatta.
[/quote]
Tottakai, mutta kannattaa suhtautua asiaan neutraalistoi. Ei tarvitse mitenkään korostaa, että meillä ei sukupuolieroja korosteta kasvatuksessa... Silloin suhtautuminen vääristyy helposti. On ihan luonnollista antaa lapsen itse valita kiinnostuksensa. Esim meillä poika ei ole koskaan ollut kiinnostunut autoista, vaikka isä on autoihin ollut aina hurahtanut. Kyllä ne kiinnostukset tulee ihan luonnostaan
Minusta se tieto on ihan normaalia uteliaisuutta. Ei se mun mielestä muuta käsitystä lapsesta, jokainen mesitä on kuitenkin erilainen, ja sukupuolen sisällä erot ovat suurtemmat kuin sukupuolien välillä. Vai eikö teistä?