Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi väänsi meistä lastensuojeluilmoituksen
24.02.2015 |
Lapsemme ovat paljon hoidossa isälläni ja äidilläni. He tahtovat hoitoon heidän luokseen ja isäni ja äitini nauttivat lasten seurasta. Lisäksi lapsia hoitaa mieheni isä (asuu erillään vaimostaan, en tiedä, onko ero virallinen) ja ystäväni, jolla on myös pienet lapset ja jonka kanssa jaamme "hoitovuoroja", jotta voisimme tehdä välillä omia juttujamme. Niin ikään lasten hoitoon osallistuu siskoni, jolla on kova vauvakuume, mutta ei miestä.
Anopillekin lapsia on monesti tarjottu (ei mitenkään velvoittaen), mutta hän ei heidän seurassaan viihdy eikä halua nähdä hoitamisen vaivaa.
Nyt sitten selvisi, että anoppi on tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksen, koska lapset ovat niin paljon hoidossa muualla. Täällä kotonamme kävi kolmena päivänä tätejä, jotka eivät tehneet mitään muuta kuin seurasivat, kuinka elämme. Lisäksi minun piti käydä monta kertaa psykologilla ja lapsilla teetettiin jotain "testejä".
Viimeisellä tapaamiskerralla psykologi sanoi, että meillä on tasapainoiset lapset, jotka kulkevat kehityskäyrien yläpuolella ja että lasten käytös on luottavaista ja tasapainoista ja ettei tiivis ydinperhemalli ole mikään ainoa oikea tai lapsille paras, vaan tärkeää on ainoastaan se, että lapsilla on pysyviä ja turvallisia ihmissuhteita ja sylejä. Hän sanoi, että asia on käsitelty eikä siihen enää palata, vaikka anoppi tekisi uusia ilmoituksia.
Mutta voi luoja että riepoo tuo anoppi. En tiedä, pitäisikö katkaista välit kokonaan. Olisi nyt edes puhunut minun kanssani ennen kuin soittaa viranomaisille, mutta ei. S**tanan paska! Välini mieheenikin ovat huonontuneet, koska tuntuu, että miehen pitäisi laittaa äitinsä kuriin. Minusta osaksemme saamamme kohtelu pelkän anopin kielimisen vuoksi on täysin kohtuutonta.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 14:32"]No huh! Toivottavasti en joudu milloinkaan asiakkaaksesi. Eli kaikki, joilla ei ole turvaverkkoa sukulaisia tms. auttamassa, kasvattavat ydinperheissä lapsia kieroon.[/quote]
Eivät kaikki, mutta minä teen perhetyötä ja näen siksi paljon ongelmatapauksia. Usein ongelmien taustalla on yksinkertaisesti uupuminen ja omista tarpeista luopuminen. Vanhemmat kuvittelevat, että kun he uhrautuvat ja loputtomiin jaksavat lasten puolesta, niin seurauksena on hyvä lapsuus.
Lasten näkökulmasta hyvä lapsuus tarkoittaa kuitenkin isän ja äidin toimivaa ja myönteistä vuorovaikutussuhdetta ja kodin turvallista ja rentoa ilmapiiriä. Jos vanhemmuus on sitä, että suoritetaan vanhemmuuden ulkoisia normeja oman mielihyvän kustannuksella, niin lapset kärsivät.
Vaikka lapset ovat pieniä, niin silti vanhemmilla on vastuu huolehtia omasta ajastaan, yhteisestä parisuhdeajasta ja yhteisestä seksielämästä. Sillä, onko koti puhdas tai lasten vaatteet puhtaat tai ruoka ravinto-opillisesti juuri oikeaa, ei ole merkitystä siihen, millaisessa ympäristössä lapset kokevat kasvavansa. Vähän holtiton boheemiperhe voi olla lapselle paljon parempi kasvuympäristö kuin akateeminen suorituskeskus, jossa kaikki tehdään by the book.
Vanhemmuuden tai perheen suorittaminen on nykyään valitettavan yleinen ongelmien aiheuttaja. Se heijastuu myös yksilöiden kehitykseen, mistä korjataan satoa syömishäiriöinä, sosiaalisten tilanteiden pelkoina, ahdistuksena ja masennuksena. Vaikka lapsi onnistuttaisiin kasvattamaan yliopistoon, se ei tarkoita, että lapsuus olisi ollut onnistunut.
[/quote]
Outoa, että näitä järkeviä ja asiantuntevia postauksia alapeukutetaan noin paljon. Ns. hyvässä ydinperheessä turvallisen, skandinaavisten normien mukaisen lapsuuden eläneenä allekirjoitan joka sanan. Vanhempani yrittivät varmasti olla parhaimpia mahdollisia kasvattajia, mutta aika pieleen meni silti. Ei se tarkoita, että jokaisessa ydinperheessä kasvettaisiin kieroon, joten ihan turhaan nousette takajaloillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 14:31"]Aivan liikaa lapset poissa kotoa. Et maininnut lasten ikiä mutta pienellä kiintymyssuhde häiriintyy ja vaikka isompikin lapsi niin arki liian pirstaleista ja arvaamatonta, turva ja rutiinit puuttuvat kun lasta viedään paikasta toiseen.
Olisi kannattanut harkita vielä lasten hankkimista jos oma aika noin tärkeää ja asioiden tekeminen perheenä ei kiinnosta.
[/quote]
Paskaa. Luitko ollenkaan tuota yllä olevaa "psykologin" tekstiä. Kunhan kaikkiin hoitajiin voi lapsi luoda vahvan ja turvallisen suhteen, on aivan sama kuinka monta niitä on. Ja on jopa kyseenalaista onko lapsen edun mukaista jos lapsella on mahdollisimman vähän eri hoitajia.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 14:16"]Jos nuorin on 1,5v. niin 7-13 yötä poissa kotoa on todella paljon ja omista vanhemmista. [/quote]
Täytyy psykologina kommentoida tätä.
Ensiksikään mistään ei käy ilmi, että pienin olisi puolitoistavuotias. Toiseksi huomautan, että olen käynyt monissa koulutuksissa, joissa lasten kehityksen asiantuntijat ovat voimakkaasti kyseenalaistaneet ydinperhemallin vaikutuksen lasten hyvinvointiin. Se kuormittaa äärettömän paljon vanhempia, mikä heijastuu aina lapsiin. Kaiken lisäksi ydinperheessä ongelmien kasautuminen on hyvin todennäköistä.
Mitä enemmän lapsilla on turvallisia ihmissuhteita, sitä paremmin he ovat suojassa vanhempien persoonilta. On syytä muistaa, että tahto hyvään vanhemmuuteen ei tarkoita hyvää vanhemmuutta. Aina vanhemmat eivät onnistu vuorovaikutussuhteessa lasten kanssa, vaikka yrittäisivät. Onnistuminen riippuu jo pelkästään siitä, kuinka erilaiset persoonat sopivat yhteen.
Ydinperhemalli on korostetun pohjoismainen. Täällä sen mahdollistavat sosiaalituet. Muualla maailmassa malli on harvinainen. Monissa osissa Afrikkaa on itsestään selvää, että koko kylä hoitaa lapset. Usassa lasten kanssa vietetään todella vähän aikaa, koska työelämä pakottaa siihen. Etelä-Euroopassa asuu monesti monta sukupolvea yhdessä.
Lapsi ei kasva tasapainoiseksi ydinperheessä. Lapsi kasvaa tasapainoiseksi, kun hänen tarpeisiinsa vastataan, häntä ohjataan ja kun hän kokee olevansa turvassa. Toisinaan tämä voi tapahtua myös ydinperheessä, mutta parempi on, jos lapsella on paljon läheisiä ihmissuhteita erilaisten ihmisten kanssa.
[/quote]
Aamen!
Olisin niin onnellinen jos vaikka kahdesti vuodessa saisin vapaa päivän. isovanhemmat ovat sitä mieltä että itse pitää hoitaa ja omat menot voi odottaa kunnes lapset isoja. Eli heidän mielestään mun pitää jaksaa seuraavat 15 vuotta ilman yhtään vapaata lapsista.
On fakta että alle vuoden vanha lapsi tarvitsee yhden pysyvän kiintymyksen kohteen joka hoitaa lasta päivät kotona. Alle vuoden ikäisellä tämä kiintymyksen kohde ei saa vaihtua eli ihmisen joka hoitaa lasta päivät tulisi pysyä samana ja erot pääasiallisesta hoitajasta eivät saa olla pitkiä. Pieni lapsi ei pysty edes luomaan montaa kiintymyksen kohdetta.
Aivan perus kehityspsykologiaa ja vanhaa tutkimustietoa. Surullista että niin monella ei ole nämä perusasiat tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sossun tädit varmaan tutkii nyt joka asian vielä surennuslasin kanssa, kun on näitä virheitäkin tapahtunut.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 18:02"]
Olisin niin onnellinen jos vaikka kahdesti vuodessa saisin vapaa päivän. isovanhemmat ovat sitä mieltä että itse pitää hoitaa ja omat menot voi odottaa kunnes lapset isoja. Eli heidän mielestään mun pitää jaksaa seuraavat 15 vuotta ilman yhtään vapaata lapsista.
[/quote]
Sano isovanhemmillesi että tuolla menolla niistä lapsista kasvaa kunnon kotihiiriä! Se on hyväksi sekä vanhemmille että lapsille olla välillä erossa toisistaan.
Minut lähetettiin aina pienenä kesäksi (n. 2-3 kk) tätini ja setäni perheen luokse. Eipä ole koskaan ollut huonot välit vanhempiini enkä ole koskaan ollut arka tai kärsinyt tuosta. Päin vastoin nautin aina lapsena kun pääsi asumaan kesät muualla pois arkirutiineista ja vanhempanikin saivat rauhaa. Aikuisena minusta on kasvanut todella itsenäinen ihminen. Kiitollinen olen tuosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tuolla "psykologilla" oli ihan asiaakin vastauksessaan, niin ei kukaan oikea psykologi käytä persoona-termiä tuolla tavoin. Vuorovaikutussuhteen onnistuminen ei ole riippuvainen siitä miten "erilaiset persoonat sopivat yhteen". Varsinkin kun lapsen persoona vasta muotoutuu kasvun myötä. Temperamentti on sitten asia erikseen.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 18:16"]Vaikka tuolla "psykologilla" oli ihan asiaakin vastauksessaan, niin ei kukaan oikea psykologi käytä persoona-termiä tuolla tavoin. [/quote]
Mikäs vika sanassa on? Sanakirja määrittelee sen näin:
1. henkilö. Laajalti tunnettu persoona. Taiteilijan persoonaan kohdistuva arvostelu. Valtiomies ja runoilija samassa persoonassa.
Leik. Saapui omassa persoonassaan henkilökohtaisesti.
2. fil. tietoinen ja tarkoituksellisesti toimiva olento, vars. ihminen tällaisena olentona.
3. kiel. kieliopillinen kategoria, joka esiintyy suomessa lähinnä persoonapronomineissa, verbien finiittimuodoissa ja omistusliitteissä, tekijä(muoto). Yksikön ensimmäinen persoona viittaa puhujaan, toinen puhuteltavaan. Monikon ensimmäisenpersoonan persoonapronomini "me". Puhutella jkta kolmannessa persoonassa häneksi."
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen puhuu osuvasti onkimisesta.
"Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Jari Sinkkoselta on turha mennä kyselemään, onko jäähynurkka hyvä vai huono kasvatuskeino lapselle ongelmatilanteissa.
– Se on väärä kysymys – riippuu lapsesta. Jokainen lapsi on ainutkertainen. Se mikä sopii yhdelle, voi olla liikaa toiselle.
Vinkkejä ja niksejä jaellaan kasvatusgurun mukaan ruoanlaittoon ja polkupyörän korjaamiseen, ei lasten kanssa toimimiseen ja elämiseen.
– Mentalisaatiosta puhutaan asiantuntijapiireissä paljon tällä hetkellä. Kutsun sitä itse onkimiseksi.
"Onkimiselle" otollisia ovat tilanteet, joissa on rento ja paineeton tunnelma."
http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_jari_sinkkonen_antaa_piutpaut_kasvatusvinkeille/7764463
En tiedä, miksi rentouden saavuttaminen näyttää olevan niin vaikeaa juuri naisille. Pilaavat vain lapset. Miehet vain antavat mennä, väliäkö sillä, onko tiskit tiskattu tai meneekö kaikki oikein. Naiset saattavat suorastaan hermostua, kun isä lyö lasten kanssa kunnolla leikiksi.
Lasten kasvatus on naisille narsistista itsensä esiin tuontia. Katsokaa kuinka minä osaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 18:38"][quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 18:16"]Vaikka tuolla "psykologilla" oli ihan asiaakin vastauksessaan, niin ei kukaan oikea psykologi käytä persoona-termiä tuolla tavoin. [/quote]
Mikäs vika sanassa on? Sanakirja määrittelee sen näin:
1. henkilö. Laajalti tunnettu persoona. Taiteilijan persoonaan kohdistuva arvostelu. Valtiomies ja runoilija samassa persoonassa.
Leik. Saapui omassa persoonassaan henkilökohtaisesti.
2. fil. tietoinen ja tarkoituksellisesti toimiva olento, vars. ihminen tällaisena olentona.
3. kiel. kieliopillinen kategoria, joka esiintyy suomessa lähinnä persoonapronomineissa, verbien finiittimuodoissa ja omistusliitteissä, tekijä(muoto). Yksikön ensimmäinen persoona viittaa puhujaan, toinen puhuteltavaan. Monikon ensimmäisenpersoonan persoonapronomini "me". Puhutella jkta kolmannessa persoonassa häneksi."
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen puhuu osuvasti onkimisesta.
"Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Jari Sinkkoselta on turha mennä kyselemään, onko jäähynurkka hyvä vai huono kasvatuskeino lapselle ongelmatilanteissa.
– Se on väärä kysymys – riippuu lapsesta. Jokainen lapsi on ainutkertainen. Se mikä sopii yhdelle, voi olla liikaa toiselle.
Vinkkejä ja niksejä jaellaan kasvatusgurun mukaan ruoanlaittoon ja polkupyörän korjaamiseen, ei lasten kanssa toimimiseen ja elämiseen.
– Mentalisaatiosta puhutaan asiantuntijapiireissä paljon tällä hetkellä. Kutsun sitä itse onkimiseksi.
"Onkimiselle" otollisia ovat tilanteet, joissa on rento ja paineeton tunnelma."
http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_jari_sinkkonen_antaa_piutpaut_kasvatusvinkeille/7764463
En tiedä, miksi rentouden saavuttaminen näyttää olevan niin vaikeaa juuri naisille. Pilaavat vain lapset. Miehet vain antavat mennä, väliäkö sillä, onko tiskit tiskattu tai meneekö kaikki oikein. Naiset saattavat suorastaan hermostua, kun isä lyö lasten kanssa kunnolla leikiksi.
Lasten kasvatus on naisille narsistista itsensä esiin tuontia. Katsokaa kuinka minä osaan!
[/quote]
Tuota, lue lainaamasi vastaus loppuun asti. Välähtikö?
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 18:42"]Tuota, lue lainaamasi vastaus loppuun asti. Välähtikö?[/quote]
Ei välähtänyt, selitä.
En ymmärrä, miksi meidänkin äitee nalkuttaa ja stressaa. Menee hermo sekä lapsilta että isältä. Prrrkeleenkö väliä sillä, onko siivottu, mikä mekko on kevätjuhlaan tai onko rippijuhlissa kerma- vai marenkikakku.
Sitten se vielä on mulle mustasukkainen siitä, että lapset tulevat ensin huoliensa tai tarpeidensa kanssa mun luokse. No, kai ne nyt tulevat, kun tietävät, että selviävät vähemmällä kaahottamisella. Äitee tekee kaikesta numeron ja nostaa itsensä toiminnan keskipisteeksi.
Alue: Aihe vapaa
Ap ei nyt kerro kaikkea. Eihän lastensuojeluilmoitus noin vaan johda äidin käyntiin psykologin luona!
Emmerdalessa on just sama ongelma yhdessä perheessä, tuli mieleen.....