Ahdistaa etten tule raskaaksi
Iski äkillinen tarve päästä avautumaan. Ollaan yritetty lasta jo puolisentoista vuotta. Huomasin jo viime keväänä etten ovuloinut moneen kiertoon kun yritin tikuttaa, mutta kun kävin gynekologilla kesäkuussa tutki vaan ja totesi ettei ole mitään elimellistä syytä miksen ovuloisi, käski heittää ovulaatiotestit menemään ja lakata stressaamasta ja palata sitten kun ollaan yritetty vuosi tuloksetta. No, tein näin. Kävin sitten vuoden lopulla labrassa antamassa verta ja siinä oli kuulemma progesteroniarvot ihan hyvät eli oli ollut kaiken todennäköisyyden mukaan ovulaatio. Seuraavassa kierrossa taas kävin sitten ultrassa pari päivää ennen oletettua ovulaatiota ja gyne totesi ettei näy munarakkulaa kypsymässä, eli ei ovulaatiota tulossa. Siis ovuloin ilmeisesti välillä, mutten varmaan todellakaan aina. Kaiken lisäksi en ole havainnut ovulaatioliman kaltaista sitkeää limaa varmaan... no ainakaan puoleentoista vuoteen, koko tänä aikana kun ollaan yritetty.
Gyne määräsi sitten tästä kierrosta alkaen mulle Clomifenia otettavaksi kierron 3. 5. ja 7. päivä - niin harvoin siksi että välillä ovuloin luonnostanikin. Ja kävin taas ultrassa. Tällä kertaa kohdun limakalvo oli oikein hyvässä kunnossa ja iso munarakkula kypsymässä oikeassa munasarjassa, jee! Eli peitto heilumaan. Sain myös heti ultraa seuraavana päivänä ovulaatiotestiin vahvemman viivan kuin olen ikinä saanut, yhtä vahvan kuin kontrolliviiva. Tuntui siis että jes, nyt tai ei koskaan. Sekstailtiin ovulaation ympärillä kolmena päivänä ja varmuuden vuoksi vielä hengasin jalat kattoa kohti vartin sen jälkeen. :P
No nyt sitten vaan odottelen. Reilu viikko ovulaatiosta ja viikko menkkoihin jos ne nyt tulee. On ollut alaselkä väsyneen oloinen monta päivää ja eilen tuntui koko päivän alavatsassa outoja kipuja, repivää ja polttelevaa vuorotellen. Ehdin jo taas googletella mahdollisia aikaisia raskausoireita ja onhan ne... raskauden tai menkkojen tai clomifenin vaikutusta, kuka tietää. Tänään alavatsakivut ovat poissa ja jotenkin mieli maassa. Tuli äkkiä ihan järjetön ahdistus, etten jaksa enää jos en taaskaan ole raskaana, että hajoan ihan täysin jos menkat tulee, en tiedä enää mitä tehdä, en kestä. En ole ollenkaan varautunut siihen että en tulisi raskaaksi nyt kun vihdoin olen taatusti saanut ovulaation aikaan.
Tiedän ettei ole mitään järkeä vatvoa tätä täällä, eikä taatusti oo mikään uniikki aihe, mutta tuli vaan tarve avautua. Onko muita samoilla fiiliksillä? Odotteleeko joku parhaillaan kauhulla menkkoja..?
Kommentit (23)
Tsemppiä! Ootko ollut missään tutkimuksissa, tai tiedätkö ovuloitko ja onko sperma potentiaalista? Eihän se vuosi mikään tuomio oo, siitähän kaikki vasta ikään kuin alkaa. Kyllähän monet esim. clomeilla sit raskautuu heti.
En oo vielä ollut, mutta tämän kierron päätteeksi aion viedä hommaa eteenpäin.
Kovasti tsemppiä sulle!
Hei! Olen 26 vuotias nainen Tampereelta, olemme avomieheni kanssa olleet yhdessä nyt yhdeksän vuotta. Minä jätin epillerit ja ehkäisyn kokonaan pois vuoden 2013 keväällä. Kuukautisia ei kuulunut, menin 2013 lopulla gynelle ja sain terolut kuurin avuksi kuukutisten starttaamiseen. Niin kauan tuli kuukautset kuin kesti terolut kuurikin. Kuukatiset tulivat taas kuurin loputtua miten sattuu 28-100pv välillä. Syksyllä 2014 otin itseäni niskasta kiinni, kun toivottua raskautta ei alkanut kuulumaan. Kävin gynekologilla tutkimuksissa uudelleen ja otin puheeksi lapsettomuuden ja sen että haluan tutkimuksiin, sieltä ei osattu sanoa mitään yhtä syytä miksi ei raskaus ole vielä onnistunut, muutakuin se ettei kuukautiset olleet säännölliset ja näin ollen ovulaation ennustaminen oli hankalaaja sitä ei edes joka kuussa tapahtunut. Gynekologi laittoi minulle ja miehelleni lähetteen TAYSiin. Mieheni määrättiin sperma tutkimuksiin, niissä kaikki oli ok vika siis oli minussa. TAYSissa minut tutkittiin ja ainoa neuvo oli että painoa voisi pudottaa, ja yksi raskautumista hidastava seikka saattoi olla lieveästi monirakkulaiset munasarjat. Sain lähetteet verikokeisiin ja sokerirasitukseen ja kasan lääkereseptejä(clomifen ja diformin). Terolutit sain taas ja aloitin ne heti. Nyt on kerran tullut kuukautiset ja verikoe ensiviikolla. Clom. ja Dif. voin aloittaa vasta kokeiden jälkeen. Hirveä stressaavaa tää tuntuu olevan noiden lääkkeiden kanssa, kaikki pitää muistaaa ottaa tiettynä kiertopäivänä ja verikokeessa käydä tiettynä KP:nä ja myös Ultraäänessä olisi tarkoitus käydä KP11 tai 12. Niin hirveästi tuota esikoista toivotaan että toivon näiden lääkkeiden ja kokeiden tuovan jotain edistystä asiaan! Tsemppiä kaikille jotka samojen asioiden parissa painii. Kyllä me vielä raskaudutaan<3
Tsemppiä sullekin Maikki!
Mulla pitäisi keskiviikkona vasta alkaa menkat, mutta nyt on kyllä ollut jo muutaman päivän tosi menkkainen olo. Eilen illalla sängyssäkin vielä oikein kunnolla kipuili alaselkä ja alavatsa. Se on ainakin varma että ei oo tällaisia oireita ollut ikinä näin aikaisin, mutta kun tuntuu niin menkkamaisilta kivuilta niin vaikea uskoa että voisi olla jotain alkuraskauden oireita. Pikemminkin luulen että clomit saattaa aiheuttaa tän ja että tää onkin erityisen pitkä pms... :/ Toivo elää silti.
Toinen outo juttu tässä kierrossa on se ettei tissit ole mielestäni ollenkaan turvonneet. Edellisessä kierrossa jossa en ovuloinut ne oli kunnolla turvoksissa, nyt ei mitään. Mun mielestä omituista näin päin. Vai?
Minä myös joka kierrossa tunnen jos jonkinlaisia "raskausoireita", ja aina avarma että nyt on tärpännyt. Kai sitä nyt on koko ajan niin varpaillaan ja odottavaisin fiiliksin että huomaakin kaikki kehonmuutokset ja kipuilut sun muut paljon aiempaa tarkemmin..? Radioboca toivotaan että sulla nää nyt ois niitä oikeita raskausoireita:)
Niinpä, sama joka kierrossa... Tajuaiskohan ne oikeat oireet sitten erottaa kuvitelluista jos sattuiskin tärppäämään... Tuntuu kyllä tuttu äreys jo hiipivän kuvaan, joten menkkoja odottelen kyllä. :/ Plää. Odottamisen odottajan aika on piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä.
Hei radioboca,
Meillä lapsettomuutta taustalla pian kolme vuotta. Hoidoissa niistä vajaa kaksi. Ikinä en ole plussaa testiin saanut. Syynä polyspermia, eli liikaa siittiöitä tunkeutuu munasoluun ja näin ollen alkio epämuodostuu. Tämä saatiin selville ensimmäisessä IVF:ssä. Clomeja syöty, 2XIUI nega, 1. IVF nega, 1.IVF PAS nega, sitten loppuikin pakkasesta tavara. Nyt piinaillaan 2.ICSI-hoitoa, tuoresiirto tehtiin keskiviikkona. Ensiviikonlopuksi odotellaan joko plussaa tai vuotoa. Nyt mennään paremmin fiiliksin kuin viimeksi, koska tähän astisista alkioista tämä paras, mikä mun sisällä nyt majailee (toivottavasti pitkään), oli lähtenyt normaalia nopeampaa jakautumaan. :)
Tsemppiä sulle ja kaikille muille piinailijoille! Odottavan aika tosiaan on pitkä. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Elämä on vaan joskus epäreilua.
Todellakin. Tuntuu että lapsen saaminen on ihan mahdoton projekti. Siinä voi mennä niin miljoona asiaa pieleen että ihmettelen kuinka niinkin monet ylipäänsä onnistuu. En esimerkiksi ollut kuullutkaan polyspermiasta!
Alkaa olla ääristressaantunut olo. Menkkoja tässä tosiaan jo odottelen ja viime yönä heräsin viideltä enkä enää saanut unta kun pyöri vaan lapsettomuusjutut mielessä. Näin jo sieluni silmin miten ollaan vielä viiden vuoden päästäkin samassa tilanteessa, mitään vikaa ei löydy mutta lasta ei kuulu. Samalla surin sitä miten seksielämä on mennyt tämmöiseksi, täysin ilottomaksi. Sitten kun heräsin kunnolla tuntui tietysti vähän paremmalta ja lohduttelin itseäni että vastahan tässä on yksi clomikierto takana ja ihan hyvin voi kohta tärpätä kun kerran muuta vikaa ei (vielä) ole löytynyt kuin etten aina ovuloi... Mutta nyt tuntuu että alkaa olla isoimmat paineet ja stressi päällä kun kerran jo heräilenkin keskellä yötä siihen, ja että se viimeistään tappaa loputkin mahdollisuudet tulla raskaaksi. Huoh plääh!
Tsemppiä sullekin matkaan Mago! Kuulostaa että on hyvät tsäänssit nyt!
Heippa ! Täällä yritystä luomuna ilmanlapsettomuus hoitoja yms. takana jo 2 vuotta. Kaikki kippaskostit käytetty... Huomenna aika gynelle. Ajattelin ottaa puheeks noi clomit. Kuinka herkästi teille on gyne reseptin kirjottanu ?? Alan olla jo epätoivonen :(
Sen verra vielä että miehellä edellisestä liitosta lapsi eikä mielellään lähe ns.kokeisiin ja ymmärrän miksi koska on jo "todisteita" hänen hedelmällisyydestään. Ja olemme asiasta puhuneetkin ja olemme sen kanssa sujut. Vika on oltava minussa :/
Jenssu, ootko siis ovulaatiotestejä tehnyt? Clomithan määrätään siksi ettei luomuna ovuloi, vaikka olen kyllä lukenut mm. täältä että jotkut vaan määräilee niitä ihan huvikseen edes ilman mitään tutkimuksia. En sitten tiedä miksi. Clomit vaikuttaa munasarjoihin stimuloivasti eli saa ovulaation aikaan (ei tosin toimi kaikilla) kun se ei luonnostaan tule. Eli jos lääkäri toteaa ettet ovuloi niin ei siinä mitään nihkeilyjä sen jälkeen pitäisi olla.
Aina ei löydy kummastakaan mitään vikaa, joskus vaan ei tärppää. Mutta sehän on jo puoli voittoa että ainakin mies on hedelmöityskykyinen. Meilläkin pistettiin mies testeihin samalla kun jäljitettiin mun ovulaatiota ja ei löytynyt siitä vikaa. Mutta tsemppiä tutkimuksiin, kannattaa kyllä jo mennäkin. :) Mitä muuten meinaat kippaskonsteilla? Jos mä vaikka olisin missanut jonkun? ;)
Tuntuu että menkat alkaa ihan näillä näppäimillä. Saas nähdä millaset menkat ja kivut tulee nyt clomikierrossa. Ainakin tehokkaammin on ilmoitelleet itsestään kuin ennen...
Alotin tikutuksen 8kk sitten en oo saanu ku pari kertaa kiinni ja tosi himmee viiva on ollukkii :/ On greippimehusta,asentoihin ja jalat kattoo kohti ollu mm. Ukko pitäny niitä pystyssä 15 min. Toimituksen jälkeen :'D Ihan kaikki mitä vaan keksii ni on kokeiltu. mut siltikii vaa hutilyöntejä joka kuukaus...
Okei, greipit syöty täälläkin tuloksetta ja punaviinit myös latkittu oviksen jälkeen. :D Kyllä se gyne sulle varmaan clomit määrää, kerrot vaan tosta ettet saa ovista kiinni. Mulle tosin gyne määräsi vasta kun teki sen ultran pari päivää ennen ovulaatiota ja totesi ettei ollut mitään kypsymässä. Ja sitä edeltäneessä verikokeessa näkyi että olin ovuloinut. Ehkä säkin sitten ovuloit välillä vaan. Sehän ois vielä sitten ns. helppo ongelma ratkaista jos clomit vaan toimii. :)
Mä lainasin kirjastosta tällaisen kirjan: Fertility Diet. Ihan järkevää juttua, perustuu isoon tutkimukseen jossa oli pitkään mukana sairaanhoitajia ja niiden ruokavaliosta pystyttiin tekemään johtopäätöksiä mikä auttaa ovuloimaan normaalisti. Ei mikään huuhaajuttu siis. Aika perusasioita on ollut terveellisestä syömisestä siihen saakka mihin oon lukenut, mutta on siellä jotain nippelitietojakin kuten että kannattaa syödä annos jätskiä päivässä tms. :)
Toivottavasti jotain huomenna selviis. kiitos radioboca vastauksista :)
Heipsan kaikki! MUlle kävi aivan uskomaton juttu. Tein eilen illalla muuten vaan raskaustestin, teen aina välillä vaikka negaahan se aina näyttää. Eilen illalla kuitenkin kävi toisin, ja testiin ilmestyi kaksi viivaa!?! Molemmat viivat tummia, ei haamua tai hailakkaa väriä. Tein vielä toisen perään ja sekin oli positiivinen. Tänään aamulla hain apteekista vielä kaksi erilaista testiä, nekin plussaa. Miten tässä näin kävi, täytyy sanoa että aivan ihana yllätys mutta tuli aivan puun takaa. Tosiaan raskautta yritetty parisen vuotta ja lapsettomuusklinikan asiakkaana oltu noin puolisen vuotta. Nyt raskaus kuitenin ilmeisesti sitten onnistui ihan luonnolisin menetelmin ilman hoitoja tai lääkkeitä. Kävi niin hieno tuuri vielä, että tänään soitin neuvolaan ja pääsin saman tien käymään siellä. Ilmeisesti raskaus on jo niinkin pitkällä kuin 8 viikolla! Sieltähän passitettiin minut samantien labraan verikokeisiin ja nyt oli viimeinen tilaisuus tehdä sikiöseulonnatkin. Miten eilisen illal ja tämän päivän aikana on voinut tapahtua näin paljon?! En osaa vielä iloita, enkä edes usko tätä todeksi. Ensi keskiviikoksi sain jo ajan ultraan ja torstaille uuden ajan neuvolaan, sitten tiedän enemmän. Alustavasti laskettuaika on tammikuussa, mutta se voi siitä vielä muuttua. Näin voi oikeasti siis käydä! Toivottavasti tää mun kokemus antaa kaikille toivoa ja uskoa, varmasti teitä onnistaa se vie vain aikaa ja vaatii pitkäjänteisyyttä ja pitkiähermoja..ja mitä kaikkea. Tsemppiä<3
ite "olin lapseton" 1,5v. nyt rv 23. ehdittii käydä jo tutkimassa miehen siemenneste ja mulla todettii pco, mikä vaikutti siis ovulointii. yhtäkkiä tikussa oli 2 viivaa ennen ku mitää hoitoja kerettii alottaa, ja kukaa ei tiedä syytä.
tiiän siis miltä tuntuu ku ei vaa tapahu mitää mutta ajattelin tulla kertomaa että ilman hoitojaki voi tapahtua ihmeitä :)
ja ennen ku menkkojen piti alkaa ni oli just ne tuntemukset että olis alkamassa :D eli noin 2vk tuntu kokoajan että menkat alkaa just nyt, mutta niitä eo vaa kuulunu. sit se plussa tärähti ku huvin vuoks testailin.
Täälä just kuumeisesti oon ihmetelly että mikä mua nyt vaivaa kun tullu sellasia menkkamaisia kipuja tosi kipeitä ja kestää vaan hetken mutta menkkoja ei näy missää.. Tosin kierto epäsäännöllinen heittelee 28-43 ja nyt menossa kp39, tein negatiivisen testin kp34 mutta en aamupissasta koska unohdin aamulla et piti tehä se ;D kaiken lisäks mahaa turvottelee, mulla nyt samalla tupakan lopetus resepti päällä ja tänään aamulla oli huono olo ihan että oksetti vaikka viime lääkkeen otosta oli aikaa jo paljon ja tupakkaa en ollu polttanu kun muina päivinä oon laittanu sen aamupahoinvoinnin sen reseptin piikkiin kun meet tupakalle tulee huono olo.. Onneks keskiviikkona lääkäri koitan sinne asti kuumeilla :D ja siis yleensä kun kivut alkaa niin menkat alkaa aina sillon nyt ollu vahvoja kipuja jo 3 kertaa :/
Moikka!
Pitkään oon miettinyt, että pitäiskö tänne kirjautua ja alkaa kirjottamaan fiiliksiään ylös, josko se auttaisi tähän ahdistukseen. Meillä tulee nyt elokuussa vuosi täyteen yritystä. Joulun aikaan kävin yksityisellä gynellä ottamassa papan ja tällöin ultrasi ja totesi hieman pco:ta. Ei antanut mitään lääkkeitä, käski vaan tekemään ovulaatiotestejä. Testien mukaan oon ovuloinut joka kierrossa ja kiertokin on ollut kohtalaisen tasainen, 28-34 pv. Pillerit oon lopettanut 2 v sitten. Ollaan ajateltu nyt hakeutua hoitoihin, mutta jotenkin vaan toivon että josko se sittenkin alkais itestään.. Ahdistusta ei helpota se että, kuluneen 2 viikon aikana 5 kaveria on kertonut olevansa raskaana, joista 3 heti ensi yrittämällä. Muutenkin meidän yrityksen aikana pari ystävää on jo aiemmin tulleet heti raskaaksi kun ovat yrittäneet. Nyt tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja parisuhde alkaa kärsimään tästä asiasta. Tuntuu, että loukkaannun kaikista mahdollisista kommenteista ja etten pysty olla hetkeäkään ajattelematta lapsettomuutta. Ollaan kerrottu läheisille ystäville yrityksestä, sekin tuntuu virheeltä, typerien kommenttien määrä on aikamoinen! Kertokaa ihmiset miten jaksatte tätä ahdistusta ja suruakin?
Minä. Yritystä tämän kierron päätteeksi tulee vuosi täyteen. Jotenkin koen sen lapsettomuustuomiona. Odotan, uskon, toivon, menetän toivon... tuun hulluksi.