Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naiset ovat Tinderissä hyvin ulkonäkökeskeisiä ja nirsoja - Lue IS juttu aiheesta
30.11.2021 |
"– Kun ei ole tarpeeksi komia pärstältään tai kropaltaan, niin naiset ei kelpuuta. Minuakin katsotaan joskus kun halpaa makkaraa, kun olen vähän isokokoinen. Naiset ovat hyvin ulkonäkökeskeisiä."
Toinen mies sanoo: – "Olen kuulemma liian kiltti, että minun kanssa voisi seurustella."
Kolmas mies: – "Ainoa, mikä Tinderissä merkitsee, on ulkonäkö. Tavallinen ihminen ei kelpaa. - – Pitääkö hommata vaatturi, valokuvaaja, personal trainer ja haamukirjoittaja, että tällainen tavallinen mies saisi Tinderissä itselleen huomiota"
Kommentit (1875)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saa minulta pelkkää plussaa siitä, jos on käynyt tinderissä mutta todennut sen itselleen täysin vastenmieliseksi markkinapaikaksi. Tai jos ei ole siellä edes halunnut käydä.
Ja missä sinä tähän mieheen sitten törmäät ja tutustut ja saat tietää että on sinkku? Montako tällaista tutustumista tulee vuoden aikana vastaan?
Jos olet nainen, niin voit kysyä mieheltä, onko hän sinkku. Miehenä älä kysy, koska se voi mennä seksuaalisesta ahdistelusta. Naisena voit mennä ihan suoraan juttelemaan miehille, sinun ei tarvitse miettiä mitään ylimääräisiä.
Mutta miten minä erottelen niistä jossain kirjastossa tai bussipysäkillä näkemistäni miehistä nuo jotka ylenkatsovat tinderiä ja jotka ovat siis parempia miehiä? Minullahan menee hirveästi aikaa ja energiaa kun koko ajan varmasti yrittäisin pokata varattuja tai niitä jotka ovatkin tinderissä. Ja sitä paitsi tuollain saisi hyvin todennäköisesti itselleen miehen joka on oikeasti varattu, mutta ei kerro sitä heti. Monet miehet kun ovat valmiita pettämään jos vain tulee tilaisuus.
Ei sun tarvitsekaan erotella jos se ei ole sulle tärkeä asia. Muutenhan asiat tulee tietoon tutustumalla ja juttelmalla asioista. Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä ole.
Tottakai se on tärkeä asia. Ei minulla ole rajattomasti aikaa juosta miesten perässä. Haluan löytää sen hyvän mahdollisimman nopeasti.
No onko löytynyt?
Jos seuraisit keskustelua niin tietäisit että ei. Mutta Tinderin kautta sentään tapaan silloin tällöin uusia tuttavuuksia. Mielestäni se että tapaan silloin tällöin jonkun miehen sieltä parantaa mahdollisuuksiani huomattavasti, versus että odotan että sattuman oikusta törmäisin johonkin kivaan sinkkumieheen vaikka kassajonossa. Tässä on kyse todennäköisyyksistä. Tinder lisää todennäköisyyttä tavata joku sopiva. Mitään varmaa sieltäkään ei ole luvassa.
Mikä estää sinua tapaamasta kassajonossa kivan sinkkumiehen? Sinkkumiehiä on kaupassa vaikka kuinka monta, kun käyt siellä. Mene kysymään, oletko sinkku. Toki suurin haaste sinulle on se, että mies lähtee mukaasi, vaikka on todennäköisesti varattu.
Kyllä miehilläkin on sellaiset tuntosarvet millä he aistivat jos nainen käyttäytyy normeista poiketen ja tuollainen lähestyminen laittaa suurimman osan miehistä hälytyskellot soimaan että kyseessä on varmaan joku vähän mentaalisti heilahtanut nainen. Jätän väliin.
Tuo on sinun oma uskomuksesi.
Väitätkö ettei meillä ole sosiaalisia normeja? Suomessa ei todellakaan ole normien mukaista mennä juttelemaan tuntemattomille missä tahansa tilanteissa.
Ei tietenkään missä tahansa tilanteessa. Se nimenomaan on sosiaalista taitoa, että huomaa, milloin ihmistä voi lähestyä. Eli ensin on jo katsekontakti, joka viestii, että sinut on huomattu ja saa lähestyä.
En ole koskaan todistanut omalla kohdalla tällaista tilannetta...
Ikävää, mutta ei kerro siitä etteikö niin tapahtuisi lukuisia kertoja tänäänkin erilaisissa tilanteissa.
Tapahtuuko sinulle usein niin, että annat miehelle omasta mielestäsi katsesignaalin käydessäsi askartelutarvikeliikkeessä ja tästä rohkaistuneena mies lähestyy sinua treffipyynnöin?
Askartelutarvikeliikkeissä näkee aika vähän miehiä, mutta sen sijaan monissa muissa liikkeissä olen useinkin ajautunut juttusille miesten kanssa. Mutta jos normaali kontaktin ottaminen ympäröiviin ihmisiin on haasteellista, niin sitten se pitää varmaan eritellä osiin, että mikä on katsesignaali jne.
Edelleenkään en suosittele pyytämään treffeille vaan juttelemaan siinä tilanteessa, missä kohtaat sen toisen ihmisen ja siitä aiheesta, mikä teitä yhdistää, olkoon se sitten vaikka tähän vuodenaikaan lumilapioiden paremmuus.
eri
Menisikö naisille oikeasti läpi, jos tulisin juttelemaan lumilapioista Prismassa? Itseasiassa lumilapioavaus kuulostaa ihan hyvältä. Vähän kuin klassinen "langataanko hampaat ennen vai jälkeen hampaiden pesun"
"Menisikö läpi" - onko tässä taas sama henki kuin perinteisessä "ei kaloiltakaan kysellä, miten niitä kannattaa kalastaa"? Eli kunhan saisi huijattua naisen johonkin.
Jos sinä näet naisen rautakaupassa selvästi pohtimassa lumilapioiden välillä mikä valita, ja sinulla on niistä kokemusta, niin minkä ihmeen takia et voisi huikata sivusta (ei yllättäen eikä etenkään säikäyttäen), että "tuo X-malli hajosi minulla jo ensimmäisenä talvena"?
Onko oikeasti ihmisiä, joille tuollainen juttusille heittäytyminen on vaikeaa?
Tuosta on vaan niin pitkä matka vielä siihen että olisit treffeillä tuon henkilön kanssa. Ja sitten siellä treffeillä (joille et todennäköisyyksien mukaan edes koskaan pääse) käy ilmi ne samat asiat mitkä tinderprofiilista olisit heti voinut lukea, että tyyppi on naimisissa jonkun maastopyörän kanssa 6 päivää viikosta. Tuo voi olla ihan kivaa ilman mitään odotuksia, mutta tuolla tavoin parisuhteen syntyminen on äärettömän paljon epätodennäköisempää kuin käydä tinderdeiteillä. Ja kyllä, meillä joillakin tosiaan on toiveissa ihan parisuhde, ei vain kiva rupattelu siellä täällä kaikkien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt lopputulos on se, että missään muualla kuin tinderissä ei voi ihmisiä lähestyä ja ehkä baarissa pilkun aikaan tuhannen kännissä.
Ja sillä aikaa kun te swaippailette, niin mukavat ihmiset tutustelee toisiinsa tuolla ulko-oven ulkopuolella ihan vaikka missä. Tiedän. Ihan sci-fiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saa minulta pelkkää plussaa siitä, jos on käynyt tinderissä mutta todennut sen itselleen täysin vastenmieliseksi markkinapaikaksi. Tai jos ei ole siellä edes halunnut käydä.
Ja missä sinä tähän mieheen sitten törmäät ja tutustut ja saat tietää että on sinkku? Montako tällaista tutustumista tulee vuoden aikana vastaan?
Jos olet nainen, niin voit kysyä mieheltä, onko hän sinkku. Miehenä älä kysy, koska se voi mennä seksuaalisesta ahdistelusta. Naisena voit mennä ihan suoraan juttelemaan miehille, sinun ei tarvitse miettiä mitään ylimääräisiä.
Mutta miten minä erottelen niistä jossain kirjastossa tai bussipysäkillä näkemistäni miehistä nuo jotka ylenkatsovat tinderiä ja jotka ovat siis parempia miehiä? Minullahan menee hirveästi aikaa ja energiaa kun koko ajan varmasti yrittäisin pokata varattuja tai niitä jotka ovatkin tinderissä. Ja sitä paitsi tuollain saisi hyvin todennäköisesti itselleen miehen joka on oikeasti varattu, mutta ei kerro sitä heti. Monet miehet kun ovat valmiita pettämään jos vain tulee tilaisuus.
Ei sun tarvitsekaan erotella jos se ei ole sulle tärkeä asia. Muutenhan asiat tulee tietoon tutustumalla ja juttelmalla asioista. Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä ole.
Tottakai se on tärkeä asia. Ei minulla ole rajattomasti aikaa juosta miesten perässä. Haluan löytää sen hyvän mahdollisimman nopeasti.
No onko löytynyt?
Jos seuraisit keskustelua niin tietäisit että ei. Mutta Tinderin kautta sentään tapaan silloin tällöin uusia tuttavuuksia. Mielestäni se että tapaan silloin tällöin jonkun miehen sieltä parantaa mahdollisuuksiani huomattavasti, versus että odotan että sattuman oikusta törmäisin johonkin kivaan sinkkumieheen vaikka kassajonossa. Tässä on kyse todennäköisyyksistä. Tinder lisää todennäköisyyttä tavata joku sopiva. Mitään varmaa sieltäkään ei ole luvassa.
Mikä estää sinua tapaamasta kassajonossa kivan sinkkumiehen? Sinkkumiehiä on kaupassa vaikka kuinka monta, kun käyt siellä. Mene kysymään, oletko sinkku. Toki suurin haaste sinulle on se, että mies lähtee mukaasi, vaikka on todennäköisesti varattu.
Kyllä miehilläkin on sellaiset tuntosarvet millä he aistivat jos nainen käyttäytyy normeista poiketen ja tuollainen lähestyminen laittaa suurimman osan miehistä hälytyskellot soimaan että kyseessä on varmaan joku vähän mentaalisti heilahtanut nainen. Jätän väliin.
Tuo on sinun oma uskomuksesi.
Väitätkö ettei meillä ole sosiaalisia normeja? Suomessa ei todellakaan ole normien mukaista mennä juttelemaan tuntemattomille missä tahansa tilanteissa.
Ei tietenkään missä tahansa tilanteessa. Se nimenomaan on sosiaalista taitoa, että huomaa, milloin ihmistä voi lähestyä. Eli ensin on jo katsekontakti, joka viestii, että sinut on huomattu ja saa lähestyä.
En ole koskaan todistanut omalla kohdalla tällaista tilannetta...
Ikävää, mutta ei kerro siitä etteikö niin tapahtuisi lukuisia kertoja tänäänkin erilaisissa tilanteissa.
Tapahtuuko sinulle usein niin, että annat miehelle omasta mielestäsi katsesignaalin käydessäsi askartelutarvikeliikkeessä ja tästä rohkaistuneena mies lähestyy sinua treffipyynnöin?
Askartelutarvikeliikkeissä näkee aika vähän miehiä, mutta sen sijaan monissa muissa liikkeissä olen useinkin ajautunut juttusille miesten kanssa. Mutta jos normaali kontaktin ottaminen ympäröiviin ihmisiin on haasteellista, niin sitten se pitää varmaan eritellä osiin, että mikä on katsesignaali jne.
Edelleenkään en suosittele pyytämään treffeille vaan juttelemaan siinä tilanteessa, missä kohtaat sen toisen ihmisen ja siitä aiheesta, mikä teitä yhdistää, olkoon se sitten vaikka tähän vuodenaikaan lumilapioiden paremmuus.
eri
Niin, juttelen siinä tilanteessa, en pyydä treffeille, menemme kassalle, maksamme ostokset, emme koskaan enää tapaa. Mitä tässä nyt syntyi?
Vaikka siinä ei syntyisi yhtään mitään, niin eikö se piristäisi päivääsi? Mutta jos teillä on ollut hyvä juttutuokio, nainen on selvästi viihtynyt seurassasi, niin silloin voit ehdottaa jutun jatkamista.
Mutta olkoon. Pysy Tinderissä. Tai päätä, että teet aloitteita normaaliin jutusteluun vain, jos olet varma että nainen on sinkku, ja silloinkin kysy heti treffeille koska muutenhan se saattaa jäädä vain jutteluksi.
En usko, että lyhyt keskustelu lumilapioista on niin piristävä, että naiselle olisi herännyt halua jatkaa juttua. Tuskin siinä niin selvästi ehtii viihtyä, koska tuollainen yhdentekevästä asiasta muutaman sanan vaihtaminen tuntemattoman kanssahan on vain sellaista ohimenevää lauseiden vaihtamista. Vaikea uskoa, että muutaman sanan vaihtaminen lumilapioista saisi kenenkään mielenkiintoa heräämään. Mikä siinä olisi se kiinnostuksen herättävä tekijä? Jos nainen ei ilman lumilapiokeskustelua olisi edes huomannut koko miestä tai kiinnittänyt tähän mitään huomiota, on vaikea kuvitella, että puhe lumilapioista saisi häntä kiinnostumaan sen enempää. Miksi mies itse oli kiinnostunut juuri tästä naisesta? Ulkonäön perusteella? Nainen ilmeisesti ei ollut vastaavasti kiinnostunut miehestä ulkonäön perusteella. Onko hän ehtinyt lumilapiokeskustelun aikana saada sellaista lisäinfoa, joka herättäisi hänen kiinnostuksensa, jota ei lähtökohtaisesti ollut alunperin ollenkaan? Koska jonkin asianhan se kiinnostus pitää herättää. Olisiko puhe lumilapioista sellainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saa minulta pelkkää plussaa siitä, jos on käynyt tinderissä mutta todennut sen itselleen täysin vastenmieliseksi markkinapaikaksi. Tai jos ei ole siellä edes halunnut käydä.
Ja missä sinä tähän mieheen sitten törmäät ja tutustut ja saat tietää että on sinkku? Montako tällaista tutustumista tulee vuoden aikana vastaan?
Jos olet nainen, niin voit kysyä mieheltä, onko hän sinkku. Miehenä älä kysy, koska se voi mennä seksuaalisesta ahdistelusta. Naisena voit mennä ihan suoraan juttelemaan miehille, sinun ei tarvitse miettiä mitään ylimääräisiä.
Mutta miten minä erottelen niistä jossain kirjastossa tai bussipysäkillä näkemistäni miehistä nuo jotka ylenkatsovat tinderiä ja jotka ovat siis parempia miehiä? Minullahan menee hirveästi aikaa ja energiaa kun koko ajan varmasti yrittäisin pokata varattuja tai niitä jotka ovatkin tinderissä. Ja sitä paitsi tuollain saisi hyvin todennäköisesti itselleen miehen joka on oikeasti varattu, mutta ei kerro sitä heti. Monet miehet kun ovat valmiita pettämään jos vain tulee tilaisuus.
Ei sun tarvitsekaan erotella jos se ei ole sulle tärkeä asia. Muutenhan asiat tulee tietoon tutustumalla ja juttelmalla asioista. Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä ole.
Tottakai se on tärkeä asia. Ei minulla ole rajattomasti aikaa juosta miesten perässä. Haluan löytää sen hyvän mahdollisimman nopeasti.
No onko löytynyt?
Jos seuraisit keskustelua niin tietäisit että ei. Mutta Tinderin kautta sentään tapaan silloin tällöin uusia tuttavuuksia. Mielestäni se että tapaan silloin tällöin jonkun miehen sieltä parantaa mahdollisuuksiani huomattavasti, versus että odotan että sattuman oikusta törmäisin johonkin kivaan sinkkumieheen vaikka kassajonossa. Tässä on kyse todennäköisyyksistä. Tinder lisää todennäköisyyttä tavata joku sopiva. Mitään varmaa sieltäkään ei ole luvassa.
Mikä estää sinua tapaamasta kassajonossa kivan sinkkumiehen? Sinkkumiehiä on kaupassa vaikka kuinka monta, kun käyt siellä. Mene kysymään, oletko sinkku. Toki suurin haaste sinulle on se, että mies lähtee mukaasi, vaikka on todennäköisesti varattu.
Kyllä miehilläkin on sellaiset tuntosarvet millä he aistivat jos nainen käyttäytyy normeista poiketen ja tuollainen lähestyminen laittaa suurimman osan miehistä hälytyskellot soimaan että kyseessä on varmaan joku vähän mentaalisti heilahtanut nainen. Jätän väliin.
Tuo on sinun oma uskomuksesi.
Väitätkö ettei meillä ole sosiaalisia normeja? Suomessa ei todellakaan ole normien mukaista mennä juttelemaan tuntemattomille missä tahansa tilanteissa.
Ei tietenkään missä tahansa tilanteessa. Se nimenomaan on sosiaalista taitoa, että huomaa, milloin ihmistä voi lähestyä. Eli ensin on jo katsekontakti, joka viestii, että sinut on huomattu ja saa lähestyä.
En ole koskaan todistanut omalla kohdalla tällaista tilannetta...
Ikävää, mutta ei kerro siitä etteikö niin tapahtuisi lukuisia kertoja tänäänkin erilaisissa tilanteissa.
Tapahtuuko sinulle usein niin, että annat miehelle omasta mielestäsi katsesignaalin käydessäsi askartelutarvikeliikkeessä ja tästä rohkaistuneena mies lähestyy sinua treffipyynnöin?
Askartelutarvikeliikkeissä näkee aika vähän miehiä, mutta sen sijaan monissa muissa liikkeissä olen useinkin ajautunut juttusille miesten kanssa. Mutta jos normaali kontaktin ottaminen ympäröiviin ihmisiin on haasteellista, niin sitten se pitää varmaan eritellä osiin, että mikä on katsesignaali jne.
Edelleenkään en suosittele pyytämään treffeille vaan juttelemaan siinä tilanteessa, missä kohtaat sen toisen ihmisen ja siitä aiheesta, mikä teitä yhdistää, olkoon se sitten vaikka tähän vuodenaikaan lumilapioiden paremmuus.
eri
"Mikähän näistä lumilapioista olisi paras?"
"En tiiä, itse ajattelin ostaa tämän."
"Minustakin se vaikuttaa parhaalta lumilapiolta."
"Nonni. Sellanen sitten."
Tässä vaiheessa vastailija tekee jo lähtöä toiselle osastolle. Keskustelu lumilapioista ei selvästi saanut häntä kiinnostumaan romanttisesti, ei edes seksuaalisesti, saati molempia. Nyt sitten äkkiä lisää jutunjuurta keksimään. Vaikka että: "Mitä olet menossa seuraavaksi ostelemaan?"
Mahtaakohan tästä tulla pitkäkin keskustelu, ja kuinkahan suurella todennäköisyydellä päädytään treffeille?
Totesin jo, että anna olla. Minusta on mukava käydä keskuteluja vieraiden ihmisten kanssa. Kävin niitä sinkkuna ja käyn niitä edelleen ihan ilman iskutarkoitusta. Minusta kauppareissu on aina mukavampi, jos siihen on sisältynyt joku kiva kohtaaminen kuin että yksin kuljen kaupan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saa minulta pelkkää plussaa siitä, jos on käynyt tinderissä mutta todennut sen itselleen täysin vastenmieliseksi markkinapaikaksi. Tai jos ei ole siellä edes halunnut käydä.
Ja missä sinä tähän mieheen sitten törmäät ja tutustut ja saat tietää että on sinkku? Montako tällaista tutustumista tulee vuoden aikana vastaan?
Jos olet nainen, niin voit kysyä mieheltä, onko hän sinkku. Miehenä älä kysy, koska se voi mennä seksuaalisesta ahdistelusta. Naisena voit mennä ihan suoraan juttelemaan miehille, sinun ei tarvitse miettiä mitään ylimääräisiä.
Mutta miten minä erottelen niistä jossain kirjastossa tai bussipysäkillä näkemistäni miehistä nuo jotka ylenkatsovat tinderiä ja jotka ovat siis parempia miehiä? Minullahan menee hirveästi aikaa ja energiaa kun koko ajan varmasti yrittäisin pokata varattuja tai niitä jotka ovatkin tinderissä. Ja sitä paitsi tuollain saisi hyvin todennäköisesti itselleen miehen joka on oikeasti varattu, mutta ei kerro sitä heti. Monet miehet kun ovat valmiita pettämään jos vain tulee tilaisuus.
Ei sun tarvitsekaan erotella jos se ei ole sulle tärkeä asia. Muutenhan asiat tulee tietoon tutustumalla ja juttelmalla asioista. Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä ole.
Tottakai se on tärkeä asia. Ei minulla ole rajattomasti aikaa juosta miesten perässä. Haluan löytää sen hyvän mahdollisimman nopeasti.
No onko löytynyt?
Jos seuraisit keskustelua niin tietäisit että ei. Mutta Tinderin kautta sentään tapaan silloin tällöin uusia tuttavuuksia. Mielestäni se että tapaan silloin tällöin jonkun miehen sieltä parantaa mahdollisuuksiani huomattavasti, versus että odotan että sattuman oikusta törmäisin johonkin kivaan sinkkumieheen vaikka kassajonossa. Tässä on kyse todennäköisyyksistä. Tinder lisää todennäköisyyttä tavata joku sopiva. Mitään varmaa sieltäkään ei ole luvassa.
Mikä estää sinua tapaamasta kassajonossa kivan sinkkumiehen? Sinkkumiehiä on kaupassa vaikka kuinka monta, kun käyt siellä. Mene kysymään, oletko sinkku. Toki suurin haaste sinulle on se, että mies lähtee mukaasi, vaikka on todennäköisesti varattu.
Kyllä miehilläkin on sellaiset tuntosarvet millä he aistivat jos nainen käyttäytyy normeista poiketen ja tuollainen lähestyminen laittaa suurimman osan miehistä hälytyskellot soimaan että kyseessä on varmaan joku vähän mentaalisti heilahtanut nainen. Jätän väliin.
Tuo on sinun oma uskomuksesi.
Väitätkö ettei meillä ole sosiaalisia normeja? Suomessa ei todellakaan ole normien mukaista mennä juttelemaan tuntemattomille missä tahansa tilanteissa.
Ei tietenkään missä tahansa tilanteessa. Se nimenomaan on sosiaalista taitoa, että huomaa, milloin ihmistä voi lähestyä. Eli ensin on jo katsekontakti, joka viestii, että sinut on huomattu ja saa lähestyä.
En ole koskaan todistanut omalla kohdalla tällaista tilannetta...
Ikävää, mutta ei kerro siitä etteikö niin tapahtuisi lukuisia kertoja tänäänkin erilaisissa tilanteissa.
Tapahtuuko sinulle usein niin, että annat miehelle omasta mielestäsi katsesignaalin käydessäsi askartelutarvikeliikkeessä ja tästä rohkaistuneena mies lähestyy sinua treffipyynnöin?
Askartelutarvikeliikkeissä näkee aika vähän miehiä, mutta sen sijaan monissa muissa liikkeissä olen useinkin ajautunut juttusille miesten kanssa. Mutta jos normaali kontaktin ottaminen ympäröiviin ihmisiin on haasteellista, niin sitten se pitää varmaan eritellä osiin, että mikä on katsesignaali jne.
Edelleenkään en suosittele pyytämään treffeille vaan juttelemaan siinä tilanteessa, missä kohtaat sen toisen ihmisen ja siitä aiheesta, mikä teitä yhdistää, olkoon se sitten vaikka tähän vuodenaikaan lumilapioiden paremmuus.
eri
Niin, juttelen siinä tilanteessa, en pyydä treffeille, menemme kassalle, maksamme ostokset, emme koskaan enää tapaa. Mitä tässä nyt syntyi?
Vaikka siinä ei syntyisi yhtään mitään, niin eikö se piristäisi päivääsi? Mutta jos teillä on ollut hyvä juttutuokio, nainen on selvästi viihtynyt seurassasi, niin silloin voit ehdottaa jutun jatkamista.
Mutta olkoon. Pysy Tinderissä. Tai päätä, että teet aloitteita normaaliin jutusteluun vain, jos olet varma että nainen on sinkku, ja silloinkin kysy heti treffeille koska muutenhan se saattaa jäädä vain jutteluksi.
Minä olen nainen. Sinä yrität myydä tätä rupattelua jonakin vaihtoehtona nettideittailulle. Ei se ole sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saa minulta pelkkää plussaa siitä, jos on käynyt tinderissä mutta todennut sen itselleen täysin vastenmieliseksi markkinapaikaksi. Tai jos ei ole siellä edes halunnut käydä.
Ja missä sinä tähän mieheen sitten törmäät ja tutustut ja saat tietää että on sinkku? Montako tällaista tutustumista tulee vuoden aikana vastaan?
Jos olet nainen, niin voit kysyä mieheltä, onko hän sinkku. Miehenä älä kysy, koska se voi mennä seksuaalisesta ahdistelusta. Naisena voit mennä ihan suoraan juttelemaan miehille, sinun ei tarvitse miettiä mitään ylimääräisiä.
Mutta miten minä erottelen niistä jossain kirjastossa tai bussipysäkillä näkemistäni miehistä nuo jotka ylenkatsovat tinderiä ja jotka ovat siis parempia miehiä? Minullahan menee hirveästi aikaa ja energiaa kun koko ajan varmasti yrittäisin pokata varattuja tai niitä jotka ovatkin tinderissä. Ja sitä paitsi tuollain saisi hyvin todennäköisesti itselleen miehen joka on oikeasti varattu, mutta ei kerro sitä heti. Monet miehet kun ovat valmiita pettämään jos vain tulee tilaisuus.
Ei sun tarvitsekaan erotella jos se ei ole sulle tärkeä asia. Muutenhan asiat tulee tietoon tutustumalla ja juttelmalla asioista. Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä ole.
Tottakai se on tärkeä asia. Ei minulla ole rajattomasti aikaa juosta miesten perässä. Haluan löytää sen hyvän mahdollisimman nopeasti.
No onko löytynyt?
Jos seuraisit keskustelua niin tietäisit että ei. Mutta Tinderin kautta sentään tapaan silloin tällöin uusia tuttavuuksia. Mielestäni se että tapaan silloin tällöin jonkun miehen sieltä parantaa mahdollisuuksiani huomattavasti, versus että odotan että sattuman oikusta törmäisin johonkin kivaan sinkkumieheen vaikka kassajonossa. Tässä on kyse todennäköisyyksistä. Tinder lisää todennäköisyyttä tavata joku sopiva. Mitään varmaa sieltäkään ei ole luvassa.
Mikä estää sinua tapaamasta kassajonossa kivan sinkkumiehen? Sinkkumiehiä on kaupassa vaikka kuinka monta, kun käyt siellä. Mene kysymään, oletko sinkku. Toki suurin haaste sinulle on se, että mies lähtee mukaasi, vaikka on todennäköisesti varattu.
Kyllä miehilläkin on sellaiset tuntosarvet millä he aistivat jos nainen käyttäytyy normeista poiketen ja tuollainen lähestyminen laittaa suurimman osan miehistä hälytyskellot soimaan että kyseessä on varmaan joku vähän mentaalisti heilahtanut nainen. Jätän väliin.
Tuo on sinun oma uskomuksesi.
Väitätkö ettei meillä ole sosiaalisia normeja? Suomessa ei todellakaan ole normien mukaista mennä juttelemaan tuntemattomille missä tahansa tilanteissa.
Ei tietenkään missä tahansa tilanteessa. Se nimenomaan on sosiaalista taitoa, että huomaa, milloin ihmistä voi lähestyä. Eli ensin on jo katsekontakti, joka viestii, että sinut on huomattu ja saa lähestyä.
En ole koskaan todistanut omalla kohdalla tällaista tilannetta...
Ikävää, mutta ei kerro siitä etteikö niin tapahtuisi lukuisia kertoja tänäänkin erilaisissa tilanteissa.
Tapahtuuko sinulle usein niin, että annat miehelle omasta mielestäsi katsesignaalin käydessäsi askartelutarvikeliikkeessä ja tästä rohkaistuneena mies lähestyy sinua treffipyynnöin?
Askartelutarvikeliikkeissä näkee aika vähän miehiä, mutta sen sijaan monissa muissa liikkeissä olen useinkin ajautunut juttusille miesten kanssa. Mutta jos normaali kontaktin ottaminen ympäröiviin ihmisiin on haasteellista, niin sitten se pitää varmaan eritellä osiin, että mikä on katsesignaali jne.
Edelleenkään en suosittele pyytämään treffeille vaan juttelemaan siinä tilanteessa, missä kohtaat sen toisen ihmisen ja siitä aiheesta, mikä teitä yhdistää, olkoon se sitten vaikka tähän vuodenaikaan lumilapioiden paremmuus.
eri
Niin, juttelen siinä tilanteessa, en pyydä treffeille, menemme kassalle, maksamme ostokset, emme koskaan enää tapaa. Mitä tässä nyt syntyi?
Vaikka siinä ei syntyisi yhtään mitään, niin eikö se piristäisi päivääsi? Mutta jos teillä on ollut hyvä juttutuokio, nainen on selvästi viihtynyt seurassasi, niin silloin voit ehdottaa jutun jatkamista.
Mutta olkoon. Pysy Tinderissä. Tai päätä, että teet aloitteita normaaliin jutusteluun vain, jos olet varma että nainen on sinkku, ja silloinkin kysy heti treffeille koska muutenhan se saattaa jäädä vain jutteluksi.
En usko, että lyhyt keskustelu lumilapioista on niin piristävä, että naiselle olisi herännyt halua jatkaa juttua. Tuskin siinä niin selvästi ehtii viihtyä, koska tuollainen yhdentekevästä asiasta muutaman sanan vaihtaminen tuntemattoman kanssahan on vain sellaista ohimenevää lauseiden vaihtamista. Vaikea uskoa, että muutaman sanan vaihtaminen lumilapioista saisi kenenkään mielenkiintoa heräämään. Mikä siinä olisi se kiinnostuksen herättävä tekijä? Jos nainen ei ilman lumilapiokeskustelua olisi edes huomannut koko miestä tai kiinnittänyt tähän mitään huomiota, on vaikea kuvitella, että puhe lumilapioista saisi häntä kiinnostumaan sen enempää. Miksi mies itse oli kiinnostunut juuri tästä naisesta? Ulkonäön perusteella? Nainen ilmeisesti ei ollut vastaavasti kiinnostunut miehestä ulkonäön perusteella. Onko hän ehtinyt lumilapiokeskustelun aikana saada sellaista lisäinfoa, joka herättäisi hänen kiinnostuksensa, jota ei lähtökohtaisesti ollut alunperin ollenkaan? Koska jonkin asianhan se kiinnostus pitää herättää. Olisiko puhe lumilapioista sellainen?
Siis tottakai on oletus, että jos nainen iski silmänsä mieheen "sillä silmällä", niin se keskustelu on alku. Jo ei, niin se voi silti olla mukava kohtaaminen arjessa.
Miten se on sinulta pois, että juttelet arjesssa ihmisten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt lopputulos on se, että missään muualla kuin tinderissä ei voi ihmisiä lähestyä ja ehkä baarissa pilkun aikaan tuhannen kännissä.
Ja sillä aikaa kun te swaippailette, niin mukavat ihmiset tutustelee toisiinsa tuolla ulko-oven ulkopuolella ihan vaikka missä. Tiedän. Ihan sci-fiä.
Suomessa on koko itsenäisyyden ajan muodostettu pareja ja itseasiassa rakennettu koko yhteiskunta alkoholin avulla. Tällaiset "mukavat ihmiset juttelemassa toisilleen" ovat tässä maassa ihan hepreaa. Naapureillekin sanotaan "morjens" vain sen takia, että se on tapa. Totta kai näitä sosiaalisia velhojakin löytyy jopa Suomesta, mutta ajattele, jos kaikki miehet lähestyisivät aina mielenkiintoisia naisia kaupassa ja lumilapio-ostoksilla. Kukahan mies ehtisi hoitaa kauppa-asiat? Ja naisilla olisi erittäin mukavaa lähtee kauppaan, ku tietää, että: "ei jum**ka*ta, taas se lumilapioarviointi alkaa..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saa minulta pelkkää plussaa siitä, jos on käynyt tinderissä mutta todennut sen itselleen täysin vastenmieliseksi markkinapaikaksi. Tai jos ei ole siellä edes halunnut käydä.
Ja missä sinä tähän mieheen sitten törmäät ja tutustut ja saat tietää että on sinkku? Montako tällaista tutustumista tulee vuoden aikana vastaan?
Jos olet nainen, niin voit kysyä mieheltä, onko hän sinkku. Miehenä älä kysy, koska se voi mennä seksuaalisesta ahdistelusta. Naisena voit mennä ihan suoraan juttelemaan miehille, sinun ei tarvitse miettiä mitään ylimääräisiä.
Mutta miten minä erottelen niistä jossain kirjastossa tai bussipysäkillä näkemistäni miehistä nuo jotka ylenkatsovat tinderiä ja jotka ovat siis parempia miehiä? Minullahan menee hirveästi aikaa ja energiaa kun koko ajan varmasti yrittäisin pokata varattuja tai niitä jotka ovatkin tinderissä. Ja sitä paitsi tuollain saisi hyvin todennäköisesti itselleen miehen joka on oikeasti varattu, mutta ei kerro sitä heti. Monet miehet kun ovat valmiita pettämään jos vain tulee tilaisuus.
Ei sun tarvitsekaan erotella jos se ei ole sulle tärkeä asia. Muutenhan asiat tulee tietoon tutustumalla ja juttelmalla asioista. Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä ole.
Tottakai se on tärkeä asia. Ei minulla ole rajattomasti aikaa juosta miesten perässä. Haluan löytää sen hyvän mahdollisimman nopeasti.
No onko löytynyt?
Jos seuraisit keskustelua niin tietäisit että ei. Mutta Tinderin kautta sentään tapaan silloin tällöin uusia tuttavuuksia. Mielestäni se että tapaan silloin tällöin jonkun miehen sieltä parantaa mahdollisuuksiani huomattavasti, versus että odotan että sattuman oikusta törmäisin johonkin kivaan sinkkumieheen vaikka kassajonossa. Tässä on kyse todennäköisyyksistä. Tinder lisää todennäköisyyttä tavata joku sopiva. Mitään varmaa sieltäkään ei ole luvassa.
Mikä estää sinua tapaamasta kassajonossa kivan sinkkumiehen? Sinkkumiehiä on kaupassa vaikka kuinka monta, kun käyt siellä. Mene kysymään, oletko sinkku. Toki suurin haaste sinulle on se, että mies lähtee mukaasi, vaikka on todennäköisesti varattu.
Kyllä miehilläkin on sellaiset tuntosarvet millä he aistivat jos nainen käyttäytyy normeista poiketen ja tuollainen lähestyminen laittaa suurimman osan miehistä hälytyskellot soimaan että kyseessä on varmaan joku vähän mentaalisti heilahtanut nainen. Jätän väliin.
Tuo on sinun oma uskomuksesi.
Väitätkö ettei meillä ole sosiaalisia normeja? Suomessa ei todellakaan ole normien mukaista mennä juttelemaan tuntemattomille missä tahansa tilanteissa.
Ei tietenkään missä tahansa tilanteessa. Se nimenomaan on sosiaalista taitoa, että huomaa, milloin ihmistä voi lähestyä. Eli ensin on jo katsekontakti, joka viestii, että sinut on huomattu ja saa lähestyä.
En ole koskaan todistanut omalla kohdalla tällaista tilannetta...
Ikävää, mutta ei kerro siitä etteikö niin tapahtuisi lukuisia kertoja tänäänkin erilaisissa tilanteissa.
Tapahtuuko sinulle usein niin, että annat miehelle omasta mielestäsi katsesignaalin käydessäsi askartelutarvikeliikkeessä ja tästä rohkaistuneena mies lähestyy sinua treffipyynnöin?
Askartelutarvikeliikkeissä näkee aika vähän miehiä, mutta sen sijaan monissa muissa liikkeissä olen useinkin ajautunut juttusille miesten kanssa. Mutta jos normaali kontaktin ottaminen ympäröiviin ihmisiin on haasteellista, niin sitten se pitää varmaan eritellä osiin, että mikä on katsesignaali jne.
Edelleenkään en suosittele pyytämään treffeille vaan juttelemaan siinä tilanteessa, missä kohtaat sen toisen ihmisen ja siitä aiheesta, mikä teitä yhdistää, olkoon se sitten vaikka tähän vuodenaikaan lumilapioiden paremmuus.
eri
Niin, juttelen siinä tilanteessa, en pyydä treffeille, menemme kassalle, maksamme ostokset, emme koskaan enää tapaa. Mitä tässä nyt syntyi?
Vaikka siinä ei syntyisi yhtään mitään, niin eikö se piristäisi päivääsi? Mutta jos teillä on ollut hyvä juttutuokio, nainen on selvästi viihtynyt seurassasi, niin silloin voit ehdottaa jutun jatkamista.
Mutta olkoon. Pysy Tinderissä. Tai päätä, että teet aloitteita normaaliin jutusteluun vain, jos olet varma että nainen on sinkku, ja silloinkin kysy heti treffeille koska muutenhan se saattaa jäädä vain jutteluksi.
Minä olen nainen. Sinä yrität myydä tätä rupattelua jonakin vaihtoehtona nettideittailulle. Ei se ole sitä.
Jos nettideittailu toimii, niin silloinhan sitä kannattaa ilman muuta jatkaa. Omalla kohdallani ei toiminut, poistuin sieltä hyvin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt lopputulos on se, että missään muualla kuin tinderissä ei voi ihmisiä lähestyä ja ehkä baarissa pilkun aikaan tuhannen kännissä.
Ja sillä aikaa kun te swaippailette, niin mukavat ihmiset tutustelee toisiinsa tuolla ulko-oven ulkopuolella ihan vaikka missä. Tiedän. Ihan sci-fiä.
Edelleenkään se Tinder ei mitenkään vähennä sitä että yhtäkkiä postilaatikolla törmäänkin elämäni mieheen. Sinun mielestäsi tinder jotenkin alentaa ihmistä. Minusta se on vain yksi, itselleni kohtuu tehokas, tapa tavata enemmän sinkkumiehiä. Se ei estä minua juttelemasta miehille jostain kanankoivista Prismassa, vaikka nyt en yleensä koekaan tarvetta sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saa minulta pelkkää plussaa siitä, jos on käynyt tinderissä mutta todennut sen itselleen täysin vastenmieliseksi markkinapaikaksi. Tai jos ei ole siellä edes halunnut käydä.
Ja missä sinä tähän mieheen sitten törmäät ja tutustut ja saat tietää että on sinkku? Montako tällaista tutustumista tulee vuoden aikana vastaan?
Jos olet nainen, niin voit kysyä mieheltä, onko hän sinkku. Miehenä älä kysy, koska se voi mennä seksuaalisesta ahdistelusta. Naisena voit mennä ihan suoraan juttelemaan miehille, sinun ei tarvitse miettiä mitään ylimääräisiä.
Mutta miten minä erottelen niistä jossain kirjastossa tai bussipysäkillä näkemistäni miehistä nuo jotka ylenkatsovat tinderiä ja jotka ovat siis parempia miehiä? Minullahan menee hirveästi aikaa ja energiaa kun koko ajan varmasti yrittäisin pokata varattuja tai niitä jotka ovatkin tinderissä. Ja sitä paitsi tuollain saisi hyvin todennäköisesti itselleen miehen joka on oikeasti varattu, mutta ei kerro sitä heti. Monet miehet kun ovat valmiita pettämään jos vain tulee tilaisuus.
Ei sun tarvitsekaan erotella jos se ei ole sulle tärkeä asia. Muutenhan asiat tulee tietoon tutustumalla ja juttelmalla asioista. Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä ole.
Tottakai se on tärkeä asia. Ei minulla ole rajattomasti aikaa juosta miesten perässä. Haluan löytää sen hyvän mahdollisimman nopeasti.
No onko löytynyt?
Jos seuraisit keskustelua niin tietäisit että ei. Mutta Tinderin kautta sentään tapaan silloin tällöin uusia tuttavuuksia. Mielestäni se että tapaan silloin tällöin jonkun miehen sieltä parantaa mahdollisuuksiani huomattavasti, versus että odotan että sattuman oikusta törmäisin johonkin kivaan sinkkumieheen vaikka kassajonossa. Tässä on kyse todennäköisyyksistä. Tinder lisää todennäköisyyttä tavata joku sopiva. Mitään varmaa sieltäkään ei ole luvassa.
Mikä estää sinua tapaamasta kassajonossa kivan sinkkumiehen? Sinkkumiehiä on kaupassa vaikka kuinka monta, kun käyt siellä. Mene kysymään, oletko sinkku. Toki suurin haaste sinulle on se, että mies lähtee mukaasi, vaikka on todennäköisesti varattu.
Kyllä miehilläkin on sellaiset tuntosarvet millä he aistivat jos nainen käyttäytyy normeista poiketen ja tuollainen lähestyminen laittaa suurimman osan miehistä hälytyskellot soimaan että kyseessä on varmaan joku vähän mentaalisti heilahtanut nainen. Jätän väliin.
Tuo on sinun oma uskomuksesi.
Väitätkö ettei meillä ole sosiaalisia normeja? Suomessa ei todellakaan ole normien mukaista mennä juttelemaan tuntemattomille missä tahansa tilanteissa.
Ei tietenkään missä tahansa tilanteessa. Se nimenomaan on sosiaalista taitoa, että huomaa, milloin ihmistä voi lähestyä. Eli ensin on jo katsekontakti, joka viestii, että sinut on huomattu ja saa lähestyä.
En ole koskaan todistanut omalla kohdalla tällaista tilannetta...
Ikävää, mutta ei kerro siitä etteikö niin tapahtuisi lukuisia kertoja tänäänkin erilaisissa tilanteissa.
Tapahtuuko sinulle usein niin, että annat miehelle omasta mielestäsi katsesignaalin käydessäsi askartelutarvikeliikkeessä ja tästä rohkaistuneena mies lähestyy sinua treffipyynnöin?
Askartelutarvikeliikkeissä näkee aika vähän miehiä, mutta sen sijaan monissa muissa liikkeissä olen useinkin ajautunut juttusille miesten kanssa. Mutta jos normaali kontaktin ottaminen ympäröiviin ihmisiin on haasteellista, niin sitten se pitää varmaan eritellä osiin, että mikä on katsesignaali jne.
Edelleenkään en suosittele pyytämään treffeille vaan juttelemaan siinä tilanteessa, missä kohtaat sen toisen ihmisen ja siitä aiheesta, mikä teitä yhdistää, olkoon se sitten vaikka tähän vuodenaikaan lumilapioiden paremmuus.
eri
Niin, juttelen siinä tilanteessa, en pyydä treffeille, menemme kassalle, maksamme ostokset, emme koskaan enää tapaa. Mitä tässä nyt syntyi?
Vaikka siinä ei syntyisi yhtään mitään, niin eikö se piristäisi päivääsi? Mutta jos teillä on ollut hyvä juttutuokio, nainen on selvästi viihtynyt seurassasi, niin silloin voit ehdottaa jutun jatkamista.
Mutta olkoon. Pysy Tinderissä. Tai päätä, että teet aloitteita normaaliin jutusteluun vain, jos olet varma että nainen on sinkku, ja silloinkin kysy heti treffeille koska muutenhan se saattaa jäädä vain jutteluksi.
En usko, että lyhyt keskustelu lumilapioista on niin piristävä, että naiselle olisi herännyt halua jatkaa juttua. Tuskin siinä niin selvästi ehtii viihtyä, koska tuollainen yhdentekevästä asiasta muutaman sanan vaihtaminen tuntemattoman kanssahan on vain sellaista ohimenevää lauseiden vaihtamista. Vaikea uskoa, että muutaman sanan vaihtaminen lumilapioista saisi kenenkään mielenkiintoa heräämään. Mikä siinä olisi se kiinnostuksen herättävä tekijä? Jos nainen ei ilman lumilapiokeskustelua olisi edes huomannut koko miestä tai kiinnittänyt tähän mitään huomiota, on vaikea kuvitella, että puhe lumilapioista saisi häntä kiinnostumaan sen enempää. Miksi mies itse oli kiinnostunut juuri tästä naisesta? Ulkonäön perusteella? Nainen ilmeisesti ei ollut vastaavasti kiinnostunut miehestä ulkonäön perusteella. Onko hän ehtinyt lumilapiokeskustelun aikana saada sellaista lisäinfoa, joka herättäisi hänen kiinnostuksensa, jota ei lähtökohtaisesti ollut alunperin ollenkaan? Koska jonkin asianhan se kiinnostus pitää herättää. Olisiko puhe lumilapioista sellainen?
Siis tottakai on oletus, että jos nainen iski silmänsä mieheen "sillä silmällä", niin se keskustelu on alku. Jo ei, niin se voi silti olla mukava kohtaaminen arjessa.
Miten se on sinulta pois, että juttelet arjesssa ihmisten kanssa?
En tiedä, tulkitsetko minut nyt mieheksi vai naiseksi. Olen nainen, ja jos joku tuntematon puhuu minulle, niin vastaan toki ja olen ihan kohtelias. Ei kai se minulta nyt mitenkään ole pois, mutta ei se mitään toisaalta annakaan. Ihan samantekevää suurimmaksi osaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saa minulta pelkkää plussaa siitä, jos on käynyt tinderissä mutta todennut sen itselleen täysin vastenmieliseksi markkinapaikaksi. Tai jos ei ole siellä edes halunnut käydä.
Ja missä sinä tähän mieheen sitten törmäät ja tutustut ja saat tietää että on sinkku? Montako tällaista tutustumista tulee vuoden aikana vastaan?
Jos olet nainen, niin voit kysyä mieheltä, onko hän sinkku. Miehenä älä kysy, koska se voi mennä seksuaalisesta ahdistelusta. Naisena voit mennä ihan suoraan juttelemaan miehille, sinun ei tarvitse miettiä mitään ylimääräisiä.
Mutta miten minä erottelen niistä jossain kirjastossa tai bussipysäkillä näkemistäni miehistä nuo jotka ylenkatsovat tinderiä ja jotka ovat siis parempia miehiä? Minullahan menee hirveästi aikaa ja energiaa kun koko ajan varmasti yrittäisin pokata varattuja tai niitä jotka ovatkin tinderissä. Ja sitä paitsi tuollain saisi hyvin todennäköisesti itselleen miehen joka on oikeasti varattu, mutta ei kerro sitä heti. Monet miehet kun ovat valmiita pettämään jos vain tulee tilaisuus.
Ei sun tarvitsekaan erotella jos se ei ole sulle tärkeä asia. Muutenhan asiat tulee tietoon tutustumalla ja juttelmalla asioista. Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä ole.
Tottakai se on tärkeä asia. Ei minulla ole rajattomasti aikaa juosta miesten perässä. Haluan löytää sen hyvän mahdollisimman nopeasti.
No onko löytynyt?
Jos seuraisit keskustelua niin tietäisit että ei. Mutta Tinderin kautta sentään tapaan silloin tällöin uusia tuttavuuksia. Mielestäni se että tapaan silloin tällöin jonkun miehen sieltä parantaa mahdollisuuksiani huomattavasti, versus että odotan että sattuman oikusta törmäisin johonkin kivaan sinkkumieheen vaikka kassajonossa. Tässä on kyse todennäköisyyksistä. Tinder lisää todennäköisyyttä tavata joku sopiva. Mitään varmaa sieltäkään ei ole luvassa.
Mikä estää sinua tapaamasta kassajonossa kivan sinkkumiehen? Sinkkumiehiä on kaupassa vaikka kuinka monta, kun käyt siellä. Mene kysymään, oletko sinkku. Toki suurin haaste sinulle on se, että mies lähtee mukaasi, vaikka on todennäköisesti varattu.
Kyllä miehilläkin on sellaiset tuntosarvet millä he aistivat jos nainen käyttäytyy normeista poiketen ja tuollainen lähestyminen laittaa suurimman osan miehistä hälytyskellot soimaan että kyseessä on varmaan joku vähän mentaalisti heilahtanut nainen. Jätän väliin.
Tuo on sinun oma uskomuksesi.
Väitätkö ettei meillä ole sosiaalisia normeja? Suomessa ei todellakaan ole normien mukaista mennä juttelemaan tuntemattomille missä tahansa tilanteissa.
Ei tietenkään missä tahansa tilanteessa. Se nimenomaan on sosiaalista taitoa, että huomaa, milloin ihmistä voi lähestyä. Eli ensin on jo katsekontakti, joka viestii, että sinut on huomattu ja saa lähestyä.
En ole koskaan todistanut omalla kohdalla tällaista tilannetta...
Ikävää, mutta ei kerro siitä etteikö niin tapahtuisi lukuisia kertoja tänäänkin erilaisissa tilanteissa.
Tapahtuuko sinulle usein niin, että annat miehelle omasta mielestäsi katsesignaalin käydessäsi askartelutarvikeliikkeessä ja tästä rohkaistuneena mies lähestyy sinua treffipyynnöin?
Askartelutarvikeliikkeissä näkee aika vähän miehiä, mutta sen sijaan monissa muissa liikkeissä olen useinkin ajautunut juttusille miesten kanssa. Mutta jos normaali kontaktin ottaminen ympäröiviin ihmisiin on haasteellista, niin sitten se pitää varmaan eritellä osiin, että mikä on katsesignaali jne.
Edelleenkään en suosittele pyytämään treffeille vaan juttelemaan siinä tilanteessa, missä kohtaat sen toisen ihmisen ja siitä aiheesta, mikä teitä yhdistää, olkoon se sitten vaikka tähän vuodenaikaan lumilapioiden paremmuus.
eri
Niin, juttelen siinä tilanteessa, en pyydä treffeille, menemme kassalle, maksamme ostokset, emme koskaan enää tapaa. Mitä tässä nyt syntyi?
Vaikka siinä ei syntyisi yhtään mitään, niin eikö se piristäisi päivääsi? Mutta jos teillä on ollut hyvä juttutuokio, nainen on selvästi viihtynyt seurassasi, niin silloin voit ehdottaa jutun jatkamista.
Mutta olkoon. Pysy Tinderissä. Tai päätä, että teet aloitteita normaaliin jutusteluun vain, jos olet varma että nainen on sinkku, ja silloinkin kysy heti treffeille koska muutenhan se saattaa jäädä vain jutteluksi.
En usko, että lyhyt keskustelu lumilapioista on niin piristävä, että naiselle olisi herännyt halua jatkaa juttua. Tuskin siinä niin selvästi ehtii viihtyä, koska tuollainen yhdentekevästä asiasta muutaman sanan vaihtaminen tuntemattoman kanssahan on vain sellaista ohimenevää lauseiden vaihtamista. Vaikea uskoa, että muutaman sanan vaihtaminen lumilapioista saisi kenenkään mielenkiintoa heräämään. Mikä siinä olisi se kiinnostuksen herättävä tekijä? Jos nainen ei ilman lumilapiokeskustelua olisi edes huomannut koko miestä tai kiinnittänyt tähän mitään huomiota, on vaikea kuvitella, että puhe lumilapioista saisi häntä kiinnostumaan sen enempää. Miksi mies itse oli kiinnostunut juuri tästä naisesta? Ulkonäön perusteella? Nainen ilmeisesti ei ollut vastaavasti kiinnostunut miehestä ulkonäön perusteella. Onko hän ehtinyt lumilapiokeskustelun aikana saada sellaista lisäinfoa, joka herättäisi hänen kiinnostuksensa, jota ei lähtökohtaisesti ollut alunperin ollenkaan? Koska jonkin asianhan se kiinnostus pitää herättää. Olisiko puhe lumilapioista sellainen?
Vaikeaa on. Paras tosiaan olla tinderissä niin pääset helpommalla. Nyt on sulle liikaa liikkuvia osia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saa minulta pelkkää plussaa siitä, jos on käynyt tinderissä mutta todennut sen itselleen täysin vastenmieliseksi markkinapaikaksi. Tai jos ei ole siellä edes halunnut käydä.
Ja missä sinä tähän mieheen sitten törmäät ja tutustut ja saat tietää että on sinkku? Montako tällaista tutustumista tulee vuoden aikana vastaan?
Jos olet nainen, niin voit kysyä mieheltä, onko hän sinkku. Miehenä älä kysy, koska se voi mennä seksuaalisesta ahdistelusta. Naisena voit mennä ihan suoraan juttelemaan miehille, sinun ei tarvitse miettiä mitään ylimääräisiä.
Mutta miten minä erottelen niistä jossain kirjastossa tai bussipysäkillä näkemistäni miehistä nuo jotka ylenkatsovat tinderiä ja jotka ovat siis parempia miehiä? Minullahan menee hirveästi aikaa ja energiaa kun koko ajan varmasti yrittäisin pokata varattuja tai niitä jotka ovatkin tinderissä. Ja sitä paitsi tuollain saisi hyvin todennäköisesti itselleen miehen joka on oikeasti varattu, mutta ei kerro sitä heti. Monet miehet kun ovat valmiita pettämään jos vain tulee tilaisuus.
Ei sun tarvitsekaan erotella jos se ei ole sulle tärkeä asia. Muutenhan asiat tulee tietoon tutustumalla ja juttelmalla asioista. Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä ole.
Tottakai se on tärkeä asia. Ei minulla ole rajattomasti aikaa juosta miesten perässä. Haluan löytää sen hyvän mahdollisimman nopeasti.
No onko löytynyt?
Jos seuraisit keskustelua niin tietäisit että ei. Mutta Tinderin kautta sentään tapaan silloin tällöin uusia tuttavuuksia. Mielestäni se että tapaan silloin tällöin jonkun miehen sieltä parantaa mahdollisuuksiani huomattavasti, versus että odotan että sattuman oikusta törmäisin johonkin kivaan sinkkumieheen vaikka kassajonossa. Tässä on kyse todennäköisyyksistä. Tinder lisää todennäköisyyttä tavata joku sopiva. Mitään varmaa sieltäkään ei ole luvassa.
Mikä estää sinua tapaamasta kassajonossa kivan sinkkumiehen? Sinkkumiehiä on kaupassa vaikka kuinka monta, kun käyt siellä. Mene kysymään, oletko sinkku. Toki suurin haaste sinulle on se, että mies lähtee mukaasi, vaikka on todennäköisesti varattu.
Kyllä miehilläkin on sellaiset tuntosarvet millä he aistivat jos nainen käyttäytyy normeista poiketen ja tuollainen lähestyminen laittaa suurimman osan miehistä hälytyskellot soimaan että kyseessä on varmaan joku vähän mentaalisti heilahtanut nainen. Jätän väliin.
Tuo on sinun oma uskomuksesi.
Väitätkö ettei meillä ole sosiaalisia normeja? Suomessa ei todellakaan ole normien mukaista mennä juttelemaan tuntemattomille missä tahansa tilanteissa.
Ei tietenkään missä tahansa tilanteessa. Se nimenomaan on sosiaalista taitoa, että huomaa, milloin ihmistä voi lähestyä. Eli ensin on jo katsekontakti, joka viestii, että sinut on huomattu ja saa lähestyä.
En ole koskaan todistanut omalla kohdalla tällaista tilannetta...
Ikävää, mutta ei kerro siitä etteikö niin tapahtuisi lukuisia kertoja tänäänkin erilaisissa tilanteissa.
Tapahtuuko sinulle usein niin, että annat miehelle omasta mielestäsi katsesignaalin käydessäsi askartelutarvikeliikkeessä ja tästä rohkaistuneena mies lähestyy sinua treffipyynnöin?
Askartelutarvikeliikkeissä näkee aika vähän miehiä, mutta sen sijaan monissa muissa liikkeissä olen useinkin ajautunut juttusille miesten kanssa. Mutta jos normaali kontaktin ottaminen ympäröiviin ihmisiin on haasteellista, niin sitten se pitää varmaan eritellä osiin, että mikä on katsesignaali jne.
Edelleenkään en suosittele pyytämään treffeille vaan juttelemaan siinä tilanteessa, missä kohtaat sen toisen ihmisen ja siitä aiheesta, mikä teitä yhdistää, olkoon se sitten vaikka tähän vuodenaikaan lumilapioiden paremmuus.
eri
"Mikähän näistä lumilapioista olisi paras?"
"En tiiä, itse ajattelin ostaa tämän."
"Minustakin se vaikuttaa parhaalta lumilapiolta."
"Nonni. Sellanen sitten."
Tässä vaiheessa vastailija tekee jo lähtöä toiselle osastolle. Keskustelu lumilapioista ei selvästi saanut häntä kiinnostumaan romanttisesti, ei edes seksuaalisesti, saati molempia. Nyt sitten äkkiä lisää jutunjuurta keksimään. Vaikka että: "Mitä olet menossa seuraavaksi ostelemaan?"
Mahtaakohan tästä tulla pitkäkin keskustelu, ja kuinkahan suurella todennäköisyydellä päädytään treffeille?
Totesin jo, että anna olla. Minusta on mukava käydä keskuteluja vieraiden ihmisten kanssa. Kävin niitä sinkkuna ja käyn niitä edelleen ihan ilman iskutarkoitusta. Minusta kauppareissu on aina mukavampi, jos siihen on sisältynyt joku kiva kohtaaminen kuin että yksin kuljen kaupan läpi.
Olen tuo, jolle vastasit, ja olen nainen. Jotkut kivat kohtaamiset ovatkin ihan ok, mutta suurin osa tällaisista lauseenvaihdoista tuntemattomien kanssa ovat ainakin minulle ihan neutraaleja - eivät epämukavia, eivät toisaalta erityisemmin kivojakaan. Minusta on myös kiva käydä kaupassa vain hoitamassa ostokset ja ajatella omiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olishan se tyhmää mennä suhteeseen, joka huonontaa elämänlaatua. Minulla oli sinkkuna hyvä elämänlaatu, jolloin standardi oli luonnollisesti korkea. En syytä miehiä siitä, etteivät he yltäneet standardieni tasolle mutta toivon vastavuoroisesti sitä, ettei minua syytetä valinnastani pysyä sinkkuna kunnes löydän itseä miellyttävän.
Enkä sanoisi että standardini olisivat olleet kohtuuttoman korkeat - minulle oli vain ehdoton ei sille, että miehessä olisi yhtäkään merkittävää heikkoutta kuten liiallinen alko, alle 7/10 ulkonäkö, se että on varattu, mielenterveysongelmat, rahaongelmat tai alle 8/10 luonne. Ja tämä tietysti tarkoittaa että 98% miehistä ovat poissuljettuja jo heti kättelyssä.
Itse asiasta olen samaa mieltä. Kenenkään ei kannata ryhtyä suhteeseen, joka huonontaa omaa elämää. Toki jollain osa-alueella voi joutua tekemään kompromisseja, jotta jollain toisella saa aiempaa enemmän. Kokonaisuus ratkaisee.
Minusta kuitenkin tuntuu, että kriteerisi on aika korkealla, jos 98% miehistä karsiutuu heti pois. Mutta se on sinun valintasi ja sinulla on siihen täysi oikeus. Ei vaan kannata pahastua, jos/kun jollain miehellä on kriteerit, joilla 98% naisista on no-go osastoa.
Jos vain 2% miehistä on kiinnostavia tai sitä, mitä hän etsii, niin millä perusteella kriteerit ovat liian korkealla? Onhan 2% miehistä määrällisesti aika paljon. Se tarkoittaisi, että 2/100 tai 20/1000 olisi potentiaalisia kumppaneita. Minusta se on oikeastaan aika realistinen määrä. Toki jossain Tinderissä tuohon mahtuu varmasti hutiosumia ja väärintulkintoja, eli noista 2% jotkut eivät oikeasti olekaan kiinnostavia, ja toisaalta muiden joukossa olisi voinut olla joitain potentiaalisia, joita ei tajunnut/huomannut sellaisiksi, ja samaa tapahtuu toki livekohtaamisissa.
Jos kovin moni olisi omaa tyyppiä, niin silloinhan ihmiset pariutuisivat helpommin ja vastentahtoisesti sinkkuja ei juurikaan olisi. Minusta on nimenomaan realistista ajatella, että joku 1-5% ihmisistä voisi olla itselle sopivia parisuhdetta ajatellen - jos lähtökohtana on se, ettei tyydytä kehen tahansa, vaan haetaan ihmistä, jonka kanssa matchaa niin henkisesti kuin fyysisesti.
- eri
Itse ymmärsin sen niin, että 2% on niitä, joista voisi edes alkaa etsimään kumppania. Eli vain näiden kanssa tulee match tai sen jälkeen paria viestiä enempää. Sitten tästä 2% vain osan kanssa viestittely jatkuu niin pitkälle, että päästään treffeille. Näistäkin varmasti enemmistö on niitä, että ei toisia treffejä tule. Eli tapailun asteelle pääsee ehkä 0,1% ihmisistä.
Jos lähtee siitä, että moni mies ei montaa macthia kuukaudessa saa, niin treffeille saakka ei välttämättä joka vuosi päästä. Lyhytkin taipailu onkin sitten jo monivuotisen haun takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saa minulta pelkkää plussaa siitä, jos on käynyt tinderissä mutta todennut sen itselleen täysin vastenmieliseksi markkinapaikaksi. Tai jos ei ole siellä edes halunnut käydä.
Ja missä sinä tähän mieheen sitten törmäät ja tutustut ja saat tietää että on sinkku? Montako tällaista tutustumista tulee vuoden aikana vastaan?
Jos olet nainen, niin voit kysyä mieheltä, onko hän sinkku. Miehenä älä kysy, koska se voi mennä seksuaalisesta ahdistelusta. Naisena voit mennä ihan suoraan juttelemaan miehille, sinun ei tarvitse miettiä mitään ylimääräisiä.
Mutta miten minä erottelen niistä jossain kirjastossa tai bussipysäkillä näkemistäni miehistä nuo jotka ylenkatsovat tinderiä ja jotka ovat siis parempia miehiä? Minullahan menee hirveästi aikaa ja energiaa kun koko ajan varmasti yrittäisin pokata varattuja tai niitä jotka ovatkin tinderissä. Ja sitä paitsi tuollain saisi hyvin todennäköisesti itselleen miehen joka on oikeasti varattu, mutta ei kerro sitä heti. Monet miehet kun ovat valmiita pettämään jos vain tulee tilaisuus.
Ei sun tarvitsekaan erotella jos se ei ole sulle tärkeä asia. Muutenhan asiat tulee tietoon tutustumalla ja juttelmalla asioista. Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä ole.
Tottakai se on tärkeä asia. Ei minulla ole rajattomasti aikaa juosta miesten perässä. Haluan löytää sen hyvän mahdollisimman nopeasti.
No onko löytynyt?
Jos seuraisit keskustelua niin tietäisit että ei. Mutta Tinderin kautta sentään tapaan silloin tällöin uusia tuttavuuksia. Mielestäni se että tapaan silloin tällöin jonkun miehen sieltä parantaa mahdollisuuksiani huomattavasti, versus että odotan että sattuman oikusta törmäisin johonkin kivaan sinkkumieheen vaikka kassajonossa. Tässä on kyse todennäköisyyksistä. Tinder lisää todennäköisyyttä tavata joku sopiva. Mitään varmaa sieltäkään ei ole luvassa.
Mikä estää sinua tapaamasta kassajonossa kivan sinkkumiehen? Sinkkumiehiä on kaupassa vaikka kuinka monta, kun käyt siellä. Mene kysymään, oletko sinkku. Toki suurin haaste sinulle on se, että mies lähtee mukaasi, vaikka on todennäköisesti varattu.
Kyllä miehilläkin on sellaiset tuntosarvet millä he aistivat jos nainen käyttäytyy normeista poiketen ja tuollainen lähestyminen laittaa suurimman osan miehistä hälytyskellot soimaan että kyseessä on varmaan joku vähän mentaalisti heilahtanut nainen. Jätän väliin.
Tuo on sinun oma uskomuksesi.
Väitätkö ettei meillä ole sosiaalisia normeja? Suomessa ei todellakaan ole normien mukaista mennä juttelemaan tuntemattomille missä tahansa tilanteissa.
Ei tietenkään missä tahansa tilanteessa. Se nimenomaan on sosiaalista taitoa, että huomaa, milloin ihmistä voi lähestyä. Eli ensin on jo katsekontakti, joka viestii, että sinut on huomattu ja saa lähestyä.
En ole koskaan todistanut omalla kohdalla tällaista tilannetta...
Ikävää, mutta ei kerro siitä etteikö niin tapahtuisi lukuisia kertoja tänäänkin erilaisissa tilanteissa.
Tapahtuuko sinulle usein niin, että annat miehelle omasta mielestäsi katsesignaalin käydessäsi askartelutarvikeliikkeessä ja tästä rohkaistuneena mies lähestyy sinua treffipyynnöin?
Askartelutarvikeliikkeissä näkee aika vähän miehiä, mutta sen sijaan monissa muissa liikkeissä olen useinkin ajautunut juttusille miesten kanssa. Mutta jos normaali kontaktin ottaminen ympäröiviin ihmisiin on haasteellista, niin sitten se pitää varmaan eritellä osiin, että mikä on katsesignaali jne.
Edelleenkään en suosittele pyytämään treffeille vaan juttelemaan siinä tilanteessa, missä kohtaat sen toisen ihmisen ja siitä aiheesta, mikä teitä yhdistää, olkoon se sitten vaikka tähän vuodenaikaan lumilapioiden paremmuus.
eri
Niin, juttelen siinä tilanteessa, en pyydä treffeille, menemme kassalle, maksamme ostokset, emme koskaan enää tapaa. Mitä tässä nyt syntyi?
Vaikka siinä ei syntyisi yhtään mitään, niin eikö se piristäisi päivääsi? Mutta jos teillä on ollut hyvä juttutuokio, nainen on selvästi viihtynyt seurassasi, niin silloin voit ehdottaa jutun jatkamista.
Mutta olkoon. Pysy Tinderissä. Tai päätä, että teet aloitteita normaaliin jutusteluun vain, jos olet varma että nainen on sinkku, ja silloinkin kysy heti treffeille koska muutenhan se saattaa jäädä vain jutteluksi.
En usko, että lyhyt keskustelu lumilapioista on niin piristävä, että naiselle olisi herännyt halua jatkaa juttua. Tuskin siinä niin selvästi ehtii viihtyä, koska tuollainen yhdentekevästä asiasta muutaman sanan vaihtaminen tuntemattoman kanssahan on vain sellaista ohimenevää lauseiden vaihtamista. Vaikea uskoa, että muutaman sanan vaihtaminen lumilapioista saisi kenenkään mielenkiintoa heräämään. Mikä siinä olisi se kiinnostuksen herättävä tekijä? Jos nainen ei ilman lumilapiokeskustelua olisi edes huomannut koko miestä tai kiinnittänyt tähän mitään huomiota, on vaikea kuvitella, että puhe lumilapioista saisi häntä kiinnostumaan sen enempää. Miksi mies itse oli kiinnostunut juuri tästä naisesta? Ulkonäön perusteella? Nainen ilmeisesti ei ollut vastaavasti kiinnostunut miehestä ulkonäön perusteella. Onko hän ehtinyt lumilapiokeskustelun aikana saada sellaista lisäinfoa, joka herättäisi hänen kiinnostuksensa, jota ei lähtökohtaisesti ollut alunperin ollenkaan? Koska jonkin asianhan se kiinnostus pitää herättää. Olisiko puhe lumilapioista sellainen?
Vaikeaa on. Paras tosiaan olla tinderissä niin pääset helpommalla. Nyt on sulle liikaa liikkuvia osia.
En tiedä luuletko minua joksikin tietyksi kirjoittajaksi. En ole Tinderissä enkä etsi seuraa. Ja olen nainen, en mies.
Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt lopputulos on se, että missään muualla kuin tinderissä ei voi ihmisiä lähestyä ja ehkä baarissa pilkun aikaan tuhannen kännissä.
Ja sillä aikaa kun te swaippailette, niin mukavat ihmiset tutustelee toisiinsa tuolla ulko-oven ulkopuolella ihan vaikka missä. Tiedän. Ihan sci-fiä.
Edelleenkään se Tinder ei mitenkään vähennä sitä että yhtäkkiä postilaatikolla törmäänkin elämäni mieheen. Sinun mielestäsi tinder jotenkin alentaa ihmistä. Minusta se on vain yksi, itselleni kohtuu tehokas, tapa tavata enemmän sinkkumiehiä. Se ei estä minua juttelemasta miehille jostain kanankoivista Prismassa, vaikka nyt en yleensä koekaan tarvetta sellaiseen.
Jos se on sinulle tehokas tapa tavata sinkkumiehiä, niin ei sinun pitäisi enää mitään postilaatikkoa varmaan miettiäkään? Kumppani on jo löytynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olishan se tyhmää mennä suhteeseen, joka huonontaa elämänlaatua. Minulla oli sinkkuna hyvä elämänlaatu, jolloin standardi oli luonnollisesti korkea. En syytä miehiä siitä, etteivät he yltäneet standardieni tasolle mutta toivon vastavuoroisesti sitä, ettei minua syytetä valinnastani pysyä sinkkuna kunnes löydän itseä miellyttävän.
Enkä sanoisi että standardini olisivat olleet kohtuuttoman korkeat - minulle oli vain ehdoton ei sille, että miehessä olisi yhtäkään merkittävää heikkoutta kuten liiallinen alko, alle 7/10 ulkonäkö, se että on varattu, mielenterveysongelmat, rahaongelmat tai alle 8/10 luonne. Ja tämä tietysti tarkoittaa että 98% miehistä ovat poissuljettuja jo heti kättelyssä.
Itse asiasta olen samaa mieltä. Kenenkään ei kannata ryhtyä suhteeseen, joka huonontaa omaa elämää. Toki jollain osa-alueella voi joutua tekemään kompromisseja, jotta jollain toisella saa aiempaa enemmän. Kokonaisuus ratkaisee.
Minusta kuitenkin tuntuu, että kriteerisi on aika korkealla, jos 98% miehistä karsiutuu heti pois. Mutta se on sinun valintasi ja sinulla on siihen täysi oikeus. Ei vaan kannata pahastua, jos/kun jollain miehellä on kriteerit, joilla 98% naisista on no-go osastoa.
Jos vain 2% miehistä on kiinnostavia tai sitä, mitä hän etsii, niin millä perusteella kriteerit ovat liian korkealla? Onhan 2% miehistä määrällisesti aika paljon. Se tarkoittaisi, että 2/100 tai 20/1000 olisi potentiaalisia kumppaneita. Minusta se on oikeastaan aika realistinen määrä. Toki jossain Tinderissä tuohon mahtuu varmasti hutiosumia ja väärintulkintoja, eli noista 2% jotkut eivät oikeasti olekaan kiinnostavia, ja toisaalta muiden joukossa olisi voinut olla joitain potentiaalisia, joita ei tajunnut/huomannut sellaisiksi, ja samaa tapahtuu toki livekohtaamisissa.
Jos kovin moni olisi omaa tyyppiä, niin silloinhan ihmiset pariutuisivat helpommin ja vastentahtoisesti sinkkuja ei juurikaan olisi. Minusta on nimenomaan realistista ajatella, että joku 1-5% ihmisistä voisi olla itselle sopivia parisuhdetta ajatellen - jos lähtökohtana on se, ettei tyydytä kehen tahansa, vaan haetaan ihmistä, jonka kanssa matchaa niin henkisesti kuin fyysisesti.
- eri
Itse ymmärsin sen niin, että 2% on niitä, joista voisi edes alkaa etsimään kumppania. Eli vain näiden kanssa tulee match tai sen jälkeen paria viestiä enempää. Sitten tästä 2% vain osan kanssa viestittely jatkuu niin pitkälle, että päästään treffeille. Näistäkin varmasti enemmistö on niitä, että ei toisia treffejä tule. Eli tapailun asteelle pääsee ehkä 0,1% ihmisistä.
Jos lähtee siitä, että moni mies ei montaa macthia kuukaudessa saa, niin treffeille saakka ei välttämättä joka vuosi päästä. Lyhytkin taipailu onkin sitten jo monivuotisen haun takana.
Minkä sille mahtaa, jos vain 2% vaikuttaa sellaiselta, mitä itse on etsimässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olishan se tyhmää mennä suhteeseen, joka huonontaa elämänlaatua. Minulla oli sinkkuna hyvä elämänlaatu, jolloin standardi oli luonnollisesti korkea. En syytä miehiä siitä, etteivät he yltäneet standardieni tasolle mutta toivon vastavuoroisesti sitä, ettei minua syytetä valinnastani pysyä sinkkuna kunnes löydän itseä miellyttävän.
Enkä sanoisi että standardini olisivat olleet kohtuuttoman korkeat - minulle oli vain ehdoton ei sille, että miehessä olisi yhtäkään merkittävää heikkoutta kuten liiallinen alko, alle 7/10 ulkonäkö, se että on varattu, mielenterveysongelmat, rahaongelmat tai alle 8/10 luonne. Ja tämä tietysti tarkoittaa että 98% miehistä ovat poissuljettuja jo heti kättelyssä.
Itse asiasta olen samaa mieltä. Kenenkään ei kannata ryhtyä suhteeseen, joka huonontaa omaa elämää. Toki jollain osa-alueella voi joutua tekemään kompromisseja, jotta jollain toisella saa aiempaa enemmän. Kokonaisuus ratkaisee.
Minusta kuitenkin tuntuu, että kriteerisi on aika korkealla, jos 98% miehistä karsiutuu heti pois. Mutta se on sinun valintasi ja sinulla on siihen täysi oikeus. Ei vaan kannata pahastua, jos/kun jollain miehellä on kriteerit, joilla 98% naisista on no-go osastoa.
Jos vain 2% miehistä on kiinnostavia tai sitä, mitä hän etsii, niin millä perusteella kriteerit ovat liian korkealla? Onhan 2% miehistä määrällisesti aika paljon. Se tarkoittaisi, että 2/100 tai 20/1000 olisi potentiaalisia kumppaneita. Minusta se on oikeastaan aika realistinen määrä. Toki jossain Tinderissä tuohon mahtuu varmasti hutiosumia ja väärintulkintoja, eli noista 2% jotkut eivät oikeasti olekaan kiinnostavia, ja toisaalta muiden joukossa olisi voinut olla joitain potentiaalisia, joita ei tajunnut/huomannut sellaisiksi, ja samaa tapahtuu toki livekohtaamisissa.
Jos kovin moni olisi omaa tyyppiä, niin silloinhan ihmiset pariutuisivat helpommin ja vastentahtoisesti sinkkuja ei juurikaan olisi. Minusta on nimenomaan realistista ajatella, että joku 1-5% ihmisistä voisi olla itselle sopivia parisuhdetta ajatellen - jos lähtökohtana on se, ettei tyydytä kehen tahansa, vaan haetaan ihmistä, jonka kanssa matchaa niin henkisesti kuin fyysisesti.
- eri
Itse ymmärsin sen niin, että 2% on niitä, joista voisi edes alkaa etsimään kumppania. Eli vain näiden kanssa tulee match tai sen jälkeen paria viestiä enempää. Sitten tästä 2% vain osan kanssa viestittely jatkuu niin pitkälle, että päästään treffeille. Näistäkin varmasti enemmistö on niitä, että ei toisia treffejä tule. Eli tapailun asteelle pääsee ehkä 0,1% ihmisistä.
Jos lähtee siitä, että moni mies ei montaa macthia kuukaudessa saa, niin treffeille saakka ei välttämättä joka vuosi päästä. Lyhytkin taipailu onkin sitten jo monivuotisen haun takana.
En nyt jaksa prosentteja laskeskella, mutta omalla kohdalla meni kutakuinkin tällä matematiikalla Tinderissä.
Tykkäyksiä sain pari tuhatta, matcheja näistä poimin noin 150, usean kanssa juttelin, tapasin 15 ja lopulta löysin etsimäni ja muut jäi. Tämä noin kolmen kuukauden jaksolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olishan se tyhmää mennä suhteeseen, joka huonontaa elämänlaatua. Minulla oli sinkkuna hyvä elämänlaatu, jolloin standardi oli luonnollisesti korkea. En syytä miehiä siitä, etteivät he yltäneet standardieni tasolle mutta toivon vastavuoroisesti sitä, ettei minua syytetä valinnastani pysyä sinkkuna kunnes löydän itseä miellyttävän.
Enkä sanoisi että standardini olisivat olleet kohtuuttoman korkeat - minulle oli vain ehdoton ei sille, että miehessä olisi yhtäkään merkittävää heikkoutta kuten liiallinen alko, alle 7/10 ulkonäkö, se että on varattu, mielenterveysongelmat, rahaongelmat tai alle 8/10 luonne. Ja tämä tietysti tarkoittaa että 98% miehistä ovat poissuljettuja jo heti kättelyssä.
Itse asiasta olen samaa mieltä. Kenenkään ei kannata ryhtyä suhteeseen, joka huonontaa omaa elämää. Toki jollain osa-alueella voi joutua tekemään kompromisseja, jotta jollain toisella saa aiempaa enemmän. Kokonaisuus ratkaisee.
Minusta kuitenkin tuntuu, että kriteerisi on aika korkealla, jos 98% miehistä karsiutuu heti pois. Mutta se on sinun valintasi ja sinulla on siihen täysi oikeus. Ei vaan kannata pahastua, jos/kun jollain miehellä on kriteerit, joilla 98% naisista on no-go osastoa.
Jos vain 2% miehistä on kiinnostavia tai sitä, mitä hän etsii, niin millä perusteella kriteerit ovat liian korkealla? Onhan 2% miehistä määrällisesti aika paljon. Se tarkoittaisi, että 2/100 tai 20/1000 olisi potentiaalisia kumppaneita. Minusta se on oikeastaan aika realistinen määrä. Toki jossain Tinderissä tuohon mahtuu varmasti hutiosumia ja väärintulkintoja, eli noista 2% jotkut eivät oikeasti olekaan kiinnostavia, ja toisaalta muiden joukossa olisi voinut olla joitain potentiaalisia, joita ei tajunnut/huomannut sellaisiksi, ja samaa tapahtuu toki livekohtaamisissa.
Jos kovin moni olisi omaa tyyppiä, niin silloinhan ihmiset pariutuisivat helpommin ja vastentahtoisesti sinkkuja ei juurikaan olisi. Minusta on nimenomaan realistista ajatella, että joku 1-5% ihmisistä voisi olla itselle sopivia parisuhdetta ajatellen - jos lähtökohtana on se, ettei tyydytä kehen tahansa, vaan haetaan ihmistä, jonka kanssa matchaa niin henkisesti kuin fyysisesti.
- eri
Itse ymmärsin sen niin, että 2% on niitä, joista voisi edes alkaa etsimään kumppania. Eli vain näiden kanssa tulee match tai sen jälkeen paria viestiä enempää. Sitten tästä 2% vain osan kanssa viestittely jatkuu niin pitkälle, että päästään treffeille. Näistäkin varmasti enemmistö on niitä, että ei toisia treffejä tule. Eli tapailun asteelle pääsee ehkä 0,1% ihmisistä.
Jos lähtee siitä, että moni mies ei montaa macthia kuukaudessa saa, niin treffeille saakka ei välttämättä joka vuosi päästä. Lyhytkin taipailu onkin sitten jo monivuotisen haun takana.
Minkä sille mahtaa, jos vain 2% vaikuttaa sellaiselta, mitä itse on etsimässä?
Ei sille mitään mahdakaan, mutta kaikki muut naiset ovat etsimässä sitä samaa. Ja se on ihan ok. Jos viihdyt hyvin yksin, niin sitten kannattaakin odottaa juuri tuota 2 prosentin joukkoa.
Alue: Aihe vapaa
Ei se välttämättä ole minkäänlaista aikaa, mutta miten sinä ihan rehellisesti käännät tuollaisen tilanteen treffeiksi ja potentiaaliseksi kumppanin löytämiseksi? Siitä tässä alunperin puhuttiin.