Millä keinoin suomalaiset saisi kannustettua laihduttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan mitään herkuilla palkitsemista ja lautasen tyhjäksi syömistä lapsille. Lapset pitää opettaa siihen, että on ensinnäkin ruoka-ajat ja vain silloin syödään. Näin tehtiin vielä 70-luvulla. Ja on karkkipäivä, muina päivinä ei karkkia syödä, eikä karkilla myöskään lohduteta itkevää lasta koska silloin siitä tulee tunnesyöppö. Tällaisia asioita olisi hyvä painottaa. Ei mitään tunneyhteyttä syömiseen. 

Sinä et siis koskaan ajattele mistään ruuasta "olipa hyvää"?

Söin maittavan aterian, olipa hyvää on eri asia kuin minua harmittaa, pakko ostaa namuja, minua väsyttää, pakko ostaa namuja, tänään oli kyllä niin huono päivä töissä että pakko saada namuja, mieheni sanoi minulle ilkeästi, pakko saada namuja, tänään olin kyllä niin reipas ja ahkera että ansaitsen namuja.

Ylipainotilastoista voi lukea, että monikaan ei enää kykene erottamaan hyvästä ateriasta nauttimista tunneperäisestä herkuttelusta.

Kaksi kiloa vuodessa on kaksikymmentä kiloa kymmenessä vuodessa. Ne kaksi kiloa voi lihoa jo ihan reilummilla joulu, pääsiäis ja juhannusherkuttelulla. Joka vuosi kaksi kiloa ja 20 vuotiaana painoit 60 kiloa ja 30 vuotiaana 80 kiloa. Siihen ei mitään tunnesyömisiä tarvita, että noin tapahtuu.

Miksi annatte kilojen tulla?

Nykyihmiset on hirveen laiskoja. Kauppaan ei jakseta mennä, ruokaa ei valmisteta itse, pikkumatkat alle 5km. ei jakseta kävellä jne. jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoksisin varmaan maratoneja jos jokaisesta pudotetusta 10 kilosta tipahtaisi tonni tilille

Tonni kymmenestä kilosta ei kannusta ketään. Eikö yleensä ajatella, että tervellinen painonpudotus on noin pari kiloa viikossa (ja yksikin kilo on hyvä, jos ylipainoa ei ole kovin paljon). Näin menisi pari kuukautta saada tuhat euroa. Jos halutaan kannustaa rahalla, niin ihmisen pitäisi saada vähintään kaksi tonnia kuussa, eli matalan palkan verran. Silloin voisi jopa ottaa lomaa töistä ja keskittyä vain elämänmuutokseen. 

Pari kiloa viikossa? Herranjestas. Jos joku näyttää mulle tuollaisen dieetin jolla jaksan silti tehdä normaaleita askareita ja käydä salilla, niin minä voin maksaa vaikka parisataa per viikko. Eihän mun tarviis jaksaa kuin pari kuukautta, niin olisin jo tavoitteessa.

Kilo viikossa on realistinen laihdutustavoite, Muutama (4 kk) kuukausi ja olet saavuttanut tavoitteesi.

Kilo saattaa just mennä. Mutta sekin tekee tiukkaa. Kädet muuttuvat jääkylmiksi ja palelee ihan sikana. Libido katoaa täysin. Onko tämä normaalia?

Jos kehossasi on paljon rasvaa, eli energiaa, mutta se ei pääse siihen käsiksi käyttämään sitä sinun lämmittämiseksi tarkoittaa se, että sinulla on aineenvaihdunnassa ongelma. Sinun kannattaisi aloittaa 16:8 pätkäpaasto. Siihen voi mennä aika kauankin ennenkuin kehosi oppii taas hyödyntämään rasvaksi energiaksi. Aluksi tulet tuntemaan heikotusta ja kylmää, kunnes kehosi oppii. Pyri myös vähentämään sokerien saantia. Asiasta on paljon tietoa netissä.

Olen jopa koittanut pätkäpaastoa menneisyydessä. Painotin syömisen iltaan, lienekö se ollut sitten virhe. Millaisesta sopeutumisajasta tässä puhutaan? Tuo palelu ei ole edes se suurin ongelma mutta masennus on.

Suomlainenhan laihtuu, kun sille antaa vain keppiä ja porkkanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti kaikki kun on lähtöisin yksilöstä itsestään, niin jos ei itse havahdu ongelmaan ja koe tarvetta muutokselle, mitään ei tapahdu.

Itse näen niin, että jokainen täyspäinen aikuinen ihminen tietää kyllä itse, onko painoa sopivasti, liikaa vai liian vähän. Sen jälkeen pohtinee, onko tilanteeseen tyytyväinen, pitäisikö syödä vähemmän (ja liikkua enemmän) vai pitäisikö annoskokoja nostaa. Muutos kun lähtee aina itsestä.

Ulkopuolinen motivaatio huono, sisäisestä motivaatiosta kumpuava muutoksenhalu kestää kolhut, takapakit, pitkäjänteisyyden.

Ainut mitä yhteiskunta asialle voisi mielestäni tehdä olisi epäterveellisen ruoan kovempi verotus, terveellisempi ruoka edullisempaa. Kyllähän sen jokainen näkee, että kaupassa moni epäterveellinen ruoka tulee edullisemmaksi, kun taas kasvikset, vihannekset ym ovat arvokkaampia. Jos ei ole puhtaaseen ja terveelliseen ruokaan varaa panostaa, niin kuinka voidaan odottaa, että terveys menisi talouden edelle? Ei, ei se mene.

Terveellinen ruoka on paljon muutakin kuin kasvikset.

Totta tuo, näinhän se on. Mutta kaikki tietävät kyllä, että kuinka paljon jo kasviksia itsessään tulisi päivässä syödä, ja täten ostaa näitä syödäkseen, ei se ilmaista ole. Pakasteet eivät ole sama asia, vaikka edullisemmaksi tulevatkin.

Ei niitä kasviksia ylettömästi syödä tarvitse.  Pakasteet ei ole sama, ne on talvella jopa parempi vaihtoehto, kun tuoretta ei Suomessa kasva.

Esi-isämme, metsästäjä-keräilijät, saivat ravinnostaan 100-300 g kuitua päivittäin sesongin mukaisesti. Nykyään saamme ravinnosta 10-30 g kuitua ravitsemussuosituksen ollessa vaatimaton 30 g.

Sen sijaan ruokavalioomme on tullut makroravintoaineiden suhteiden muutos sekä ravintotekijöitä, joita ennen oli todella vähäisesti saatavilla kuten fruktoosi, siemenöljyt ja korkean glykeemisen indeksin artikkelit. Näiden tekijöiden evolutiivisperspektiivinen uudenkarheus on johtanut siihen, etteivät suotuisat allelit näille tekijöille ole vielä "kehittyneet". Lähinnä tarkoitan sitä, että saamme moninkymmenkertaisesti fruktoosia ruoastamme siis sakkaroosista, HFCS:stä tai hedelmämehuista. Verensokeria heilauttelevaa korkean glykeemisen indeksin tuotteita myös syömme päntiönään johtaen insuliiniresistenssiin. Kuidun, mikroravintoaineiden ja rasvan (tämä yhdessä laadukkaan proteiinin kanssa pitää kylläisenä koko päivän ajan) saannin ollessa täysin riittämätöntä. Korjatkaamme tämä ravitsemuksellinen epäsuhtaisuus, jolloin degeneratiivisten sairauksien epidemisuus normalisoituu.

T. Lääkisopiskelija, sivuaineena ravitsemusoppi, biokemian diletantti

Olen noin 30kg ylipainoinen nainen.

Omalta osaltani ratkaisuna toimisi herkkujen hintojen nousu - ei millään pikkuprosentilla, vaan hintaluokka 15-20€ /suklaalevy olisi hyvä. Sipsipussit samoin. Etenkin pikaruuan pitäisi olla todella kallista, mäkkiateria vaikkapa 40€ sopisi hyvin. Vastaavasti toki herkullisen ja terveellisen ravintolaruuan hintaa alaspäin.

Pienempiä, mutta käypiä keinoja olisi se, että miestäni kiinnostaisi seksi nykyistä enemmän. Arvioisin sen karistavan minulta noin 7kg, ainakin.

Jos en olisi tajunnut hankkia itselleni sopivia laadukkaita ulkovaatteita, olisin varmaan 50kg ylipainoinen.

Yksinkertainen keino on rajoittaa kaupan valikoimaa. Suomi on maailman kärkipäätä kaikenmaailman "herkkujen", valmisroskaruuan ja puolivalmisteiden tarjonnassa. Vastaavia karkkiseiniä sun muita ei edes ole useimmissa paikoissa. Lisäksi kokoja voi rajoittaa. "Herkuttelijoilla" menee 350g sipsejä ja 1,5L limua yhtä hyvin kuin menisi 200g sipsejä ja 1L limua.

Nykyisellään ihmiset ovat totutettu "epäterveytymään" tehokkaammin kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuudesta vikisijät ei näköjään ymmärrä mistä siinä on oikeasti kyse.

Tai sitten ymmärtävät sinua paremmin. Se termi ei alunperin ollut tarkoitettu liikalihavuuden normalisointiin ensinkään, vaan sellaisen kehojen hyväksymiseen joissa on jokin synnynnäinen, onnettomuuden tai sairauden aiheuttama poikkeama. Liiallinen ruoan suuhun mättäminen ei kuulu joukkoon.

urpo. Kehopositiivisuus on normista ja keuneusihanteista poikkeaville kehoille, ihan sama mistä syystä tämä poikkeama johtuu. Vai eikö kehorauha kuulu anorektikoille? tai ylinopeutta ajaneelle ja onnettomuudessa vammautuneelle keholle? 

Vit**taa nää hurskastelijat jotka sylkee vihaansa ylipainoisia kohtaan joka tilaisuuden tullen naamioiden sen huoleksi kansanterveydestä tai kustannuksista.

Joko niillä on ittellä päässä vikaa, taikka sitten ovat itse niitä lihavia. Moni on kertonut, että ollessaan valtavan ylipainoinen, kävivät tällaisilla palstoilla haukkumassa muita. Ketä muita ne toisten "läskit" kiinnostaisivat? Juu, totta, joku saattaa olla muuten vaan noin häiriintynyt, mutta onhan se aika epätodennäköistä. Toki joku voi vihata vaan kaikkia. Mutta: Älä ota itseesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoksisin varmaan maratoneja jos jokaisesta pudotetusta 10 kilosta tipahtaisi tonni tilille

Tonni kymmenestä kilosta ei kannusta ketään. Eikö yleensä ajatella, että tervellinen painonpudotus on noin pari kiloa viikossa (ja yksikin kilo on hyvä, jos ylipainoa ei ole kovin paljon). Näin menisi pari kuukautta saada tuhat euroa. Jos halutaan kannustaa rahalla, niin ihmisen pitäisi saada vähintään kaksi tonnia kuussa, eli matalan palkan verran. Silloin voisi jopa ottaa lomaa töistä ja keskittyä vain elämänmuutokseen. 

Pari kiloa viikossa? Herranjestas. Jos joku näyttää mulle tuollaisen dieetin jolla jaksan silti tehdä normaaleita askareita ja käydä salilla, niin minä voin maksaa vaikka parisataa per viikko. Eihän mun tarviis jaksaa kuin pari kuukautta, niin olisin jo tavoitteessa.

Kilo viikossa on realistinen laihdutustavoite, Muutama (4 kk) kuukausi ja olet saavuttanut tavoitteesi.

Kilo saattaa just mennä. Mutta sekin tekee tiukkaa. Kädet muuttuvat jääkylmiksi ja palelee ihan sikana. Libido katoaa täysin. Onko tämä normaalia?

Jos kehossasi on paljon rasvaa, eli energiaa, mutta se ei pääse siihen käsiksi käyttämään sitä sinun lämmittämiseksi tarkoittaa se, että sinulla on aineenvaihdunnassa ongelma. Sinun kannattaisi aloittaa 16:8 pätkäpaasto. Siihen voi mennä aika kauankin ennenkuin kehosi oppii taas hyödyntämään rasvaksi energiaksi. Aluksi tulet tuntemaan heikotusta ja kylmää, kunnes kehosi oppii. Pyri myös vähentämään sokerien saantia. Asiasta on paljon tietoa netissä.

Olen jopa koittanut pätkäpaastoa menneisyydessä. Painotin syömisen iltaan, lienekö se ollut sitten virhe. Millaisesta sopeutumisajasta tässä puhutaan? Tuo palelu ei ole edes se suurin ongelma mutta masennus on.

Pätkäpaastoa ei suositella kenellekään syömishäiriöiselle, mitä ylipainoiset yleensä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoksisin varmaan maratoneja jos jokaisesta pudotetusta 10 kilosta tipahtaisi tonni tilille

Tonni kymmenestä kilosta ei kannusta ketään. Eikö yleensä ajatella, että tervellinen painonpudotus on noin pari kiloa viikossa (ja yksikin kilo on hyvä, jos ylipainoa ei ole kovin paljon). Näin menisi pari kuukautta saada tuhat euroa. Jos halutaan kannustaa rahalla, niin ihmisen pitäisi saada vähintään kaksi tonnia kuussa, eli matalan palkan verran. Silloin voisi jopa ottaa lomaa töistä ja keskittyä vain elämänmuutokseen. 

Pari kiloa viikossa? Herranjestas. Jos joku näyttää mulle tuollaisen dieetin jolla jaksan silti tehdä normaaleita askareita ja käydä salilla, niin minä voin maksaa vaikka parisataa per viikko. Eihän mun tarviis jaksaa kuin pari kuukautta, niin olisin jo tavoitteessa.

Kilo viikossa on realistinen laihdutustavoite, Muutama (4 kk) kuukausi ja olet saavuttanut tavoitteesi.

Kilo saattaa just mennä. Mutta sekin tekee tiukkaa. Kädet muuttuvat jääkylmiksi ja palelee ihan sikana. Libido katoaa täysin. Onko tämä normaalia?

Jos kehossasi on paljon rasvaa, eli energiaa, mutta se ei pääse siihen käsiksi käyttämään sitä sinun lämmittämiseksi tarkoittaa se, että sinulla on aineenvaihdunnassa ongelma. Sinun kannattaisi aloittaa 16:8 pätkäpaasto. Siihen voi mennä aika kauankin ennenkuin kehosi oppii taas hyödyntämään rasvaksi energiaksi. Aluksi tulet tuntemaan heikotusta ja kylmää, kunnes kehosi oppii. Pyri myös vähentämään sokerien saantia. Asiasta on paljon tietoa netissä.

Olen jopa koittanut pätkäpaastoa menneisyydessä. Painotin syömisen iltaan, lienekö se ollut sitten virhe. Millaisesta sopeutumisajasta tässä puhutaan? Tuo palelu ei ole edes se suurin ongelma mutta masennus on.

Pätkäpaastoa ei suositella kenellekään syömishäiriöiselle, mitä ylipainoiset yleensä ovat.

Se, ettei sitä suositella johtuu vain ja ainoastaan pelosta ja muutosvastaisuudesta. Ennen ylipainoa hoidettiin pätkäpaastolla täysin onnistuneesti, sillä se on yksittäisitä tekijöistä kaikista tehokkain, turvallisin j stressittömin. biokemiallisesti on mahdotonta, ettei se toimisi, joten valinta on sinut. Siihen totutteluun kannaattaa toki varata se pari viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoksisin varmaan maratoneja jos jokaisesta pudotetusta 10 kilosta tipahtaisi tonni tilille

Tonni kymmenestä kilosta ei kannusta ketään. Eikö yleensä ajatella, että tervellinen painonpudotus on noin pari kiloa viikossa (ja yksikin kilo on hyvä, jos ylipainoa ei ole kovin paljon). Näin menisi pari kuukautta saada tuhat euroa. Jos halutaan kannustaa rahalla, niin ihmisen pitäisi saada vähintään kaksi tonnia kuussa, eli matalan palkan verran. Silloin voisi jopa ottaa lomaa töistä ja keskittyä vain elämänmuutokseen. 

Pari kiloa viikossa? Herranjestas. Jos joku näyttää mulle tuollaisen dieetin jolla jaksan silti tehdä normaaleita askareita ja käydä salilla, niin minä voin maksaa vaikka parisataa per viikko. Eihän mun tarviis jaksaa kuin pari kuukautta, niin olisin jo tavoitteessa.

Jos noin pienestä ajasta on kyse, niin mikset laihduta jo nyt?

Oletko koittanut miltä tuntuu tuollainen kalorivaje? Mielestäni olen aika sisukas tyyppi mutta tuo on liikaa. Olo muuttuu samaksi kuin pahimpina masennusvuosinani. Ja töissäkin pitäs jaksaa käydä siinä samalla.

Tiedän millaista on sairauksien takia olla syömättä, mutta vaikken tietäisi, ymmärrän tietysti, että olo on hutera, jos ei syö juuri mitään. Ja ennen kuin jatkan muuten, sanottakoon, että minulle on aivan yhdentekevää, mitä sinä painat. En välitä, laihdutatko vai saatko lisää kiloja. Minua ei haittaa yhdenkään ihmisen liikapaino, eikä niistä johtuneet kustannukset yhteiskunnalle eikä mikään muukaan. Olkaa laihoja tai olkaa lihavia. Ei kiinnosta. 

Mutta jos sinä (vain sinä!) haluat laihtua, niin sinun pitää tehdä jotain asialle. Sinun pitää hyväksyä, että välillä on nälkä, joskus heikottaa, joskus ärsyttää, joskus tekee kauheasti mieli herkkuja jne. Tuskin pääset tavoitteeseen ilman mitään uhrauksia. Toisessa kommentissa kirjoitat, kuinka sinulle tulee kylmä tai masennus tai joku muu ongelma, jos alat laihduttaa. Vain sinä voit päättää, mikä on itsellesi tärkeää. Jos et halua yrittää laihtua edes puolta kiloa viikossa, koska siitä tulee huono olo, niin älä laihduta. Anna olla. Jos taas haluat laihtua, niin jotain uhrauksia on tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lanseeraisin läskipassin. Ihmiset, jotka rasittavat terveydenhuoltoa, tulisi päästä vain lenkkipolulle ja lähikaupan vihannesosastolle.

Nyt jää sydänleikkauksia tekemättä, kun diabeetikot ja muut lihavuuden takia oireilevat henkilöt täyttävät sairaalat ja terveyskeskukset.

Mistä olet saanut päähäsi, että kaikki diabeetikot ja läskit makaisivat sairaaloissa? Ja tiedoksi: sydänleikkauksia ei tehdä terveyskeskuksissa. Paitsi ehkä Porvoossa. 

Lihavuus ja ylipaino kuormittavat terveydenhuoltoa enemmän kuin mikään muu yksittäinen asia. En usko, että ilman läskipassia voimme selvitä.