Loppuelämä yksin? Kiinnostumiset menee aina ristiin

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:22"]

Tuo on sitoutumiskammoa ja muutoksenpelkoa, että aina menee ristiin. Saavuttamattomaan on turvallista ihastua, kun siitä ei seuraa muuta kuin vähän itsesääliä. Sinuun ihastuva taas lähettää sitoutumissignaaleja suuntaasi, niin et tietenkään kammoissasi ole kiinnostunut. Tämä tilanne tulee siis sinun pääsi sisältä, ei siitä että miesten kanssa on jotenkin loputtoman huono tuuri. Lukemattomat ihmiset ihastuvat ja sitoutuvat toisiinsa päivittäin.

Eli pääkoppa kuntoon, niin kyllä se siitä. :-)

[/quote]

Tää on täyttä asiaa.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:22"]

Tuo on sitoutumiskammoa ja muutoksenpelkoa, että aina menee ristiin. Saavuttamattomaan on turvallista ihastua, kun siitä ei seuraa muuta kuin vähän itsesääliä. Sinuun ihastuva taas lähettää sitoutumissignaaleja suuntaasi, niin et tietenkään kammoissasi ole kiinnostunut. Tämä tilanne tulee siis sinun pääsi sisältä, ei siitä että miesten kanssa on jotenkin loputtoman huono tuuri. Lukemattomat ihmiset ihastuvat ja sitoutuvat toisiinsa päivittäin.

Eli pääkoppa kuntoon, niin kyllä se siitä. :-)

[/quote]

Jaa, omalta kohdaltani en kyllä yhtään näe, että asia voisi olla noin. Siis tapaamani miehet kyllä ovat usein sitoutumiskammoisia tai sitten vain valitsevat toisen.

Tää on täyttä asiaa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:22"]

Tuo on sitoutumiskammoa ja muutoksenpelkoa, että aina menee ristiin. Saavuttamattomaan on turvallista ihastua, kun siitä ei seuraa muuta kuin vähän itsesääliä. Sinuun ihastuva taas lähettää sitoutumissignaaleja suuntaasi, niin et tietenkään kammoissasi ole kiinnostunut. Tämä tilanne tulee siis sinun pääsi sisältä, ei siitä että miesten kanssa on jotenkin loputtoman huono tuuri. Lukemattomat ihmiset ihastuvat ja sitoutuvat toisiinsa päivittäin.

Eli pääkoppa kuntoon, niin kyllä se siitä. :-)

[/quote]

Saattaa varmaan olla hänen tapauksessaan hieman tuostakin kyse, mutta en oikein usko. Olen itse hieman samanlainen. Halusin todella löytää sen oikean, mutta ei vaan onnistunut. Kyllä kauan sitä omaansa etsinyt on jo niin väsynyt, että on valmis rojahtamaan sen sopivan syliin, jos vain sellainen tulee vastaan. Toisille oikean löytäminen vain on vaikeaa. Mistä se johtuu, se on mysteeri. Jotain persoonassa tietty voi olla, ettei tunnu kolahtavan kenenkään kanssa, mutta en usko syyn olevan sitoutumiskammossa.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:22"]

Tuo on sitoutumiskammoa ja muutoksenpelkoa, että aina menee ristiin. Saavuttamattomaan on turvallista ihastua, kun siitä ei seuraa muuta kuin vähän itsesääliä. Sinuun ihastuva taas lähettää sitoutumissignaaleja suuntaasi, niin et tietenkään kammoissasi ole kiinnostunut. Tämä tilanne tulee siis sinun pääsi sisältä, ei siitä että miesten kanssa on jotenkin loputtoman huono tuuri. Lukemattomat ihmiset ihastuvat ja sitoutuvat toisiinsa päivittäin.

Eli pääkoppa kuntoon, niin kyllä se siitä. :-)

[/quote]

Saattaa varmaan olla hänen tapauksessaan hieman tuostakin kyse, mutta en oikein usko. Olen itse hieman samanlainen. Halusin todella löytää sen oikean, mutta ei vaan onnistunut. Kyllä kauan sitä omaansa etsinyt on jo niin väsynyt, että on valmis rojahtamaan sen sopivan syliin, jos vain sellainen tulee vastaan. Toisille oikean löytäminen vain on vaikeaa. Mistä se johtuu, se on mysteeri. Jotain persoonassa tietty voi olla, ettei tunnu kolahtavan kenenkään kanssa, mutta en usko syyn olevan sitoutumiskammossa.

[/quote]

Pointtina on, että ei kaikilla kolahda heti ja esim. joku 2-3 treffiä ei ole pitkä aika tutustua juurikaan muuhun, kuin toisen ulkonäköön. Suhteiden alkuvaiheessa ihmiset usein ovat jotain muuta kuin oma itsensä, kun ollaan vielä tutustumassa. Jos oikeasti viettää aikaa toisen ihmisen kanssa, voi löytää hänestä ne asiat joista on oikeasti kiinnostunut ja joihin sitten rakastuu.

Mutta jos hakee sitä instant-lovea, niin ei jaksa löytää sitä oikeaa ihmistä. Ja se instant-love ei oikein perustu muuhun kun fyysiseen viehätykseen.

En tarkoita, että pitää hampaat irvessä tapailla henkilöä, joka ei laisinkaan kiinnosta, mutta ei kannata pelätä sitä ettei ole heti seitsemännessä taivaassa.

Se on luonnonlaki! Toisen on juostava edellä, toisen perässä. Jos yhtään lohduttaa, niin olen kohtalotoverisi. Aina hurmaannun niistä, jotka eivät voisi vähempää olla kiinnostuneita minusta. MIkä kiusallisinta, minua kohtaan kiinnostusta osoittavat itseäni 20 vuotta vanhemmat epäkomeat, isomahaiset lyhyet miehet :/. Siinäkö on tasoni, voi elämän kevät.

Ei mua sinänsä huolestuta se miesten taso, kiinnostuneet miehet ovat olleet pari vuotta nuorempia - max. 30 vuotta vanhempia, koulutus amiksesta yliopistoon, joukossa suurin osa minusta ihan ok hyvännäköisiä muttei vaan ketään, joka saisi aikaan tunteita.

Ne, joista olen ollut kiinnostunut ovat minusta jees näköisiä, elämäntilanteet menneet yksiin ja tuntunut, että meillä on kivaa yhdessä. Mutta silti niitä ei sen kummemmin ole kiinnostanut. Kai sekin, että asun isolla paikkakunnalla on yksi juttu, koska täällä ei tavallinen nainen kyllä pärjää parinhaussa kun aina löytyy se kauniimpi ja ihanempi nainen jostain.

AP

Anna jollekin ihailijalle mahdollisuus, vaikket kovin kiinnostunut olisikaan ja lähde treffeille. Käykää muutama kerta. (älä anna seksiä) Näin minä löysin aviomieheni ja myös useampi ystäväni. Rakkaus voi kasvaa ajan kanssa.

Sama juttu, nyt jo ikää 40, enkä koskaan ole ollut vakavassa parisuhteessa. Enää en edes haluaisi suhdetta, ne ajat on osaltani ohi. Nuorempana oli kyllä kova tuska kun miestä ei löydy, vaikka olisin halunnut perheen. 

Nyt vasta jälkeenpäin tajuan, että minulla oli lopulta liian kovat vaatimukset, vaikka minulla ei koskaan ollut sellaisia klassisia vaatimuksia tyyliin täytyy olla pitkä, akateeminen, varakas tai jotain sellaista. Minulla oli tuo sama vaatimus kuin ap:lla: "täytyy saada aikaa tunteita", jonkinlainen kolahdus. Nyt vasta ymmärrän, että useimmat ei odota tuollaista, vaan ottavat lopulta jonkun riittävän yhteensopivan oloisen, vaikkei niitä tunteita niin olisikaan, ja kasvavat tämän kanssa yhteen ja tunteet tulevat ajallaan. Itse en jotenkin edes tajunnut tällaista vaihtoehtoa, minä ajattelin että pitää olla sielunkumppani johon rakastun viimeistään toisilla treffeillä.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:02"]

Anna jollekin ihailijalle mahdollisuus, vaikket kovin kiinnostunut olisikaan ja lähde treffeille. Käykää muutama kerta. (älä anna seksiä) Näin minä löysin aviomieheni ja myös useampi ystäväni. Rakkaus voi kasvaa ajan kanssa.

[/quote]

Kyllä mä olen jaksanut käydä niillä 2-3 treffeillä miesten kanssa, vaikka alussa en olisi ollut kiinnostunut tippaakaan (treffeillähän selvitetään sitä voisiko mahdollisesti alkaa kiinnostua kun tutustutaan). Enempään en pysty, sillä se antaa kuvan että olisin edes jossain määrin kiinnostunut toisesta vaikken todellisuudessa ole. Kai tässä alkaa olla jo "näin vanhana" niin kyyninen, että mieluummin haluaa viettää koti-illan itsensä kanssa kun lähtee taas uuden tuntemattoman miehen kanssa kahville tietäen, ettei tämäkään etene mihinkään.

Mieluummin olen sitten yksin kuin ihmisen kanssa, josta en ole kiinnostunut tai edes pysty ihastumaan. Kyllä mä tiedän mitä ihastuminen on eikä se ole edes kovin vaikea asia saavuttaa omalla kohdalla kun ihastun varmaan 1-2 krt vuodessa, mutta vaan vääriin tyyppeihin.

AP

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:22"]

Tuo on sitoutumiskammoa ja muutoksenpelkoa, että aina menee ristiin. Saavuttamattomaan on turvallista ihastua, kun siitä ei seuraa muuta kuin vähän itsesääliä. Sinuun ihastuva taas lähettää sitoutumissignaaleja suuntaasi, niin et tietenkään kammoissasi ole kiinnostunut. Tämä tilanne tulee siis sinun pääsi sisältä, ei siitä että miesten kanssa on jotenkin loputtoman huono tuuri. Lukemattomat ihmiset ihastuvat ja sitoutuvat toisiinsa päivittäin.

Eli pääkoppa kuntoon, niin kyllä se siitä. :-)

[/quote]

Ei. Ne joista olen eniten ollut kiinnostunut ja ihastunut tapailua kesti monia kuukausia, joiden aikana miestäkin kiinnosti (tai ainakin siltä hyvin vaikutti). Lopulta kun haluaisin jotain vakavampaa mies toteaakin, ettei itse tunnekaan mitään sen kummempaa. Jotenkin itsekin aina luuli tuossa vaiheessa, että miehelläkin on tunteita mutta lopputulos osoittautuukin erilaiseksi.

Mä olen kuitenkin ihan aikuinen nainen jo joka tapailee, enkä mikään "hihihi, vähäx tykkään tosta miehestä, joka vaikuttaa siltä ettei sitä kiinnosta koska sitoutumiskammo". Ja en oikeastaan edes usko koko sitoutumiskammon konseptiin, mutta se on jo eri aihealue.

AP

Täältä uskoa ja toivoa teille, siskot! Ihan sama juttu OLI mulla, mutta lopulta kolahti ja kovaa! Lähemmäs nelikymppisenä se tapahtui, nyt lapsia on kolme ja yhteisiä vuosia jo 16, kipinät lentelee edelleen! Olin jo melkein luovuttanut, mutta sitten tein aarrekartan kaverin kehoituksesta ajatuksella, ettei se ota jos ei annakaan. Se aukaisi jotkin lukot, ja olin valmis tapaamaan elämäni miehen RENNOSTI.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 09:52"]

Täältä uskoa ja toivoa teille, siskot! Ihan sama juttu OLI mulla, mutta lopulta kolahti ja kovaa! Lähemmäs nelikymppisenä se tapahtui, nyt lapsia on kolme ja yhteisiä vuosia jo 16, kipinät lentelee edelleen! Olin jo melkein luovuttanut, mutta sitten tein aarrekartan kaverin kehoituksesta ajatuksella, ettei se ota jos ei annakaan. Se aukaisi jotkin lukot, ja olin valmis tapaamaan elämäni miehen RENNOSTI.

[/quote]

Aarrekartan? kerro lisää?

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:21"]

No saatteko te kuulla ystäviltä, sukulaisilta, vanhemmilta, työkavereilta ihmettelyä miksei ole miestä? Luullaanko teitä lesboiksi? Pidetäänkö jotenkin outoina tapauksina kun ei itelleen ukkoa löydä?

[/quote]

Kyllä ihmetellään ja joutuu usein perustelemaan muille miksi ei ole kumppania. Mikä tekee olon tietysti aika surulliseksi, koska eivät muut usko että olen aina se joka jätetään tapailuissa, vaan oletetaan minun oleva se ronkeli osapuoli :/

AP

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:03"]

Sama juttu, nyt jo ikää 40, enkä koskaan ole ollut vakavassa parisuhteessa. Enää en edes haluaisi suhdetta, ne ajat on osaltani ohi. Nuorempana oli kyllä kova tuska kun miestä ei löydy, vaikka olisin halunnut perheen. 

Nyt vasta jälkeenpäin tajuan, että minulla oli lopulta liian kovat vaatimukset, vaikka minulla ei koskaan ollut sellaisia klassisia vaatimuksia tyyliin täytyy olla pitkä, akateeminen, varakas tai jotain sellaista. Minulla oli tuo sama vaatimus kuin ap:lla: "täytyy saada aikaa tunteita", jonkinlainen kolahdus. Nyt vasta ymmärrän, että useimmat ei odota tuollaista, vaan ottavat lopulta jonkun riittävän yhteensopivan oloisen, vaikkei niitä tunteita niin olisikaan, ja kasvavat tämän kanssa yhteen ja tunteet tulevat ajallaan. Itse en jotenkin edes tajunnut tällaista vaihtoehtoa, minä ajattelin että pitää olla sielunkumppani johon rakastun viimeistään toisilla treffeillä.

[/quote]

Meinaat, että 40 on liian vanha parisuhteeseen, vaikka naisten eliniänodotuksella n. puolet elämästä on vielä jäljellä? melko fatalistinen ja masokistinen näkemys. Moni nelikymppinen aloittaa toista tai kolmatta suhdetta ja on onnellisimmillaan.

[/quote]

Komppaan!

[/quote]

Ok, blues skaala, 3/4 tahti, seuraa mua väliosissa ja soolo tokan kertsin jälkeen, yy-kaa-yy-kaa-koo-nee....

7

[/quote]

Heti lähtee yhteissoitto pieleen. Jos sulla on 3/4 tahtilaji, se ei kyllä mene yy-kaa-koo-nee... Nelonen on liikaa. Se lähtee yy-kaa-koo-yy-kaa-koo! 

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:03"]

Sama juttu, nyt jo ikää 40, enkä koskaan ole ollut vakavassa parisuhteessa. Enää en edes haluaisi suhdetta, ne ajat on osaltani ohi. Nuorempana oli kyllä kova tuska kun miestä ei löydy, vaikka olisin halunnut perheen. 

Nyt vasta jälkeenpäin tajuan, että minulla oli lopulta liian kovat vaatimukset, vaikka minulla ei koskaan ollut sellaisia klassisia vaatimuksia tyyliin täytyy olla pitkä, akateeminen, varakas tai jotain sellaista. Minulla oli tuo sama vaatimus kuin ap:lla: "täytyy saada aikaa tunteita", jonkinlainen kolahdus. Nyt vasta ymmärrän, että useimmat ei odota tuollaista, vaan ottavat lopulta jonkun riittävän yhteensopivan oloisen, vaikkei niitä tunteita niin olisikaan, ja kasvavat tämän kanssa yhteen ja tunteet tulevat ajallaan. Itse en jotenkin edes tajunnut tällaista vaihtoehtoa, minä ajattelin että pitää olla sielunkumppani johon rakastun viimeistään toisilla treffeillä.

[/quote]

Meinaat, että 40 on liian vanha parisuhteeseen, vaikka naisten eliniänodotuksella n. puolet elämästä on vielä jäljellä? melko fatalistinen ja masokistinen näkemys. Moni nelikymppinen aloittaa toista tai kolmatta suhdetta ja on onnellisimmillaan.

[/quote]

Komppaan!

[/quote]

Ok, blues skaala, 3/4 tahti, seuraa mua väliosissa ja soolo tokan kertsin jälkeen, yy-kaa-yy-kaa-koo-nee....

7

[/quote]

Heti lähtee yhteissoitto pieleen. Jos sulla on 3/4 tahtilaji, se ei kyllä mene yy-kaa-koo-nee... Nelonen on liikaa. Se lähtee yy-kaa-koo-yy-kaa-koo! 

[/quote]

juu, en siis ole muusikko, heitin kommentin huumorilla.

7