Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli siitä, että minä olin se ärsyttävä ja roikkuva ex?
28.11.2021 |
Ensi rakkauteni ja ensimmäinen parisuhteeni. Meillä lapsi.
Mies jätti (jätti ja tuli takaisin useasti) viimeisen kerran 2v sitten ja lakkasi tapaamasta lasta. Olin todella rikki. Yritin saada lapsen asiat sovittua ja yritin saada jotain selitystä miksi asiat meni miten meni. Pommitin viestein. Ja paljon. Hävettää. Mies oli poissa lapsen elämästä kuukausia.
Yritimme taas aloittaa miehen ja lapsen tapaamiset ja mies petti uutta tyttöystäväänsä kanssani useasti ja sain siitä toivoa (typerää, tiedän), että voisimme vielä olla perhe. Yritin taas saada jotain selkeyttä tilanteeseen ja pommiin taas. Mies ei edelleenkään vastannut ja valitti vain miksi pommitan ja suostuu puhumaan vain lapsen asioista. No niistäkin yritin puhua muyta Mies katosi taas lapsen elämästä kuukausiksi.
Sitten Mies erosi ja yritimme taas saada tapaamiset aloitettua. Sanoin miehelle, että on parempi ettemme me ole tekemisissä kasvotusten (olin ehdottanut samaa jo vuotta aiemmin) ja olisi hyvä saada lapsen asiat hoidettua. No päädyimme taas sänkyyn. Ja uudelleen, kun mies laittoi viestiä, että haluaa tulla yöksi ja vietti luonamme koko viikonlopun. Jälleen sain toivoa. Jälleen pommitin ja halusin saada jotain vastauksia. Jälleen Mies ei vastannut ja valitti vain, ettei meidän asiat liity mihinkään.
Perheneuvolassa valitti vain, että minä pommitan turhista asioista (joka sekin totta) ja siksi ei suostu vastaamaan, mutta ei vastaa myöskään sähköposteihin, jotka koskevat vain lasta ja hänen asioitaan. Ja joskus joudun lähettämään samat kysymykset uudelleen ja alkaa valitus pommittamisesta.
Nykyään en suostu tapaamaan miestä ollenkaan ja lapsi vaihtaa vanhempaa jommankumman sukulaisen kautta. Mutta tuntuu, wttä kaikki syyllistää minua. Että pitäisi nähdä edes vaihdon aikana. En vain halua. En kykene. Näkeminen sattuu.
Meillä oli suhteessa paljon henkistä väkivaltaa. Mitätöintiä, haukkumista, valehtelua, vertailua, syyllistämistä, manipulointia yms. (Miehen puolelta) ja vasta nyt alan päästä jossain määrin irti hänen otteestaan.
En kestä itseäni ja sitä millainen olin eron jälkeen enkä halua enää olla sellainen, mutta vähäinenkin näkeminen aiheuttaa fyysistä ahdistusta ja pelkään, että alan taas pommittamaan yms. Haluan vain voida paremmin. Terapiassa käyn.
Miten pääsee yli tästä häpeästä ja itseinhosta? :(
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yli pääsee sillä, että ei enää vain ajattele asiaa. Lapsella oikeus myös toiseen vanhempaan ja kun erosta on päästy yli voit alkaa itse luovuttamaan lasta isälleen.
Muuten voi käydä niin, että sinun vuoksesi lapsi menettää isänsä.
Koskaan en ole yrittänyt estää lapsen ja isän tapaamisia. Isä itse ollut poissa lapsen elämästä isoja osioita kerrallaan.
Olen tarjonnut kaikki mahdolliset vaihtoehdot, myös me, että vaihdamme lasta niin, että tapaamme, mutta niistä ei tullut mitään. Tässä kahden vuoden ajan olen yrittänyt joustaa ja nyt on tullut raja vastaan. Edelleenkään mies ei vastaa lasta koskeviin sähköposteihin paitsi niihin kohtiin, jotka kokee vaikeuttavan hänen elämäänsä (mm. Se, että ilmoittaisi etukäteen onko tapaaminen tapahtumassa ja monen aikaan lapsi olisi palaamassa kotiin ja tarjoaako lapselle illallista vai pitääkö minulla olla kotona lapselle vielä ruokaa tarjolla sille päivälle (itselleni en tee, jos yksin syön)).
Ja ihan tiedoksi: kukaan ei voi kenenkään puolesta tehdä tai päättää mitään. Jos mies kävelee lapsen elämästä, niin se on miehen oma päätös, ei minun. Ihan kuten on minun oma vikani, että kuvittelin, että meistä voisi vielä tulla jotain, kun mies halusikin vain seksiä ja läheisyyttä. Ap
Kun tilanne on tuo, että mies ei vastaa asiallisiin viesteihin, varaudu aina pahimpaan. Eli tapaaminen voi toteutua tai peruuntua, lapsi voi palata mihin aikaan vain ja lapselle on ruokaa aina kun tulee. Tiedän, että on raskasta ja sitovaa, mutta etpä paljoa muuta voi. Ehkä mies rauhoittuu ajan mittaan ja kommunikointa helpottuu, mutta nyt noin. Kun pidät vietit tarkasti asiallisina, etekä tapaa fyysisesti häpeän tunne lievenee pikku hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla jotain lapsuudentraumoja/tunnelukkoja, joiden takia nautit tuollaisesta kaltoinkohtelusta ja hyväksikäytöstä? Kannattaa miettiä ihan rauhassa sitä, että miksi sä "suostut" tuohon tilanteeseen. Joilleksin ihmisille se, että joku kohtelee heitä huonosti jopa tappaa sen rakkauden heitä kohtaan. Jotkut taas jäävät jumiin näihin torjutuksi tulemisen kokemuksiin. Millainen sun isäsuhde on? Loppujen lopuksi sun tunteillasi ei ole paljoa tekemistä sun ja sun eksän väleissä, vaan ne vaikuttaa vain sinun omaan toimintaasi. Mikä saa sinut toimimaan näin?
Valitettavasti ei mitään lapsuudentraumoja, isäni kanssa olemme läheisiä. Kenenkään muun kanssa en ole koskaan toiminut näin.
Itsekään en ymmärrä miksi jäin niin pahasti mieheen koukkuun. Oli välillä todella julma, mutta sai asiat aina puhuttua minun syyksi. Jos esim haukkui, niin olikin vitsi ja minä tylsä tai tosikko. Jos loukkaannuin jostain mitä teki, niin ylireagoin eikä pyytänyt anteeksi ja lopulta minä aina olin se, joka pyysi anteeksi sitä, että huomautin asioista. Hänen kanssaan cain jotenkin aloin pitää itseäni todella huonona ihmisenä. Ja mies aina tuli takaisin kertomaan kuinka kaipaa ja kuinka minä ja lapsi olemme hänelle tärkeitä ja teemme hänet onnelliseksi. Tätä jatkui todella monta vuotta, valitettavasti. Koskaan en ole ollut näin.. miten sen sanoisi.. kynnysmatto kenenkään kanssa. Ap
Joo, no kuulostaa vähän narsistilta. Mä luulen, että meillä kaikilla on omat aallonpohjamme, itsellänikin on ollut omani (mies, johon hurahdin, vaikka jo silloin tiesin, ettei hän ole sen arvoinen). Niistä on pirun vaikea päästä eroon, joten tee mitä sun täytyy tehdä, äläkä välitä muiden mielipiteistä. Usko tai älä, mutta joku päivä tulevaisuudessa sen valta suhun loppuu ja lopulta jopa mietit mitä ikinä hänessä näit. Siihen saattaa kyllä mennä tovi, joten ota mukava asento, pyri nauttimaan elämästäsi ja ole itsellesi armollinen, kunnes tunne on palanut loppuun.
Jos tää nyt yhtään sua lohduttaa, niin olen ollut roikkuja ex. Stalkkasin miestä, kyttäsin jopa sen ikkunan takana, että onko valot päällä ja onko asunnossa joku. Kyllä, nainenkin voi olla stalkkeri. Kyllä minäkin tajusin että ei ole tervettä touhua tämä ja hakeuduin hoitoon, tosin vasta vuosia myöhemmin kun olin alkanut seota päästäni vielä pahemmin. Huono itsetunto minulla on aina ollut ja on edelleen. Mutta en sentään enää stalkkaa ketään enkä muutenkaan sekoile.
Vierailija kirjoitti:
Jos tää nyt yhtään sua lohduttaa, niin olen ollut roikkuja ex. Stalkkasin miestä, kyttäsin jopa sen ikkunan takana, että onko valot päällä ja onko asunnossa joku. Kyllä, nainenkin voi olla stalkkeri. Kyllä minäkin tajusin että ei ole tervettä touhua tämä ja hakeuduin hoitoon, tosin vasta vuosia myöhemmin kun olin alkanut seota päästäni vielä pahemmin. Huono itsetunto minulla on aina ollut ja on edelleen. Mutta en sentään enää stalkkaa ketään enkä muutenkaan sekoile.
Kiitos, kun jaoit tarinasi. Kaikki ihmiset tekee huonoja valintoja elämässään. Tärkeintä on ymmärtää omat virheensä, olla toistamatta niitä ja antaa itselleen anteeksi.
Ja kyllä, tämä lohduttaa, koska sinä olet jatkanut elämääsi, olet jättänyt huonot tapasi taaksesi. Se antaa minulle uskoa, että minäkin voin antaa itselleni anteeksi ja voida paremmin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla jotain lapsuudentraumoja/tunnelukkoja, joiden takia nautit tuollaisesta kaltoinkohtelusta ja hyväksikäytöstä? Kannattaa miettiä ihan rauhassa sitä, että miksi sä "suostut" tuohon tilanteeseen. Joilleksin ihmisille se, että joku kohtelee heitä huonosti jopa tappaa sen rakkauden heitä kohtaan. Jotkut taas jäävät jumiin näihin torjutuksi tulemisen kokemuksiin. Millainen sun isäsuhde on? Loppujen lopuksi sun tunteillasi ei ole paljoa tekemistä sun ja sun eksän väleissä, vaan ne vaikuttaa vain sinun omaan toimintaasi. Mikä saa sinut toimimaan näin?
Valitettavasti ei mitään lapsuudentraumoja, isäni kanssa olemme läheisiä. Kenenkään muun kanssa en ole koskaan toiminut näin.
Itsekään en ymmärrä miksi jäin niin pahasti mieheen koukkuun. Oli välillä todella julma, mutta sai asiat aina puhuttua minun syyksi. Jos esim haukkui, niin olikin vitsi ja minä tylsä tai tosikko. Jos loukkaannuin jostain mitä teki, niin ylireagoin eikä pyytänyt anteeksi ja lopulta minä aina olin se, joka pyysi anteeksi sitä, että huomautin asioista. Hänen kanssaan cain jotenkin aloin pitää itseäni todella huonona ihmisenä. Ja mies aina tuli takaisin kertomaan kuinka kaipaa ja kuinka minä ja lapsi olemme hänelle tärkeitä ja teemme hänet onnelliseksi. Tätä jatkui todella monta vuotta, valitettavasti. Koskaan en ole ollut näin.. miten sen sanoisi.. kynnysmatto kenenkään kanssa. Ap
Joo, no kuulostaa vähän narsistilta. Mä luulen, että meillä kaikilla on omat aallonpohjamme, itsellänikin on ollut omani (mies, johon hurahdin, vaikka jo silloin tiesin, ettei hän ole sen arvoinen). Niistä on pirun vaikea päästä eroon, joten tee mitä sun täytyy tehdä, äläkä välitä muiden mielipiteistä. Usko tai älä, mutta joku päivä tulevaisuudessa sen valta suhun loppuu ja lopulta jopa mietit mitä ikinä hänessä näit. Siihen saattaa kyllä mennä tovi, joten ota mukava asento, pyri nauttimaan elämästäsi ja ole itsellesi armollinen, kunnes tunne on palanut loppuun.
Tuon otan korvan taakse "tee mitä sun täytyy tehdä, äläkä välitä muiden mielipiteistä".
Koska minun pitää tehdä tämä. Ottaa mahdollisimman paljon etäisyyttä miehestä oman itseni ja mielenterveyteni takia. Muiden ei tarvitse ymmärtää, vaikka ihanaahan se olisi, ettei tarvitsisi jatkuvasti selitellä ja tuntea tekevänsä jotain pahaa ja itsekästä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa aina muistaa että on todella iso red flag jos mies puhuu eksistään rumasti. Toki alkuun voi imarella miten "on niin paljon parempi", mutta yhdistävä tekijä näissä naisissa ja heidän hulluksi tulossaan on se mies...
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina muistaa että on todella iso red flag jos mies puhuu eksistään rumasti. Toki alkuun voi imarella miten "on niin paljon parempi", mutta yhdistävä tekijä näissä naisissa ja heidän hulluksi tulossaan on se mies...
Joo, jos jotain olin niin tämän. En kyllä sokeasti usko, jos mies alkaa exää haukkumaan. Itsekin aikanaan kyseenalaistin exän haukkumisen, mutta sitten mies alkoi sanomaan, että yritän muka saada häntä ja exää takaisin yhteen. Kaikkea sitä kuuleekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on haukkunut sinua tyttöystävälleen ja käynyt panemassa sinua, että saisit lohtua eroonne. Tai mies on nauttinut siitä, että olet roikkunut hänessä. Saanut voimaa siitä. Eli olet tanssinut miehen pillin mukaan. Voiiii
Oletpa empaattinen.
Suominaiset eivät osaa katsoa peiliin. Syy on aina miehessä. AP, ole rohkea ja itsenäinen ja syytä miestä! Sinä olet nainen, joten olet täydellinen!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna itsellesi anteeksi ap. Olet ollut silloin eri ajatuksissa ja tuntemuksissa, salli itsellesi kasvu vanhasta ajasta pois. Tapahtunut on jo takana päin, voit oppia siitä ja itsestäsi myös niissä tilanteissa. Onpahan ainakin yksi virhe, joka on jo takana päin ja sitä ei tarvitse enää toistaa.
Hän ei ansaitse enää uusia tilaisuuksia sinuun. Hyvä, kun näytät hänelle paikkansa. Alkaa kunnioittamaan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi kauhujen ex, siis oikein todella kauhea.
Meillä oli vinksahtanut, valtapeliksi muuttunut suhde, jossa voimme molemmat huonosti. Mies petti ja minä olin mustasukkainen ja väkivaltainen. Eroa tehtiin useita kertoja, ja lopullisen aloitteen sille teki mies, sitten kun oli löytänyt itselleen uuden naisen jonka luokse "paeta". En moneen vuoteen kyennyt hyväksymään tuota uutta ihmissuhdetta, vaan stalkkasin heitä ja lähettelin miehelle viestejä kännissä yms.
Eron jälkeen olin 10 vuotta sinkku, ensimmäiset vuodet siksi, etten vielä ollut päässyt yli exästäni, ja lopulta - hieman järkiinnyttyäni - siksi, etten päässyt yli myöskään omasta parisuhdekäyttäytymisestäni ja sen aiheuttamasta häpeästä. Tuo häpeä ei edelleenkään ole kadonnut mihinkään, mutta olen ruvennut elämään sen kanssa - ja nyt se muistuttaa minua siitä, millainen ihminen en enää todellakaan halua olla!
Syytä kaikesta miestä ja uhriudu jos sinun tekemisistä puhutaan niin kuin muutkin naiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäis saada joltain vähän kyytiä että loppuu tuo vouhkaaminen exästä
Arvosta itseäsi. Ei sulla mielestäni ole mitään hävettävää. Sulla on ollut vahvat tunteet miestä kohtaan. Ei eroaminen ole silloin kenellekään helppoa. Suotta soimaat itseäsi. Kyllä se mielenkiinto uutta ja eteenpäin menoa kohtaan vielä löytyy. Itsekin olen joskus joutunut lähteen eri suuntaan kuin rakastamani ihminen. Päästin hänet menemään. Ei osannut/halunnut vielä elämässään sitoutua. En menettänyt mitään vaikka kirpaisi myöntää ettei hän tai suhteemme ollutkaan sellainen kuin luulin.
Vierailija kirjoitti:
Syytä kaikesta miestä ja uhriudu jos sinun tekemisistä puhutaan niin kuin muutkin naiset
En tajuu?
Vierailija kirjoitti:
Syytä kaikesta miestä ja uhriudu jos sinun tekemisistä puhutaan niin kuin muutkin naiset
Miten se on aina niin, että kun kertoo ihan rehdisti sekä omista että miehen virheistä, niin se on siltikin aina vaan sitä, että miehiä muka syytetään?
Sama mikä toistuu eroketjuissa. Siellä toistellaan aina sitä kuinka suurin osa erohakemusten jättäjistä on naisia ja naiset sitten muka syyttää miehiä, mutta kätevästi aina unohdetaan, että siellä myös paljon miehiä, jotka eivät puhu, eivät kanna omaa vastuutaan taloudenhoidosta tai ovat kiittämättömiä naisen panostuksesta kotona lasten kanssa, koska "sähän oot vaan kotona kaiket päivät".
Ei ap tässä minusta kumpaakaan syytä. Haluaa vain ehkä vertaistukea, kun huomasi käyttäytyneensä kuin psykoexä oman eronsa jälkeen. Ei kaikki psykoexätkään oikeasti ole mitään psykoja vaan oikeasti sekaisin erosta menneitä ihmisiä. Suurin osa siitä nousee ja ehkä ap vain haluaisi kuulla, että kyllä sieltä pohjalta noustaan, oli syy kenen tahansa.
Eikö av:lla muka ole enempää sekaisin menneitä exiä? Ettekö kehtaa myöntää?
Kyllä tuon tarinan perusteella mies on se, jonka pitäisi hävetä käytöstään. Manipuloiva, henkistä väkivaltaa käyttävä hyväksikäyttäjä. Hyi.
Kiitos sinullekin. Tuntuu vain, että kaikki pitävät minua huonona ja vaikeana ihmisenä, kun en pysty tapaamaan miestä edes muutaman minuutin ajan lapsen vaihdon aikana. Vuosia yritin ja joka kerta ajauduin vain syvempään kuoppaan. Sydän hakkaa, kädet hikoaa ja pyörryttää, kun näen miestä ja se pilaa koko loppupäivän ja se vaikuttaa lapseen.
Tuntuu vain niin pahalta, kun ihmiset tuntuvat minun tekevän tämän vain koska haluan olla hankala. "Oot aikuinen ihminen, käyttäydy sen mukaan". Yritinkin, kauan, nyt en vain enää kykene.
Siksi yritänkin nyt vai parantaa itseni ja voida paremmin, että ehkä jonakin päivänä asia ei olisi niin vaikea ja kaikki tunteet miestä kohtaan olisi poissa.
Kiitos ymmärryksestä, kiitos todella paljon