Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, oon umpikujassa :((
25.02.2015 |
Yritän selittää mahdollisimman selkeästi, kirjoitan puhelimella, joten yhteen pötkön tulee.
Me olemme perhe. Isä, äiti ja 10 kk ikäinen lapsi. Kuten jo arvata saattaa, liittomme ei ole kovin hyvässä kunnossa juuri nyt. Vauva-aika oli tosi raskas, vauvan refluksin ja allergioiden kanssa. Siitä ajasta olen ns. Katkeroitunut miehelleni, hän valitti minulle, koska en ehtinyt tehdä ruokaa, siivota tai pyykätä ensimmäiseen kolmeen kuukauteen vauvan syntymästä. Ainoa asia, mitä ehdin tehdä, oli hoitaa mahakivuista, ripulista ja jatkuvasta puklailusta kärsivää vauvaa. Itse en ehtinyt suuhun mitään pistää, huomasin syödä vasta silloin, kun mies tuli kotiin töistä.
Mutta nyt. Olen palaamassa takaisin töihin näillä näppäimillä, lapsi opettelee kävelemään, tekisi mielellään tuhojaan ympäriinsä, joten taas olen tilanteessa, jossa en ehdi kotia hoitaa--> mies raivoaa.
Mutta tästä suuttumisesta on tullut pelottavaa... Tänäön hän sanoi, että kun palaan takaisin töihin, jos en siihen mennessä rupea siivoamaan kotia kunnolla, hän lähtee. Illalla sai vielä jonkinmoisen raivokohtauksen, kun kompastui lapsen leluun, heitti lelun seinään, kirosi ja huusi. Sen jälkeen sanoi "joku päivä mä varmaan tapan itteni"
Tää on ihan älytöntä, nimittäin mies ei IKINÄ ole noin käyttäytynyt, kuin joku demoni riivaisi häntä... En tunne miestä. Luulen, että tiemme erkanevat tätä myötä.
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 13:20"]
Vaikka miehesi ei isäksi olisi halunnutkaan voi hyvin olla että jos lähdet nyt lapsen kanssa niin mies heittäytyy hyvin hankalaksi. En haluaisi demonisoida häntä elinikäiseksi kusipääksi, selvästi tilanne on nyt hänen päässään myös mennyt aika umpikujaan kun haaveilee katoamisesta jne. Monella miehellä menee pari-kolme vuotta ennen kuin kasvavat isyyteen. Mutta kun olet jo yrittänyt puhua miehen kanssa eikä se näytä auttavan, pitää nyt pelata kovilla.
Ap, pyydä äiti, isä, sisarus tai joku läheinen ystävä kolmanneksi osapuoleksi todistamaan sitä hetkeä kun sanot miehellesi ettet jaksa enää ja miehen on joko otettava isän rooli (johon sisältyy lapsesta vastuunkannon lisäksi kodinhoito) tai muuten tahdot eron. Jos mies ei tahdo erota niin teette sopimuksen todistajan läsnäollessa, kirjallisena mieluiten, siitä miten asiat hoidetaan jatkossa. Suomessa pelätään aivan liikaa ulkopuolisten ottamista keskusteluihin mukaan, mutta jos kerta sait testistä 24 pinnaa niin kolmas henkilö tuo ainakin sinulle turvan tunnetta. Ja laittaa miehesi tajuamaan että olet hyvin tosissasi.
[/quote]Näin todellakin kannattaa tehdä. Älä riskeeraa itseäsi ja lastasi, sen verran häiriintyneeltä tuo mies kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 21:50"]
Käypäs tekemässä tämä testi ja tule sitten kertomaan tulos: https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=196
[/quote]
Joko kävit tekemässä testin?
Ap mitä ajattelet kommenteista? Toivottavasti teet jotain tilanteen hyväksi!
No osaa kai se mieskin siivota. Jos ei nappaa niin saa muuttaakin muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna piikki miehesi käsivarteen ja sano hyvää yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä. Kiitos vastauksista. Kävin tekemässä tuon turvakodin testin, ja tulos oli 24, eli jonkiverran huolestuttavaa väkivaltaa.
Meillä se tarkoittaa henkistä väkivaltaa enemmän.
Kun puhuin katkeroitumusesta, en siis tätä ole miehelle sanonut. Mielessäni olen ajatellut vain, kuinka pahalta se tosiaan tuntui. Tiedän, jos sanoisin asiasta, hän saattaisi suuttua, enkä jaksa tapella enää.
Tuolla joku neuvoi puhumista. Sitäkin olen yrittänyt. Lapsen nukkumaan mentyä olen istunut sohvalla viereen, kysynyt onko huolia, yrittänyt selvittää, ei myönnä mitään. Sanoo vain , että aina ei jaksaisi. Olen ehdottanut ammattiauttajaa, ei suostu menemään. Olen ollut lapsen kanssa monta yötä pois kotoa, jotta hän saisi rauhassa levätä ja tehdä mitä haluaa. Viimeksi oli tällainen kerta viikonloppuna. Sanoi minulle lähtiessäni, että rakastaa ja välittää. Sanoi, että saa vihdoinkin rentoutua. Sanoi minulle siivoavansa. Tulimme vauvan kanssa kotiin, mies oli humalassa, koti enemmän sotkuisempi, kuin lähtiessä eikä yhtäkään kattilaa tai pannua puhtaana. Silloin oli tunne, että kuka tuo mies on :( haluaisin auttaa häntä, selvästikin on jokin hätänä, mutta keinot loppuu.
Nytkin pelkään, kun äsken lähti töihin, ei sanonut mitään, lähti vain, tuleeko hän edes takaisin. :( yksi päivä sanoi minulle, että kuinka siistiä, kun joku hänen tuttavansa on huhujen mukaan"kadonnut". On aloittanut uuden elämän toisella puolella maapalloa, eikä kukaan tiedä hänestä sen enempää.
Silloin en tuosta tarinasta niin välittänyt, mutta rupesin miettimään, tekisikö hän joskus samoin.
Mua myös "pelottaa" ero. Pärjäänkö mä? Mietin myös kauheasti, mitä muut ajattelee, kun olisin yh-äiti :( vaikka ei pitäisi miettiä.
Joku sitä vaivaa.. Oiskohan masentunut? Työuupumusta tai jotain? Mut joo tosiaan se keskustelu varmaan olis paikallaan. M21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä et sinä eikä kukaan haluaisi kuulla, mutta miestä kaduttaa lapsen hankkiminen. Ei mikään muu.
Ja tuota asiaa mies ei voi tietysti ikinä ääneen sanoa, koska ymmärtää kuitenkin, miten kamala asia se olisi. Mies ei osannut kuvitella millaista olisi lapsen kanssa ja todellisuus on ollut hänelle liian karu eikä hän kestä sitä.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 07:33"]Joku sitä vaivaa.. Oiskohan masentunut? Työuupumusta tai jotain? Mut joo tosiaan se keskustelu varmaan olis paikallaan. M21
[/quote]
Keskustelua olen tuloksetta yrittänyt. Masennusta epäilen minäkin :( Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota neuvolassa asia puheeksi, että olet huoliSasi miehestäsi. Onko vauva valvottanut paljon? Meillä koliikkivauva-aikana mies oireili juuri noin että tekisi mieli vaan lähteä tai kaduttaa että edes tehtiin lapsia. Kaikki johtui väsymyksestä, kun ei saatu nukkua. Aika auttoi, nyt ihan eri mies. Toki voi olla masennusta, sopeutumisvaikeuksia lapsiperhe-elämään ym. Ehdota perheterapeutin juttusilla käyntiä, neuvolasta varmasti saa lähetteen.
Minun ex-mieheni harrasti tuota. Siis jos itse kompuroi vaikka maton reunaan, niin alkoi huutamaan ja syyttämään minua, kun minä "aina jätän mattojen reunat ruttuun"
Oli muutenkin omituinen. Syyllisti minua aina kaikesta, vaikka kyse oli tyypin omasta huonosta olosta. On ex ihan hyvästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt apuja :( mies tuli töistä eikä puhu mulle mitään... Oon kyselly ja halaillu. Ei tee mitään. Ihan kuin olisin haamu joka epätoivoisesti yrittää saada huomiota :( ap
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 12:48"]
Miehesi on hyvä esimerkki, että kaikista ei ole vaan.perheenisiksi.
[/quote] Tällä PV-lompakko-lassukalle ei kannata vastata mitään.
Ihminen joka ei siivoa tai osaa hulehtia omasta syömisestään on mielestäsi kelvollinen äidiksi?
Miesvihaajien palstahan tämä toki on, ja vastauksenne sen mukaisia.
[/quote]