Ketkä ovat onnellisessa parisuhteessa? :)

Olemme tunteneet mieheni kanssa jo lapsesta asti.  Olimme molemmat 19v kun aloimme baarissa juttelemaan kunnolla ja kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Olimme silloin kummatkin varattuja, itsellänikin 3v teinisuhde takana ja luulin olevani onnellinen kyseisenen henkilön kanssa. Mutta en ollutkaan..

Nyt ikää 26 ja 2 lasta. Ja kaikki todella hyvin <3

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 23:31"]

Täällä aina puhutaan, kuinka miehet on perseestä ja parisuhteeseen ei kannata ryhtyä :D Tämän takia ajattelin vähän tasapainottaa palstan keskusteluaiheita jollain positiivisella keskustelulla niin me sinkutkin saadaan ehkä jotain toivoa!

Te ketkä elätte onnellisessa suhteessa: minkä ikäisiä olette? Kauanko olette olleet yhdessä? Onko lapsia? Mitä teette ylläpitääksenne suhdetta? Jakakaa kaikkea positiivista että usko rakkauteen palautuu!

[/quote]Jos kertoisin kolmestakymmenestä vuodesta, siitä tulisi romaani ja sille jatko-osa. Lyhykäisyydessä se on vain pelannut, joskus yhteiskunna vaatimuksesta, omasta halusta, turvallisuuden tunteesta, rakkaudesta, nykyisin kait luotettavasta kumppanuudesta, lapsista, riidoista, intohimosta, tukemisesta,ruoan laitosta, TV katselusta, musiikista, siivoamisesta, muutamisesta uuteen yhteiseen kotiin ja lasten kasvattamisesta joka onkin vaikein juttu.

37, mies muutaman muutaman vuoden vanhempi. Yhdessä pian 20 vuotta. On meillä kriisejäkin ollut, mutta niistä on selvitty. Ehkä meidän voima on se, että jotenkin aina uudestaan myös rakastutaan toisiimme. Toki vaisumpina aikoina on ollut aina myös rakkaus ja kiintymys. En usko, että voisin koskaan näin rakastaa ketään toista. Lapset (3 kpl) meillä on teini-ikäisiä.

3 vuotta ollaan oltu yhdessä ja onnellisia ollaan, ei lapsia. Toimivan parisuhteen salaisuus on 100% rehellisyys kaikessa, myös (tai ennen kaikkea) vaikeissa asioissa. Heti jos on jotain mielen päällä, se pitää kertoa ja sitten keksitään yhdessä ratkaisu. Ei niin, että haudotaan jotain toisen ärsyttävää tai loukkaavaa juttua kuukausitolkulla ja mökötetään ja lopulta räjähdetään.

Avainsanat lienee siis: Avoimuus ja rehellisyys sekä halu ja kyky nähdä omat virheensä ja oppia niistä.

Ja ollaan 28v ja 25v

t. 10

Itse olen 19 ja mies 20. Ollaan oltu yhdessä 2v 3kk vaikka aluksi sovittiin ettei oteta turhia paineita ym (molemmilla huonot suhteet takana). Nyt odotamme esikoistamme ja teimme vuokrasopimuksen ihanaan asuntoon :) olemme molemmat todella onnelllisia ja kaikki tuntuu menevän nyt hyvin. Tietenkään ei suhteemme ole täydellinen, välillä toidellään ja varsinkin nyt ku raskaushormoneissani suutun turhistakin asioista. Parasta on se, että ymmärrämme toisiamme ja vaikka opittavaa onkin paljon edessä, tuntuu että kaikki menee hyvin. :) rakastan miestäni (suurimmalle osalle varmaan vasta miehen alku) älyttömän paljon.

Minä ja vaimoni olemme olleet yhdessä melkein kymmenen vuotta. Tapasimme opiskelujen kautta, ja meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia. Luonteemme sopivat hyvin yhteen, ja haluamme elämältä samoja asioita. Tämä on mielestäni se oleellinen juttu: vastakohdat voivat vetää toisaan puoleensa, mutta parisuhteen perustaksi sopii paremmin samankaltaisuus. Emme "pidä yllä" suhdetta millään tavalla. Meillä on ollut aina tosi helppo olla toistemme seurassa.

Lapsettomuus on myös ollut erittäin hyvä päätös. Parisuhde voi paremmin ilman kolmansia pyöriä.

Meillä on yhteisiä vuosia 23 , lapsia 3 ja ikää kummallakin 42v. Meillä on mukavaa yhdessä, mutta kummallakin on myös omat kuviot: työt, harrastukset ja ystävät. Ei saa odottaa, että puoliso olisi vastuussa sinut onnestasi ja tasapainostasi. Kumpikin huolehtii omasta onnestaan ja huomioi toista, siitä se lähtee.

Ollaan oltu naimisissa 22v., minä 45 ja mies 47. Olemme onnellisessa, tasa-arvoisessa liitossa. Meillä on hyvin samanlainen arvomaailma ja tausta. Meillä on viisi lasta, joista vanhin on jo muuttanut pois kotoa. Meillä on sama ammatti ja yhteisiä harrastuksia. Minusta yhteiset asiat ovat tärkeitä, joskin tärkeää on myös erillisyys ja se, että on ihan omia juttuja/kavereita. Meillä on hyvät verkostot - läheiset välit kummankin sukuun ja paljon kavereita.

Lasten kasvettua myös parisuhde muuttuu. Oikeastaan se on koko ajan ollut pienessä muutoksessa. Pienten lasten vanhempina sitouduimme kumpikin perhe-elämään ja lasten asiat olivat meille tosi tärkeitä. Silloin tällöin meillä oli yhteisiä, kahdenkeskisiä lyhyitä reissuja. Nyt meillä on ollut jo pitkään mahdollista harrastaa yhdessä (lähinnä liikuntaharrastuksia) ja tehdä reissuja.

Emme elä mitään kiiltokuvaelämää, vaan meillä myös riidellään. Osaamme kuitenkin sopia riitamme ja minusta anteeksi pyytäminen ja antaminen ovat tosi tärkeitä asioita. Meillä on yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 23:34"]

Itse olen 19v ja tuo taitaa olla melkein 10v. Ollaan oltu tuo 10v yhdessä ja joka päivä kontaktissa <3 Ylläpidän suhdettamme käymällä kaupassa ja täyttämällä häntä. Rakastan omaa jääkaappiani <3

[/quote]

Niin huono.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 00:03"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 23:34"]

Itse olen 19v ja tuo taitaa olla melkein 10v. Ollaan oltu tuo 10v yhdessä ja joka päivä kontaktissa <3 Ylläpidän suhdettamme käymällä kaupassa ja täyttämällä häntä. Rakastan omaa jääkaappiani <3

[/quote]

Niin huono.

[/quote]

Läskit tykkää!

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 23:41"]Yhessä ollaan oltu viime kesäkuusta, yhteen muutettiin heinäkuun lopussa. Olen 22-vuotias, mies 31. Koko ajan halitaan ja pusitaan. Aikaa vietetään paljon yhdessä, ongelmista keskustellaan vaikka hankalaa se välillä on. Haha just nyt tätä kirjoittessakin mies tuli yhtä sovellusta esittelemään, anton pusun ja sano että, rakastaa mua ja et oon niin nätti.
[/quote]

Voisko joku kertoo miksi on alapeukkuja? Kateelliset vauhdissa?

Pitkä parisuhde on nykyää sairaus. Hakeutukaa lääkäriin !

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 23:53"]

Minä ja vaimoni olemme olleet yhdessä melkein kymmenen vuotta. Tapasimme opiskelujen kautta, ja meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia. Luonteemme sopivat hyvin yhteen, ja haluamme elämältä samoja asioita. Tämä on mielestäni se oleellinen juttu: vastakohdat voivat vetää toisaan puoleensa, mutta parisuhteen perustaksi sopii paremmin samankaltaisuus. Emme "pidä yllä" suhdetta millään tavalla. Meillä on ollut aina tosi helppo olla toistemme seurassa.

Lapsettomuus on myös ollut erittäin hyvä päätös. Parisuhde voi paremmin ilman kolmansia pyöriä.

[/quote]

Mistä tiedät, ettei teillä kuitenkin olisi parempi parisuhde, jos hankkisitte lapsia?

Minä 26, mies 45. Olemme olleet yhdessä 6 vuotta. Löysimme toisemme täysin erilaisissa elämäntilanteissa suhteessamme toisiimme; minä työnarkomaanina ja hän ihan vain narkomaanina. Vuosien varrella olemme löytäneet tasapainon elämään. Toinen on luopunut huumeista ja minä olen löytänyt elämääni muutakin sisältöä, kuin työnteko.

Joka päivä opimme jotain uutta toisistamme ja maailmasta.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 00:20"]

Minä 26, mies 45. Olemme olleet yhdessä 6 vuotta. Löysimme toisemme täysin erilaisissa elämäntilanteissa suhteessamme toisiimme; minä työnarkomaanina ja hän ihan vain narkomaanina. Vuosien varrella olemme löytäneet tasapainon elämään. Toinen on luopunut huumeista ja minä olen löytänyt elämääni muutakin sisältöä, kuin työnteko.

Joka päivä opimme jotain uutta toisistamme ja maailmasta.

[/quote]

Ja lapsia ei ole, eikä yhteisiä tule.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 00:19"]

Mistä tiedät, ettei teillä kuitenkin olisi parempi parisuhde, jos hankkisitte lapsia?

[/quote]

Hah hah hah haa. -13