Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäinen avioiliitossa
24.02.2015 |
Tuntuu niin yksinäiseltä, olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta, meillä on kaksi lasta ja kaikki päällisin puolin hyvin.
Olenvain niin yksinäinen, olen usein yrittänyt puhua tästä mieheni kanssa, hän vetoaa kiireeseen, elämäntilanteeseen ja mihin milloinkin. Mies on fyysisesti läsnä, mutta henkisesti kaukana, en saa hänestä mitään irti, hän ei kerro mitään, ei kysy mitään, ei puhu mitään. Yritän usein jutustella kevyistä aiheista kiitä näitä johon mies tuhahtaa että ei halua vaivata päätään tälläisillä, kun puhun vakavista asioista miehellä ei ole aikaa kuunnella, aina on huono hetki, jos juttelen sängyssä hän valittas että pakkoko aina sängyssä aloittaa, jos sohvalla on hänellä ohjelma kesken, ruokapöydässä...aina löytyy selitys miksi nyt ei voi puhua.
Mies ei kuuntele, eikä puhu. Seksiä on vain minun vinkistäni, mitään muuta yhteistö meillä ei ole. Mies ei koskaan katso minua tai hymyile minulle, ei naura kanssani. Nyt mies on lisäksi ruvennut suuttumaan minulle kaikesta mitä sanon tai teen, kuulemma kyttään hänen tekemisiään ( mikä on totta, odotan tilaisuutta olla hänen kanssaan, turhaan) mies moittii minun tapaani olla ja ajatella. Olen saanut käsityksen että olen kaikin puolin huono ihminen.
Mies syyttää minua aina kaikista riidoista ja omista virheistään. Mies ei kestä minkäänlaista kritiikkiä vaan hermostuu heti. Itse osaan tunnistaa omat haavani ja tunnustaa puutteeni ja virheeni, yritän jatkuvasti muuttua enemmän miehen mieleiseksi.
En saa liitostamme enään muuta kuin taloudellisen tuen ja lasten vahdin, mutta en uskalla erota, olen ajatellut olevani ehkä läheisriippuvainen, vaikka tästä yksinäisemmäksi enään tuskin tulisinkaan.
Onko muilla kokemuksia selvitä tästä? Kannattaisiko minun yrittää etsiä sosiaalisia suhteita muualta, saada sitä seuraa, aikuista ihmistä muualta vai voinko saada mieheni tajuamaan että tämän täytyy muuttua?
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 10:09"]
Varmaan molemmat, ap ja ensimmäinen kommentoija, tiedättekin, mitä pitää tehdä - hankkia oma elämä. En tarkoita eroa vaan omia ystäviä ja harrastuksia. En puolustele miestenne käytöstä, mutta olisi minustakin ahdistavaa olla toisen elämän ainoa sisältö. Harva haluaa ripustautuvaa kumppania. Voin oikein kuvitella, miten miehen tullessa töistä kotiin odottaa siellä koko päivän yksin ollut vaimo, joka haluaa juttuseuraa mutta jolla ei kuitenkaan ole oikein mitään kiinnostavaa kerrottavaa. En siis missään tapauksessa yritä syyllistää ap:tä tai muita hänen kaltaisiaan vaan miehen haukkumisen sijaan (joka ei mitenkään auta) pyrin keksimään ratkaisumalleja tilanteeseen. Ehkä se mieskin kiinnostuu uudelleen, kun huomaa, että vaimollakin on omia menoja ja ajatuksia.
[/quote]
Joo kyllä minulla on oma elämä siihen sisältyy pääasiassa lapset, sukulaiset ja ystävät sekä työ. Miksi minulla ei ole mitään kiinnostavaa kerrottavaa? Juttelen hyvin laajasti asiasta kuin asiasta, en yleensä juttele päivän tapahtumista paljoakaan, vaan koitan jutella mistä vaan niin joko miehellä on parempaa tekemistä, silloin on huono hetki (aika) tai juttuni on turha, typerä, ei koske meitä, hänellä ei vain ole mitään sanottavaa, hän ei pysty keskittymään, hänen tarvitsee leikkiä koiran kanssa!
Minulla on paljon omia ajatuksia ja oma elämä johon mies ei nyt tällä hetkellä sisälly ollenkaan.
Alkuun purin keskustelun tarvetta siskooni ja ystäviin..ja tähän palstaan, mutta olen huomannut että se ei riitä minulle, rakastan ja kaipaan miestäni. Toivoisin niin kovasti vuorovaikutteista suhdetta mieheeni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 10:09"]Varmaan molemmat, ap ja ensimmäinen kommentoija, tiedättekin, mitä pitää tehdä - hankkia oma elämä. En tarkoita eroa vaan omia ystäviä ja harrastuksia. En puolustele miestenne käytöstä, mutta olisi minustakin ahdistavaa olla toisen elämän ainoa sisältö. Harva haluaa ripustautuvaa kumppania. Voin oikein kuvitella, miten miehen tullessa töistä kotiin odottaa siellä koko päivän yksin ollut vaimo, joka haluaa juttuseuraa mutta jolla ei kuitenkaan ole oikein mitään kiinnostavaa kerrottavaa. En siis missään tapauksessa yritä syyllistää ap:tä tai muita hänen kaltaisiaan vaan miehen haukkumisen sijaan (joka ei mitenkään auta) pyrin keksimään ratkaisumalleja tilanteeseen. Ehkä se mieskin kiinnostuu uudelleen, kun huomaa, että vaimollakin on omia menoja ja ajatuksia.
[/quote]
Kyllähän sitä sen oman elämän hommais jos jostain sais. Asutaan pienellä paikkakunnalla miehen opiskelujen takia ja rahaa on todella vähän että voisi aloittaa mitään harrastusta. Toiseksi en halua kavereita enää kun ne kaikki jättää ja aina on muka parempaa tekemistä joten en jaksa katsoa enää koskaan semmoista
-se toinen kommentoija
Sinun suurin virheesi on se, että yrität epätoivoisesti muuttua miehen mieleiseksi. Miksi miehen ei tarvitse tehdä yhtään mitään ollakseen mieliksi sinunlle?
Mietipä tätä. Oletko mennyt hyvin nuorena naimisiin? Et ole sitten ehtinyt oikein 'löytää' itseäsi ja nyt sinä olet vain Miehesi Vaimo ja Lapsesi Äiti, mutta Sinua Itseäsi ei oikeastaan ole olemassakaan.
Hanki elämä! Ryhdy vaikka opiskelemaan, tai harrastamaan jotain. Ei se välttämättä yksinäisyyttä avioliitossa poista, mutta tuo vähän muutakin sisältöä ja tavoitteita elämääsi kuin epäonnistumaan tuomittu miehen miellyttäminen.
Saat myös vähän uutta näkökulmaan omaan syyllisyyteesi, huonouteesi ja virheisiisi. Ajattele sitä, kuinka kansalaisopiston posliininmaalauskurssilta juuri sinun työsi päätyy lehtikuviin, tai yliopiston ilmoitustaululla on sinun tenttituloksesi paras.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:21"]
Sinun suurin virheesi on se, että yrität epätoivoisesti muuttua miehen mieleiseksi. Miksi miehen ei tarvitse tehdä yhtään mitään ollakseen mieliksi sinunlle?
Mietipä tätä. Oletko mennyt hyvin nuorena naimisiin? Et ole sitten ehtinyt oikein 'löytää' itseäsi ja nyt sinä olet vain Miehesi Vaimo ja Lapsesi Äiti, mutta Sinua Itseäsi ei oikeastaan ole olemassakaan.
Hanki elämä! Ryhdy vaikka opiskelemaan, tai harrastamaan jotain. Ei se välttämättä yksinäisyyttä avioliitossa poista, mutta tuo vähän muutakin sisältöä ja tavoitteita elämääsi kuin epäonnistumaan tuomittu miehen miellyttäminen.
Saat myös vähän uutta näkökulmaan omaan syyllisyyteesi, huonouteesi ja virheisiisi. Ajattele sitä, kuinka kansalaisopiston posliininmaalauskurssilta juuri sinun työsi päätyy lehtikuviin, tai yliopiston ilmoitustaululla on sinun tenttituloksesi paras.
[/quote]
Niin masentavalta kuin tämä sinusta ehkä kuulostaakin, mutta minä tahdon olla äiti ja vaimo. Olen myös paljon muuta, olen aloittanut opinnot ja harrastuksissa kodinulkopuolella en viihdy. Tiedostan olevani läheisriippuvainen ja kaipaan hyväksyntää muilta, en ole koskaan tarpeeksi hyvä ihminen. Osaan ja onnistun kyllä monessa, olen sellainen moni osaaja :) mutta ihmisenä olen aina huono, ymmärrän omat ongelmani.
Ehkä kokeilen sitten aloittaa jonkin harrastuksen, niin ei tarvitse joka ilta pettyä. Ap
Kuulostaa ihan minun elämältä. Paitsi meillä vaimo on se joka ei ole henkisesti läsnä eikä halua keskustella mistään. Tuo yksinäinen avioliitossa kuvaa pelottavan hyvin elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa täälläkin. Mulla ei ole sukulaisia, kavereita tai mitään. On mies ja lapsi. En käy töissä tällähetkellä ja oon vaan yksin. Miehellä kokoajan jotakin ja kun tulee päivän jälkeen kotiin istuu koneella kokoillan ja tekee omia juttujaan ja kun kerron että haluan sitä huomiota niin näyttää aina niin tuskaiselta. Monesti mietin että miksi ees oon olemassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei välitä sinusta. Moni mies elää vain siinä miesten yhteisössä. Siellä he nauravat, kiusoittelevat toisiaan, kerjäävät toistensa arvostusta, kamppailevat... joskus tuntuu, että kaikki miehet ovat salaa piilohomoseksuaalisia. Ainakin niille on kaikki kaikessa toisten miesten arvostus. Tosiasia on, että useille nainen siellä kotona on vain pakollinen paha, joka on hankittava, koska se kuuluu asiaan. Mies ilman perhettä on säälittävä peräkammarinpoika. Siksi ne menevät naimisiin. Ei siksi, että he haluaisivat olla naisen paras kaveri ja mitä kaikkea muuta me naiset nyt mietimmekään. Mieti, itse, olisiko sinusta kiehtovaa vai vaivaannuttavaa, mikäli 4-vuotias lapsesi haluaisi oikeasti väitellä kanssasi tasa-arvoisella aikuisella tavalla politiikasta tai puhua kanssasi siitä, mikä häntä seksuaalisesti kiihottaa? Samalla tavalla kiusallisena moni mies kokee sen, että vaimo haluaa esitellä hänelle näkemyksiään tällaisista asioista.
Otan osaa. Olet saanut paskan miehen, mutta ilmeisesti taloudellisesti helpon elämän. Kuulostat miehen siivellä elävältä kotiäidiltä, jolla ei ole muuta elämää kuin se mies. Ehkäpä jollain syvällisellä sadomasokistisella tasolla olette ansainneet toisenne.
Varmaan molemmat, ap ja ensimmäinen kommentoija, tiedättekin, mitä pitää tehdä - hankkia oma elämä. En tarkoita eroa vaan omia ystäviä ja harrastuksia. En puolustele miestenne käytöstä, mutta olisi minustakin ahdistavaa olla toisen elämän ainoa sisältö. Harva haluaa ripustautuvaa kumppania. Voin oikein kuvitella, miten miehen tullessa töistä kotiin odottaa siellä koko päivän yksin ollut vaimo, joka haluaa juttuseuraa mutta jolla ei kuitenkaan ole oikein mitään kiinnostavaa kerrottavaa. En siis missään tapauksessa yritä syyllistää ap:tä tai muita hänen kaltaisiaan vaan miehen haukkumisen sijaan (joka ei mitenkään auta) pyrin keksimään ratkaisumalleja tilanteeseen. Ehkä se mieskin kiinnostuu uudelleen, kun huomaa, että vaimollakin on omia menoja ja ajatuksia.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 10:06"]
Miehesi ei välitä sinusta. Moni mies elää vain siinä miesten yhteisössä. Siellä he nauravat, kiusoittelevat toisiaan, kerjäävät toistensa arvostusta, kamppailevat... joskus tuntuu, että kaikki miehet ovat salaa piilohomoseksuaalisia. Ainakin niille on kaikki kaikessa toisten miesten arvostus. Tosiasia on, että useille nainen siellä kotona on vain pakollinen paha, joka on hankittava, koska se kuuluu asiaan. Mies ilman perhettä on säälittävä peräkammarinpoika. Siksi ne menevät naimisiin. Ei siksi, että he haluaisivat olla naisen paras kaveri ja mitä kaikkea muuta me naiset nyt mietimmekään. Mieti, itse, olisiko sinusta kiehtovaa vai vaivaannuttavaa, mikäli 4-vuotias lapsesi haluaisi oikeasti väitellä kanssasi tasa-arvoisella aikuisella tavalla politiikasta tai puhua kanssasi siitä, mikä häntä seksuaalisesti kiihottaa? Samalla tavalla kiusallisena moni mies kokee sen, että vaimo haluaa esitellä hänelle näkemyksiään tällaisista asioista.
Otan osaa. Olet saanut paskan miehen, mutta ilmeisesti taloudellisesti helpon elämän. Kuulostat miehen siivellä elävältä kotiäidiltä, jolla ei ole muuta elämää kuin se mies. Ehkäpä jollain syvällisellä sadomasokistisella tasolla olette ansainneet toisenne.
[/quote] No olet kyllä vähän väärässä, miksi aina kuvitellaan että nainen elää siivellä silloin kun sanoo että yhdessä saa taloudellista tukea? Tällä hetkellä kinä olen se joka tienaa enemmän, kyse on siitä että meillä kummallakaan ei olisi varaa esim. Taloomme yksin.
Lisäksi mieheni ei ole ainoa elämän sisältöni vaan ensimmäisenä tulevat lapset ja kotityöt, minulla on ystäviä.
Tuo oli minulle uusi juttu ettei miehet halua keskustella mikä meitä/heitä kiihottaa, tosin taidat olla oikeassa oma mies kun vaivaantuu tästäkin typerästä ja turhasta puheenaiheesta josta joskus koitan supista...ap