Reena

Kiitos Konttri ja tsemppiä myös teille! :) Helpottavaa ymmärtää, ettei ole yksin näiden ajatusten kanssa... Me päätettiin varata aika Fertinovalle ensikäyntiin, josko sieltä saisi joitakin vastauksia.  Pelottaa kyllä se rahanmeno, taitaapi tulla aika kalliiksi. Jotenkin nyt vaan mitta täyttyi tätä stressaamista ja mies oli se joka sanoi, että nyt mennään kunnolla tutkimuksiin. Päätettiin, ettei puhuta Fertinovaan menosta nyt muille, jos joku kysyy jotakin, sanotaan että otettiin aikalisä ja mietitään myöhemmin uudelleen. En vaan jaksaisi olla selittämässä kysyjille koko ajan, että missä vaiheessa tutkimuksia ollaan ym. Jännittää kyllä mennä tutkimuksiin. Jostakin kuulin, että mikäli haluamme vaihtaa yksityiseltä julkiselle puolelle jossakin vaiheessa, saattaa olla että meidät "tiputetaan" jonosta, koska olemme olleet yksityisen asiakkaina? Onko totta? Olen jotenkin niin pihalla näistä asioista. :D

Moikka! 

Pitkään oon miettinyt, että pitäiskö tänne kirjautua ja alkaa kirjottamaan fiiliksiään ylös, josko se auttaisi tähän ahdistukseen. Meillä tulee nyt elokuussa vuosi täyteen yritystä. Joulun aikaan kävin yksityisellä gynellä ottamassa papan ja tällöin ultrasi ja totesi hieman pco:ta. Ei antanut mitään lääkkeitä, käski vaan tekemään ovulaatiotestejä. Testien mukaan oon ovuloinut joka kierrossa ja kiertokin on ollut kohtalaisen tasainen, 28-34 pv. Pillerit oon lopettanut 2 v sitten. Ollaan ajateltu nyt hakeutua hoitoihin, mutta jotenkin vaan toivon että josko se sittenkin alkais itestään.. Ahdistusta ei helpota se että, kuluneen 2 viikon aikana 5 kaveria on kertonut olevansa raskaana, joista 3 heti ensi yrittämällä. Muutenkin meidän yrityksen aikana pari ystävää on jo aiemmin tulleet heti raskaaksi kun ovat yrittäneet. Nyt tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja parisuhde alkaa kärsimään tästä asiasta. Tuntuu, että loukkaannun kaikista mahdollisista kommenteista ja etten pysty olla hetkeäkään ajattelematta lapsettomuutta. Ollaan kerrottu läheisille ystäville yrityksestä, sekin tuntuu virheeltä, typerien kommenttien määrä on aikamoinen! Kertokaa ihmiset miten jaksatte tätä ahdistusta ja suruakin?