Lue keskustelun säännöt.
"Kun rohkaistuin kysymään, että voisimmeko viedä ystävyyden seurustelun tasolle, nainen vastasi, että olet liian kiltti mies" :(
30.11.2021 |
"– En minä osaa räyhätä, olen tasainen luonne. En tykkää riidellä, kaipaisin vain jonkun, jonka saisi ottaa päivän päätteeksi kainaloon ja rupatella päivän kuulumiset."
Kommentit (155)
Nainen on yrittänyt päästä tilanteesta loukkaamatta miestä. Todellinen syy seurusteluhaluttomuuteen ei tietenkään ollut "liiallinen kiltteys" vaan tässäkin tapauksessa se, että nainen ei pitänyt miestä seksuaalisesti viehättävänä. Minkäs sille mahtaa, nämä jutut tulevat selkäytimestä. Vaikea semmoista silti on sanoa päin naamaa toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"– Tinderissä on valtava epäsuhta miesten ja naisten suhteen. Nainen kuin nainen saa helposti valtavan määrän vastauksia miehiltä, sillä miehiä on Tinderissä moninkertainen määrä seuranhaussa."
Eli Tinderissä on enemmän miehiä kuin naisia. No, mikä mahtaisi olla ratkaisu tähän ongelmaan? Naisille Tinderiin meno pakolliseksi, jotta miehille olisi enemmän tarjontaa? Vai puolet miehistä automaattisesti poistettaviksi sieltä?
Turha valittaa tuollaisesta tai siitä, että nainen valitsee tarjolla olevista deittikumppaneista sen, jonka itse haluaa.
Ylijäämämiehet siirtyköön Grindriin. Todennäköisesti siellä käy flaksi.
Tuo painoindeksi on lihavuusleikkauksen paikka, ei "vähän iso".
Ja 48-vuotiaan sinkun ei kannata miettiä adoptiota. Se juna on mennyt erittäin kauan sitten.
Tämä mies ei ymmärrä realiteetteja: Hän on tosi lihava - ellei ole kaikki lihasta mutta näillähän on naisia - pappaikäinen.
Hänen kannattaisi miettiä terveyttään ja lihavuusleikkausta. Adoptiojuna on mennyt aikoja sitten.
Tuskin hänelle itseään realistisesti vastaavat naiset kelpaavat. Tuskin hän näitä itseään vastaavia naisia edes huomaa.
Itse etsin aikoinaan uutta miesystävää 40-vuotiaana ylipainoisena naisena. Tottakai minullakin oli yhä nuori mieli ja silmät, jotka bongaavat nuoren ja komean miehen ja pitävät näkemästään.
Silti ymmärsin, että samasta ikäryhmästä se minulle sopiva ihminen löytyyy jos löytyy ja elämä jättää fyysiset jälkensä meihin kaikkiin.
Onneksi löysin fiksun ikäiseni miehen, joka ei ollut uhriutunut eikä etsinyt kaksikymppistä instabeibeä. Hyväksymme toisemme ja itsemme puutteineen ja hyvine puolineen.
Tärkeää minulle oli myös miehen sisäinen maailma. Näidenkin on mielestäni jokseenkin vastattava toisiaan.
Se miten ajattelemme ja tunnemme asioista. Ja miten se sisäinen maailma näkyy ulospäin elämässämme. Että on olemassa sanoja vastaavia tekoja elämän varrelta.
Palstapuheet laatikkoleukakirurgilentäjistä ovat kuin toisesta maailmasta. Naisvihaa.
Minulla on Luojan kiitos hieno mies, siis minulle täydellinen ja jollekin toiselle ihan tavallinen. Oikeasti kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"JUKAN mukaan naisten pettäminen on samanlainen tabu kuin naisten kykenemättömyys perheväkivaltaan."
Ymmärrän että on tullut petetyksi pariin kertaan, eikä siksi uskalla enää seurustella, mutta se että niputtaa parin kokemuksen, ja yökerhossa nähdyn petturuuden vuoksi kaikki naiset samaan petturikastiin on jo vähän paksua. Variaatioita on yhdenkin ihmisen elämänkaaressa, niin miten ei muka koko naissukupuolessa?
Itse olen sekä pettänyt että ollut pettämättä.
Noin muutenkin tuollainen omistushaluisuus ei ehkä ole ihan tervettä.
Jos kerran pettää, pettää varmasti toistekin
Ei pidä paikkaansa. [/quote
Suurimmaksi osaksi pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"– Tinderissä on valtava epäsuhta miesten ja naisten suhteen. Nainen kuin nainen saa helposti valtavan määrän vastauksia miehiltä, sillä miehiä on Tinderissä moninkertainen määrä seuranhaussa."
Eli Tinderissä on enemmän miehiä kuin naisia. No, mikä mahtaisi olla ratkaisu tähän ongelmaan? Naisille Tinderiin meno pakolliseksi, jotta miehille olisi enemmän tarjontaa? Vai puolet miehistä automaattisesti poistettaviksi sieltä?
Turha valittaa tuollaisesta tai siitä, että nainen valitsee tarjolla olevista deittikumppaneista sen, jonka itse haluaa.
Ylijäämämiehet siirtyköön Grindriin. Todennäköisesti siellä käy flaksi.
Tasorajat ne on homoillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos "kiltteys" yhdistyy tuollaiseen ylipainoon, niin itselleni tulee mieleen tahdoton, draiviton, passiivinen, tekemätön ja tylsä ihminen. En voi sille mitään. Seuraava, todellakin, kun valinnan varaa on.
Ihan samoin ajattelen miehenäkin, mutta osa ylipainoisista ihmisistä ei vain sukupuoleen katsomatta ymmärrä sitä minkälaisen imagokuvan he itsestään ylipainollaan välittävät.
Vierailija kirjoitti:
"180 senttiä pitkän ja 120 kiloa painavan varren sisällä asuu säyseä mies.
Minuakin katsotaan joskus kun halpaa makkaraa, kun olen vähän isokokoinen. Naiset ovat hyvin ulkonäkökeskeisiä."
Painoindeksi 37 ja vähän isokokoinen. Naista haukuttaisiin tuon painoisena jo todella törkeästi, mutta ne on ne naiset, jotka on ikävän ulkonäkökeskeisiä.
Miehet ovat naisia isompia.
120 kiloinen mies on aivan normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupea transnaiseksi ja ala tapailemaan naisia. Tapailusta kieltäytyviä naisia voi syyttää transfobisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo painoindeksi on lihavuusleikkauksen paikka, ei "vähän iso".
Ja 48-vuotiaan sinkun ei kannata miettiä adoptiota. Se juna on mennyt erittäin kauan sitten.
Tämä mies ei ymmärrä realiteetteja: Hän on tosi lihava - ellei ole kaikki lihasta mutta näillähän on naisia - pappaikäinen.
Hänen kannattaisi miettiä terveyttään ja lihavuusleikkausta. Adoptiojuna on mennyt aikoja sitten.
Tuskin hänelle itseään realistisesti vastaavat naiset kelpaavat. Tuskin hän näitä itseään vastaavia naisia edes huomaa.
Itse etsin aikoinaan uutta miesystävää 40-vuotiaana ylipainoisena naisena. Tottakai minullakin oli yhä nuori mieli ja silmät, jotka bongaavat nuoren ja komean miehen ja pitävät näkemästään.
Silti ymmärsin, että samasta ikäryhmästä se minulle sopiva ihminen löytyyy jos löytyy ja elämä jättää fyysiset jälkensä meihin kaikkiin.
Onneksi löysin fiksun ikäiseni miehen, joka ei ollut uhriutunut eikä etsinyt kaksikymppistä instabeibeä. Hyväksymme toisemme ja itsemme puutteineen ja hyvine puolineen.
Tärkeää minulle oli myös miehen sisäinen maailma. Näidenkin on mielestäni jokseenkin vastattava toisiaan.
Se miten ajattelemme ja tunnemme asioista. Ja miten se sisäinen maailma näkyy ulospäin elämässämme. Että on olemassa sanoja vastaavia tekoja elämän varrelta.
Palstapuheet laatikkoleukakirurgilentäjistä ovat kuin toisesta maailmasta. Naisvihaa.
Minulla on Luojan kiitos hieno mies, siis minulle täydellinen ja jollekin toiselle ihan tavallinen. Oikeasti kiltti.
Monet adoptoi paljon vanhempanakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"180 senttiä pitkän ja 120 kiloa painavan varren sisällä asuu säyseä mies.
Minuakin katsotaan joskus kun halpaa makkaraa, kun olen vähän isokokoinen. Naiset ovat hyvin ulkonäkökeskeisiä."
Painoindeksi 37 ja vähän isokokoinen. Naista haukuttaisiin tuon painoisena jo todella törkeästi, mutta ne on ne naiset, jotka on ikävän ulkonäkökeskeisiä.
Miehet ovat naisia isompia.
120 kiloinen mies on aivan normaali.
Ei ole. Minun mieheni on suunnilleen saman pituinen, lihaksikas ja leveäharteinen. Paino siinä 80-85 kg:n hujakoilla. 120 kg on ihan hirveän lihava.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Noin iso ylipaino haittaa ja arkea ja yhteiset tekemiset ovat vähissä.
Mies haluaa vain halimista, mutta riitttääkö se naiselle? Mites seksi? Onko nainen kauhean pinnallinen jos haluaa seksiä?
Tulee kuva ihmisestä, joka ei oikein pysty kohtaamaan asioita. Haluaa olla iso vauva mamman kainalossa. Ei ole tunne-elämä ok.Tässäpä mies, joka on 177 pitkä ja painaa 125kg. Ikää on 40v. Miten painoni rajoittaa arkeani tai rajoittaa tekemisiäni? Kuljen portaita, pystyn tekemään helposti 10km kävelylenkkejä, salillakin käyn 3-4krt viikossa. Ainoa vastaan osunut rajoitus on toistaiseksi ollut joissain huvipuistolaittessa, kun turvakaaret eivät meinaa mahtua kiinni. Tosin samaa ongelma tulee yli 190cm pitkilläkin vastaan. Eli numerot eivät kerro aivan kaikkea, kuvaahan miehestä ei tainnut jutussa olla.
Viisikymppisenä kuljet jo kepeillä ja tarvitset keinonivelet polviin. Kuusikymppisenä olet pyörätuolissa, jos olet edes hengissä.
Kuvittele vaan, että kaikki on ok. Niin alkoholistitkin tekevät. Kuvittelevat, että juominen ei vaikuta mihinkään.
Seisooko sinulla? Pystytkö panemaan naista eri asennoissa?Vastauksena viimeisiin kysymyksiisi on kyllä. Tuosta viisikymppisenä kepit ja kuusikymppisenä pyörätuoli on vielä vähän vaikeaa tietysti sanoa mitään. Toistaiseksi kuitenkin kyykkään salilla sen vajaa 200kg ilman apuja, mutta ehkä kymmenessä vuodessa sitten olenkin jo niin tohjona, etten omaa painoani jaksa kannatella. Se jää nähtäväksi.
Sen enempää meidän lienee asiasta turha keskustella.
Anabolisia steroideja, pähkinän kokoinen vehje ja sydämenlaajentuma. Polvet hajoaa ekana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"JUKAN mukaan naisten pettäminen on samanlainen tabu kuin naisten kykenemättömyys perheväkivaltaan."
Ymmärrän että on tullut petetyksi pariin kertaan, eikä siksi uskalla enää seurustella, mutta se että niputtaa parin kokemuksen, ja yökerhossa nähdyn petturuuden vuoksi kaikki naiset samaan petturikastiin on jo vähän paksua. Variaatioita on yhdenkin ihmisen elämänkaaressa, niin miten ei muka koko naissukupuolessa?
Itse olen sekä pettänyt että ollut pettämättä.
Noin muutenkin tuollainen omistushaluisuus ei ehkä ole ihan tervettä.
Jos kerran pettää, pettää varmasti toistekin
Ei pidä paikkaansa.
Kyllä pitää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"180 senttiä pitkän ja 120 kiloa painavan varren sisällä asuu säyseä mies.
Minuakin katsotaan joskus kun halpaa makkaraa, kun olen vähän isokokoinen. Naiset ovat hyvin ulkonäkökeskeisiä."
Painoindeksi 37 ja vähän isokokoinen. Naista haukuttaisiin tuon painoisena jo todella törkeästi, mutta ne on ne naiset, jotka on ikävän ulkonäkökeskeisiä.
Miehet ovat naisia isompia.
120 kiloinen mies on aivan normaali.
Ei ole. Minun mieheni on suunnilleen saman pituinen, lihaksikas ja leveäharteinen. Paino siinä 80-85 kg:n hujakoilla. 120 kg on ihan hirveän lihava.
85 kiloinen ei voi olla lihaksikas.
Se ei ole edes mahdollista!
Lihaksikkaalla miehellä on ainakin parikymmentä kiloa ylimääräistä lihasta peruslihaston lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"180 senttiä pitkän ja 120 kiloa painavan varren sisällä asuu säyseä mies.
Minuakin katsotaan joskus kun halpaa makkaraa, kun olen vähän isokokoinen. Naiset ovat hyvin ulkonäkökeskeisiä."
Painoindeksi 37 ja vähän isokokoinen. Naista haukuttaisiin tuon painoisena jo todella törkeästi, mutta ne on ne naiset, jotka on ikävän ulkonäkökeskeisiä.
Miehet ovat naisia isompia.
120 kiloinen mies on aivan normaali.
No eikä ole. Minun mieheni on 183 cm ja 92 kg ja lievästi ylipainoinen. Huhheijaa, kun tuohon vielä vajaat 30 kg lisää, olisi se aikamoinen setti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo painoindeksi on lihavuusleikkauksen paikka, ei "vähän iso".
Ja 48-vuotiaan sinkun ei kannata miettiä adoptiota. Se juna on mennyt erittäin kauan sitten.
Tämä mies ei ymmärrä realiteetteja: Hän on tosi lihava - ellei ole kaikki lihasta mutta näillähän on naisia - pappaikäinen.
Hänen kannattaisi miettiä terveyttään ja lihavuusleikkausta. Adoptiojuna on mennyt aikoja sitten.
Tuskin hänelle itseään realistisesti vastaavat naiset kelpaavat. Tuskin hän näitä itseään vastaavia naisia edes huomaa.
Itse etsin aikoinaan uutta miesystävää 40-vuotiaana ylipainoisena naisena. Tottakai minullakin oli yhä nuori mieli ja silmät, jotka bongaavat nuoren ja komean miehen ja pitävät näkemästään.
Silti ymmärsin, että samasta ikäryhmästä se minulle sopiva ihminen löytyyy jos löytyy ja elämä jättää fyysiset jälkensä meihin kaikkiin.
Onneksi löysin fiksun ikäiseni miehen, joka ei ollut uhriutunut eikä etsinyt kaksikymppistä instabeibeä. Hyväksymme toisemme ja itsemme puutteineen ja hyvine puolineen.
Tärkeää minulle oli myös miehen sisäinen maailma. Näidenkin on mielestäni jokseenkin vastattava toisiaan.
Se miten ajattelemme ja tunnemme asioista. Ja miten se sisäinen maailma näkyy ulospäin elämässämme. Että on olemassa sanoja vastaavia tekoja elämän varrelta.
Palstapuheet laatikkoleukakirurgilentäjistä ovat kuin toisesta maailmasta. Naisvihaa.
Minulla on Luojan kiitos hieno mies, siis minulle täydellinen ja jollekin toiselle ihan tavallinen. Oikeasti kiltti.
Monet adoptoi paljon vanhempanakin
Sinkkumies ei nuorempanakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"180 senttiä pitkän ja 120 kiloa painavan varren sisällä asuu säyseä mies.
Minuakin katsotaan joskus kun halpaa makkaraa, kun olen vähän isokokoinen. Naiset ovat hyvin ulkonäkökeskeisiä."
Painoindeksi 37 ja vähän isokokoinen. Naista haukuttaisiin tuon painoisena jo todella törkeästi, mutta ne on ne naiset, jotka on ikävän ulkonäkökeskeisiä.
Miehet ovat naisia isompia.
120 kiloinen mies on aivan normaali.
Ei ole. Minun mieheni on suunnilleen saman pituinen, lihaksikas ja leveäharteinen. Paino siinä 80-85 kg:n hujakoilla. 120 kg on ihan hirveän lihava.
85 kiloinen ei voi olla lihaksikas.
Se ei ole edes mahdollista!
Lihaksikkaalla miehellä on ainakin parikymmentä kiloa ylimääräistä lihasta peruslihaston lisäksi.
Juuri tällaiset läskikasat kuvittelevat olevansa niitä "timmejä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"– Tinderissä on valtava epäsuhta miesten ja naisten suhteen. Nainen kuin nainen saa helposti valtavan määrän vastauksia miehiltä, sillä miehiä on Tinderissä moninkertainen määrä seuranhaussa."
Eli Tinderissä on enemmän miehiä kuin naisia. No, mikä mahtaisi olla ratkaisu tähän ongelmaan? Naisille Tinderiin meno pakolliseksi, jotta miehille olisi enemmän tarjontaa? Vai puolet miehistä automaattisesti poistettaviksi sieltä?
Turha valittaa tuollaisesta tai siitä, että nainen valitsee tarjolla olevista deittikumppaneista sen, jonka itse haluaa.
Ylijäämämiehet siirtyköön Grindriin. Todennäköisesti siellä käy flaksi.
Tasorajat ne on homoillakin.
Tietenkin, ja ne jäävät yksin jotka tasoihin uskovat eivätkä tajua omaansa. Mutta naistenvihaajilla voikin olla suurimpana ongelmana se, että jahtaavat väärää sukupuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo painoindeksi on lihavuusleikkauksen paikka, ei "vähän iso".
Ja 48-vuotiaan sinkun ei kannata miettiä adoptiota. Se juna on mennyt erittäin kauan sitten.
Tämä mies ei ymmärrä realiteetteja: Hän on tosi lihava - ellei ole kaikki lihasta mutta näillähän on naisia - pappaikäinen.
Hänen kannattaisi miettiä terveyttään ja lihavuusleikkausta. Adoptiojuna on mennyt aikoja sitten.
Tuskin hänelle itseään realistisesti vastaavat naiset kelpaavat. Tuskin hän näitä itseään vastaavia naisia edes huomaa.
Itse etsin aikoinaan uutta miesystävää 40-vuotiaana ylipainoisena naisena. Tottakai minullakin oli yhä nuori mieli ja silmät, jotka bongaavat nuoren ja komean miehen ja pitävät näkemästään.
Silti ymmärsin, että samasta ikäryhmästä se minulle sopiva ihminen löytyyy jos löytyy ja elämä jättää fyysiset jälkensä meihin kaikkiin.
Onneksi löysin fiksun ikäiseni miehen, joka ei ollut uhriutunut eikä etsinyt kaksikymppistä instabeibeä. Hyväksymme toisemme ja itsemme puutteineen ja hyvine puolineen.
Tärkeää minulle oli myös miehen sisäinen maailma. Näidenkin on mielestäni jokseenkin vastattava toisiaan.
Se miten ajattelemme ja tunnemme asioista. Ja miten se sisäinen maailma näkyy ulospäin elämässämme. Että on olemassa sanoja vastaavia tekoja elämän varrelta.
Palstapuheet laatikkoleukakirurgilentäjistä ovat kuin toisesta maailmasta. Naisvihaa.
Minulla on Luojan kiitos hieno mies, siis minulle täydellinen ja jollekin toiselle ihan tavallinen. Oikeasti kiltti.
Monet adoptoi paljon vanhempanakin
Sinkkumies ei nuorempanakaan.
Mielenterveysongelma tietenkin estää. Lienetkö se vuosia keinokohduista hourinut jäpikkä.
Myöhemmin kuin 48v adoptoijat ovat tietenkin perheensisäisiä adoptioita esimerkiksi lesken uuden avioliiton myötä toinenkin adoptoi teinit tai vaikka jonkin täysorvoksi jääneen teinin sijaisvanhempia.
Yksilöllisiä tapauksia tietyille yksilöidyille suomalaisille lapsille.
Ei niin että joku 48v sinkkuna ensin etsii kumppanin, sitten on sen kanssa sen 5v avo- tai avioliitossa, sitten hakeutuu adoptioneuvontaan, jolla on kestonsa...
Siinä tulisi kuusikymppiset vastaan. Adoption toteutumishetkellä (näissä perustilanteissa joissa lapsi on tuntematon) maksimi-ikäraja on kotimaasta 40v ja ulkomailla korkeintaan 45v.
Ja sen vanhemman vanhemman mukaan mennään. Kriteerit toki muutenkin kovat. Naiseton 48v mies on pihalla kuin lumiukko näistä kuvioista.
Ei pidä paikkaansa.