Lue keskustelun säännöt.
Puolisollani ei ole sosiaalisia taitoja, ja se hävettää minua (HS 27.11.2021)
28.11.2021 |
"Puolisoni on sosiaalisesti taitamaton. Hän ei osaa smalltalkia edes sen vertaa, että puhuisi säästä naapurin kanssa. Hän ei pidä yhteyttä ihmisiin: ei vanhoihin opiskelutovereihin, ei perheeseensä, ei etänä oleviin työkavereihinsa.
En kehtaa kutsua ketään kylään, kun puolisoni ei katso silmiin edes tervehtiessä eikä osallistu keskusteluun. Hän viestittää koko olemuksellaan, etteivät vierailijat ole tervetulleita, vaikka yhdessä olisimme sopineet esim. vanhempieni vierailusta.
Puolisoni ei itse tunnista käyttäytyvänsä näin. Kahden kesken minun kanssani hän käyttäytyy "normaalisti". Nyt huomaan omankin ystäväpiirini kutistuvan, kun en enää kutsu ketään kotiimme. Puolisoni on tyytyväinen vähäisiin ihmiskontakteihin, mutta minulle ei riitä yksi ihminen."
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008411256.html
Psykologi selitti jutussa asiaa pääasiassa yksilöpsykologisilla tekijöillä. Mutta voisiko olla kyse luokkaeroista?
Kommentit (59)
Kyllä pitää pystyä naapureiden kanssa puhumaan säästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minustakaan kuvatun jyrkässä käytöksessä ole kyse luokkaeroista, mutta joissain tapauksissa voi toki olla, että viiteryhmän tai lapsuudenperheen sosiaalinen kulttuuri on ollut hyvin erilainen. Mutta en itse suoraan osaa hahmottaa, että ylempään tai alempaan sosiaaliluokkaan kuuluisi seurallisuus tai jurous, vaikuttaa minusta eroavan perhekunnittain ja muuten eri yhteisöissä.
Minulla on vähän vastaava kokemus kuin artikkelissa ja tilanne on molemmille raskas, jos ei voi elää itsensä näköisesti omassa kodissaan. Samalla molempien luonne tulisi vaan hyväksyä. Meillä tilanteeseen ei löytynyt tyydyttävää ratkaisua, valitettavasti.
Kyllä aikuisen ihmisen on kyettävä edes auttavaan seurusteluun.
Kannattaisi tämän kirjoittajan hoitaa pääosin oma sosiaalinen elämänsä itse! Minulla on seurallinen mies, silti en haluaisi häntä mukaan tavatessani ystäviäni. Enkä suuremmin viihdy hänen ystäviensä seurassa. Jos ei löydy luontevaa yhteistä sosiaalista piiriä, tuttavapariskuntia tms, kumpikin voi olla seurassa jossa viihtyy.
Sukulaiset ovat sitten eri juttu. Appivanhempien luulisi ymmärtävän vävyn luonnetta. Eivät ole ensimmäisiä joilla on vähän tuppisuu vävypoika. Kyllä sukujuhlissa yleensä on kaikenmoista porukkaa, kuuluu kuvioon sietää jos ei ole ilkeä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin vanhempani. En tajua miksi ovat päätyneet yhteen. Isäni on ihmiskammoinen, äitini taas janoaa sosiaalisia suhteita. Ei tuollaisessa pääse koskaan tasapainoon, kumpikin kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi tämän kirjoittajan hoitaa pääosin oma sosiaalinen elämänsä itse! Minulla on seurallinen mies, silti en haluaisi häntä mukaan tavatessani ystäviäni. Enkä suuremmin viihdy hänen ystäviensä seurassa. Jos ei löydy luontevaa yhteistä sosiaalista piiriä, tuttavapariskuntia tms, kumpikin voi olla seurassa jossa viihtyy.
Sukulaiset ovat sitten eri juttu. Appivanhempien luulisi ymmärtävän vävyn luonnetta. Eivät ole ensimmäisiä joilla on vähän tuppisuu vävypoika. Kyllä sukujuhlissa yleensä on kaikenmoista porukkaa, kuuluu kuvioon sietää jos ei ole ilkeä tms.
Ei tuo ratkaise ongelmaa kuin osittain. On hankalaa jos omaan kotiinsa ei voi kutsua ketään. Ei voi koskaan itse pitää juhlia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän ihmettelen miten joku voi olla niin typerä, että päätyy avioon noteeraamatta asiaa. Toisille riittää, että saa/joutuu sosialisoimaan 40 tuntia viikossa ja satunnaisesti joitakin tunteja siihen päälle. Voihan sitä naapureita moikata, mutta juoruilu ei pahemmin kiinnosta.
Olen samaa mieltä kuin jutun monet kommentoijat. Ei kannata jatkaa loppuikää yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen miten joku voi olla niin typerä, että päätyy avioon noteeraamatta asiaa. Toisille riittää, että saa/joutuu sosialisoimaan 40 tuntia viikossa ja satunnaisesti joitakin tunteja siihen päälle. Voihan sitä naapureita moikata, mutta juoruilu ei pahemmin kiinnosta.
Ei sitä siinä alkuvuosina ole kunnolla välttämättä huomannutkaan. Se ihmispelkoinenkin on saattanut feikata, alkuhuumassa menee helpommin epämukavuusalueelle.
Tuossa kuvataan klassinen asperger kaikkine tyypillisine "oireineen". Esim katsekontaktin puute ei liity introverttiyteen mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen miten joku voi olla niin typerä, että päätyy avioon noteeraamatta asiaa. Toisille riittää, että saa/joutuu sosialisoimaan 40 tuntia viikossa ja satunnaisesti joitakin tunteja siihen päälle. Voihan sitä naapureita moikata, mutta juoruilu ei pahemmin kiinnosta.
Ei sitä siinä alkuvuosina ole kunnolla välttämättä huomannutkaan. Se ihmispelkoinenkin on saattanut feikata, alkuhuumassa menee helpommin epämukavuusalueelle.
Kuulostaa minusta ekstroverttimaiselta lyhytnäköisyydeltä. Löyhemmässä suhteessa on helpompi ohittaa näitä ärsyttävyyksiä olankohautuksella.
Ei toisen perusluonnetta voi muuttaa ja olisi pitänyt ottaa vähän sosiaalisempi puoliso, jos noin hävettää. Miksi mennä ihan väärän ihmisen kanssa naimisiin ja sitten hakata päätä seinään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse käyttäydyn ihan ns. normaalisti, mutta sosiaaliset tarpeeni tulevat täytetyä täydellisesti töissä. En jaksa aktiivista sosiaalista elämää vapaa-ajalla. Vaimoni jaksaisi, joten hän liikkuu paljon omien kavereiden kanssa ja minä viihdyn yksin. Jos vaimon kaverit tulevat kylään, vietän aikaa heidän kanssaan ja keskustelen aktiivisesti (ja kaikki aina kyselevät, milloin lähtisin heidän kanssaan juhliin, illanviettoon jne) mutta sosiaalinen kiintiöni läikkyy tuolloin yli, ja joudun seuraavan päivän "palautumaan", suunnilleen elämään kuulokkeet korvilla ottamatta mitään kontaktia kehenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää pystyä naapureiden kanssa puhumaan säästä.
miksi?
Psykologin vastaus artikkelissa oli hyvä, ratkaisukeskeinen.
Mikä sellaiseen itsekeskeisyyteen tai sulkeutuneisuuteen (jos koskaan ollut avoin) johtaa, jonka vuoksi ihminen on joko juro, piittaamaton moukka, tahtomattaan kömpelö, varuillaan, tms. on monimutkaisempi asia - kuten sekin, jos joku jaksaa ja tarvitsee erityisen paljon seuraa.
Älykkyysero? Ei viitsi yllyttää tyhmää avaamaan suutaan? Aika karu asenne, täytyy olla tarve suojella itseään, jos vähäinenkin small talk tuntuu turhalta mutapainilta.
Ja entäs se, joka on muka niin sosiaalinen, mutta ei saa suutaan avattua omalle kumppanille asiallisesti. Jos kerran uskoo, että käytökseen voisi vaikuttaa, ja on siihen liittyviä toiveita.
(Miksi oma sosiaalisuus ei riitä? Edustustehtävässä kumppanilta voisi vaatia tehtävänsä suorittamista, mutta kuinka paljon kumppanin on muuten ponnisteltava?)
Mielenkiintoista, että ihmiset päätyvät yhteen tuntematta toisiaan kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Itse käyttäydyn ihan ns. normaalisti, mutta sosiaaliset tarpeeni tulevat täytetyä täydellisesti töissä. En jaksa aktiivista sosiaalista elämää vapaa-ajalla. Vaimoni jaksaisi, joten hän liikkuu paljon omien kavereiden kanssa ja minä viihdyn yksin. Jos vaimon kaverit tulevat kylään, vietän aikaa heidän kanssaan ja keskustelen aktiivisesti (ja kaikki aina kyselevät, milloin lähtisin heidän kanssaan juhliin, illanviettoon jne) mutta sosiaalinen kiintiöni läikkyy tuolloin yli, ja joudun seuraavan päivän "palautumaan", suunnilleen elämään kuulokkeet korvilla ottamatta mitään kontaktia kehenkään.
Vaimosi ystävättäret käyttäytyvät sopimattomasti.
Ei ole kyse luokkaeroista.