Lue keskustelun säännöt.
Puolisollani ei ole sosiaalisia taitoja, ja se hävettää minua (HS 27.11.2021)
28.11.2021 |
"Puolisoni on sosiaalisesti taitamaton. Hän ei osaa smalltalkia edes sen vertaa, että puhuisi säästä naapurin kanssa. Hän ei pidä yhteyttä ihmisiin: ei vanhoihin opiskelutovereihin, ei perheeseensä, ei etänä oleviin työkavereihinsa.
En kehtaa kutsua ketään kylään, kun puolisoni ei katso silmiin edes tervehtiessä eikä osallistu keskusteluun. Hän viestittää koko olemuksellaan, etteivät vierailijat ole tervetulleita, vaikka yhdessä olisimme sopineet esim. vanhempieni vierailusta.
Puolisoni ei itse tunnista käyttäytyvänsä näin. Kahden kesken minun kanssani hän käyttäytyy "normaalisti". Nyt huomaan omankin ystäväpiirini kutistuvan, kun en enää kutsu ketään kotiimme. Puolisoni on tyytyväinen vähäisiin ihmiskontakteihin, mutta minulle ei riitä yksi ihminen."
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008411256.html
Psykologi selitti jutussa asiaa pääasiassa yksilöpsykologisilla tekijöillä. Mutta voisiko olla kyse luokkaeroista?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi tämän kirjoittajan hoitaa pääosin oma sosiaalinen elämänsä itse! Minulla on seurallinen mies, silti en haluaisi häntä mukaan tavatessani ystäviäni. Enkä suuremmin viihdy hänen ystäviensä seurassa. Jos ei löydy luontevaa yhteistä sosiaalista piiriä, tuttavapariskuntia tms, kumpikin voi olla seurassa jossa viihtyy.
Sukulaiset ovat sitten eri juttu. Appivanhempien luulisi ymmärtävän vävyn luonnetta. Eivät ole ensimmäisiä joilla on vähän tuppisuu vävypoika. Kyllä sukujuhlissa yleensä on kaikenmoista porukkaa, kuuluu kuvioon sietää jos ei ole ilkeä tms.
Ei tuo ratkaise ongelmaa kuin osittain. On hankalaa jos omaan kotiinsa ei voi kutsua ketään. Ei voi koskaan itse pitää juhlia jne.
Miten niin ei voi?
Toinen voi mennä vaikka hotelliin yöpymään siksi aikaa, kun järjestät juhlat kotonasi.
No jos se jurottaja suostuu ja ymmärtää häipyä. Tosin pidemmän päälle tuokin voi olla raskasta jos muut tulee juhlimaan pariskuntina ja oma kumppani pakenee aina paikalta.
Kyllä se ero varmaan olisi paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toisen perusluonnetta voi muuttaa ja olisi pitänyt ottaa vähän sosiaalisempi puoliso, jos noin hävettää. Miksi mennä ihan väärän ihmisen kanssa naimisiin ja sitten hakata päätä seinään?
Eikö sama toisinpäin? Miksi hemmetissä mennä yhteen sosiaalisen ihmisen kanssa jos itse kammoaa ihmisiä? Olisi etsinyt toisen juron jonka kanssa ei tarvitse muita ihmisiä tavata.
Vetäytyminen tilanteista onnistuu helpommin kuin toisen pakottaminen sosialisoimaan, joten kyllä tässä mitä ilmeisemmin suurempi vastuu lankeaa sosiaalisia tapahtumia kaipaavalle. Asia erikseen, jos epäsosiaalinen kokee toisen sosiaalisuuden painostavana.
Ei se nyt noin mene. Se jurottaja estää sen ettei sosiaalinen pysty elämään haluaamaansa elämää, esim. kutsumaan ihmisiä kotiinsa. Tuo on loppujen lopuksi henkistä väkivaltaa.
Juuri näin se menee. Jos sosiaalinen on onneton toisen luontaisesta käytöksestä, hänen pitää vetää johtopäätöksensä ja lopettaa suhde alkuunsa. Ei hän toista voi muuttaa. Tai sitten pitää sosialisoida kodin ulkopuolella ilman puolisoa.
Ja juuri sama toisinpäin. Jos se ihmiskammoinen estää sen ettei sosiaalisempi voi kutsua ketään kotiinsa, niin sitten se ihmiskammoinen lähtee jonnekin muualle. Ei hän voi yksinään tyrannisoida yhteistä kotia ihmispelkonsa vuoksi.
Nämä ovat sinun omia oletuksiasi. Nythän meillä on tarinasta vain toisen osapuolen versio. Toinen voi olla tyytyväinen nykytilanteeseen.
Tyytyväinen koska se toinen supistaa omaa elämäänsä tuon jurottajan vuoksi. Selvästikään tuossa ei ole kompromissia tehty vaan kirjoittaja on hyvin ahdistunut tilanteesta. Haluaako jurottaja sitten mieluummin eron kuin tulee puoliväliin? Sitä emme toki tiedä.
Selvästi heidän ei olisi koskaan pitänyt edes aloittaa parisuhdetta. Pariutumisessa niin sanotut nirsot eivät oikeasti välttämättä ole lainkaan nirsoja, mutta he huomioivat ja tekevät johtopäätöksiä sanattomasti toisesta paljon enemmän heti tutustumisen alkuvaiheessa.
Huonot sosiaaliset taidot miehellä. Ei kaikki elämässä ympärillä tapahtuva tapahdu siksi, että kaikki muut haluaisivat niin tapahtuvan. Ei ihmiset käy töissä siksi, että se on super kivaa ja innostavaa, vaan koska on pakko. Ei sosiaalisissa tilanteissa KAIKKI mitä muut sanovat voi olla kaikille äärettömän mielenkiintoista. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu se, että pystyy toimimaan myös tilanteissa mitkä kokee luontaisesti vaikeiksi. Pystyy osallistumaan myös keskusteluun mikä ei itseä kiinnosta, tai vaihtamaan pari kohteliasta sanaa naapurin kanssa. Puhumattakaan siutä, ettei pysty edes katsomaan silmiin ja tervehtimään. Kaikella epämieluisalla ei vapaa-aikaansa tarvitse toki täyttää, mutta joskus tekee hyvää ottaa muutkin huomioon.
Meillä mies puhuu ihan koko ajan, minä viihdyn enemmän hiljaa. Tykätään kyllä molemmat käydä paikoissa tai kutsua ihmisiä kotiin. Meillä kyllä on omat asunnot ja niin varmaan tulee olemaankin. Mulla on Asperger, joten sos. tilanteet on hankalia välillä, mutta viihdyn silti kavereiden juhlissa, mutta mielellään en koko ajan ole äänessä, mies taas on koko ajan. En myöskään yleensä keksi mitään jutusteltavaa ihmisten kanssa. Jos mies sanoisi ikinä häpeävänsä minua, sanoisin että ei ole pakko olla kanssani! Tosi surullista tuollainen puolison häpeäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toisen perusluonnetta voi muuttaa ja olisi pitänyt ottaa vähän sosiaalisempi puoliso, jos noin hävettää. Miksi mennä ihan väärän ihmisen kanssa naimisiin ja sitten hakata päätä seinään?
Eikö sama toisinpäin? Miksi hemmetissä mennä yhteen sosiaalisen ihmisen kanssa jos itse kammoaa ihmisiä? Olisi etsinyt toisen juron jonka kanssa ei tarvitse muita ihmisiä tavata.
Vetäytyminen tilanteista onnistuu helpommin kuin toisen pakottaminen sosialisoimaan, joten kyllä tässä mitä ilmeisemmin suurempi vastuu lankeaa sosiaalisia tapahtumia kaipaavalle. Asia erikseen, jos epäsosiaalinen kokee toisen sosiaalisuuden painostavana.
Ei se nyt noin mene. Se jurottaja estää sen ettei sosiaalinen pysty elämään haluaamaansa elämää, esim. kutsumaan ihmisiä kotiinsa. Tuo on loppujen lopuksi henkistä väkivaltaa.
Juuri näin se menee. Jos sosiaalinen on onneton toisen luontaisesta käytöksestä, hänen pitää vetää johtopäätöksensä ja lopettaa suhde alkuunsa. Ei hän toista voi muuttaa. Tai sitten pitää sosialisoida kodin ulkopuolella ilman puolisoa.
Ja juuri sama toisinpäin. Jos se ihmiskammoinen estää sen ettei sosiaalisempi voi kutsua ketään kotiinsa, niin sitten se ihmiskammoinen lähtee jonnekin muualle. Ei hän voi yksinään tyrannisoida yhteistä kotia ihmispelkonsa vuoksi.
Nämä ovat sinun omia oletuksiasi. Nythän meillä on tarinasta vain toisen osapuolen versio. Toinen voi olla tyytyväinen nykytilanteeseen.
Tyytyväinen koska se toinen supistaa omaa elämäänsä tuon jurottajan vuoksi. Selvästikään tuossa ei ole kompromissia tehty vaan kirjoittaja on hyvin ahdistunut tilanteesta. Haluaako jurottaja sitten mieluummin eron kuin tulee puoliväliin? Sitä emme toki tiedä.
Artikkelissahan todettiin, että kirjoittaja rajoittaa elämäänsä oman häpeän vuoksi. Ei siis sen vuoksi, että kumppani kieltäisi vieraita. Kyllä tässä on kyseessä klassinen ei ihan penaalin terävimpiä kyniä on avioitunut väärän ihmisen kanssa tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vaikea diagnosoida ketään tuntematta koko ihmistä :D
Välillä tuntuu, että ihmiset sekoittavat autismin, introverttiuden, sosiaalisen jännittämisen ja heikot sosiaaliset taidot. Niin kuin kaikki edellämainitut olisivat sama asia :D
T. Autismikirjon nainen
Itseäni huvitti tuo arvelu jännityksestä. Psykologikaan ei ole vapaa projisoinnista, huomaan. Omalla puolisollani on parhain itsetunto jonka tiedän eikä ole mitään ongelmaa minkään jännittämisen kanssa. (Esimerkiksi työssään puolisoni puhuu sadoille ihmisille ja johtaa heitä.) Häntä ei vaan kiinnosta suuri osa ihmisistä, ja erityisesti nykyaikainen retostelu asioillaan ja omaisuuksillaan, mitä monet yrittää hienovaraisesti tuoda ihan läheisiinkin tilanteisiin ystävien kesken. Ilman minua kukaan tuskin tietäisi mitä hän tekee ja miten meritoitunut hän on, koska hänelle ei tuo mitään nautintoa kehuskella itsellään.
Sellaiset ihmiset jotka puhuu asiaa, tekniikkaa, taidetta tms. saa hänen huomionsa kyllä. Jutun ihmisestä eroten oma puolisoni on kyllä peruskohtelias, mutta hän ei vaan juuri anna itsestään enemmän kuin on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toisen perusluonnetta voi muuttaa ja olisi pitänyt ottaa vähän sosiaalisempi puoliso, jos noin hävettää. Miksi mennä ihan väärän ihmisen kanssa naimisiin ja sitten hakata päätä seinään?
Eikö sama toisinpäin? Miksi hemmetissä mennä yhteen sosiaalisen ihmisen kanssa jos itse kammoaa ihmisiä? Olisi etsinyt toisen juron jonka kanssa ei tarvitse muita ihmisiä tavata.
Vetäytyminen tilanteista onnistuu helpommin kuin toisen pakottaminen sosialisoimaan, joten kyllä tässä mitä ilmeisemmin suurempi vastuu lankeaa sosiaalisia tapahtumia kaipaavalle. Asia erikseen, jos epäsosiaalinen kokee toisen sosiaalisuuden painostavana.
Ei se nyt noin mene. Se jurottaja estää sen ettei sosiaalinen pysty elämään haluaamaansa elämää, esim. kutsumaan ihmisiä kotiinsa. Tuo on loppujen lopuksi henkistä väkivaltaa.
Juuri näin se menee. Jos sosiaalinen on onneton toisen luontaisesta käytöksestä, hänen pitää vetää johtopäätöksensä ja lopettaa suhde alkuunsa. Ei hän toista voi muuttaa. Tai sitten pitää sosialisoida kodin ulkopuolella ilman puolisoa.
Ja juuri sama toisinpäin. Jos se ihmiskammoinen estää sen ettei sosiaalisempi voi kutsua ketään kotiinsa, niin sitten se ihmiskammoinen lähtee jonnekin muualle. Ei hän voi yksinään tyrannisoida yhteistä kotia ihmispelkonsa vuoksi.
Nämä ovat sinun omia oletuksiasi. Nythän meillä on tarinasta vain toisen osapuolen versio. Toinen voi olla tyytyväinen nykytilanteeseen.
Tyytyväinen koska se toinen supistaa omaa elämäänsä tuon jurottajan vuoksi. Selvästikään tuossa ei ole kompromissia tehty vaan kirjoittaja on hyvin ahdistunut tilanteesta. Haluaako jurottaja sitten mieluummin eron kuin tulee puoliväliin? Sitä emme toki tiedä.
Artikkelissahan todettiin, että kirjoittaja rajoittaa elämäänsä oman häpeän vuoksi. Ei siis sen vuoksi, että kumppani kieltäisi vieraita. Kyllä tässä on kyseessä klassinen ei ihan penaalin terävimpiä kyniä on avioitunut väärän ihmisen kanssa tapaus.
Kyllä ne molemmat on niitä tylsempiä kyniä kun eivät täydellistä epäsopivuuttaan huomannut ja mies lisäksi selvästi diagnoositapaus. Mutta totta hemmetissä on oikeus hävetä jos kumppanilla on selvä vajavuus, ei kykene olemaan ihmisten kanssa normaalisti. Samaan tapaan alkoholistia tai mt-ongelmaistakin voi hävetä. Inhimillinen reaktio.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni huvitti tuo arvelu jännityksestä. Psykologikaan ei ole vapaa projisoinnista, huomaan. Omalla puolisollani on parhain itsetunto jonka tiedän eikä ole mitään ongelmaa minkään jännittämisen kanssa. (Esimerkiksi työssään puolisoni puhuu sadoille ihmisille ja johtaa heitä.) Häntä ei vaan kiinnosta suuri osa ihmisistä, ja erityisesti nykyaikainen retostelu asioillaan ja omaisuuksillaan, mitä monet yrittää hienovaraisesti tuoda ihan läheisiinkin tilanteisiin ystävien kesken. Ilman minua kukaan tuskin tietäisi mitä hän tekee ja miten meritoitunut hän on, koska hänelle ei tuo mitään nautintoa kehuskella itsellään.
Sellaiset ihmiset jotka puhuu asiaa, tekniikkaa, taidetta tms. saa hänen huomionsa kyllä. Jutun ihmisestä eroten oma puolisoni on kyllä peruskohtelias, mutta hän ei vaan juuri anna itsestään enemmän kuin on pakko.
Jutun mies ei kyennyt kommunikoimaan eikä edes katsomaan silmiin, eikä taatusti puhu sadoille ihmisille. Täysin erilainen tapaus kuin sinun miehesi, jota ei vain ihmiset kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä ihmetellä miten se mies on kyennyt edes aloittamaan seurustelua. Jotain baarituttavuuksia? Mies hoitanut ensimmäiset tapaamiset alkoholin avittamana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toisen perusluonnetta voi muuttaa ja olisi pitänyt ottaa vähän sosiaalisempi puoliso, jos noin hävettää. Miksi mennä ihan väärän ihmisen kanssa naimisiin ja sitten hakata päätä seinään?
Eikö sama toisinpäin? Miksi hemmetissä mennä yhteen sosiaalisen ihmisen kanssa jos itse kammoaa ihmisiä? Olisi etsinyt toisen juron jonka kanssa ei tarvitse muita ihmisiä tavata.
Vetäytyminen tilanteista onnistuu helpommin kuin toisen pakottaminen sosialisoimaan, joten kyllä tässä mitä ilmeisemmin suurempi vastuu lankeaa sosiaalisia tapahtumia kaipaavalle. Asia erikseen, jos epäsosiaalinen kokee toisen sosiaalisuuden painostavana.
Ei se nyt noin mene. Se jurottaja estää sen ettei sosiaalinen pysty elämään haluaamaansa elämää, esim. kutsumaan ihmisiä kotiinsa. Tuo on loppujen lopuksi henkistä väkivaltaa.
Höpöhöpö. Ei ole henkistä väkivaltaa kummaltakaan, jos on vain erilainen persoonallisuustyyppi.
Tosin sitten voi olla henkistä väkivaltaa kumminpäin vain, jos kiristämällä, uhkailemalla jne pakottaa toisen elämään itselleen sopimatonta elämää, joka ahdistaa ja mistä ei ollenkaan nauti.
Miksi niitä ihmisiä pitää kotiin kutsua? Jos on itse niin sosiaalinen, niin viipottaisi sitten sosiaalisissa riennoissa. Ei toista voi pakottaa olemaan samanlainen kuin itse on.
Tiedätkö käsitettä vastavuoroisuus? Kutsut sosiaaliselle loppuvat jos hän ei vastavuoroisesti kestitse ystäviään kotonaan. Kummallinen ajatus että jurottajan ei tarvitse itse ottaa mitään vastuuta suhteen onnistumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni huvitti tuo arvelu jännityksestä. Psykologikaan ei ole vapaa projisoinnista, huomaan. Omalla puolisollani on parhain itsetunto jonka tiedän eikä ole mitään ongelmaa minkään jännittämisen kanssa. (Esimerkiksi työssään puolisoni puhuu sadoille ihmisille ja johtaa heitä.) Häntä ei vaan kiinnosta suuri osa ihmisistä, ja erityisesti nykyaikainen retostelu asioillaan ja omaisuuksillaan, mitä monet yrittää hienovaraisesti tuoda ihan läheisiinkin tilanteisiin ystävien kesken. Ilman minua kukaan tuskin tietäisi mitä hän tekee ja miten meritoitunut hän on, koska hänelle ei tuo mitään nautintoa kehuskella itsellään.
Sellaiset ihmiset jotka puhuu asiaa, tekniikkaa, taidetta tms. saa hänen huomionsa kyllä. Jutun ihmisestä eroten oma puolisoni on kyllä peruskohtelias, mutta hän ei vaan juuri anna itsestään enemmän kuin on pakko.
Miehesi ei kehuskele mutta sinä sitäkin enemmän. Ja täysin vailla omaa ansiotasi.
Moukka!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisitämän kirjoittajan hoitaa pääosin oma sosiaalinen elämänsä itse! Minulla on seurallinen mies, silti en haluaisi häntä mukaan tavatessani ystäviäni. Enkä suuremmin viihdy hänen ystäviensä seurassa. Jos ei löydy luontevaa yhteistä sosiaalista piiriä, tuttavapariskuntia tms, kumpikin voi olla seurassa jossa viihtyy.
Sukulaiset ovat sitten eri juttu. Appivanhempien luulisi ymmärtävän vävyn luonnetta. Eivät ole ensimmäisiä joilla on vähän tuppisuu vävypoika. Kyllä sukujuhlissa yleensä on kaikenmoista porukkaa, kuuluu kuvioon sietää jos ei ole ilkeä tms.
Ei tuo ratkaise ongelmaa kuin osittain. On hankalaa jos omaan kotiinsa ei voi kutsua ketään. Ei voi koskaan itse pitää juhlia jne.
Miksei voi pitää juhlia?
Kutsuu omaa ystäväpiiriä ja seurustelee heidän kanssaan. Onhan siinä juttuseuraa kaikille vaikka isäntä olisi tuppisuu.
Ja sukujuhliin kutsuu molemmat suvut.
Vai kieltäytyykö isäntä olemasta paikalla tai mököttääkö hän vieraiden läsnäollessa?
Sitten se on tietenkin vähän outoa.
Ja onhan se toki työlästä , jos toinen ei osallistu valmisteluihin eikä seurusteluun.
Mutta jos kuitenkin käyttäytyy , niin juhlat vaan pystyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toisen perusluonnetta voi muuttaa ja olisi pitänyt ottaa vähän sosiaalisempi puoliso, jos noin hävettää. Miksi mennä ihan väärän ihmisen kanssa naimisiin ja sitten hakata päätä seinään?
Eikö sama toisinpäin? Miksi hemmetissä mennä yhteen sosiaalisen ihmisen kanssa jos itse kammoaa ihmisiä? Olisi etsinyt toisen juron jonka kanssa ei tarvitse muita ihmisiä tavata.
Vetäytyminen tilanteista onnistuu helpommin kuin toisen pakottaminen sosialisoimaan, joten kyllä tässä mitä ilmeisemmin suurempi vastuu lankeaa sosiaalisia tapahtumia kaipaavalle. Asia erikseen, jos epäsosiaalinen kokee toisen sosiaalisuuden painostavana.
Ei se nyt noin mene. Se jurottaja estää sen ettei sosiaalinen pysty elämään haluaamaansa elämää, esim. kutsumaan ihmisiä kotiinsa. Tuo on loppujen lopuksi henkistä väkivaltaa.
Juuri näin se menee. Jos sosiaalinen on onneton toisen luontaisesta käytöksestä, hänen pitää vetää johtopäätöksensä ja lopettaa suhde alkuunsa. Ei hän toista voi muuttaa. Tai sitten pitää sosialisoida kodin ulkopuolella ilman puolisoa.
Ja juuri sama toisinpäin. Jos se ihmiskammoinen estää sen ettei sosiaalisempi voi kutsua ketään kotiinsa, niin sitten se ihmiskammoinen lähtee jonnekin muualle. Ei hän voi yksinään tyrannisoida yhteistä kotia ihmispelkonsa vuoksi.
Nämä ovat sinun omia oletuksiasi. Nythän meillä on tarinasta vain toisen osapuolen versio. Toinen voi olla tyytyväinen nykytilanteeseen.
Tyytyväinen koska se toinen supistaa omaa elämäänsä tuon jurottajan vuoksi. Selvästikään tuossa ei ole kompromissia tehty vaan kirjoittaja on hyvin ahdistunut tilanteesta. Haluaako jurottaja sitten mieluummin eron kuin tulee puoliväliin? Sitä emme toki tiedä.
Artikkelissahan todettiin, että kirjoittaja rajoittaa elämäänsä oman häpeän vuoksi. Ei siis sen vuoksi, että kumppani kieltäisi vieraita. Kyllä tässä on kyseessä klassinen ei ihan penaalin terävimpiä kyniä on avioitunut väärän ihmisen kanssa tapaus.
Kyllä ne molemmat on niitä tylsempiä kyniä kun eivät täydellistä epäsopivuuttaan huomannut ja mies lisäksi selvästi diagnoositapaus. Mutta totta hemmetissä on oikeus hävetä jos kumppanilla on selvä vajavuus, ei kykene olemaan ihmisten kanssa normaalisti. Samaan tapaan alkoholistia tai mt-ongelmaistakin voi hävetä. Inhimillinen reaktio.
Missään ei anneta ymmärtää, että mies olisi tilanteeseen tyytymätön, vain nainen on. Jokainen on lopulta itse vastuussa omista tunteistaan ja ulkoistaminen on kypsymättömyyden merkki. Toki keskimääräistä älykkäämpi mies osaisi ottaa luonteiden erilaisuuden varoitusmerkkinä silloinkin, kun erot eivät häntä itseään häiritse.
Mua vituttaa mun tuppisuu mies. Istuu hiljaa ja mun pitää yrittää olla seurallinen.
En lukenut juttua, mutta eihän tuossa ole kyse sosiaalisista taidoista, vaan henkilö ei koe tarvetta sosiaalisille suhteille, poislukien parisuhde. Joku voisi sanoa introvertiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toisen perusluonnetta voi muuttaa ja olisi pitänyt ottaa vähän sosiaalisempi puoliso, jos noin hävettää. Miksi mennä ihan väärän ihmisen kanssa naimisiin ja sitten hakata päätä seinään?
Eikö sama toisinpäin? Miksi hemmetissä mennä yhteen sosiaalisen ihmisen kanssa jos itse kammoaa ihmisiä? Olisi etsinyt toisen juron jonka kanssa ei tarvitse muita ihmisiä tavata.
tämäkään ei riitä koska puolisoni muuttui vuosien myötä sosiaalisemmaksi itsellä työssä liikaakin sosiaalisuutta ja hänen työnsä yksinään tekemistä aluksi toimi mutta vuosien myötä ei riittänytkään ja sitten lähti..
Vierailija kirjoitti:
Huonot sosiaaliset taidot miehellä. Ei kaikki elämässä ympärillä tapahtuva tapahdu siksi, että kaikki muut haluaisivat niin tapahtuvan. Ei ihmiset käy töissä siksi, että se on super kivaa ja innostavaa, vaan koska on pakko. Ei sosiaalisissa tilanteissa KAIKKI mitä muut sanovat voi olla kaikille äärettömän mielenkiintoista. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu se, että pystyy toimimaan myös tilanteissa mitkä kokee luontaisesti vaikeiksi. Pystyy osallistumaan myös keskusteluun mikä ei itseä kiinnosta, tai vaihtamaan pari kohteliasta sanaa naapurin kanssa. Puhumattakaan siutä, ettei pysty edes katsomaan silmiin ja tervehtimään. Kaikella epämieluisalla ei vapaa-aikaansa tarvitse toki täyttää, mutta joskus tekee hyvää ottaa muutkin huomioon.
Jos vedän 110% ylisosiaalisena duunissa - olen niitä "pääinsininöörejä" jonka luona koko ajan juostaan kysymässä miten asiat pitäisi oikeasti tehdä tai joudun reissaamaan suulaana teknisenä myyntitykkinä - niin kyllä pidätän aikas tiukkaan oikeuden mihin vähät vapaa-ajan tuntini käytän.
Eikä se todellakaan ole sitä, että haluaisin nähdä ketään "sosaalistumisen merkeissä", saatan möllöttää koko viikonlopun neljän seinän sisällä lukien/katsoen töllöä. Lähes 20 vuotta rouvalla kesti oppia itsetuntoa ettei hän todellakaan tarvitse minua juhlissaan tai kaffikekkereillään - viimeksi leidit pitivät kekkeriä alakerrassa, minä yläkerrassa noisecancellit korvissa. Kukaan ei häirinnyt ketään, homma toimi hyvin.
Tyytyväinen koska se toinen supistaa omaa elämäänsä tuon jurottajan vuoksi. Selvästikään tuossa ei ole kompromissia tehty vaan kirjoittaja on hyvin ahdistunut tilanteesta. Haluaako jurottaja sitten mieluummin eron kuin tulee puoliväliin? Sitä emme toki tiedä.