Aikuinen koira pikkulapsiperheeseen

Up

Up

Pyydät vain yksinkertaisesti myyjältä kokeiluajalle, jolloin paljastuu jos hän on valehdellut muustakin (mm.sillä voi olla sairauksia) Mielestäni sopivalla hellyyden ja kurin opetuksella minkä vaan koiran saa koulutettua jopa käytösongelmista "ja tulemaan ulos kuorestaan" Täytyy kuitenkin muistaa, että koiralla saattaa olla huonoja kokemuksia lapsista eikä siedä niitä. Kun olin 11197260 meillä oli kaksi koiraa. Toinen vaan nukkui vaikka minä ja sisarukseni olisimme tyyliin istuneet sden päällä (kuten teimme pienempinä), mutta toinen koiramme ei yhtään pitänyt lapsista ja mutisi jos tuli lähellekään. Se ei koskaan purrut, mutta jos lapsi ei millään jättänyt rauhaan, se saattoi näykkäistä ilmaa viimeiseksi merkiksi. Molemmat koirat olivat meillä koko ikänsä eli luovutusikäisistä 16 ja 14 vuotiaiksi <3

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 10:39"]Pyydät vain yksinkertaisesti myyjältä kokeiluajalle, jolloin paljastuu jos hän on valehdellut muustakin (mm.sillä voi olla sairauksia) Mielestäni sopivalla hellyyden ja kurin opetuksella minkä vaan koiran saa koulutettua jopa käytösongelmista "ja tulemaan ulos kuorestaan" Täytyy kuitenkin muistaa, että koiralla saattaa olla huonoja kokemuksia lapsista eikä siedä niitä. Kun olin 11197260 meillä oli kaksi koiraa. Toinen vaan nukkui vaikka minä ja sisarukseni olisimme tyyliin istuneet sden päällä (kuten teimme pienempinä), mutta toinen koiramme ei yhtään pitänyt lapsista ja mutisi jos tuli lähellekään. Se ei koskaan purrut, mutta jos lapsi ei millään jättänyt rauhaan, se saattoi näykkäistä ilmaa viimeiseksi merkiksi. Molemmat koirat olivat meillä koko ikänsä eli luovutusikäisistä 16 ja 14 vuotiaiksi <3
[/quote]
Niin ja siis kun olin yli 7v se alkoi jo pitämään minua vanhempana ja antoi selitellä ja pystyin käymään sen kanssa yksin lenkeillä vaikka se olikin todella iso!

Mä en uskaltaisi ottaa vierasta aikuista koiraa pienten lasten perheeseen. Ottaisin pennun

Ei ole hyvä idea.

Kuten joku jo neuvoikin, niin ota koira kokeiluajalle. Jos tuo eroahdistus on ainoa ongelma koirassa, ei se ole este ottaa sitä lapsiperheeseen.
Meille jo luovutusiässä otettu eroahdistuksesta kärsivä koira tuhosi kaiken kaikkiaan lähemmäs tuhansien arvosta tavaraa (sohva, auton penkit, vaatteita, lipastoja, sänky sekä lisäksi kaikkea muuta pientä). Koulutuksella kitkimme tuon käytöksen pois, ja nyt koira onkin uskollisin, tasapainoisin ja kiltein yksilö johon olen törmännyt.

Tämän halusin nyt kertoa, jotta tiedät mihin saatat törmätä. Kolme alle 5-vuotiasta ja eroahdistuskoira kyllä toimii, mutta hermoja, aikaa ja tietoa se vaatii. Jos päädytte koiran ottamaan, niin tsemppiä, lopussa se kiitos seisoo. :)

Niin, idea oli siis se, että pentuvaihe tuntuu minusta raskaalta tässä elämäntilanteessa, mutta aikuisen koiran hoito ei niinkään.
Voiko lapsirakasta aikuista koiraa edes löytää mistään? Kiitos vastauksista.
Ap

Ei niitä koiria niin vaan oteta koeajalle, miettikää nyt hiukan sitä koiraakin. Stressaavaa muutenkin vaihtaa kotia ja perhettä, saati sitten toimia heittosäkkinä.

Meillä on aina tullut aikuisia rescuekoiria, myös yksi suomalainen kodinvaihtaja ja olen ollut mukana toiminnassa sekä suomessa että kreikassa ja sanon sen, että sille kodinvaihdolle on usein erittäin pätevä syy. Suomessa suurin osa vaihtaa kotia "allergian" tai "ajanpuutteen" vuoksi, ja näistä tapauksista ehkä puolet kerroista tuo on oikea syy.

Harkitkaa siis todella tarkkaan, sillä niille koirillekin on parasta löytää kerralla hyvä koti.

Lapsiperheelle suosittelisin pentua, jolloin koira kasvaa siinä lapsiperhearjessa ja tottuu. Pennusta saattaa olla jopa vähemmän vaivaa kuin aikuisesta kodinvaihtajasta, sillä aikuiselta on vaikeampi kitkeä huonot tavat pois.

Voittehan yrittää katsella pentua myös rescueyhdistyksiltä, jolloin tarjoatte kodin sitä kaipaavalle pienemmillä riskeillä.

Meille on ensimmäinen lapsi nyt tulossa ja menetimme juuri yhden koiran ja haluamme kaverin tälle viimeiselle koirallemme piakkoin. Olemme kuitenkin päättäneet että käytännön syistä se saa tällä kertaa olla pentu.

En tosiaan yhtään haluaisi meille lapsille murisevaa aikuista koiraa. Ehkäpä pentu on sittenkin riskittömämpi vaihtoehto. Tottuisi ainakin meidän perheen kuvioihin. Harmillista vain se, että vauvaa ja pentua en jaksa samaan aikaan enkä ehtisi varmasti vahtia taaperoa, vauvaa ja pentua samaan aikaan. Toisaalta pitäisi sitä uutta aikuistakin koiraa vahtia aluksi ja muutenkin tietenkin mitään koiraa ja lasta ei saisi jättää kahden. Pitääkö nyt siirtää koirahaavetta vielä vuodella tai parilla?
Ap

Aikuista koiraa ja sen suhtautumista vauvaan ja pieneen taaperoon joutuisit vahtimaan todennäköisesti vielä enemmän. Vaikka lasten pitääkin oppia miten koiraa ei saa käsitellä, niin pentu kuitenkin tottuu siihen lapsen tapaan alusta asti. Aikuista koiraa jos pääsee kerrankin lapsi repimään hännästä tai turkista niin saattaa koira sanoa pahastikin.

Lykkäisin niitä haaveita jonkun verran ja ottaisin pennun sitten kun sille varmasti on aikaa.

Sanon omasta kokemuksesta, että ehditkö kolmen lapsen jälkeen vielä antamaan koiralle sen vaatimaa huomiota ja hoitoa? Voi myös olla aika härdelli teillä jos kolme alle 5 v. lasta. Mietipä tarkkaan ja asetu aikuisen koiran rooliin..

Olen tuo 13. Niin että onkohan koira onnellinen. Meidän koirien osalta en ihan vannois sitä... en ehdi niiden kanssa melkeinpä mitään, siitä tulee tosi huono mieli!

Niin. Ehkä halua on enemmän kuin aikaa ja voimia. En ole mikään himokoiraharrastaja vaan ihan vain kasvanut perhekoirien kanssa eli siis ei niille mitään erityistä aikaa ja huomiota annettu. Ne oli koiria. Täytyy miettiä tuota pentua jossain vaiheessa. Ehkäpä nyt tykkään tämän aikuisen koiran ajatuksen. En halua mitään riskiä käytöshäiriöistä. Pennun kanssa tämä varmaan helpompaa ja aikaakin tulee varattua pennulle luonnostaan enemmän kuin isolle koiralle.
Ap

Hylkään siis, ei tykkään..