Miten päästä yli siitä, että minä olin se ärsyttävä ja roikkuva ex?

Ensi rakkauteni ja ensimmäinen parisuhteeni. Meillä lapsi.

Mies jätti (jätti ja tuli takaisin useasti) viimeisen kerran 2v sitten ja lakkasi tapaamasta lasta. Olin todella rikki. Yritin saada lapsen asiat sovittua ja yritin saada jotain selitystä miksi asiat meni miten meni. Pommitin viestein. Ja paljon. Hävettää. Mies oli poissa lapsen elämästä kuukausia.

Yritimme taas aloittaa miehen ja lapsen tapaamiset ja mies petti uutta tyttöystäväänsä kanssani useasti ja sain siitä toivoa (typerää, tiedän), että voisimme vielä olla perhe. Yritin taas saada jotain selkeyttä tilanteeseen ja pommiin taas. Mies ei edelleenkään vastannut ja valitti vain miksi pommitan ja suostuu puhumaan vain lapsen asioista. No niistäkin yritin puhua muyta Mies katosi taas lapsen elämästä kuukausiksi.

Sitten Mies erosi ja yritimme taas saada tapaamiset aloitettua. Sanoin miehelle, että on parempi ettemme me ole tekemisissä kasvotusten (olin ehdottanut samaa jo vuotta aiemmin) ja olisi hyvä saada lapsen asiat hoidettua. No päädyimme taas sänkyyn. Ja uudelleen, kun mies laittoi viestiä, että haluaa tulla yöksi ja vietti luonamme koko viikonlopun. Jälleen sain toivoa. Jälleen pommitin ja halusin saada jotain vastauksia. Jälleen Mies ei vastannut ja valitti vain, ettei meidän asiat liity mihinkään.

Perheneuvolassa valitti vain, että minä pommitan turhista asioista (joka sekin totta) ja siksi ei suostu vastaamaan, mutta ei vastaa myöskään sähköposteihin, jotka koskevat vain lasta ja hänen asioitaan. Ja joskus joudun lähettämään samat kysymykset uudelleen ja alkaa valitus pommittamisesta.

Nykyään en suostu tapaamaan miestä ollenkaan ja lapsi vaihtaa vanhempaa jommankumman sukulaisen kautta. Mutta tuntuu, wttä kaikki syyllistää minua. Että pitäisi nähdä edes vaihdon aikana. En vain halua. En kykene. Näkeminen sattuu.

Meillä oli suhteessa paljon henkistä väkivaltaa. Mitätöintiä, haukkumista, valehtelua, vertailua, syyllistämistä, manipulointia yms. (Miehen puolelta) ja vasta nyt alan päästä jossain määrin irti hänen otteestaan.

En kestä itseäni ja sitä millainen olin eron jälkeen enkä halua enää olla sellainen, mutta vähäinenkin näkeminen aiheuttaa fyysistä ahdistusta ja pelkään, että alan taas pommittamaan yms. Haluan vain voida paremmin. Terapiassa käyn.

Miten pääsee yli tästä häpeästä ja itseinhosta? :(