Oletko sinä tai joku tuttavasi sairastanut tuhkarokon tai sikotaudin?

Ihmeellisen vähätteleviä vastauksia. Ap ilmeisesti harkitsee lapsensa rokottamispäätöstä?

Meilläpäin oli sikotautiepidemia 80-luvun alussa ja sairastin sen itse. Olin todella vakavasti sairaana ja hengittäminenkin oli vaikeaa turvonneen kaulan vuoksi. Jälkitauti päälle. En ikinä sallisi omien lasteni sairastua ko. tautiin jättämällä rokottamatta. Sama koskee mitä tahansa tauteja joiden rokotukset kuuluvat rokotusohjelmaan.

Ompa yllättävää että näin moni on sairastanut, minä en tunne ketään, omasta ikäluokastani tai nuoremmista, mutta luulen että vanhempieni lapsuudessa vielä joitain näitä tauteja oli, ja he ovat kuusikymppisiä ja itse olen nelikymppinen. Vesirokko on ainoa rokko jonka olen sairastanut, samoin lapseni, esikoisella oli vauvarokkokin.

Vierailija kirjoitti:

Olen sairastanut sikotaudin, vesirokon ja tuhkarokon. Ei jäänyt mikään erityisen kamalana mieleen, ihan yleisesti nuo sairastettiin mun lapsuudessa. En tiedä ketään joka olisi saanut mitään jälkitauteja, eikä kukaan joutunut sairaalaankaan. Muistaakseni tuhkarokossa oli päänsärkyä ja silmät olivat valonarat ja siksi oltiin koko ajan verhot kiinni. Kovempia olivat mun mielestä oksennustaudit ja influenssa. Sen muistan, että kun äiti soitti lääkärille, niin lääkäri käski sikotautia sairastaneen veljeni pysyä ehdottomasti vuoteessa ainakin viikon ja tilannetta tuli tarkailla, ettei sikotauti leviä kiveksiin. Onneksi niinkään ei käynyt.

Omat lapset ovat sairastaneet vesirokon, ei se heillä ollut tavallista kuumetta kummempi. Rakkuloita oli paljon ja laventeliöljyllä hoidin niitä, eivät sitten ollenkaan kutisseet, eikä jäänyt arpia. Jälkitautejakaan ei tullut. Silloin oli täällä laaja vesirokkoepidemia ja varmaan lähes kaikki lapset sen sairasti, rokotetta ei varmaan ollut vielä olemassakaan. Pieni sikotautiepidemia oli myös jossain vaiheessa, siihen sairastuivat samalla tavalla niin rokotetut kuin rokottamattomatkin. Meidän lapsiin ei tarttunut.

Ihmettelen mistä kummasta tiedätte toisten jälkitaudit ja taudinkuvan! Ihan kuin lapset tietäisivät saati muistaisivat aikuisena tuollaisia! Jälkitaudit kun noissa taudeissa ovat hyvin yleisiä ja usein vakaviakin.

Sairastin 7-vuotiaana sikotaudin. Silloin 80-l ei rokotettu vielä. Oli tosi lievä, toisin kuin sisarellani (joka oli niin kipeä että itki vaan silloin kuin jaksoi). No, mä sain jälkitautina aivokalvontulehduksen. Siitäpä en mitään enää sitten muistakaan, uudelleen piti opetella sitten kävelemään. Toivuin kyllä kokonaan, onneksi. Ottakaa rokotukset!!!

Kyllä täällä on järkyttävän paljon vanhoja ihmisiä jotka puhuu jostain kansakoulusta ja muistavat sairautensa ennen minun syntymääni... kuin äitiäni kuuntelisi :) Ja sentään minä olen isoäiti-ikäinen esikoinen jo 22v.

N42

Vierailija kirjoitti:

Sairastin 7-vuotiaana sikotaudin. Silloin 80-l ei rokotettu vielä. Oli tosi lievä, toisin kuin sisarellani (joka oli niin kipeä että itki vaan silloin kuin jaksoi). No, mä sain jälkitautina aivokalvontulehduksen. Siitäpä en mitään enää sitten muistakaan, uudelleen piti opetella sitten kävelemään. Toivuin kyllä kokonaan, onneksi. Ottakaa rokotukset!!!

Siis sairastin taudin v.1980.

Joo, ne kaikki "perinteiset" lastentaudit jotka kaikki muksut sairastivat ainakin kaupunkioloissa kun tartuntakavereita oli paljon. Voin kuvitella että maalaisyhteisössä jossa lapset eivät välttämättä olleet päivittäin tekemisissä oman perheyhteisön ulkopuolisten lasten kanssa tartuntoja oli vähemmän ja taudit harvinaisempia.

Joka tapauksessa, 70- luvulla kaikki kaverinikin sairastivat kukin vuorollaan vesirokon, tuhkarokon, sikotaudin, ja jotkut tulirokon. En muista yhtään jälkitautitapausta vaikka niitä kovasti pelättiinkin. 

Tautien maailma on kyllä muuttunut paljon ihan minunkin elinaikanani. Luokallani oli yksi tyttö, jolle tuli kala- allergia noin kymmenvuotiaana ja sai siksi erityisen annoksen koulussa kalapäivinä (voi se kateus!!!  :D). Serkkuni oli ainoa tuntemani allerginen ihminen, hän oli allerginen kaikelle. Päiväkodin täti ei voinut juoda maitoa ja hänelle otettiin kesäkeittoannos erikseen. Allergiat olivat hyvin erikoisia ja ison kiinnostuksen aihe. 

Meidän talossa asui yksi polion rampauttama vanha setä. Hinkuyskästä kerrottiin pelottavia tarinoita, mutta kukaan ei tuntenut sen sairastanutta. 

Molemmat. Tuhkarokon aivan lapsena, en muista siitä mitään. Sikotaudin 15-vuotiaana, ja olin todella kipeä - yli 40 asteen kuumetta ja hourailua, kesähelteillä toista viikkoa kipeänä.

Vaikka tuhkarokko ei länsimaissa ole mikään suuri riski tänäpäivänä niin vuonna 2014 satatuhatta lasta kuoli tuhkarokkoon. Tottakai se pitää suhteuttaa siihen että useampi miljoona lasta sairasti tuhkarokon. Ei kaikki kuole.

Lapsuudessani ns. kaikki sairasti vesirokon, tuhkarokon ja sikotaudin, monella oli vielä vihurirokkokin. Sen sijaan en tiedä ketään, joka niihin aikoihin olisi sairastanut korvatulehduksen ja allergiat oli todella harvinaisia. Eikä todellakaan piereskelty laktoosi-intoleranssin kanssa, siihen aikaa ei vain oltu näin herkkiä kuin nyt, kun pelkkä maidon näkeminen saa aikaan paukuttelua.

Omat lapset on sairastaneet tuhkarokon, vaikka heidät on rokotettu ja aikuisen silmin se oli ihan samanlainen tauti kuin itsellä aikoinaan. Jälkitauteja eivät saaneet kuten ei saanut minunkaan ikäluokkani, ne oli todella harvinaisia. Vesirokkokin on meillä sairastettu, samoin enterorokko ja ns. vauvarokko. Lisäksi yhdellä lapsella on ollut rokko, jonka nimeä ei edes tiedetty, muistutti tuhkarokkoa näppylöiltään. Ja vain tämän rokon kanssa on käyty lääkärissä, nuo muut ei ole tilastoissa.

HInkuyskää sairastettiin viime talvena, vaikka rokotukset on olevinaan kunnossa. Tuttu terveydenhoitaja epäilee, että on menossa joku rokotetutkimus, koska hinkuyskä on todella yleinen. Osa on ehkä saanut lumerokotetta.

Olen syntynyt 1971. Tuhkarokon sairastin kouluikäisenä, alaluokilla. Muistan että valo sattui silmiin. Vesirokon sairastin aikaisemmin. Sikotautia en muista mutta kaipa sekin on sairastettu.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tuhkarokko ei länsimaissa ole mikään suuri riski tänäpäivänä niin vuonna 2014 satatuhatta lasta kuoli tuhkarokkoon. Tottakai se pitää suhteuttaa siihen että useampi miljoona lasta sairasti tuhkarokon. Ei kaikki kuole.

http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs286/en/

Vaikka tuhkarokkorokotusta Suomessa vähätellään niin vuosina 2000-2015 tuhkarokkorokotus pelasti 20 miljoonaa henkeä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessani ns. kaikki sairasti vesirokon, tuhkarokon ja sikotaudin, monella oli vielä vihurirokkokin. Sen sijaan en tiedä ketään, joka niihin aikoihin olisi sairastanut korvatulehduksen ja allergiat oli todella harvinaisia. Eikä todellakaan piereskelty laktoosi-intoleranssin kanssa, siihen aikaa ei vain oltu näin herkkiä kuin nyt, kun pelkkä maidon näkeminen saa aikaan paukuttelua.

Omat lapset on sairastaneet tuhkarokon, vaikka heidät on rokotettu ja aikuisen silmin se oli ihan samanlainen tauti kuin itsellä aikoinaan. Jälkitauteja eivät saaneet kuten ei saanut minunkaan ikäluokkani, ne oli todella harvinaisia. Vesirokkokin on meillä sairastettu, samoin enterorokko ja ns. vauvarokko. Lisäksi yhdellä lapsella on ollut rokko, jonka nimeä ei edes tiedetty, muistutti tuhkarokkoa näppylöiltään. Ja vain tämän rokon kanssa on käyty lääkärissä, nuo muut ei ole tilastoissa.

HInkuyskää sairastettiin viime talvena, vaikka rokotukset on olevinaan kunnossa. Tuttu terveydenhoitaja epäilee, että on menossa joku rokotetutkimus, koska hinkuyskä on todella yleinen. Osa on ehkä saanut lumerokotetta.

Hinkuyskästä on tiedetty jo vuosikaudet että nykyinen rokote ei suojaa. Mutta toista rokotetta ei ole.

Sairastin molemmat noin 8-10 vuotiaana. Molemmat jääneet hyvin mieleen. Tuhkarokossa todella korjea kuume ja muistan, että oksentelinkin. Tuon jälkeen tuli elämäni ensimmäinen ja viimeinen (tähän mennessä) korvatulehdus, samoin veljelleni.

Sikotauti oli järkyttävä. Tuntui, että leukaperät halkeaa ja joka syöminen ja juominen oli yhtä tuskaa ja vihlomista. Kova kuume. Vuotta vanhempi kaverini sairastui jälkitautina aivokalvontuledukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tuhkarokko ei länsimaissa ole mikään suuri riski tänäpäivänä niin vuonna 2014 satatuhatta lasta kuoli tuhkarokkoon. Tottakai se pitää suhteuttaa siihen että useampi miljoona lasta sairasti tuhkarokon. Ei kaikki kuole.

http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs286/en/

Vaikka tuhkarokkorokotusta Suomessa vähätellään niin vuosina 2000-2015 tuhkarokkorokotus pelasti 20 miljoonaa henkeä.

Matemaattisesti noin, mutta tosielämässä moni tuhkarokon välttänyt kuoli aliravitsemukseen ja likaan.

Vierailija kirjoitti:

millaisia olivat?

Tuhkarokon 4-vuotiaana ja sikotaudin 13-vuotiaana. Tuhkarokossa oli korkea kuume, jotain 39,  ja ihottumaa kohtuullisesti.  Sikotauti oli vain toispuoleisena, mutta leuat täysjumissa 2 pv, kolmantena oli turvotus mahtavimmillaan, ja kuumetta oli myös jotain yli 38,5.  

Vihurirokosta muistan, että siinäkin oli kuume korkealla ja silmätulehdus iski myös. Pidin aurinkolaseja, kun päivänvalo häikäisi. 

Vesirokko 5 veenä, oli kova tauti ja muistan miten paljon minulla oli rakkuloita ja miten vaikea nukkua. Olen siis 70 syntynyt. Tuhkarokko 9 veenä ja ilmeisestikin pikkusisko oli rokotukset saanut kun ei sairastunut. Oli silloin taapero. Tauti oli kova ja kuumetta 40 astetta, minua hoitamassa isän sisko silloin 19 v. Ikkunoitakin pidettiiin auki ja lääkäri kävi kotona. Äiti hemmotteli limsalla. Vihurirokko 11 veenä. Vesirokon sain uudestaan 2004 kun lapseni saivat sen, mutta tauti oli kolme rakkulaa ja ei kuumetta.

Alle kouluikäisenä tuhkarokko, muistan vain olleeni tosi kipeä. Tokalla luokalla heti kesäloman alettua sikotauti, muistan, että leuat  kipeät ja jälkitaudeista varoitettiin. 30-kymppisenä sairastettu vesirokko oli kauhea, muistan, että kouluaikana se kiersi melkein koko koulun, mutta meidän perheeseen ei tarttunut. Olin kuukauden pois töistä.

Minä molemmat. Tauteja muiden lomassa.

Tuhkarokko 7- tai 8-vuotiaana 70-luvun lopulla. Jälkitautina keuhkoputkentulehdus, sairastamista yhteen menoon kolmisen viikkoa. Hiihtoloman aikoihin kun sairastin, niin vielä kesäloman alkaessa olin selvästi alikuntoinen.

Vesirokko sitten pari vuotta myöhemmin, ja se kutina oli kyllä helvetillistä. Pari arpea jäi muistoksi, nyt ovat kyllä jo lähes näkymättömiä.

Isoveli sairasti sikotaudin, kun itse olin viidennellä tai kuudennella. Muistan miten kaksi-kolme viikkoa odotin, että koska se tulee minulle, molemmat rokot kun olivat ensin tulleet veljelleni ja sitten minulle. En sitten (onneksi) sillä kertaa sairastunut.