Ahdistaa etten tule raskaaksi
Iski äkillinen tarve päästä avautumaan. Ollaan yritetty lasta jo puolisentoista vuotta. Huomasin jo viime keväänä etten ovuloinut moneen kiertoon kun yritin tikuttaa, mutta kun kävin gynekologilla kesäkuussa tutki vaan ja totesi ettei ole mitään elimellistä syytä miksen ovuloisi, käski heittää ovulaatiotestit menemään ja lakata stressaamasta ja palata sitten kun ollaan yritetty vuosi tuloksetta. No, tein näin. Kävin sitten vuoden lopulla labrassa antamassa verta ja siinä oli kuulemma progesteroniarvot ihan hyvät eli oli ollut kaiken todennäköisyyden mukaan ovulaatio. Seuraavassa kierrossa taas kävin sitten ultrassa pari päivää ennen oletettua ovulaatiota ja gyne totesi ettei näy munarakkulaa kypsymässä, eli ei ovulaatiota tulossa. Siis ovuloin ilmeisesti välillä, mutten varmaan todellakaan aina. Kaiken lisäksi en ole havainnut ovulaatioliman kaltaista sitkeää limaa varmaan... no ainakaan puoleentoista vuoteen, koko tänä aikana kun ollaan yritetty.
Gyne määräsi sitten tästä kierrosta alkaen mulle Clomifenia otettavaksi kierron 3. 5. ja 7. päivä - niin harvoin siksi että välillä ovuloin luonnostanikin. Ja kävin taas ultrassa. Tällä kertaa kohdun limakalvo oli oikein hyvässä kunnossa ja iso munarakkula kypsymässä oikeassa munasarjassa, jee! Eli peitto heilumaan. Sain myös heti ultraa seuraavana päivänä ovulaatiotestiin vahvemman viivan kuin olen ikinä saanut, yhtä vahvan kuin kontrolliviiva. Tuntui siis että jes, nyt tai ei koskaan. Sekstailtiin ovulaation ympärillä kolmena päivänä ja varmuuden vuoksi vielä hengasin jalat kattoa kohti vartin sen jälkeen. :P
No nyt sitten vaan odottelen. Reilu viikko ovulaatiosta ja viikko menkkoihin jos ne nyt tulee. On ollut alaselkä väsyneen oloinen monta päivää ja eilen tuntui koko päivän alavatsassa outoja kipuja, repivää ja polttelevaa vuorotellen. Ehdin jo taas googletella mahdollisia aikaisia raskausoireita ja onhan ne... raskauden tai menkkojen tai clomifenin vaikutusta, kuka tietää. Tänään alavatsakivut ovat poissa ja jotenkin mieli maassa. Tuli äkkiä ihan järjetön ahdistus, etten jaksa enää jos en taaskaan ole raskaana, että hajoan ihan täysin jos menkat tulee, en tiedä enää mitä tehdä, en kestä. En ole ollenkaan varautunut siihen että en tulisi raskaaksi nyt kun vihdoin olen taatusti saanut ovulaation aikaan.
Tiedän ettei ole mitään järkeä vatvoa tätä täällä, eikä taatusti oo mikään uniikki aihe, mutta tuli vaan tarve avautua. Onko muita samoilla fiiliksillä? Odotteleeko joku parhaillaan kauhulla menkkoja..?
Kommentit (23)
En muistanut ollenkaan tällaista ketjua aloittaneeni, sattui etusivulta silmään kun jotain googlailin. Sen verran vaan väliraporttia että onnistuin lopulta tulemaan raskaaksi toukokuussa, mutta sain valitettavasti keskenmenon heti viikon päästä plussatestistä. Olo kuitenkin helpottui siitä kun tiedän nyt että raskaaksi tuleminen on mahdollista ja heti ollaan tietysti uudelleen yrittämässä.
Onnea Maikille ja tsemppiä kaikille plussaa odottaville. Odottavan aika on pitkä. :/ Ja varsinkin nyt kesällä tuntuu että ihan kaikki on ympärillä raskaana ja vauvauutisten kuuleminen ei suinkaan ole ilahduttavaa kun omat antaa odottaa itseään.
Varmaan moni on kokeillut kaiken maailman vippaskonsteja, mutta plussakierrossa mä tein muutaman jutun eri lailla ja spekuloin sitten tietty saiko juuri ne plussan aikaan. Eli:
- Aloitin hevoskuurin foolihapolla: 1600 mcg päivässä
- Joka yhdynnän jälkeen oviksen tietämillä makasin jalat kohti kattoa ainakin vartin
- Join viiniä useamman lasin viikko ovulaation jälkeen.
- Tää ei varmaan kyllä edesauttanut plussaa mutta plussakierrossa otin vahingossa clomit väärinä päivinä (kp 1-5)! Luulenkin että tieto tästä sai mut pessimistiseksi plussan suhteen ja otin siksi rennommin kun oli vähän luovutusmieliala päällä. Ehkä se auttoi?
Kiitos Konttri ja tsemppiä myös teille! :) Helpottavaa ymmärtää, ettei ole yksin näiden ajatusten kanssa... Me päätettiin varata aika Fertinovalle ensikäyntiin, josko sieltä saisi joitakin vastauksia. Pelottaa kyllä se rahanmeno, taitaapi tulla aika kalliiksi. Jotenkin nyt vaan mitta täyttyi tätä stressaamista ja mies oli se joka sanoi, että nyt mennään kunnolla tutkimuksiin. Päätettiin, ettei puhuta Fertinovaan menosta nyt muille, jos joku kysyy jotakin, sanotaan että otettiin aikalisä ja mietitään myöhemmin uudelleen. En vaan jaksaisi olla selittämässä kysyjille koko ajan, että missä vaiheessa tutkimuksia ollaan ym. Jännittää kyllä mennä tutkimuksiin. Jostakin kuulin, että mikäli haluamme vaihtaa yksityiseltä julkiselle puolelle jossakin vaiheessa, saattaa olla että meidät "tiputetaan" jonosta, koska olemme olleet yksityisen asiakkaina? Onko totta? Olen jotenkin niin pihalla näistä asioista. :D
Hei! En ole ennen tänne puolelle kirjoitellutkaan :) Meillä yritys aloitettiin 5/2014, tähän asti tuloksena kkm marraskuussa 2014. Mitään vikaa ei kummassakaan kuulemma ole nyt kun saatiin minun kilpirauhasarvot kuntoon. Ilmeisesti ne vaikuttivat tilanteeseen, ja se näkyi mm. tiputteluna ja limakalvojen ohkaisuutena. Harmittaa kun ei jo aiemmin tullut mieleen testauttaa arvoja kun niillä on iso merkitys tämänkin asian onnistumiseen, piilevä vajaatoiminta todettiin maaliskuussa ja kolmen kk lääkityksen jälkeen limakalvot hyvässä kunnossa. Miehen siemenneste on testattu, ja normaalilta näyttää sekin.
Reena; tein itse asiassa eilen sellaisen homman että kerroin kaikille kavereille joille olen tästä yrityksestä puhunut, että pistämme homman jäihin joksikin aikaa. Kukaan ei heistä ole udellut tai liikoja kysellyt mutta silti olen kerännyt itselle paineita siitäkin. Jokusen typerän kommentin ja lohduttavia sanoja(joista ei ole mitään hyötyä, sori) olen myös kuullut. Surua ja ahdistusta ei välillä jaksakaan, ja puran kiukkua juputtamalla turhista asioista, mutta menkkojen jälkeen sitä aina jaksaa kaivaa positiivisemman asenteen jostain.."jospa tässä kierrossa tärppää". Olen huomannut että välillä kannattaa romahtaa kunnolla ja vollottaa se kolme tuntia putkeen niin saa sitä ahdistusta purettua :) Eipä tässä mitään varsinaista ratkaisun avainta tullut mutta halusin kirjoittaa kun samojen asioiden äärellä ollaan. Tsemppiä teille <3