Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli siitä, että minä olin se ärsyttävä ja roikkuva ex?
28.11.2021 |
Ensi rakkauteni ja ensimmäinen parisuhteeni. Meillä lapsi.
Mies jätti (jätti ja tuli takaisin useasti) viimeisen kerran 2v sitten ja lakkasi tapaamasta lasta. Olin todella rikki. Yritin saada lapsen asiat sovittua ja yritin saada jotain selitystä miksi asiat meni miten meni. Pommitin viestein. Ja paljon. Hävettää. Mies oli poissa lapsen elämästä kuukausia.
Yritimme taas aloittaa miehen ja lapsen tapaamiset ja mies petti uutta tyttöystäväänsä kanssani useasti ja sain siitä toivoa (typerää, tiedän), että voisimme vielä olla perhe. Yritin taas saada jotain selkeyttä tilanteeseen ja pommiin taas. Mies ei edelleenkään vastannut ja valitti vain miksi pommitan ja suostuu puhumaan vain lapsen asioista. No niistäkin yritin puhua muyta Mies katosi taas lapsen elämästä kuukausiksi.
Sitten Mies erosi ja yritimme taas saada tapaamiset aloitettua. Sanoin miehelle, että on parempi ettemme me ole tekemisissä kasvotusten (olin ehdottanut samaa jo vuotta aiemmin) ja olisi hyvä saada lapsen asiat hoidettua. No päädyimme taas sänkyyn. Ja uudelleen, kun mies laittoi viestiä, että haluaa tulla yöksi ja vietti luonamme koko viikonlopun. Jälleen sain toivoa. Jälleen pommitin ja halusin saada jotain vastauksia. Jälleen Mies ei vastannut ja valitti vain, ettei meidän asiat liity mihinkään.
Perheneuvolassa valitti vain, että minä pommitan turhista asioista (joka sekin totta) ja siksi ei suostu vastaamaan, mutta ei vastaa myöskään sähköposteihin, jotka koskevat vain lasta ja hänen asioitaan. Ja joskus joudun lähettämään samat kysymykset uudelleen ja alkaa valitus pommittamisesta.
Nykyään en suostu tapaamaan miestä ollenkaan ja lapsi vaihtaa vanhempaa jommankumman sukulaisen kautta. Mutta tuntuu, wttä kaikki syyllistää minua. Että pitäisi nähdä edes vaihdon aikana. En vain halua. En kykene. Näkeminen sattuu.
Meillä oli suhteessa paljon henkistä väkivaltaa. Mitätöintiä, haukkumista, valehtelua, vertailua, syyllistämistä, manipulointia yms. (Miehen puolelta) ja vasta nyt alan päästä jossain määrin irti hänen otteestaan.
En kestä itseäni ja sitä millainen olin eron jälkeen enkä halua enää olla sellainen, mutta vähäinenkin näkeminen aiheuttaa fyysistä ahdistusta ja pelkään, että alan taas pommittamaan yms. Haluan vain voida paremmin. Terapiassa käyn.
Miten pääsee yli tästä häpeästä ja itseinhosta? :(
Kommentit (42)
Miehesi on haukkunut sinua tyttöystävälleen ja käynyt panemassa sinua, että saisit lohtua eroonne. Tai mies on nauttinut siitä, että olet roikkunut hänessä. Saanut voimaa siitä. Eli olet tanssinut miehen pillin mukaan. Voiiii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöystävä on siellä naureskellut, kuinka säälittävä miehensä ex on. Mies on loistanut ylivertaisuudessaan!
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on haukkunut sinua tyttöystävälleen ja käynyt panemassa sinua, että saisit lohtua eroonne. Tai mies on nauttinut siitä, että olet roikkunut hänessä. Saanut voimaa siitä. Eli olet tanssinut miehen pillin mukaan. Voiiii
Tiedän, että on. Haukkui minulle aikanaan edellistä exäänsä, kuinka hankala tämä on, väitti että koukussa kamaan yms. Tiedän, että on minusta mm. Väittänyt, että hankkiuduin tahallani raskaaksi ja kanssani on mahdotonta keskustella, kun aina itken ja raivoamaan (eron jälkeen itkin kyllä ja välillä myös huusin, mutta pahimman mentyä ohi, niin en). Sanoi aikanaan samaa exästään, että mahdoton puhua, kun aina raivoaa. Itse olen puhunut miehen exän kanssa ja ihan asiallisesti ne keskustelut meni. Uudestaan puhui mm. Kuinka aina voi löytää jotain parempaa (ei minulle vaan yhteiselle ystävälle).
Mutta tässä ei ollut kyse siitä, vaan miten pääsen yli siitä, että oli eron jälkeen tuollainen roikkuja. Tuntuu pahalta edelleen, että olin sellainen. Hävettää ja suututtaa. Ap
No yli pääsee sillä, että ei enää vain ajattele asiaa. Lapsella oikeus myös toiseen vanhempaan ja kun erosta on päästy yli voit alkaa itse luovuttamaan lasta isälleen.
Muuten voi käydä niin, että sinun vuoksesi lapsi menettää isänsä.
Vierailija kirjoitti:
No yli pääsee sillä, että ei enää vain ajattele asiaa. Lapsella oikeus myös toiseen vanhempaan ja kun erosta on päästy yli voit alkaa itse luovuttamaan lasta isälleen.
Muuten voi käydä niin, että sinun vuoksesi lapsi menettää isänsä.
Ööh.. hä? On olemassa paljon vanhempia, jotka eivät tapaa toisiaan, mutta lapset kyllä tapaavat molempia vanhempiaan. Jotkut vaihtaa päiväkodin kautta, toiset koulun yms. Jos ollut esim fyysistä väkivaltaa, niin ei silloin tarvitse nähdä. Haloo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No yli pääsee sillä, että ei enää vain ajattele asiaa. Lapsella oikeus myös toiseen vanhempaan ja kun erosta on päästy yli voit alkaa itse luovuttamaan lasta isälleen.
Muuten voi käydä niin, että sinun vuoksesi lapsi menettää isänsä.
Koskaan en ole yrittänyt estää lapsen ja isän tapaamisia. Isä itse ollut poissa lapsen elämästä isoja osioita kerrallaan.
Olen tarjonnut kaikki mahdolliset vaihtoehdot, myös me, että vaihdamme lasta niin, että tapaamme, mutta niistä ei tullut mitään. Tässä kahden vuoden ajan olen yrittänyt joustaa ja nyt on tullut raja vastaan. Edelleenkään mies ei vastaa lasta koskeviin sähköposteihin paitsi niihin kohtiin, jotka kokee vaikeuttavan hänen elämäänsä (mm. Se, että ilmoittaisi etukäteen onko tapaaminen tapahtumassa ja monen aikaan lapsi olisi palaamassa kotiin ja tarjoaako lapselle illallista vai pitääkö minulla olla kotona lapselle vielä ruokaa tarjolla sille päivälle (itselleni en tee, jos yksin syön)).
Ja ihan tiedoksi: kukaan ei voi kenenkään puolesta tehdä tai päättää mitään. Jos mies kävelee lapsen elämästä, niin se on miehen oma päätös, ei minun. Ihan kuten on minun oma vikani, että kuvittelin, että meistä voisi vielä tulla jotain, kun mies halusikin vain seksiä ja läheisyyttä. Ap
Oot vaan itsellesi armollinen, katsot eteenpäin ja kuuntelet vaikka Pauli Hanhiniemen Muutkin mokaa -biisiä. Sadan vuoden päästä kukaan ei muista mitään. Ihmiskunnan ja maapallon historian mittakaavassa ihan mitätön juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että tilaisuus tekee miehestä varkaan. Eli mies voi sortua sänkyyn, jos puhutte muusta kuin lapsen asioista. Eikä välttämättä saa aikaiseksi vastata niihinkään.
Naisen yhteydenotto = seksi. Voi muutakin välinpitämättömyyttä olla mukana.
Itselläni on joskus ollut samantyyppinen tilanne ihan rekrytointiasioiden yhteydessä. Joku rekrytoiva taho voi olla vastaamatta tai antamatta palautetta. Sitten olen yrittänyt kysyä lisätietoa ja voinut ajautua ajattelemaan, että ehkä ei vastaa, kun ei tiedä minusta henkilökohtaisesti. Eräässä tapauksessa ei vastannut työasioihin mitään pitkiin aikoihin, mutta kuulin, että olisi selän takana kommentoinut minua ja mahdollisia ystävyyksiäni kriittisesti silloiselle pomolleni. Todella outoa. Silloinkin työrooli oli hukassa, samoin kuin nyt exälläsi lapsen huoltajan ja asiallisen aikuisen rooli.
Kaikki eivät käyttäydy asiallisesti. Kyse voi olla asenteista, sortumisesta ja asiattomuuksista. Sellaisesta voi tulla tunne henkilökohtaisesta suhteesta, mutta kyse voi olla vaan huonosta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Oot vaan itsellesi armollinen, katsot eteenpäin ja kuuntelet vaikka Pauli Hanhiniemen Muutkin mokaa -biisiä. Sadan vuoden päästä kukaan ei muista mitään. Ihmiskunnan ja maapallon historian mittakaavassa ihan mitätön juttu.
Kaikki mokaa. Se on totta.
Miksi sitten on niin, että varsinkin naiset hyökkää toisten naisten kimppuun kuin hyeenat. Ei mitään empatiaa, sympatiaa tai ymmärrystä, vaikka suurin osa tehnyt virheitä.
Tuota "mitä tajusit, kun tapahtui sinulle" -ketjua lukiessa olen huomannut, että oikeasti vasta omalla kohdalla voi sattua myös sellaista, mitä ei ikinä olisi voinut kuvitella.
Helppo huudella säällittävistä existä ja pilkata muita naisia, kun ei ehkä osaa edes ymmärtää miten sekaisin ja miten eri asiat vaikuttaa eri ihmisiin
Maailmassa pitäisi ehdottomasti olla enemmän myötätuntoa kanssaihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on haukkunut sinua tyttöystävälleen ja käynyt panemassa sinua, että saisit lohtua eroonne. Tai mies on nauttinut siitä, että olet roikkunut hänessä. Saanut voimaa siitä. Eli olet tanssinut miehen pillin mukaan. Voiiii
Tiedän, että on. Haukkui minulle aikanaan edellistä exäänsä, kuinka hankala tämä on, väitti että koukussa kamaan yms. Tiedän, että on minusta mm. Väittänyt, että hankkiuduin tahallani raskaaksi ja kanssani on mahdotonta keskustella, kun aina itken ja raivoamaan (eron jälkeen itkin kyllä ja välillä myös huusin, mutta pahimman mentyä ohi, niin en). Sanoi aikanaan samaa exästään, että mahdoton puhua, kun aina raivoaa. Itse olen puhunut miehen exän kanssa ja ihan asiallisesti ne keskustelut meni. Uudestaan puhui mm. Kuinka aina voi löytää jotain parempaa (ei minulle vaan yhteiselle ystävälle).
Mutta tässä ei ollut kyse siitä, vaan miten pääsen yli siitä, että oli eron jälkeen tuollainen roikkuja. Tuntuu pahalta edelleen, että olin sellainen. Hävettää ja suututtaa. Ap
Paras neuvo ikinä. Raiskauksen uhri pääsee raiskauksesta yli, kunhan lakkaa ajattelemasta asiaa. Hakattu ihminen pääsee yli hakkauksesta, kunhan lakkaa ajattelemasta asiaa. Kiusattu ihminen pääsee yli kiusaamisen aiheuttamasta pahasta olosta, kunhan lakkaa ajattelemasta asiaa.
Kiitos! Nyt tiedän miten pääsen yli elämäni traumaattisista hetkistä!
Taidat roikkua ja ruikuttaa vieläkin. Olet heikko! Ryhdistäydy! Ole välinpitämätön kikkeliexää kohtaan. Mitä sinä paskalla, jos ei ole peltoakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat roikkua ja ruikuttaa vieläkin. Olet heikko! Ryhdistäydy! Ole välinpitämätön kikkeliexää kohtaan. Mitä sinä paskalla, jos ei ole peltoakaan?
Tunteita on edelleen, en muuta yrittäkään väittää. Edelleen jossain syvällä haaveilen, että voisimme olla perhe, mutta järjellä Tiedän, että se ei tule koskaan tapahtumaan. Siksi en halua olla missään tekemisissä (paitsi sähköpostitse lapsen asioissa, joihin mies ei edelleenkään vastaa ja edelleen pitäisi vain tehdä asiat niin, että hänellä olisi mahdollisimman helppoa, ei esim halua etukäteen ilmoittaa tapaamisia ja kellonaikoja, minun pitää vain luottaa ,että hän ilmastus paikalle).
Nyt, kun alan pikkuhiljaa voimaan paremmin ole miettinyt paljon omia huonoja tekojani mm. Tuota pommittamista ja se hävettää ja suututtaa. En halua, että seuraavassa suhteessa kävisi näin ja toivon vain, jos joku olisi ollut samassa asemassa, toiminut samoin, ja voisi antaa neuvoja.
Sairastan vaikeaa masennusta ja ahdistuneisuutta (suhteen jäljiltä) ja yritän vain voida paremmin itseni kanssa. Saada jonkilaisen rauhan itseni ja menneeni kanssa. Ap
Onko sulla jotain lapsuudentraumoja/tunnelukkoja, joiden takia nautit tuollaisesta kaltoinkohtelusta ja hyväksikäytöstä? Kannattaa miettiä ihan rauhassa sitä, että miksi sä "suostut" tuohon tilanteeseen. Joilleksin ihmisille se, että joku kohtelee heitä huonosti jopa tappaa sen rakkauden heitä kohtaan. Jotkut taas jäävät jumiin näihin torjutuksi tulemisen kokemuksiin. Millainen sun isäsuhde on? Loppujen lopuksi sun tunteillasi ei ole paljoa tekemistä sun ja sun eksän väleissä, vaan ne vaikuttaa vain sinun omaan toimintaasi. Mikä saa sinut toimimaan näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla jotain lapsuudentraumoja/tunnelukkoja, joiden takia nautit tuollaisesta kaltoinkohtelusta ja hyväksikäytöstä? Kannattaa miettiä ihan rauhassa sitä, että miksi sä "suostut" tuohon tilanteeseen. Joilleksin ihmisille se, että joku kohtelee heitä huonosti jopa tappaa sen rakkauden heitä kohtaan. Jotkut taas jäävät jumiin näihin torjutuksi tulemisen kokemuksiin. Millainen sun isäsuhde on? Loppujen lopuksi sun tunteillasi ei ole paljoa tekemistä sun ja sun eksän väleissä, vaan ne vaikuttaa vain sinun omaan toimintaasi. Mikä saa sinut toimimaan näin?
Valitettavasti ei mitään lapsuudentraumoja, isäni kanssa olemme läheisiä. Kenenkään muun kanssa en ole koskaan toiminut näin.
Itsekään en ymmärrä miksi jäin niin pahasti mieheen koukkuun. Oli välillä todella julma, mutta sai asiat aina puhuttua minun syyksi. Jos esim haukkui, niin olikin vitsi ja minä tylsä tai tosikko. Jos loukkaannuin jostain mitä teki, niin ylireagoin eikä pyytänyt anteeksi ja lopulta minä aina olin se, joka pyysi anteeksi sitä, että huomautin asioista. Hänen kanssaan cain jotenkin aloin pitää itseäni todella huonona ihmisenä. Ja mies aina tuli takaisin kertomaan kuinka kaipaa ja kuinka minä ja lapsi olemme hänelle tärkeitä ja teemme hänet onnelliseksi. Tätä jatkui todella monta vuotta, valitettavasti. Koskaan en ole ollut näin.. miten sen sanoisi.. kynnysmatto kenenkään kanssa. Ap
Sääli itseäsi, ei ikävässä merkityksessä, vaan oikein hyvin ajatuksin. Tunnista, tunnusta itsellesi, kuinka huonosti tuolloin voit, ja selitä sillä itsellesi, miten käyttäydyit kuin käyttäydyit. Hiljennä se kuviteltu naiskuoro päästäsi, älä samaista itseäsi keskustelupalstojen kommentoituihin. Olet yksilö, sinulla on omat vaikuttimesi. Anna anteeksi itsellesi, kun olet aikasi murehtinut ja surrut kunnolla omia vaikeuksiasi. Ei aina tarvitse olla vahva, eikä pystykään..
Hyväksymällä itsesi, tekosi ja menneisyytesi pääset eteenpäin 💖
Keskittymällä siihen hyvään tulevaisuuteen pääset lopulta yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla jotain lapsuudentraumoja/tunnelukkoja, joiden takia nautit tuollaisesta kaltoinkohtelusta ja hyväksikäytöstä? Kannattaa miettiä ihan rauhassa sitä, että miksi sä "suostut" tuohon tilanteeseen. Joilleksin ihmisille se, että joku kohtelee heitä huonosti jopa tappaa sen rakkauden heitä kohtaan. Jotkut taas jäävät jumiin näihin torjutuksi tulemisen kokemuksiin. Millainen sun isäsuhde on? Loppujen lopuksi sun tunteillasi ei ole paljoa tekemistä sun ja sun eksän väleissä, vaan ne vaikuttaa vain sinun omaan toimintaasi. Mikä saa sinut toimimaan näin?
Valitettavasti ei mitään lapsuudentraumoja, isäni kanssa olemme läheisiä. Kenenkään muun kanssa en ole koskaan toiminut näin.
Itsekään en ymmärrä miksi jäin niin pahasti mieheen koukkuun. Oli välillä todella julma, mutta sai asiat aina puhuttua minun syyksi. Jos esim haukkui, niin olikin vitsi ja minä tylsä tai tosikko. Jos loukkaannuin jostain mitä teki, niin ylireagoin eikä pyytänyt anteeksi ja lopulta minä aina olin se, joka pyysi anteeksi sitä, että huomautin asioista. Hänen kanssaan cain jotenkin aloin pitää itseäni todella huonona ihmisenä. Ja mies aina tuli takaisin kertomaan kuinka kaipaa ja kuinka minä ja lapsi olemme hänelle tärkeitä ja teemme hänet onnelliseksi. Tätä jatkui todella monta vuotta, valitettavasti. Koskaan en ole ollut näin.. miten sen sanoisi.. kynnysmatto kenenkään kanssa. Ap
Kuulostaapa narsistisesta tuo exäsi. Eihän manipuloituna enää toimi kuten toimisi, jos saisi tilaa ajatuksilleen. Turhaa itseäsi syytät, jos jotain syytä niin tuota persoonallishäiriöistä miestä. Nytvaan eteenpäin elämässä, anna aikaa itsellesi. Vaihtakaa lasta kasvotusten vasta sitten, kun olet valmis siihen. Sano sukulaisillesi, että et vain vielä pysty, mutta tulevaisuudessa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Sääli itseäsi, ei ikävässä merkityksessä, vaan oikein hyvin ajatuksin. Tunnista, tunnusta itsellesi, kuinka huonosti tuolloin voit, ja selitä sillä itsellesi, miten käyttäydyit kuin käyttäydyit. Hiljennä se kuviteltu naiskuoro päästäsi, älä samaista itseäsi keskustelupalstojen kommentoituihin. Olet yksilö, sinulla on omat vaikuttimesi. Anna anteeksi itsellesi, kun olet aikasi murehtinut ja surrut kunnolla omia vaikeuksiasi. Ei aina tarvitse olla vahva, eikä pystykään..
Kiitos. En tiedä miksi, mutta tekstisi sai minut itkemään.
Jotenkin aina tuntuu, että yritän esittää itselleni syytöntä, jos yritän selittää/ymmärtää miksi toimin miten toimin. Ehkä se juuri onkin se. Tein itse huonot päätökseni, vaikutti niihin mikä tahansa. Ja olen kyllä aina tajunnut sen, ehkä jotenkin olen yrittänyt pitää itseäni pahana ihmisenä, mutta olen vain ihminen, joka teki virheitä, kuten kuka tahansa muukin. Toiset ehkä tekee enemmän kuin toiset, mutta ihmisiä me kaikki olemme.
Minulta löytyy aina myötätuntoa muita kohtaan. Miehenkin huonon käytöksen pystyin aina ymmärtämään ja selittämään hänen menneisyydellään, mutta omaa huonoa käytöstäni en oikein ole voinut antaa itselleni anteeksi.
Ehkä pitää yrittää löytää myötätuntoa myös itseäni kohtaan.
Kiitos paljon sanoistasi
Ei mitään hävettävää, sä oot vaa ollu oikeasti rakastunut, tuo nykyinen järjestelmä vaikuttaa hyvältä, yhtään uutta tilaisuutta tuo mies ei ole enää ansainnut.
Onko kenelläkään kokemusta siitä, että on ollut se ärsyttävä ja roikkuva ex itse?